"Koen sunnuntain erityiseksi päiväksi ja niin arvokkaaksi asiaksi, että vaalin sitä ja pyhitän sen lepopäiväksi", Minna Vihko sanoo.

Arkeni opettajana on sekuntipeliä. Koen, että pyhäpäivä suojaa minua ja auttaa jaksamaan.

Pyhäni alkaa lauantaina iltakuudelta, kun Ylen Radio 1 soittaa ehtookellot jostain päin Suomea. Se on juhlahetki ja vahva viesti, että nyt alkoi erityinen aika, pyhäpäivä. Minun ei tarvitse ajatella työasioita tai muita velvollisuuksia.

Pyhän alettua voin unohtaa ajan kulun ja kellua ajattomuudessa. Aika alkaa kulua hitaammin. Se on todellista luksusta.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Pyhä merkitsee minulle aikaa kuunnella itseään ja palautua. Sen takia vältän asioita, jotka tuottavat rauhattomuutta ja stressiä. Esimerkiksi kaupassa en tykkää käydä sunnuntaisin. Muutenkin ajatus shoppailusta harrastuksena on minulle vieras.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Pyhä merkitsee minulle aikaa kuunnella itseään ja palautua.

Pyhäisin minulla on puolisoni kanssa yhteistä aikaa, jonka voimme käyttää lukemiseen, keskusteluun, pariin viinilasilliseen, ruokailuun, ystävien tapaamiseen tai vaikka tansseihin lähtemiseen.

Sunnuntaiaamuisin herään aikaisin. Pidän siitä tunnelmasta: muut ympärillä nukkuvat ja minulla on aikaa itselleni. Aloitan aamusta Hesarin lukemisen, mutta säästän sitä nautintoa myös iltapäiväksi.

Kymmeneksi lähdemme kirkkoon. Kirkossakäynti on minulle tuttua lapsuudesta asti. Rakkaimpia lapsuudenmuistojani on se, että lähdimme pyhäaamuna kaksin isän kanssa jumalanpalvelukseen. Olen käynyt kirkossa kymmenien vuosien ajan joka sunnuntai.

Kun vanhempani olivat vielä voimissaan, meillä oli tapana käydä heidän luonaan sunnuntailounaalla. Nyt olemme joutuneet luopumaan tästä perinteestä, ja syömme sunnuntaisin usein ulkona.

Kymmeneksi lähdemme kirkkoon.

Pyhääni kuuluu myös liikunta. Se on oikeastaan ainut asia, jossa on tilkka velvollisuutta, sillä viikolla en ehdi liikkua riittävästi, ja vahinko pitää ottaa takaisin.

Yksi keskeinen asia pyhässäni on se, että valikoin tarkkaan, millaista informaatiota päästän mieleeni. Luen mieluummin kuin katselen televisiota. Vaikka rakastan musiikkia ja teen sitä työkseni, taustamusiikin suhteen olen äärimmäisen valikoiva. Musiikki synnyttää väistämättä tietoisuuden siitä, millaista se on ja miten sitä esitetään. Jos se on tunnelmaltaan väärää siihen hetkeen, se rasittaa päätäni.

Imurointi ei sovi pyhäpäivän tunnelmaan.

Olen muutenkin sunnuntaisin herkkä aistiärsykkeille, esimerkiksi imurointi ei sovi pyhäpäivän tunnelmaan.

Koen sunnuntain erityiseksi päiväksi ja niin arvokkaaksi asiaksi, että vaalin sitä ja pyhitän sen lepopäiväksi. En tee sitä säännön vuoksi, vaan itseni, jumalasuhteeni, parisuhteeni ja ystävyyssuhteitteni takia.

Sunnuntai-iltapäivänä iskee joskus ahdistus, että kohta mylly alkaa taas pyöriä. Lopetan suosiolla pyhäni sunnuntaina kello 18. Siitä alkaa uusi viikkoni. Sunnuntai-illan teen jo usein töitä.

Jutun voi lukea kokonaan ET-lehden numerosta 19/20.

Sisältö jatkuu mainoksen alla