Timothy Kuhnin, 42, elämä meni sijoiltaan, kun hänen omistamansa ravintola Saltbodan syttyi tuleen kesäisenä yönä. Onneksi alueen asukkaat auttoivat hädässä.

Heräsin puhelinsoittoon elokuisena yönä 2019: ravintolani Saltbodan oli tulessa. Menin paniikkiin.

Jätin kuusivuotiaan Tito-poikani yksin nukkumaan ja juoksin pelkät kalsarit jalassa parinsadan metrin matkan ravintolalle.

Pihalla oli seitsemän paloautoa, kaksi poliisiautoa, ambulanssi ja hirveästi porukkaa. Sammutustyöt olivat käynnissä, mutta savua ja liekkejä ei enää näkynyt.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Sisältö jatkuu mainoksen alla

En voinut tehdä mitään, joten palasin kotiin Titon luo. Makasin kuitenkin valveilla sängyssä loppuyön, sillä kuulin moottorisahojen laulavan aamuseitsemään asti. Ne pilkkoivat ravintolan vaurioituneita kattorakenteita.

Lapsuuden ravintola

Ensimmäiset muistoni Saltbodanista eli Saltiksesta ovat 1980-luvulta. Loviisan kaupunki aikoi purkaa rakennuksen, jossa ravintola nyt on. Laivasilta eli sataman alue oli päästetty rappiolle.

Faija oivalsi ulkopuolisena alueen mahdollisuudet. Entisen merimiehen mielestä Laivasilta oli kaupungin siistein paikka. Kaikki hakeutuivat meren rantaan, vaikka mitään palveluita ei ollut tarjolla.

Vanhana merimiehenä faija ymmärsi paikan mahdollisuudet.

Vanhempani Marja ja Dierk Kuhn aloittivat siellä vohvelikahvilan vuonna 1986. Pikkuhiljaa toiminta kasvoi, ja vuonna 2000 perheemme osti kiinteistön.

Vuonna 2013 minä siirryin yrittäjäksi, mutta äitini on ollut yhä vahvasti mukana toiminnassa.

Äiti shokissa

Palon jälkeisenä aamuna luin järkyttyneenä iltapäivälehden otsikon, joka kertoi omasta elämästäni: "Uudellamaalla ravintola palanut poroksi".

Samana päivänä kerroin äidille ravintolan palosta, ja hän meni shokkiin. Hän ahdistui ja karttoi pitkään ihmisten ilmoilla kulkemista. Pienessä kaupungissa joutuu kertomaan samaa tarinaa aina uudestaan.

Saltbodan oli surullinen näky. Kaikki oli kaaoksessa, hiiltynyttä, nokista ja läpimärkää. Meidän pahin pelkomme oli, että ravintola mätänee, kun vakuutuspäätöksiä ei tehdä tarpeeksi nopeasti.

Elämäntyö pelastettava

Kauhein ajatus oli, että firma menee nurin. Päätin yrittää pelastaa vanhempieni elämäntyön, vaikka alkuun olin melkein maanisessa tilassa.

Paloa seuranneena viikonloppuna oli Loviisan Wanhat talot -tapahtuma, joka on vuoden vilkkain viikonloppu ravintolayrittäjille.

Soitimme raunioilla äänilevyjä.

Siivosimme pahimmat palamisroinat pois ja pystytimme ravintolan edustalle Cafe Nokisen, jossa myimme kahvia, leivonnaisia, juomia ja lohikeittoa. Väkeä riitti, ja kohtaamiset olivat tunteikkaita. Moni tarjosi apua.

Lauantai-iltana soittelimme ystävien kanssa ravintolan raunioilla vinyylilevyjä. Tunnelma oli surrealistinen, kun iloisen illan taustalla oli järkytys palosta.

Loviisalaiset osoittivat myötätuntoa monin tavoin, sillä 1800-luvulla rakennetussa tulli- ja pakkahuoneessa toimiva Saltis on monelle tuttu kesäravintola. Paikalliset yrittäjät keräsivät meille 2000 euroa tukirahaa. Se oli mieletön ele.

Timothy ilahtui loviisalaisten auttamishalusta. – Olen suuresti kiitollinen saamastani tuesta.
Timothy ilahtui loviisalaisten auttamishalusta. – Olen suuresti kiitollinen saamastani tuesta.

Save Saltbodan -kampanja syntyi, kun muutamat loviisalaiset alkoivat pohtia keinoja saada ravintola jaloilleen. Paikalliset mainostoimisto-mogulit aloittivat joukkorahoituskeräys Save Saltbodan 2020:n Mesenaatti-palvelun kautta.

Myynnissä oli niin paitoja kuin lohikeittoannoksia. Tavoite oli kerätä 20 000 euroa viranomaisten hyväksymää konttikeittiötä varten.

Ihmisten apu yllätti

Kampanja ja sen onnistuminen yllätti minut täysin. Kun tarina on hyvä, se koskettaa ihmisiä ja saa heidät auttamaan. Ihmiset lähettivät kannustavia viestejä Facebookissa. Olen suuresti kiitollinen saamastani tuesta.

Touko-kesäkuu oli törkeän kiireistä, ja vielä avajaisia edeltävänä iltana meillä oli pensselit ja ruuvinvääntimet käsissä. Hullun voimalla tein, mitä vaadittiin. Sen jälkeen juhannuksena pitämäni 23 tunnin loma maistui mannalta.

Avajaisissa 5.7.2020 oli jo sitten 350 ihmistä juhlimassa. Asiakkaita oli kesällä huikeasti enemmän kuin aikaisempina vuosina, sillä korona piti turistit kotimaassa.

Ravintola on antanut perheellemme paljon, mutta on se ottanutkin. Kun on perheen kanssa stressitilanteessa tekemisissä aamusta iltaan, heihin purkaa myös ahdistustaan. Ja he tekevät samoin.

Heräsin öisin ahdistukseen, mutta kun katsoin nukkuvaa poikaani, sain voimaa jatkaa.

Olin hakeutunut terapiaan jo ennen tulipaloa käsittelemään eroa lapseni äidistä. Lopulta minun oli terapiassa keskityttävä itseeni ja ravintolaprojektiin. Heräsin öisin ahdistuskohtauksiin ja pelkäsin vararikkoa. Sitten katsoin nukkuvaa poikaani ja sain voimaa.

Toivon, että ensi kesänä minulla on toimiva ravintola ja entistä isompi keittiökontti.

Ihminen oppii eniten mukavuusalueensa ulkopuolella. Olen joutunut opiskelemaan paljon juridiikkaa ja byrokratiaa. Olen vihdoin aikuistunut, sillä minun on täytynyt ottaa päättäjän rooli toden teolla. Vanhempani eivät siihen pysty enää. Nyt unelmoin tasapainoisesta elämästä.

Jutun voi lukea kokonaan ET-lehden numerosta 22/2020.

 

Timothy Kuhn

  • Syntynyt 1978 Loviisassa. Asuu Loviisassa.
  • 7-vuotias Tito-poika.
  • Ravintolayrittäjä, kokki, tapahtumatuottaja.
  • Harrastukset musiikki, soittaa rumpuja parissa bändissä ja tuottaa musiikkitapahtumia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla