Niksi-Pirkan guru Anssi Orrenmaa: ”Melkein kaikkia tavaroita voi uusiokäyttää”

Pahus, tulipa otettua täysi kuppi, maito läikkyy yli. Anteeksi hyvä herra, te siellä, voisitteko kertoa, miten saan kahvini läikkymättä pöytään asti?

– Ota toinen kuppi ja laita kahvimaito siihen. Sekoita kahvi ja maito vasta pöydässä.

”Osa nikseistä on tehty kieli poskessa.”

Sattuipa somasti. Kukapa olisi arvannut, että tuo tuiki tavallisen oloinen mies tässä hämyisässä kahvilassa tietää kaiken suomalaisesta arkiluovuudesta. Hän on Herra Niksi, niksologi Anssi Orrenmaa.

Mutta ennen kuin pureudumme suomalaisen arkiluovuuden syvimpään olemukseen, on pakko selvittää, mikä saa aikuisen miehen innostumaan nikseistä. Oletko ikiteekkari?

– En ole, ihan vain juristin planttu. Kaikki alkoi siitä, että vaimo nauraa hekotti jollekin. Minä myös, ajattelin, ja menin kuikuilemaan vaimon selän taakse. Hän luki Pirkan niksejä.

Orrenmaa meni Helsingin yliopiston kirjastoon, kopioi Niksi-Pirkan 13 vuosikertaa ja teki nikseistä 20-sivuisen niksologisen mukatutkielman, graduparodian. Sukulaiset ja kaverit saivat tutkielman sinä vuonna joululahjaksi.

Yhden tutkielmista Orrenmaa lähetti huvikseen Pirkan silloiselle päätoimittajalle Kaisa Peutereelle. Peutere muistaa ihmetelleensä, mikä kahjo tämäkin nyt on – toimituksiin kun tulee kaikenlaista postia – mutta luki, hämmästyi ja kutsui Orrenmaan käymään. Siitä alkoi hedelmällinen yhteistyö.

Suurin niksejä keksivä porukka on 20–30-vuotiaat naiset. Kolmannes keksijöistä on miehiä.

Nyt Orrenmaalla on takanaan 100 000 niksiä. Hurjimpaan aikaan lukijat lähettivät 10 000 niksiä vuodessa, nyt niitä tulee tasaisesti 4000–5000 vuosittain.

Niksejä eivät suinkaan tuota vain pula-ajan kasvatit tai keski-ikäiset naiset, vaan suurin niitä keksivä porukka on 20–30-vuotiaat naiset. Miehiä lähettäjistä on kolmannes, hekin useimmiten pari-kolmekymppisiä. Johtava niksikaupunginosa on Tampereen Hervanta, siellä tehtaillaan niksejä suhteessa eniten Suomessa.

– Osa nikseistä on tehty kieli poskessa, illanistujaisten tuoksinassa. Mutta mitä pidempään niksit ovat pyörineet, sen vakavimmin niihin on alettu suhtautua.

Aina on niitä, jotka nostelevat kulmiaan nikseille. Orrenmaa on aikaa sitten päättänyt, ettei tästä välitä.

Amerikan malliin

Orrenmaa on heittäytynyt nikseihin tosissaan. Hän ei keksi niitä itse, mutta pitää muiden lähettämistä nikseistä tarkkaa kirjaa.

”Minulla on nikseistä lahjomaton excel-taulukko.”

Kysy Anssilta, montako sukkahousuniksiä on julkaistu, ja vastaus tulee kuin tykin suusta: 286. Muovipussiniksejä on julkaistu 166, matkapuhelinniksejä 82. Kaiken kaikkiaan Pirkan Niksi-Pirkka-palstalla on 43 vuoden aikana julkaistu 5374 niksiä. Niiden teossa on ollut apuna 1881 eri niksivälinettä.

– Se kertoo siitä, että meillä on ympärillämme käsittämätön määrä esineitä, joista valtaosaa voi uusiokäyttää, Orrenmaa analysoi.

Juristin tarkkuudella hän myös paljastaa kaikki, jotka yrittävät rahastaa vanhoilla nikseillä.

– Minulla on nikseistä lahjomaton excel-taulukko.

Suomen Niksologian instituutin seinällä on kahvikapseleista koottu taideteos, aiheena Frank Zappan viikset. Kiertotalouden tuote, isäntä esittelee.

Oikeasti tämä Niksologian tutkimuskeskus sijaitsee Nurmossa Orrenmaan omakotitalon nurkassa. Mutta kun tekee yhteistyötä maailman johtavien niksimaiden, Yhdysvaltojen ja Japanin kanssa, kannattaa omistaa tutkimuskeskus.

Orrenmaa on tuttu maailman niksikuningattaren, amerikkalaisen Heloisen kanssa. Heloise ja hänen niksinsä, hints, ovat käsite Yhdysvalloissa. Niksitehtailun aloitti tämän Heloisen äiti jo 1950-luvulla, ja nykyisin työ jatkuu kuuden naisen voimalla.

Japanilaisten niksit, chindogu, ovat vitsejä. Chindogu on käyttökelpoiselta näyttävä vekotin, joka muka toimii mutta jolla ei ole mitään käyttöä.

Vaikkapa näin: Aseta pyykinkuivausteline auton katolle ja lähde ajamaan. Pyykki kyllä kuivuu, mutta puolet pyykeistä putoaa matkalla ja loput tuoksuvat bensalle ja likaantuvat liikenteessä.

”Niksien avulla pidennämme esineiden elinkaarta.”

Orrenmaa ja päätoimittaja Peutere innostuivat chindogu-huumorista niin, että kutsuivat Chindogu-akatemian presidentin Dan Papian Suomeen vuonna 1999. Hauskaa oli.

Nuuka ja tarkka

Orrenmaa sanoo olevansa aika nuuka mies.  

– Nikseihin liittyvä ajattelutapa viehättää minua. Jokainen meistä voi vähentää kulutustaan. Niksien avulla pidennämme esineiden elinkaarta.

­Esimerkiksi näin: Älä tuhlaa kalliisiin juhlameikkeihin. Kaiva kimalteleva joulupallo varastoistasi ja painele palloa kasvoihisi. Etköhän kimalla!

Liian syvälle nuukailun polulla Orrenmaa ei kuitenkaan halua mennä.

– Elämä ei saa muuttua sietämättömäksi pihtailuksi eikä koti turhien tavaroiden varastoksi. Nuukailun pitää olla elämäniloista.

Niksit ovat kansalaistaitoja, joiden avulla voi säästää. Vaikka näin: Opettele lukemaan pistekirjoitusta, niin voit lukea valoa säästäen. Opettele kävelemään pidemmin askelin, niin kenkien kulutus vähenee.

Tyttärenä niksivisualisti

Orrenmaan vanhemmat olivat opettajia ja kannustivat lapsiaan luovaan tekemiseen. Sama vire jatkui omassa perheessä. Opettaja-vaimo on loputtomine kierrätys- ja taideprojekteineen oikea niksi-ihminen.

– Rehtorin virkansa ohella vaimo on saanut toimia myös niksisensorina, sillä hän ymmärtää niksejä käytännössä, minä enemmänkin teoriassa.

Luovia niksipiirteitä löytyy myös perheen lapsista, jotka ovat kaikki jo maailmalla.

”Dyykkaus ja kierrätys ovat entistä hyväksyttävämpiä. Nuukailussa on hohdetta!”

Orrenmaa on huomannut ominaisuuksiensa jakautuneen kahtia pojissaan. Vanhempi on yrityshenkinen diplomi-insinööri, nuorempi kommuunissa asuva humanisti, joka tekee gradua vertailevan uskontotieteen alalta. Poikien pikkusisko opiskelee pakkaussuunnittelua Lahden muotoiluinstituutissa ja on synnynnäinen niksivisualisti.

– Mikä parasta, kaikki lapset ymmärtävät nuukailun päälle. Jokainen elää omalla tavallaan suu säkkiä myöten, isä riemuitsee.

Kotona niksit osataan, samoin perheen vapaa-ajan asunnolla, pikkuisessa yksiössä Helsingin Kalliossa.

– Kalliossa köyhyys näkyy korttelien pituisina leipäjonoina. Samalla dyykkaus ja kierrätys ovat entistä hyväksyttävämpiä. Nuukailussa on nykyisin hohdetta!

Matkasaarnaajan vikaa

Orrenmaa on kulkenut saarnaamassa arkiluovuuden merkitystä eri ammattiryhmille. Hän on kehittänyt nikseistä luovan menetelmän – sata avainta luovaan niksiajatteluun. Niistä löytyy apua johtamiseen, prosessien hallintaan, lasten- ja vanhustenhoitoon – kysy vain, mihin ei löytyisi.

Orrenmaa tulee luentopaikalle tummassa puvussa, vetää valkoisen nenäliinan taskustaan ja voilá, nenäliina onkin kahvinsuodatinpussi. Mitä arvovaltaisempi yleisö, sen hulvattomammaksi esiintyjä heittäytyy.

– Joskus joku porukka on aluksi kipsissä ja katselee vähän ylimielisesti, mutta lopulta kaikki lämpenevät, etenkin kun pääsevät venyttelemään vanhoja sukkahousuja pyykkinaruksi.

Aikaisemmin lähes kaikki niksit liittyivät säästämiseen. 2000-luvulla sen rinnalle on noussut nautiskelu. Orrenmaan oma nautiskelu liittyy melontaan ja joogaan. Toiminnan mies on ollut Seinäjoen melontaseuran puheenjohtaja 12 vuotta. Nyt Seinäjoen Kyrkösjärvelle on nousemassa 150 000 euron melontakeskus.

– Aiemmin minulla oli tässäkin lajissa kovat suorituspaineet, piti opetella kaikki temput. Vasta viime vuosina olen tajunnut, miten meditatiivista melominen on. Nyt harrastan nautiskelumelontaa. Neljä vuotta olen myös joogannut. Koetan opetella malttamaan.

Rikollinen ura

Orrenmaa palasi Pohjanmaalle 1990. Sitä ennen hän asui pääkaupunkiseudulla opiskeluajan ja työskenteli siellä viisi vuotta toimittajana Rakennuslehdessä.

– Alusta lähtien oli selvä, että minua veti enemmän journalismi kuin juridiikka.

Orrenmaan toimittajauraan mahtuvat vuodet YLE Pohjanmaassa, lopuksi osittain myös Poliisi-TV:ssä, johon Raija Pelli hoksasi kysyä juristitoimittajaa. Vapaaksi kirjoittajaksi ja niksologiksi hän ryhtyi 11 vuotta sitten. Hän on kirjoittanut rötösjuttujakin, muun muassa Seuraan tarinan Matti Nykäsen rikosurasta.

– Ja juhannusviikolla soittivat, että nyt olisi tällainen kova murhajuttu. Siinä minä sitten naputtelin yöttömänä yönä kolme aukeamaa paloittelusurmaa.

”Minulle luova homma sopii paremmin.”

Rikollisuus elämänsisältönä ei kuitenkaan jaksanut kiinnostaa.

– Silloin joskus oikeustiede tuntui oikealta. Mutta juristi pitää olla joko kokonaan tai ei ollenkaan, muuten ei pysy kärryillä lainsäädännöstä. Minulle luova homma sopii paremmin.

Matkakonjakki  filmipurkkiin

Kaikki niksit eivät sovi julkaistaviksi.

– Seksin ja uskon kohdalla soivat heti hälytyskellot. Myös sähköön ja terveyteen liittyviä niksejä olen oppinut varomaan.

Kerran Orrenmaa julkaisi niksin, jossa kehotettiin pistämään matkakonjakki filmirullapurkkiin. Kyllä tuli sapiskaa. Filmipurkki ei ole elintarvikemuovia, etkö tollo tiennyt!

Otava julkaisi vuonna 2005 Pirkan Kielletyt niksit -kirjan. Älä siis kokeile näitä: Vältä pysäköintisakkoja ruuvaamalla autosi rekisterikilvet irti ja ottamalla ne mukaasi aina kun pysäköit autosi. Maksa bussissa 200 euron setelillä. Bussikuskilla ei todennäköisesti ole vaihtorahaa ja pääset ilmaiseksi.

Niksien ujostelematon tavoite on parantaa tavallisten ihmisten elämää. Siinä on elämäntyötä kylliksi.

Ja loppuun vielä klassikkoniksi: Jos haluat tietää, paljonko tuli illalla juotua, ota ulos lähtiessäsi taskuihin papiljotteja. Aina uuden drinkin jälkeen pistät yhden papiljotin päähän. Sitten seuraavana aamuna voit laskea, paljonko tuli juotua.

Tukka hyvin, kaikki hyvin.

Artikkeli on julkaistu ET-lehden numerossa 2/2017.