Leena Lehtolainen lukee usein vanhoja päiväkirjojaan. Vapaa-ajalla kirjailija joogaa ja kuuntelee punkia, kissat seuranaan. Juttusarjassa henkilö kertoo elämänsä tärkeät numerot.
4 synnytystä
Synnytin 90-luvulla neljä tärkeää asiaa. Sain kaksi poikaani. Ensimmäisellä äitiyslomalla kirjoitin kirjan Ensimmäinen murhani, jonka julkaisun jälkeen saatoin jäädä vapaaksi kirjoittajaksi. Toisella äitiyslomalla valmistui lisensiaatintyöni. Tuolloin kutsuimme mieheni kanssa omaksi ajaksi yksinäisiä puolen tunnin kävely- ja juoksulenkkejä.
”Saatan olla monta päivää puhumatta kenenkään kanssa.”
Neljä vuotta sitten jäimme kahdestaan. Kun mieheni on työmatkoilla, saatan viettää monta päivää puhumatta kenenkään kanssa. Onneksi kissamme pitävät minulle seuraa.
Arvostan vuosi vuodelta enemmän hiljaisuutta ja luonnonrauhaa, sillä tarvitsen paljon aikaa yksin. Parhaat ideat syntyvät harvoin sanojen kautta. Olen saanut monta oivallusta esimerkiksi kuvataidenäyttelyissä.
27 arvokisaa
Luistelutaitoni on vaatimaton, mutta katselin jo pikkutyttönä isäni kanssa taitoluistelukisoja televisiosta. Ne ovat lumoava yhdistelmä urheilua, musiikkia, pukuloistoa ja tanssia. Ensimmäiset MM-kisat kävin katsomassa 1983 Helsingissä. Kun ryhdyin kirjoittamaan juttuja taitoluistelulehteen, matkustin kisoihin Japaniin ja Yhdysvaltoihin asti. 2000-luvulla kirjoitin työryhmän kanssa kaksi kirjaa taitoluistelusta.
”Luisteluharrastus on hauska vastapaino yksinäiselle työlleni.”
Harrastus on hauska vastapaino yksinäiselle työlleni. Olen kirjoittanut 27 proosateosta ja käynyt katsomassa 27 taitoluistelun arvokisaa. Tällä hetkellä seuraan tuplamaailmanmestareita, luistelijapari Eric Radfordia ja Meagan Duhamelia, joilla on suomalaiset sukujuuret.
40 vuotta punkia
Punk loksahti osaksi outokumpulaisen teinitytön persoonaa 70-luvulla. Löysin anarkian kautta uusia upeita ystäviä. Vietimme juuri Tampereella punkyhteisömme 15-vuotisjuhlaa. Punkia jaksan pogota aina vain.
Porukkamme ei ota asioita turhan vakavasti. Vaikka punk viestii yhteiskuntakriittisyyttä ja maailmantuskaa, harrastamme sitä pilke silmäkulmassa ja vähän ironisesti. Aamusta iltaan en punkia kuuntelisi, väliin tarvitaan myös Bachia. Taustamusiikkia inhoan. Joskus laulan jotakin ennen kirjoitussessiota päästäkseni tunnelmaan.
”Päiväkirjoistani olen oppinut, että en ole oppinut juuri mitään.”
92 Päiväkirjaa
Päiväkirjoistani olen oppinut, että en ole oppinut juuri mitään. Toistan samoja virheitä vuodesta toiseen.
Sain ensimmäisen päiväkirjani seitsenvuotislahjaksi, ja siitä pitäen olen kirjoittanut ylös ajatuksiani ja kirjaideoita. Asiat jäävät paremmin mieleeni käsin kirjoitettuina. Jos lähden kotoa ruokakauppaa pidemmälle, otan aina päiväkirjan mukaan, jotta saan ideat talteen.
Pidän päiväkirjoja kotona lukollisessa kaapissa. Niiden pitää olla lähellä siltä varalta, että haluan palata johonkin aikaan tai ideaan. Mukavinta on palata 90-lukuun, jolloin poikani olivat vielä pieniä.
En vielä tiedä, mitä aikanaan teen päiväkirjoilleni. Jos säästän ne, mitä niille tapahtuu kuolemani jälkeen? Jos polttaisin ne, tuntuisi siltä, kuin polttaisin osan itseäni.
150 kirjaa vuodessa
Opin lukemaan viisivuotiaana, ja olen siitä asti ollut himolukija. Luen mielelläni monta tuntia päivässä, ja vuosittain luen noin 150 kirjaa. Olen sekakäyttäjä eli luen proosaa, mutta ylläpidän kielentajuani myös runoilla.
Matkoilla yritän opetella käyttämään e-kirjoja, koska niiden pakkaaminen on niin kätevää! Mieheni lukee niitä paljon.
Luimme paljon pojillemme heidän lapsuudessaan, mutta en tiedä, minkä verran he nykyään lukevat.
”On pysäyttävän kaunista julmuutta, kun kissa leikkii hiirellä.”
6 kissaa
Minulla on ollut kissoja 30 vuotta. Kissaa ei voi pakottaa, se tekee juuri sitä mitä haluaa ja on perusluonteeltaan saalistaja. On pysäyttävän kaunista julmuutta, kun kissa leikkii hiirellä, vähän kuin katselisi itämaista taistelulajia. Linnut ja oravat olen pelastanut kissojemme Hönden ja Magnuksen tassuista, mutta hiiriä en ole auttanut.
Yritän olla inhimillistämättä lemmikkejäni liikaa, sen sijaan koetan oppia niiltä hyödyllisiä asioita. Aina kun näen kissani venyttelevän, muistan venytellä itsekin. Kissat myös joogaavat mieluusti vieressäni joogamatolla. Ne ovat huomattavasti notkeampia kuin minä.
Juttu on julkaistu myös ET-lehden numerossa 19/2017.
Leena Lehtolainen
Syntynyt Vesannolla 1964, asuu Inkoo Degerbyssä.
Työ Kirjailija.
Perhe Naimisissa, kaksi poikaa, kaksi kissaa.
Harrastukset Lenkkeily, jooga, sienestys, lukeminen.
