Lahtelaisen Merja Vahterin, 61, perheen koti tavaroineen, tunteineen ja muistoineen paloi kokonaan yhden grillausvirheen vuoksi. Eniten on ollut ikävä tyttären vauva-albumia ja käsityötarvikkeita.

"Suru tulee joskus vieläkin, lähes kolmen vuoden jälkeen, kun muistelen toukokuista sunnuntain vastaista yötä. Seisoimme kadulla ja näimme, kun liekit löivät kattopeltien alta. Minun oli pakko poistua välillä paikalta. En pystynyt katsomaan, kun tuli pääsi meidän asuntoomme.

Olimme tulleet lauantaina mieheni kanssa tyttären luota Irlannista ja nukuimme sikeästi, kun naapuri soitti kolmelta, että talomme palaa. Ampaisin sängystä ylös ja kirosin. En ymmärtänyt, kuinka vakava tilanne oli. Tajusimme kuitenkin aika pian, että emme päässeet ulos kuin ikkunan kautta palomiesten avulla.

Ensin mietin mahdummeko tuuletusikkunasta. Minulla ei ollut hajuakaan, missä isomman ikkunan kahva oli. Se oli aika pelottava hetki.

Puin pyjaman päälle housut ja takin, ja nappasin mukaan kännykän. Ei tullut mieleenkään kahmia mukaan valokuvia tai muita rakkaita esineitä. Täytyi päästä ulos.

Kaikki pääsivät turvaan

Aluksi kuvittelimme, että palaamme kotiin, kun palo terassiparvekkeella on sammutettu. Aamuyöllä noin kello viisi palomiehet kertoivat, että taloa ei pelasta mikään. Vuonna 1936 rakennettu puutalo purueristyksineen paloi kuin soihtu. Kaikki neljä asuntoa tuhoutuivat tulen ja veden vuoksi.

"Naapurin nuori poika oli tehnyt ruokaa pallogrillillä puuparvekkeella, ja pieni hiilennokare jäi kytemään."

Syttymissyy selvisi nopeasti. Naapurin nuori poika oli tehnyt ruokaa pallogrillillä puuparvekkeella, ja pieni hiilennokare jäi kytemään lautojen alle. Poika-parka kärsii syyllisyydestä varmaan loppuikänsä. Tärkeää oli, että kaikki asukkaat pääsivät ulos eikä kukaan saanut ruumiillisia vammoja.

Me menimme asumaan tyttären tyhjään asuntoon. Meillä ei ollut mitään. Sunnuntaina sinne saatiin kaksi patjaa, tyynyt, pussilakanat ja kahvinkeitin. Makasimme patjoilla ja teimme saman tien päätöksen, että emme jää rypemään itsesääliin. Me emme katkeroidu!

Sen ääneensanominen sitoutti meidät katsomaan eteenpäin. Tahdoimme hoitaa asian niin, että emme valita liikaa läheisimmille, emmekä mässäile menetyksellämme.

Maanantaina menimme töihin – tosin vaatekaupan kautta. Minulla ei ollut mitään, ei edes ripsiväriä, vaikka se nyt oli huolista pienin.

Vauva-albumikin tuhoutui

Yllätyin, miten vieraatkin ihmiset tarjosivat apuaan. Naapurinrouva kutsui sunnuntailounaalle, miehen ystävä toi ison kennollisen kananmunia. Ystävät ympäri maata auttoivat ja tukivat. Mutta törmäsimme myös siihen, miten epäempaattisia ja vähätteleviä jotkut voivat olla.

Pääsimme käymään raunioilla vasta muutaman päivän jälkeen. Jotkut astiat olivat säilyneet ehjänä. Ainoa tavara, jota tosissani kaipasin myöhemmin, oli tyttären vauva-albumi. Siitä oli jäljellä vain märkä pläjäys.

"Käsityötarpeiden palaminen harmitti."

Olen käsityöihminen ja käsinvärjättyjen kankaiden ja muiden käsityötarpeiden palaminen harmitti. Jotkut ihmettelivät, että kaipasin niinkin mitättömiä asioita. Mutta ne kuuluivat minun maailmaani.

Aika pian päätimme, että palaneen kodin paikalle rakennetaan uusi, samantyylinen talo. Se oli hyvä päätös siksi, että elämään tuli uusi, tärkeä päämäärä. Muutimme siihen reilut puolitoista vuotta palon jälkeen. Tulevaisuuden uskoa lisäsi se, että olimme juuri saaneet tietää, että tytär odotti vauvaa. Sebastian on kohta kolmivuotias.

Kukaan ei menettänyt henkeään. Se on pääasia.”

Artikkeli on julkaistu alunperin ET Terveys 1/2016 -lehdessä

Joka päivä kahdeksassa kodissa palaa

Vuonna 2016 suomalaisissa kodeissa syttyi 2971 tulipaloa, joista aiheutui 80 kuolemaa sekä muita suuria terveydellisiä ja aineellisia vahinkoja. Eniten paloja syttyy ruuanvalmistuksen yhteydessä.

Jos tulipalo syttyy, pitää asunnosta poistua parissa minuutissa. Kaikilla on myös velvollisuus auttaa muita.

Vuoden 2017 Paloturvallisuusviikkoa vietetään 25.11.–1.12. Täältä löydät paloturvallisuusvinkkejä.