– Olen utelias ihminen ja ajatte­len, että kuolema on portti johonkin uuteen, sanoi muusikko Riki Sorsa vuonna 2012 ET-lehden haastattelussa, jossa hän pohti elämää, kuolemaa ja ystävyyttä kohtalotoverinsa Hannu Tavion kanssa.

Kun yhdeksän reikää Ta­lissa on pelattu, mailat siirtyvät bageihin ja miehet kahville. Laulaja Riki Sorsan, 59, ja laki­mies Hannu Tavion, 67, housunpuntit ovat kurassa, mutta miehet ovat yhtä hymyä.

Päiviä kestäneet sateet ovat tau­onneet, ja aurinko yrittää nyt esiin pilvenriekaleiden välistä. Peli on kulkenut mukavasti. Sitä paitsi ilmassa on aimo annos erityistä iloa: ehti kulua monta vuotta niin, etteivät vanhat kaverukset käyneet kertaakaan yhdessä pelaamassa. Molemmat ehtivät jo ajatella, että pelit on pelattu, yhdessä ja erikseen.

Hannu Tavio sai tietää sairasta­vansa syöpää 14 vuotta sitten, Riki Sorsa kuusi vuotta myöhemmin. Hannun kasvain löytyi eturauhasesta, Rikin kurkusta.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

– Me olemme kollegoja Suomen suurimmassa klubissa, Riki sanoo, eikä puhu nyt golfista, vaikka juuri se – se­kä tennis ja sama kesänviettopaikka Hangossa – ovat yhdistäneet miehiä 80-luvulta saakka.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kuoleman maku

Joka kolmas suomalainen sairastuu syöpään jossakin elämänsä vaihees­sa. Vuosittain syöpädiagnoosin saa noin 29 000 ihmistä, joista yli puolet paranee. Keskuudessamme elää parhaillaankin reilusti yli 200 000 syöpädiagnoosin saanutta ihmistä.

Vaikka syöpä koskettaakin aina­kin välillisesti joskus melkein jokais­ta suomalaista, siitä puhuminen on vaikeaa. Useimpien syöpäsairauksi­en ennuste on nykyisin hyvä, mutta syöpä-sanassa on yhä vahva kuole­man maku.

Hannu Tavio on pannut merkille, että syövästä puhutaan usein taval­la, joka loukkaa sairastuneita. Häntä sieppaa esimerkiksi se, jos hänelle tullaan sanomaan, että ”sinähän näytät hyvältä”.

– Tuntuu, että puhujan mielestä minun pitäisi olla kuollut.

Syöpäpotilaat saavat myös kiu­sallisen usein kuulla, millaisia tunteita heidän sairautensa muissa ihmisissä herättää. ”Älä helvetissä, minunkin appiukkoni kuoli pari vuotta sitten eturau­hassyöpään”, tokaisi muuan tuttava Hannulle, kun tä­mä oli kertonut omasta syövästään.

Riki Sorsaa ei haittaa, että ihmiset tulevat puhumaan hänelle syövästä. Itse sairautta hän kuitenkin hal­veksii niin, ettei mielellään käytä sanaa syöpä, vaan puhuu suuresta flunssasta. Eikä hänkään pidä siitä, jos terve lähimmäinen tulee väittä­mään, että tietää täsmälleen, miltä sairastuneesta tuntuu.

"Vain saman läpikäynyt voi tie­tää, miltä toisesta syöpää sairasta­vasta tuntuu."

Jakaminen on välittämistä

Kaverukset ovat etsineet itselleen sopivan tavan saada ja antaa ver­taistukea.

Hannu Tavio lähti mukaan Suo­men eturauhassyöpäyhdistyksen PROPO ry:n toimintaan ja päätyi yhdistyksen toiminnanjohtajaksi. Lisäksi hän on Propo-lehden pää­toimittaja ja Eurooppalaisen etu­rauhassyöpäpotilasjärjestöjen liiton varapuheenjohtaja.

Hän on käsitellyt sairautta myös kahdessa kirjassa. Esikoisteokses­saan Eturauhassyöpä – kutsumaton kumppani hän jakaa oman potilasta­rinansa. Toisen kirjan, Elämä kantaa – Syöpäpotilaan ja lääkärin keskuste­luja hän kirjoitti yhdessä syöpälää­käri Timo Joensuun kanssa.

Keskeinen osa eturauhasyhdis­tyksen toimintaa ovat jäsentilaisuudet, joissa Hannukin käy kertomas­sa omaa tarinaansa ja antamassa tukea muille sairastuneille.

– Sharing is caring – jakaminen on välittämistä, hän sanoo.

Yhteisiä kokemuksia

Vertaistuki ei Hannun mukaan saa sitä arvostusta, jonka se ansaitsee.

– Moni kuvittelee vertaistuen ole­van sitä, että karvaiset äijät itkevät toistensa olkaa vasten.

Syövän kokeneiden kohtaamisis­sa voidaan itkeäkin, mutta enim­mäkseen niissä vallitsee myöntei­nen tunnelma. Toisin kuin moni lääkäri tuntuu pelkäävän, vertais­tapaamisissa ei moitita lääkäreitä, vaan ennen kaikkea jaetaan hyvässä hengessä kokemuksia ja tuntoja sai­raudesta ja sen hoidoista.

– Vaikka moni eturauhassyövän kokenut kärsiikin virtsanpidätysvai­voista ja erektio-ongelmista, useim­mat ovat kiitollisia siitä, että ovat yhä hengissä, Hannu Tavio sanoo.

Yhden Rovaniemellä pidetyn yleisötilaisuuden päätteeksi Han­nun luo tuli häntä kahta pää­tä lyhyempi lappalaisukko, joka kertoi matkustaneensa 300 kilometriä varta vasten tätä tilaisuutta varten.

– Mies kiitti ja sanoi, ettei ollut tiennyt, että näis­tä asioista voisi puhua ääneen. Hänen elä­mänsä sai sillä hetkellä uuden suunnan.

Toisenlaiset keikat

Riki Sorsa alkoi sairastuttuaan kirjoittaa blogia. Idea oli Barbara-vaimon. Blogin avulla Riki sai ulos ja pystyi erittelemään ajatuksiaan ja tunteitaan.

Blogin suosio yllätti Rikin: teks­tejä on käynyt lukemassa 200 000 suomalaista. Riki on myös kiertänyt ympäri Suomea puhumassa syöpä­yhdistysten tilaisuuksissa. Samalla hän on saanut kuulla monen sairas­tuneen tarinan ja tuntenut iloa siitä, että on voinut olla muille avuksi.

– Ihmisten on helppo lähestyä minua, koska minut tunnetaan.

Joskus työ syövän kokeneiden edusmiehenä on vienyt Rikin ja Hannun samoihin tilaisuuksiin. Mo­lemmat muistavat erityisesti kohtaa­misen Joensuussa. Tilaisuus pidet­tiin isossa salissa, jossa Riki Sorsa oli terveenä heittänyt monta mehevää keikkaa. Nyt hän oli nousemassa la­valle antamaan kasvot syövälle.

– Se oli sinulle kova paikka, Han­nu sanoo Rikille.

Ollaan hetki hiljaa ja annetaan katseen vaeltaa golfkentällä

Alkoholikin jäi

Riki sanoo, että vaimo on ollut hä­nen paras ja tärkein tukijansa, mutta myös kokemusten jakamisella ylei­sön kanssa on ollut suuri merkitys.

Kurkkusyöpä hoitoineen on vienyt Rikiltä mahdollisuuden har­joittaa laulajan ammattia entiseen tapaan. Yksittäisiä keikkoja hän voi tehdä, mutta silloinkin on esitettävä vain rauhallisia kappaleita. Äänen avaamiseen kuluu nykyään lähes puoli tuntia, ja koska sairaus tuhosi sylkirauhaset, ja laulaessa pitää ko­ko ajan olla vettä saatavilla.

Ääni painuu ja suu kuivuu herkäs­ti myös puhuessa. Nytkin Rikillä on vesipullo, josta hän ottaa kulauksen tämän tästä. Välillä hän nappaa pienestä peltirasiasta suuta kostut­tavan imeskelytabletin.

Runsas vuosi sitten Riki lopetti alkoholinkäytön. Sysäyksen kohti täydellistä tipattomuutta antoi hai­matulehdus, jota hän ei ollenkaan osannut odottaa.

– En ole koskaan ollut mikään suurkuluttaja. Alkoholista luopumi­nen ei kuitenkaan ollut ongelma.

Riki on kiitollinen siitä, mitä hä­nellä nyt on. Hän on saanut uuden elämän ja uuden tehtävän

Välirauha – toivottavasti pitkä

Uudella elämällä Riki Sorsa tarkoit­taa myös sitä, että sairaus on tällä erää voitettu. Syöpäsolut hänen elimistöstään on tapettu – kunnes toisin todistetaan.

– Nyt on välirauha, toivottavasti loppuelämäni mittainen, hän sanoo.

Enää hän ei ajattele syöpää edes joka päivä eikä myöskään pelkää uutta sairastumista. Sairauden alus­sa iskeneestä kuolemanpelostakin hän on päässyt.

"Olen utelias ihminen ja ajatte­len, että kuolema on portti johonkin uuteen."

– Uskon, että sieluni siirtyy johonkin toiseen olioon tai ihmi­seen. Ehkä tapaan faijan ja kaverei­ta, jotka ovat kuolleet.

Rikin isä kuoli imusolmukesyö­pään samassa sairaalassa, jossa Ri­kinkin syöpää on hoidettu.

Milloin ikinä päivät tässä elämässä tulevatkin täyteen, Riki ajattelee saa­neensa enemmän kuin moni muu.

– Minulla on ihana vaimo ja kaksi tervettä poikaa, ja ammatillisesti olen saavuttanut kaiken, minkä Suomes­sa voi laulamalla saada, hän sanoo.

Rikin ajatukset elämästä kiteyty­vät Stefan Nilssonin säveltämässä ja Pentti Saaritsan sanoittamassa kappaleessa Elän niin kuin haaveilin, jonka hän levytti pari vuotta sitten.

Elän täydesti juuri nyt/ja saan olla maan päällä hetken./Minut kaipuuni tänne toi/mistä haaveilin, sen myös sain.

Ei parantuja vaan sopeutuja

Myös Hannu Tavio on ottanut nis­kalenkin kuolemanpelosta. Oikeasta tiedosta on ollut paljon apua.

– Eturauhassyöpä ei ole tappava tauti. Kuolleisuus on vain noin kaksi prosenttia, hän sanoo.

Hänen sairautensa on uusiutunut kahdesti, viimeksi viime vuonna. Kaikilla kolmella kerralla kutsuma­ton kumppani on saatu hallintaan.

– Minun on kuitenkin ollut pakko hyväksyä se ajatus, että sairaus on minussa loppuelämäni. En voi sanoa parantuneeni syövästä. Käytän itses­täni sanaa syöpäsopeutuja.

Sairaus on saanut myös hänet tar­kistamaan elintapojaan. Isoin muutos on ollut tupakoinnin lopettaminen.

Hän on hyväksynyt myös sen ajatuksen, että eturauhassyöpä voi vielä koitua hänen kohtalokseen. Hänen oma veljensä kuoli samaan sairauteen vain 61-vuotiaana.

Elämän rajallisuutta ajatellessa Hannua lohduttaa ajatus, että hä­nen elämänsä jatkuu hänen kahdes­sa lapsessaan ja heidän lapsissaan.

– Elämä on jatkumo, jossa minä­kin vien sukuni geenejä eteenpäin.

Riki Sorsa menehtyi vakavan sairautensa murtamana 10.5.2016

 

 

­

Pilven reunalle

Taas poistui omaa sukupolveani oleva laulaja pilven reunan orkesteriin.

Rikin uraa seurasin mielenkiinnolla koska kävi samaan aikaan samaa kauppaopistoa 70-luvun alussa  kuin minä, tosin eri linjalla.  Nähtiin välitunneilla jne.  Riki oli jo siihen aikaan mukana musiikkihommissa. Muistaakseni bändin nimi oli Yellow.

Aika hurjaahan tuo oli meno silloin 70-luvulla. Ehkä sen voi laskea nuoruuden piikkiin, jokainen etsii rajojaan omalla tavallaan.

En koskaan kuulunut Rikin lähipiiriin tai ystäviin. Etäältä seurasin. Iän myötä meistä jokainen muuttuu ja hidastaa tahtia ja vakava sairaus muuttaa elämän täysin.

Toivon jaksamista Rikin läheisille.

Vierailija

On surullista, että moni hieno solisti poistuu keskuudestamme  ennen aikojaan sairauden takia.

Mielestäni Rikin parhaita kappaleita ovat Haaveissa vainko oot mun? ja Muuttohaukka. Melankolisia, Rikin käheälle äänelle sopivia lauluja.

Muuttohaukka on suuren idolini, ruotsalaisen rock-muusikon Pugh Rogefeldtin sävellys Aftonfalken. Tykkäsin muuttohaukasta jo hänen laulamanaan ja kävin ostamassa vinyyli LP:n Tukholmasta. Voi että sitä jaksoi nähdä vaivaa jonkun levyn takia nuorena!!   Riki ei kyllä jäänyt pekkaa pahemmaksi laulaessaan tämän kappaleen suomeksi. Molempien laulajien tulkinnat löytyvät Youtubesta.

Rikin kuolema on suuri menetys suomalaiselle iskelmä- ja pop-musiikille.

Sisältö jatkuu mainoksen alla