Petolintujen tutkija Pertti Saurolan oikeassa kainalossa on uuttera koiras, joka on lihottanut naaraansa munimiskuntoon ja kantaa päävastuun saalistuksesta myös poikasvaiheessa.
Petolintujen tutkija Pertti Saurolan oikeassa kainalossa on uuttera koiras, joka on lihottanut naaraansa munimiskuntoon ja kantaa päävastuun saalistuksesta myös poikasvaiheessa.

Miksi pöllö on niin palvottu ja pelätty? Se paljastuu Pertti Saurolan kanssa Hauhon metsässä. Samoin se, millaisen velan petolintujen puolustaja saa kuitattua tanssimalla.

Aamuöinen metsä on sateen jäljiltä koleassa usvassa. Sammal notkuu jalan alla, mutta Pertti Saurolan askel on vetävä ja ryhti hyvä. Ikänsä näitä lehtoja ja korpia kolunnut – ja kiipeillyt – mies. 

Aiemmin Saurola sinnitteli sääksien huimaaviin risulinnoihin ja pöllöjen pesille ilman kiipeilyvälineitä.

– Tikkaat ja tolppakengät otin avuksi muutama vuosi sitten, vaikka onhan se vähän lälläritouhua, Saurola kuittaa. Ylväässä profiilissaan ja nopeissa käänteissään hän muistuttaa vähän petolintu itsekin.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Loikin perässä läpi pöheikön. Tarjoamani kantoapu ei kelpaa – tuottaisi kuulemma vain huonoa onnea.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kuusi panee köyden ja miehen koville.
Kuusi panee köyden ja miehen koville.

Kuusikon kätköissä tajuan, että meillä on hyvä onni. Viirupöllön pöntöstä kuuluu poikasten sydämeenkäyvä kerjuupiipitys. Uroksen tuomaa saalista odottaa naaraskin, joka ei villavia pilttejä juuri silmistään päästä. Parin viikon kuluttua ne aloittavat lentoharjoitukset. Mätkähtelevät maahan ja kiipeävät nokkansa ja kynsiensä avulla nopeasti runkoa pitkin turvaan maapedoilta.

Jos törmäät metsässä tällaiseen unenomaiseen näkyyn, peräänny, tai sinulta voi pahimmassa tapauksessa mennä silmä.

– Poikasta suojeleva emo saattaa antaa ensin römeän varoituksen hruhruh-hruu-hruh... Askel vielä – ja sitten lävähtää, Pertti suomentaa.

Nahkarotsin selkä on valmiiksi kynsien kirjoma.

Mutta pöllö voi iskeä myös varoittamatta, kuten Saurolalle on käynyt. Tavallisista selkäsaunoista puhumattakaan, jotka ovat rengastukseen liittyvä normaali rangaistus.

Saurolan ansiota on, että tutkijat ovat jo pitkään käyttäneet pesillä pehmustettuja suojia. Kamikaze-tyyliin syöksyvä lintu voi jopa kuolla iskeytyessään kovaan kypärään.

Pertti vaihtaa baskerinsa karvahattuun, joka on ”Hälläpyörän portsarin lahjoittama löytötavara”. Niskan suojaksi vaimo, maantiedon ja biologian opettaja Helmi-Irene Saurola, on ommellut farkkukangasta. Nahkarotsin selkä on jo valmiiksi kynsien kirjoma. Retkien vakiovarusteisiin kuuluu myös suklaa.

Seksikästä

Monesti metsässä on ollut mukana vaimo.

– Tosin viime vuosina, kun olen ehdottanut, että lähdetäänpä pöllöä pyydystämään, Hemuli saattaa vastata: ”Mä olen ollut jo…” Kauhea kohtalo aviomiehelle yli 50 vuotta kestäneen yhteiselon jälkeen, Pertti vitsailee naama vakavana.

Mutta vaimo ei vitsaile, kun sanoo, että metsässä Pertillä on ihan oma aikakäsitys – tai sitä ei ole ollenkaan.

"Viirupöllöjen avioeroprosentti jää viiden korville, mutta jokunen playboykin on kohdalle osunut."

Tutkimustyö rytmittää yhä 76-vuotiaan Saurolan arkea ja kiidättää miestä luennoimassa ympäri maailmaa.

– Taannoin olin Kanadassa ja päädyin pariinkin tv-haastatteluun. Niin mediaseksikkäänä tätä meidän pöllöjen Kauniit ja rohkeat -tutkimusta pidetään. Siis kuka on kenenkin kaa – ja mitä ne aikaan saa, loruilee Saurola värikkääseen tyyliinsä. Eloisasti hän maustaa myös tieteelliset tekstinsä.

– Lintujen pariuskollisuuteen liittyy monenlaisia romanttisia kuvitelmia, mutta meidän populaatiotutkimuksemme ovat faktaa, Pertti kiteyttää ja lähtee kipuamaan kuuseen turvaköysi vyötäröllään ja visiiri silmillään. 

– Viirupöllöjen avioeroprosentti jää viiden korville, mutta jokunen playboykin on kohdalle osunut, hän tarkentaa oksien seasta.

Viereisen puun oksaan on tarttunut pari untuvanpehmeää höyhentä. Pöllön salainen ase. Niin pehmeät sulat, että niillä voi lentää – ja iskeä – äänettömästi.

Naaras syöksyy sen poikasta rengastavan Saurolan niskaan.
Naaras syöksyy sen poikasta rengastavan Saurolan niskaan.

Koppavaa

Kun Pertti Saurola aloitti biologian opintonsa, hän oli äänekäs ja leuhka stadilainen, joka arvioi estottomasti samalle kurssille tulevia. Nähtyään Helmi-Irenen, sorjan urjalalaisen maatalon tytön, hän valpastui ja huomautti kaverilleen: ”Ton friidun mä meinaan tsekata tarkemmin.”

Mutta vähän omapäinen oli tämäkin naaras, vaikka Pertin ”lopulta valitsikin”.

Juuri nyt mies pitelee hellästi säihkyväsilmäistä naarasta numero D-231325. Se on vanha tuttu, kymmenen vuotta sitten untuvikkona rengastettu. Saatuaan kangashupun nättiin päähänsä pöllö suhtautuu Saurolan mittauksiin tyynesti – tuttu mies, varmat otteet. Jälkeenpäin se lehahtaa läheiseen puuhun ja jää napsuttamaan uhittelevasti nokkaansa. Tulee mieleen intiaanien toteemit. 

– Kuuntele, nyt on koiraskin lähellä, Pertti opastaa.

Painun vaistomaisesti kyyryyn ja ymmärrän entistä paremmin, miksi pöllöihin liitetään ristiriitaisia tunteita: pelätään, palvotaan, yhdistetään viisauteen ja kuolemaan. Ja miksi kotipaikalleen uskollinen, sitkeä viirupöllö on Saurolalle erityisen rakas. 

Juhannuksesta lähtien häntä juoksuttavat synnyinsijoilleen palanneet sääkset, nuo uljaat maailmanmatkaajat.

Katso ihana video, jossa Pertti Saurola kertoo lisää viirupöllöistä

Koskettavaa

Pöntössä on vain kaksi poikasta, tyypillinen pohjavuoden luku. Myyrien katovuonna moni pöllöpari luopuu pesinnästä. Huippuvuosina Saurola on tehnyt ”neuvolakäyntejä” yli 60 pesälle, nyt listalla on vain 14.

Nykyisin suuri osa pöllöistä pesii pöntöissä, mutta omalla tavallaan se on surullista. Tuhannet pöntöt on rakennettu suojelumielessä, koska pöllöjen luontaisesti suosimat pökkelöt ja kolopuut on monin paikoin tuhottu talousmetsien ja avohakkuiden tieltä. Ilmansaasteista – ja ihmisten muusta typeryydestä puhumattakaan.

– Rassaa tämä rahan valta ja jatkuva kasvun vaatimus!

Saurola innostui petolintujen suojelusta kaverinsa Pentti Linkolan vaikutuksesta. Mutta toisin kuin Linkola, Saurola on jatkanut taisteluaan talousmetsissä, vaikka välillä häntäkin turhauttaa – ja sattuu sydämestä.

Yksinhuoltajaisä ruokki orpojoukkoaan koko kesän, kun pöllöemo jäi auton alle.

Silloinkin, kun hän tapasi ”Pitkäsuon raivottaren”.

– Hakkuuaukiolle oli jätetty pöllön pesäpuuksi yksinäinen kuusi, mutta se oli kaatunut. Näin katastrofin jo kaukaa, mutta kompastelin silti paikalle etsimään raatoja. Yllättäen jouduinkin heittäytymään risukkoon, kun emo hyökkäsi kimppuuni, muistelee Pertti.

– Puun kaatuessa pöntön suu oli jäänyt maata vasten, mutta katto oli irronnut sen verran, että poikaset oli saatu ruokittua. Tuonkin trauman jälkeen emolla riitti paukkuja puolustaa pesää.

Saurolaan on tehnyt vaikutuksen myös muuan ”yksinhuoltajaisä”, jonka puoliso kuoli lennettyään päin rekkaa.

Leskeksi jäänyt koiras sattui olemaan niitä, joiden pyrstösulkiin oli asennettu radiolähetin. Sen avulla pystyi seuraamaan, miten koiras koko kesän ruokki ja paimensi orpojoukkoaan kohti itsenäistä elämää.

Vapaa! Töpäkkä kroppa ei ole erityisen aerodynaaminen, mutta viirupöllö ei lennäkään pitkiä matkoja.
Vapaa! Töpäkkä kroppa ei ole erityisen aerodynaaminen, mutta viirupöllö ei lennäkään pitkiä matkoja.

Kerättyä

Auto, patinoitunut neliveto, kiitää kiemuraista tietä seuraavalle pesälle. Niskavuori-teoksista tuttu kantahämäläinen kulttuurimaisema vilistää kahta puolta. Seutu on Saurolalle tuttua lapsesta asti.

– Täsmälleen tässä alkoi ja päättyi elokuvaurani, Pertti Saurola kertoo, kun ohitamme Ihmisiä suviyössä -elokuvan kuvauspaikkoja.

– Erotuin lapsiryhmästä, koska ohjaaja Valentin Vaala ohjasi minut kaivamaan nenääni. 

Vähän matkan päässä vilkkuu Tupalan talo, johon Pertin jo alle parivuotiaana toi kesävieraaksi äiti, oopperalaulaja Irja Aholainen (1904–1994). 

– Aloin kuulemma pikku hiljaa käyttäytyä talonperijän tavoin, joten äidin mielestä oli välttämätöntä hankkia huvila. Tuolloin rantatontteja ei noin vain ostettu, mutta niin paljon äiti oli täällä ilmaiseksi esiintynyt, että pitäjä piti kunnia-asiana järjestää pöntön laululinnulle. Kyläläiset osallistuivat hirsitalkoisiin, Pertti tietää.

"Pelkään vain, että satun kuolemaan ennen kuin ehdin perata tärkeät paperit läpi."

Komea funkishuvila valmistui 1940-luvun lopussa. Hankkeen pesämuna saatiin kansalaiskeräyksestä Irja Aholaisen 20-vuotistaiteilijajuhlan kunniaksi. Arvostettu sopraano oli käynyt laulamassa rintamallakin.

Pertin vanhemmat erosivat varhain, mutta teknikko-isä ei kadonnut pojan elämästä. Muutti vain Töölön-kodista viereiseen rappuun asumaan. 

Alkuperäisessä asussaan seisovalle huvilalle ei ole vieläkään vedetty sähköä, mutta Saurolat hankkivat jo vuosia sitten lähistöltä ”Pistorasian”. Se on lempinimi punaiselle mökille, jonka sisällä on häkellyttävä määrä Saurolan arkistoa. Yhtä ja toista, mistä mies ei malttanut luopua eläkkeelle jäätyään. Entiselle eläinmuseon rengastustoimiston johtajalle kertyy yhä päivittäin uutta analysoitavaa.

Pelkääkö eläkeläinen pysähtyä?

– Pelkään vain, että satun kuolemaan ennen kuin ehdin perata esiin sen promillen, mikä näissä papereissa on tärkeää.

T'ämä tyyppi aloittaa lähiviikkoina lentoharjoitukset.
T'ämä tyyppi aloittaa lähiviikkoina lentoharjoitukset.

Tanssittua

Kun Pertti Saurola kiipeää seuraavalle pöntölle, pöllöemo lehahtaa silmille. Sitten se ottaa läheiseltä oksalta vauhtia ja syöksyy koko voimallaan rengastajan selkään. Hyökkäyksiä säestää pikkulintujen varoittava parku.

Mutta nopea on Saurolakin. Homma hoidettu, rengas poikasen nilkassa ja numero muistikirjassa. Rauha.

Saurolan kummityttö soittaa Tampereelta ja lupaa tulla samaksi päiväksi sovitulle Someron-keikalle. Merikotka on vallannut kalasääksen pesän, ja semmoinen tyyppi ansaitsee ehdottomasti henkilötunnuksen jalkaansa.

Annukka on vanhuksiin erikoistunut sairaanhoitaja eli sopii assistentikseni oikein hyvin, Saurola virnuilee.

"Emme jätä tanssimatta yhtään kappaletta. Suosikkimme on jive."

Korvaukseksi tutkimusavusta on sovittu tansseihin vieminen. Onhan Saurola alun alkaen opettanut tämän tytön ja muutaman muunkin tanssimaan. Mieluisaa tämä ”velanmaksu” on myös kummisedälle.

– Yhtään kappaletta ei jätetä tanssimatta. Suosikkimme on jive, jossa pääsee improvisoimaan.

Saurolan lajeihin kuuluu myös klassinen musiikki. Hänen äänensä, geeneissä lahjaksi saatu baritoni, on soinut pitkin maailmaa Ylioppilaskunnan laulajien solistin roolissa. 

– Pääsiäisen passioissa sain aina pahojen äijien, Pilatuksen ja Juudaksen, osat, hän hymähtää.

Pertti lempipaikallaan. Tuolin lahjoitti hänen äidilleen kenraali Pajari kiitokseksi rintamalla tehdystä kiertueesta.
Pertti lempipaikallaan. Tuolin lahjoitti hänen äidilleen kenraali Pajari kiitokseksi rintamalla tehdystä kiertueesta.

Opittua

Palaamme metsästä Pertille tyypilliseen tapaan, reilusti myöhässä. Vaimo ei ole moksiskaan. Hän kertoo viettäneensä laatuaikaa Yle ykkösen radio-ohjelmia kuunnellen.

– Kun olin lapsi, opettaja sanoi äidilleni, että Pertti on harvoin siellä missä pitäisi. Ja usein siellä, missä ei pitäisi, mutta muuten hän on rehellinen ja hyvä poika.

Omia lapsia Sauroloilla ei ole, mutta lukuisten kummilasten ohella kasvun iloa ja ihmettä on tarjonnut työ. 

– Toimin opettajana 40 vuotta. Se oli antoisaa, mutta moni asia piti hoitaa minuutilleen. Nyt haluan, ettei minulla ole enää kiire minnekään, Helmi-Irene toteaa kattaessaan pöytää.

Jos mies palaa tänä iltana ajoissa, vaimo lupaa hoitaa kumisaappaissa hautuneet jalat.

Tankattuaan Pertti tekee taas lähtöä. Ja kyllä vaimokin ihastelee miehensä elinvoimaa.

– Kun Pertsu kävi 75-vuotistarkastuksessa, nuori lääkäri totesi, että arvot ovat kuin nelikymppisellä. Mutta eikös ne sanoneet samalla tavalla Kekkoselle.

Jos mies tänä iltana palaa ajoissa, vaimo lupaa hoitaa hänen iänikuisissa kumisaappaissaan hautuneita jalkojaan.

Todennäköisesti palaa, sillä molemmat ovat oppineet, että varsinkin luonnossa jääräpäiset tomppelit karsiutuvat nopeasti.

 

Artikkeli on alun perin julkaistu ET-lehden numerossa 11/2015.

Pertti Saurola

Syntynyt: 1939 Helsingissä.
Ammatti: Biologi, professori, tietokirjailija. Jäi eläkkeelle Eläinmuseon rengastustoimiston johtajan virasta 2002. Tehnyt uraauurtavaa työtä petolintujen tutkijana ja suojelijana 1960-luvulta alkaen. Kehittänyt aktiivisesti sääksien satelliittiseurantaa. Kansainvälisiä luottamustoimia ja lukuisia luentomatkoja ympäri maailmaa.
Asuu: Helsingin Haagassa puolisonsa Helmi-Irene Saurolan kanssa. Huvila Hauholla.
Harrastukset: Musiikki. Esiintynyt Ylioppilaskunnan laulajien ja Suomen Laulun solistina. 
Palkinnot:  Valtion tiedonjulkistamispalkinto 1987 teoksesta Sääksi. Saurolan toimittama Suomen pöllöt oli Tieto Finlandia -ehdokas 1995.

Sisältö jatkuu mainoksen alla