Kirjoittaessa oivalsin uutta itsestäni, mutta löysin myös etäiseksi jääneen isäni, kertoo Hampuriin kotiutunut, kiistelty ja kiitelty lääkäri Antti Heikkilä. Haussa ovat myös lääkärinoikeudet Saksaan.

­Ihmisen muisti on valikoiva, ja nostaa esiin hurjiakin asioita, tietää Antti Heikkilä, jonka elämäkerta Kapea polku on juuri ilmestynyt.

Raadollisten asioiden ohella pintaan nousi myös kaunista ja yllättävää.

 - Isäni Uuno oli hämäläisen maalaistalon poika, joka juristiksi valmistuttuaan työskenteli ministeriön virkamiehenä. Minulle jäi hänestä ankara ja etäinen kuva, mutta kirjoittaessani heräsi vahva myötätunto, ja aloin ymmärtää hänen vaikuttimiaan, tarvettaan vetäytyä.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Antin taiteellinen Sirkka-äiti oli toista maata, dominoiva ja säkenöivä seurapiirikaunotar, joka ehti luoda uraa myös hammaslääkärinä. Kolmelle lapselle energiaa riitti huomattavasti vähemmän.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

- Ymmärsin jo varhain, että äiti on vaarallinen ihminen, älykäs mutta tunnekylmä, ja erittäin taitava manipuloimaan muita.

"Isän kuoleman jälkeen äidistä tuli entistä katkerampi, ja hän olisi tappanut ja tuhonnut kaikki, jos siihen olisi ollut mahdollisuus."

Oman aikansa julkkiksia

Perhe-elämän kulissit olivat kuitenkin komeat, ja tarkkailijan roolin omaksuneella kuopuksella riitti tarkkailtavaa kotonakin. Kuuluihan perheen tuttavapiiriin koko joukko aikansa superjulkkiksia, kuten Tauno Palo ja Mika Waltari vaimoineen. Naapurissa asuva taiteilija Tove Jansson oli toisenlainen aikuinen, oman tiensä kulkija, jonka luokse Antti pääsi joskus livahtamaan rappukäytävässä norkoiltuaan.

Keskustelut Toven kanssa vakuuttivat Antin myös siitä, että omaa sydäntä kannattaa kuunnella, vaikka se ei helpoille poluille johdattaisikaan.

 

"Enää en hiilly niin usein"

 

Ortopedina Antti Heikkilä on ollut oman tiensä kulkija vuosikymmeniä. Rakastettu ja parjattu toisinajattelija, jonka usko ”lääkkeettömyyteen” ja ravitsemuksen vaikutuksiin ovat Saksassa asuessa vain vahvistuneet.

Uudenlaista joustoakin energinen ikämies on itsessään havainnut.

- Enää ei tule tarvetta hiiltyä niin usein… Kuvittelin joskus parantavani maailmaa, mutta ei sitä kukaan voi parantaa. Kaikista virheistäni en ole oppinut, mutta omille periaatteilleni koen olleeni uskollinen. Vaihtoehtoisten hoitomuotojen opiskelua aion jatkaa myös Saksassa, jossa näissäkin asioissa ollaan Suomea paljon edellä.

Heikkilä jatkaa vastaanoton pitoa Eiran sairaalassa Helsingissä, mutta hän on hakenut myös saksalaisia lääkärinoikeuksia. Tähtäimessä ei ole kuitenkaan vastaanoton avaaminen, enemmänkin hyödyllisten verkostojen tiivistäminen.

70-vuotias elämänsä vedossa

Viikonloppuna Heikkilä viettää 70-vuotisjuhliaan Maarit-vaimonsa kanssa Helsingissä. Ja tuntee olevansa elämänsä vedossa. Juhliin on tulossa myös Sveitsissä asuva isosisko Pirkko, joka ennen arkkitehdiksi kouluttautumistaan työskenteli Pariisissa mallina.

­- Sisko ei ole muistelmiani vielä lukenut. Voi olla, että joku kohta yllättää hänetkin.

*Antti Heikkilä: Kapea polku, Rasalas Kustannus, www.rasalas.fi

www.anttiheikkila.com

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla