Laulaja Caron, 61: "Olisi sääli, jos en tekisi sitä mistä nautin ja minkä osaan"

Sisäinen kello herättää Caron Wuotilan, 61, arkiaamuisin 4.45. Hän haluaa tehdä aamutoimet rauhassa ja sipaista ripsiväriä ja huulikiiltoa ennen kuin kävelee rivakasti metrolle.

Metrosta hän vaihtaa Helsingin rautatieasemalla lähijunaan. Työt kokoustarjoilijana alkavat kahvinkeitolla kello seitsemältä, jotta toimistoihin tulevat saavat talven pimeydessä silmänsä auki.

Brittiläis-jamaikalainen laulaja tuli Suomessa tunnetuksi Caron Barnesina 1980-luvulla.

Ruokaa diabetesta vastaan

Kun Caron oli lapsi, kotiovella kolisteli aamuisin perienglantilainen maitomies, joka toi perheen päivän maidot.

– Äiti teki jamaikalaista lämmintä maitojuomaa, jossa oli porkkanamehua, rutkasti sokeria ja muskottipähkinää. Istuin tuntikausia porkkanamaidon ääressä enkä saanut sitä alas.

Kokemus teki kaikesta maitoon tehdystä lämpimästä inhokin:

– En pysty syömään edes lämmintä puuroa, vaikka se olisi terveellistä.

En pysty syömään edes lämmintä puuroa, vaikka se olisi terveellistä.

Lapsuuden keittiössä moni ruoka paistettiin rasvassa ja kieriteltiin sokerissa. Se ei tiennyt hyvää kenenkään kolesteroliarvoille.

Aikuistuttuaan Caron on tehnyt jatkuvasti valintoja, joilla hän välttelee sekä hurjia kolesterolilukemia että sukurasitusta, diabetesta.

Siis paljon kasviksia, kalaa, pihvi silloin tällöin. Leipää aitoon tarpeeseen eli nälkään, ei tavan vuoksi. Iltaisin vähän turkkilaista jogurttia ja mustikoita tai mitä jääkaapista löytyy. Herkuttelua satunnaisesti.

Työpäivän aikana Caron kerää 15 000–20 000 askelta mittariinsa.

– Kävelen työssäni enemmän kuin tarpeeksi. Miksi tekisin jotakin muuta kroppani hyväksi, kun tunnen voivani hyvin? Verenpainekin on kurissa lääkityksellä.

Lopulta äitiys yllätti

Helsingissä liikkui 1980-luvulla vähän ulkomaalaisia, ja Caron herätti huomiota minne menikin. Monikulttuurisesta Englannista tulleena hän ymmärsi, että suomalaiset olivat uteliaita.

Jos joku halusi koskettaa hänen ihoaan – todella, niinkin tapahtui – Caron otti tilanteen rauhallisesti.

Suoraa rasismia hän sanoo kokeneensa vain pari kertaa. Ennakkoluuloisilta eleiltä suojeli se, että Caron keskittyi töihinsä ja hänellä oli parisuhde suomalaisen kanssa.

Toiveista huolimatta lasta ei kuulunut, eikä mies halunnut adoptoida.

Toiveista huolimatta lasta ei kuulunut.

Sitten avautui mahdollisuus lähteä työmatkalle Islantiin. Hän saisi esittää pääroolia Carmen-oopperan musikaalisovituksessa. Neljääkymppiä lähestyvä Caron päätti tarttua tilaisuuteen ja selvitellä samalla ajatuksiaan siitä, mitä elämältä halusi.

Islannissa hän tapasi miehen ja tuli yllättäen raskaaksi.

– Halusin lapsen enkä ollut huolissani siitä, että eläisin Suomessa yksinhuoltajana. Olihan äidillä ollut kuusi lasta ja hänkin oli selvinnyt!

Lue lisää Caron Wuotilan hyvinvoinnin tekijöistä: ET Terveys 2/2023. Tilaajana voit lukea sen täältä. Jos et vielä ole tilaaja, tutustu Digilehdet.fi-palveluun.