Politiikan tutkija Mika Aaltolaa eivät muiden ärsyyntymiset helposti hetkauta. Joskus hän huomaa vasta jälkikäteen keskustelukumppanin kettuilleen hänelle.

psykologia / politiikka 

Isäni oli Jyväskylän yliopiston kasvatusfilosofian professori, ja seurasin ­hänen jalanjälkiään. Opiskelin psykologiaa Columbian yliopistossa New Yorkissa. Kun suoritin Suomeen palattuani harjoittelua Pitkänniemen psyki­at­ri­ses­sa sairaalassa, kiinnostuin poliittisesta psykologiasta ja siitä, miten mielen sairaudet liittyvät yhteiskuntaan ja sen prosesseihin.Päätin vaihtaa tiedekuntaa ja aloin opiskella kansainvälistä politiikkaa.

maaseutu /kaupunki

Juureni ovat Petäjävedellä Kintauden kylässä. Vanhempani asuvat siellä yhä, ja käyn mielelläni lapsuudenkodissani. Tutut maisemat viehättävät. Kotitalomme vieressä on Kuoliosaari, keskiaikainen kalmisto, josta lapsena etsin kuvittelemaani kadonnutta sivilisaatiota. Toisaalta kahdeksan vuotta ulkomailla ja vuodet Tampereella ja nykyisessä kotikaupungissani Helsingissä ovat opettaneet nauttimaan kaupunkielämästä museoineen, näyttelyineen, kirjastoineen ja ihmisineen.

kissa / koira

Minulla on kerran ollut kissa, mutta koiria on ollut aina. Nyt meillä on vaimoni kanssa kolme karvatonta terrieriä. Niillä on luonnetta, mutta parhaiten ne viihtyvät meidän ihmisten kanssa samassa sängyssä tai sohvalla kainalossa.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Pojan synnyttyä huhtikuussa laumaamme tuli uusi jäsen. Liikumme yhdessä koko porukka. En ole koskaan ajatellut, että ihmisen on pakko hankkia lapsia, mutta kyllä poika tuo elämään uusia ulottuvuuksia. Koiratkin ovat ottaneet lapsen omakseen. Yhtenä aamuna ne alkoivat murista, kun nousin sängystä ja kumarruin vauvansängyn ylle katsomaan, onko kaikki hyvin. Koirilla on vahva suojeluvaisto.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

aamuvirkku / iltavirkku

Menen nukkumaan kymmeneltä. Kun käyn vaihtamassa vauvalle vaipat yöllä, nukahdan heti uudestaan.

Herään aamuviiden aikoihin, luen uutiset ja kommentoin niitä Twitterissä. Välillä teen tviitatessa kirjoitusvirheitä, sillä vaikka aivot ovat hereillä, muu keho ei vielä oikein ole. Käyn juoksemassa 4–5 kilometrin lenkin kolmena perättäisenä aamuna heti uutisten kommentoinnin jälkeen. Lenkin jälkeen keitän kahvit ja laitan perheelle aamiaisen. Aamutelevisio on aina päällä. Töihin menen yhdeksältä tai kymmeneltä. Jos minua haastatellaan aamutelevisioon, herään jo neljältä.

liikunta / Löhöily

Terve sielu terveessä ruumissa. Kyllä se niin menee. Vaimoni on taustaltaan huippu-urheilija, ja käymme usein ulkoilmakuntosalilla. Vauva on mukana, samoin koirat. Istumatyöntekijälle lihaskunnosta huolehtiminen on erityisen tärkeää. Juokseminen taas auttaa muistamiseen ja luovuuteen. Se synnyttää myös onnekkaita mielleyhtymiä – mieleen tulee asioita, joita en edes tiennyt etsineeni.

kasvisruoka /   sekaruoka 

Kotona syömme pääasiassa vegaaniruokaa, mutta työlounailla ja -illalli­silla nautin myös lihaa tai kalaa. Ruoka ei ole minulle ideologinen kysymys, vaikka eläinoikeudet ovatkin rakas asia. Saatan illalla ruokaa laittaessani tajuta, että lounas jäi työkiireiden takia väliin. Vaimo kyllä muistuttaa, että ­pitäisi syödä viisi kertaa päivässä. Kokkaan kotona nopeita keittoja ja pastaruokia. Vaimo tekee herkullisia ruokia, joiden tekeminen vie enemmän aikaa.

kirja/ äänikirja 

Tekisi mieli lukea enemmän paksuja kirjoja kannesta kanteen. Nykyään lukemiseni on kuitenkin valikoivaa, koska sille ei jää niin paljon aikaa kuin ­ennen. Työpöydälläni on valtava määrä tekstejä, jotka pitää käydä läpi.

Kuntosalilla saatan kuunnella podcasteja tai Platonin teoksia, mutta juoksulenkillä haluan keskittyä ympäröiviin luonnonääniin.

rauhallinen  / hötkyilijä

Muiden ärsyyntymiset eivät minua helposti hetkauta. Mieli pysyy tyynenä. Arvostan, että asiat sujuvat ja ollaan ­hyvissä väleissä, enkä hae ristiriitoja. Joskus huomaan vasta myöhemmin illal­la jonkun kuittailleen minulle aiemmin päivällä. Moni sanoo, että minul­la on valtava stressinsietokyky. Itse en ajattele niin. Koen vain piristävänä ja jännittävänä, kun tapahtuu paljon asioita.

Juttu on julkaistu ET-lehden numerossa 13/2022

 

Mika Aaltola, 53

 

syntynyt Petäjävedellä vuonna 1969, asuu Helsingissä.

Perhe Vaimo Kirsi Aaltola, ­huhtikuussa syntynyt poika­vauva ja kolme koiraa.

Työ Politiikantutkija, Ulkopoliittisen instituutin johtaja.

Ajankohtaista Uusi kirja

Mihin menet Suomi? Pelon

aika Euroopassa (Tammi)

ilmestyy lokakuussa.

Vierailija

Ihan sivuasiasta kommentti... Pitkäniemen sairaalassa aika pitkään työskennelleenä ottaa aina silmiini, jos lehdistö taituttaa Pitkäniemi-erisnimeä väärin. Muinoin sitä muistan - kymmeniä vuosia sitten - itsekin käytetyn myös keskeltä taivutettuna, myös se aika on kyllä taakse jäänyttä ja muistuttaa itselleni lähinnä senaikaisesta, leimaavasta suhtautumisesta psykiatrisiin potilaisiin.
En ole pitkään aikaan nähnyt missään virallisissa tai muissakaan teksteissä ko. nimeä taivutettavan keskeltä. Eiväthän erisnimet siten taivukaan. Emme sano menevämme Valkeallekoskelle, vaan Valkeakoskelle.
Sairaala on Pitkäniemen sairaala, josta löytyy tietoa esim. googlaamalla juuri noin sitä - ei taivuttamalla keskeltäkin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla