Eino Grön on vuosia käynyt hoitokodissa vaimonsa luona monta kertaa viikossa. Niinä vuosina hän on oppinut lisää sitä, mikä kaikki kuuluu rakkauteen. Myös se, että jatkaa itse elämistä.

Eino Grön huomaa sen silmistä. Kun hän astuu Marjatta-vaimonsa huoneeseen, Marjatan silmiin syttyy ilo. Tietty valo.

– Katseesta tiedän, että Marjatta tunnistaa minut yhä, Eino sanoo.

– Tunnistaa hän. Aika varma kyllä olen. Meillä oli juuri 60. hääpäivä.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

60 vuodessa toista ehtii katsoa silmiin paljon. Siinä ajassa oppii tuntemaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Marjatta Grön, 84, sairastaa Alzheimerin tautia eli etenevää muistisairautta. Seitsemän viime vuotta hän on asunut espoolaisessa hoitokodissa.

Eino käy katsomassa vaimoaan monta kertaa viikossa, usein viidestikin.

Vaimo Marjatta ja Eino Miamin Palm Beachillä. – Vaikka muisti sairaus on vienyt veronsa, minulle Marjatta on yhä sama Marjatta.

Joka kerta Eino syöttää Marjatalle ruuan. Syöttäessään hän juttelee kuulumisia, mitä esiintymisiä viikolle on sopinut, tanssilava- vai ruotsinlaivakeikkoja, miten golfkierros sujui, onko ulkona pouta vai sade.

Marjatta vastaa harvoin. Eino juttelee silti.

Sen jälkeen syödään vähän suklaata. Eino tuo suklaata aina, pitää huolta, että se ei vaimolta lopu. Suklaa kuuluu Einon mielestä hyvään elämään, hoitokodissakin.

Lopuksi Eino laulaa Marjatalle. Yksi lempikappaleista on Valkea sisar. Kun Eino laulaa luo sairaiden käy sisar hento valkoinen, Marjatta tietää: tämä on minulle. Niin Eino uskoo.

– Haluan uskoa. Olihan Marjatta ammatiltaan työterveyshoitaja. Harva se viikko hän tuli kukkapuskan kanssa töistä, niin pidetty hän työssään oli.

Enää Marjatta ei juuri puhu. Mutta kun Eino alkaa laulaa, Marjatta laulaa mukana.

Kyydissä Tauno Palo ja eräs Olavi

Eino Grönin, 83, jalassa on punaiset farkut. Kädessä vilkkuu älykello, hän vilkaisee sitä, on kiire jo. Eino käynnistää auton, joku radiossa laulaa: Niin aika on niittää ja aika on kylvää.

– Onks tää Tapsa? On tää Tapsa, Eino sanoo ja alkaa hyräillä Tapani Kansan mukana.

Hyräillessään Eino ohittaa muut, kiihdyttää reippaasti, oli kaunis tuo nuoruus, nyt ajetaan keikalle. Keikalle Eino on ajanut 18-vuotiaasta asti.

Tauno Palo idoli – ja työkaveri.

Eino juttelee rauhallisesti ja melkein ujosti, ei korosta itseään edes muistellessaan.

– No tunsinhan minä Taunonkin.

Taunolla hän tarkoittaa Tauno Paloa.

Tauno oli paitsi työkaveri, myös Einon lapsuuden idoli. Ensimmäisen kerran Eino näki hänet 1950-luvulla Yyterin juhannusjuhlissa. Rakkauden tuli palaa kuin öljy pumpulissa, lauloi Tauno, ja Eino uskoi joka sanan.

– Tauno oli niin loistava laulaja. Ja maailmanmies, tuli kaikkien kanssa toimeen. Varsinkin naisten. Hei muuten tästäkö käännyn, nytkö ollaan perillä? Kuinkas mä auton tähän saan mahtumaan?

Paina tukka putkella

Eino Grön on oikeassa. Autoa on vaikea saada parkkiruutuun.

Eino peruuttelee hyväntuulisesti, kunnes auto on jotakuinkin ruudussa. Takakontista hän nappaa painavan näköisen laatikon, jota kantaa kevyesti.

Eino esiintyy usein bändin kanssa, mutta tätä keikkaa säestää taustakone.

– Tästä taustakoneesta tulee säestykseni tänään. Näistä hoivakotikeikoista niin pidän, yleisö on niin eläytyväistä. Omaa vanhenemistani en ehdi miettiä, kun painan koko ajan tukka putkella. Viime talvena levytin räppäri Pyhimyksenkin kanssa, huomasitkos?

Eino on osa-aikaeläkkeellä, mikä tarkoittaa sitä, että hän keikkailee 3–4 kertaa viikossa.

Eino on osa-aikaeläkkellä. Keikkoja on 3–4 kertaa viikossa.

Yleisö istuu sisäpihalla jo valmiina. Osa katsoo Einoa innostuneena, osan katse on tyhjä.

– Hei mä olen Eikka vaan, ja tämän kappaleen saatattekin tuntea, Eino sanoo.

Sä kuulut päivään jokaiseen, sä kuulut aamuun ja iltaan, hän laulaa. Moni yleisöstä alkaa laulaa mukana, reippaimmat nousevat tanssimaan.

Päivän toinen hoivakotikeikka on Korsossa. – Lauluillani vien yleisön hetkeksi nuoruuteen.

Välillä Eino käy keikalla Marjatankin hoitokodissa. Silloin Marjatan ylle puetaan juhlamekko.

Tänäänkin Marjatta on tavallaan mukana. Sä kuulut päivään jokaiseen on nimittäin kappale, jonka Juha ”Junnu” Vainio vuonna 1966 Einolle teki. Mutta sanoituksensa Junnu omisti Marjatalle.

Aina kun Eino laulaa oot ensimmäinen aatoksissain, miete myös viimeinen, mukana on Marjatta.

Jutun voi lukea kokonaan ET-lehden numerosta 16/2022.

Eino Grön

  • Syntynyt 1939 Porissa, asuu nyt Espoossa.
  • Vaimo Marjatta ja poika Ari.
  • Laulaja.
  • Harrastukset: golf, kuntosali, sauvakävely, elokuvat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla