"Eron jälkeen löysin netistä keskustelupalstan, jossa sain jutella muiden entisten helluntalaisten kanssa. Se auttoi", Nina kertoo.
"Eron jälkeen löysin netistä keskustelupalstan, jossa sain jutella muiden entisten helluntalaisten kanssa. Se auttoi", Nina kertoo.

Nina Nores-Syvänen, 42, löysi helluntalaisuudesta kaipaamansa tiiviin porukan. Uupuminen ja yhteisön suhtautuminen mielenterveyden ongelmiin saivat Ninan lopulta irrottautumaan uskonyhteisöstä.

"Ihmiset olivat valtavan ystävällisiä. Sen muistan parhaiten. Helluntaikirkkoon kuulunut ystäväni oli kutsunut minut mukaansa jumalanpalvelukseen. Olin 21-vuotias.

Nuorena tunsin itseni ulkopuoliseksi. Ystäviä oli vähän, ja kaipasin ympärilleni tiiviimpää porukkaa. Sellaisen löysin uskonyhteisöstä.

Aloin käydä kokouksissa. Yhteisön säännöt olivat tiukat, esimerkiksi seksi ennen avioliittoa oli kielletty. En ollut asioista samaa mieltä, mutta säännöt tuntuivat pieneltä sen rinnalla, miten pidetyksi tunsin oloni.

Nyt tiedän, että ylitsevuotavalla ystävällisyydellä houkutteleminen kielii sairaasta yhteisöstä.

Pysähtymistä ei sallittu

Olen aina harrastanut musiikkia, joten aloin vetää ylistysryhmää. Tein rankkaa työtä päiväkodissa ja vapaa-aikani kului seurakunnassa. Jatkuva kiire oli luonteeni vastaista. Lopulta uuvuin, koska en miellyttämisenhaluisena osannut kieltäytyä mistään.

Kun kerroin ahdistuksestani eräälle pastorille, hän sanoi: "Masennuksen henki on kuin koira, jota voi käskeä Jeesuksen nimessä. Terapia ei auta, Jumala auttaa."

"Jos pysähtyy miettimään, alkaa kyseenalaistaa."

Yhteisössä ei sallittu pysähtymistä. Ei tietenkään, koska jos pysähtyy miettimään, alkaa kyseenalaistaa.

Onneksi tuttu seurakunnan jäsen kehotti minua hakemaan apua. Aloitin kuntoutuspsykoterapian, ja samalla käyntini kirkolla vähenivät.

Aloin epäillä, että helluntailaisuuden suhtautuminen mielenterveyteen ei voinut olla oikein. Oli helpottavaa oivaltaa, ettei kaikkea sittenkään voi hengellistää.

"Kaipasin pitkään takaisin"

Jäin toiminnasta pois pikkuhiljaa. Nautin, kun vuosien tauon jälkeen avasin sunnuntaiaamun Helsingin Sanomat, eikä tarvinnut kiiruhtaa kirkkoon.

Ateistiksi en kääntynyt. Aloin käydä luterilaisessa Tuomasmessussa ja tykästyin sen lempeään menoon, jossa annetaan tilaa omille ajatuksille. Siellä tapasin nykyisen mieheni, joka on myös entinen helluntailainen. Kokemustemme takia ymmärrämme toisiamme hyvin.

Kaipasin pitkään takaisin yhteisöön, jossa olin tuntenut oloni niin tervetulleeksi. Terapian avulla hyväksytyksi tulemisen tarve väheni.

"Haaveilen, että voisin joskus auttaa muita uskonlahkosta eronneita."

En ajattele, että elämääni tuli ongelmia helluntailaisuuden vuoksi. Niitä minulla oli jo entuudestaan. Olin epävarma ja tarvitsin ohjausta elämääni. Uskonyhteisöstä sain sitä.

En siedä mielistelyä, sillä sitä koin seurakunnassa aina, jos minun haluttiin tekevän jotain. Jos aistin sellaista vaikka töissä, stressaannun.

Hiljattain ovellani kävi Jehovan todistajia. Ärsytti, enkä avannut. Toisaalta säälin heitä. Mietin, miten olisin saanut sanottua heille, että on olemassa vaihtoehtoja.

Nyt opiskelen psykoterapeutiksi. Haaveilen, että voisin joskus auttaa muita uskonlahkosta eronneita."

Ninan vinkit uskonyhteisöstä eroamista pohtivalle

  1. Hae tietoa, jotta voit ymmärtää ja jäsentää, mistä ahdistuksessasi on kysymys. Jotakuta voi auttaa toisten samaa kokeneiden kanssa puhuminen, toisia ammattiauttajien tapaaminen. Pääasia on, ettet jää yksin ajatustesi kanssa.
  2. Etsi apua. Uskontojen uhrien tuki ry:ssä on lista ammattilaisista, jotka ymmärtävät uskonyhteisöissä elävien ja sieltä lähteneiden ongelmia. Tai ehkä voisit kysyä apua työterveydenhuollosta?

  3. Myös kirkko voi auttaa. Toiset eivät enää halua astua kirkkoon jalallakaan, mutta jollekin voi löytyä sieltä apu.

Ninan nettisivut löytyvät täältä.

Artikkeli on julkaistu myös ET-lehden numerossa 13/2017.

uskova

Nina uupui ja erosi helluntalaisuudesta: "Yhteisössä ei sallittu pysähtymistä"

On lupa pysähtyä ja sanoa nyt lepään. Eivät kaikki pidä tätä tapaasi oikeana, mutta kun olet rauhassa Jumalan ja itsesi kanssa, niin on hyvä. Ongelma tässä on se etteivät seurakunnassa syntyneet ihmissuhteet aina kestä arkea. Yksinasuva kun tarvitsisi aitoja ystävyyssuhteita, ihmisiä joden kanssa mennä konserttiin tai salille tms, eikä vain heitä seurakuntapalvelusta löytyviä. Tässä meillä jokaisella oman paidan alle katsomisen paikka. Monia jouluja jne olen yksin viettänyt kun ei sovi silloin...
Lue kommentti
Vierailija

Nina uupui ja erosi helluntalaisuudesta: "Yhteisössä ei sallittu pysähtymistä"

Kyllä pysähtyminen on sallittua,. Se ei ole sidoksissa mihinkään yhteisöön. Kaikissa yhteisöissä on erilaisia vajavaisia ihmisiä, epätäydellisiä. Tilanteissa, joissa tarkoitetaan hyvää, voi toinen jopa ahdistua. Oman tunteen ääneen sanominen olisi ensiarvoisen tärkeää, missä tahansa yhteisössä olevalle. Kokemuksesi on erittäin ikävää. Mutta uskon, että oppisen paikka ja halua oppia, olisi varmaan löytynyt. Sen verran paljon myös helluntailaisuudessa elänyt, että itsekriittisyyttä löytyy ja...
Lue kommentti

Madonna täyttää tänään 16. elokuuta 60 vuotta. Hänellä on aina riittänyt rohkeutta, jota hän ammentaa menetyksistään ja peloistaan.

1. Tekee mitä haluaa

Madonna ei kumartele ketään. ”Hän käyttäytyy usein kuin ihminen, jota on rajoitettu ankarasti ja joka saa nyt tehdä ja sanoa mitä haluaa tarvitsematta pelätä kostotoimenpiteitä”, näyttelijä Carrie Fisher on kuvaillut.

”Olen jatkanut uraani 34 vuotta räikeästä seksismistä huolimatta.”

2. Ei anna periksi

”Kiitos että annatte tunnustusta sille, että olen jatkanut uraani 34 vuotta huolimatta räikeästä seksismistä ja naisvihasta ja jatkuvasta kiusaamisesta”, Madonna sanoi palkintopuheessaan Billboard Women in Music -gaalassa vuonna 2016.

3. Uskovaisuus

Äitiys palautti Madonnan yhteyden uskontoon. Hän vastusti oman äitinsä katolilaisuutta, mutta löysi kabbalan ja halusi siirtää sen Lourdes-tyttärelleen. ”Odottaessani Lolaa minusta alkoi tuntua, että minulla pitäisi olla jotakin opetettavaa tyttärelleni.”

4. Työmyyrä

Vaikka Madonna on upporikas, rahaa enemmän häntä motivoi tunne siitä, että hänen työllään on väliä. ”Jos minusta ei tunnu siltä, että luon jotain millä on merkitystä, en halua tehdä sitä.”

”En suostu siihen, että minut määritellään ikäni kautta.”

5. Ei ikärasismille

Madonna antaa kasvot uljaalle vanhenemiselle. ”En suostu siihen, että minut määritellään ikäni kautta. En aio hidastaa vauhtia, hypätä kyydistä, jäädä kotiin lihomaan. Ei ikinä!”

6. Menetti äidin

Madonnan äiti kuoli rintasyöpään tyttären ollessa vain viisivuotias.

”Luulen, että suurin syy siihen, että pystyin ilmaisemaan itseäni enkä pelännyt ketään oli se, ettei minulla ollut äitiä.”

7. Homoyhteisön puolustaja

”Sinä synkkänä aikana, kun 1980-luvun aids-kriisi ja sen aiheuttama hysteria olivat pahimmillaan, Madonna oli yksi homoyhteisön suorapuheisimmista liittolaisista”, Attitude-lehden päätoimittaja Matt Cain on kertonut.

8. Riittämättömyys

Madonnan kunnianhimoa lietsoo keskinkertaisuuden pelko. ”Olen aina keskittänyt kaiken tahdonvoimani kammottavan riittämättömyyden tunteen voittamiseen.”

Sitaatit on poimittu Lucy O'Brienin Madonna-elämäkerrasta.

Satu Silvo pitää itsensä kunnossa hyvällä ravinnolla, joogaamalla ja pyöräilemällä. Huoli ympäristöstä ja halu edistää lasten ja nuorten hyvinvointia on vienyt mukaan politiikkaan. Tässä sarjassa tunnettu henkilö kertoo elämänsä tärkeimmistä numeroista.

1 hullu nero

Vuodet 1981–85 Jouko Turkan oppilaana olivat minulle tärkeitä. Turkka korosti tekemisen intohimoa ja heittäytymistä. Näyttelijä ei voi tulla lavalle haukotuksen ja purkansyönnin lomassa, vaan hänen on pidettävä kehonsa käynnissä koko ajan.

”Rystysillä punnertaminen sai minut itkun ja raivon partaalle.”

Harjoitukset olivat rankkoja, mutta pärjäsin, koska minulla oli hyvä peruskunto. Rystysillä punnertaminen tosin sai minut itkun ja raivon partaalle.

Turkka oli nero mutta samalla arvaamaton. Kerran Kamelianaisen harjoituksissa hän sanoi, että seuraavana päivänä juodaan ”nänneillä samppanjaa”. Maalaistyttönä vastasin vaistomaisesti, että minähän en tissejäni rupea näyttämään. Mutta sitä harjoitusta ei koskaan tehty.

24 vuotta freenä

Valmistuttuani tein Helsingin kaupunginteatterissa pitkään isoja rooleja. Olin mukana myös elokuvissa ja televisiosarjoissa. Samaan aikaan sain kaksi lasta, ja äitiys aiheutti tietysti taukoja työhön. Huomasin, että teatterista ansaitsemani nuoren näyttelijän palkka meni kokonaan lastenhoitajalle.

”Sanoin itseni spontaanisti irti.”

Lapset varttuivat, mutta minulla oli jatkuva huoli ja huono omatunto, koska olin niin paljon heistä erossa. Kysyin, voisinko tehdä yhden tai kaksi roolia neljän viiden sijasta. Se ei käynyt. Sanoin itseni spontaanisti irti ja siitä lähtien, 24 vuotta, olen ollut freelancer.

4 ateriaa

Pidän huolta säännöllisestä ateriarytmistä. Syön neljä kertaa päivässä jotakin, koska haluan pitää verensokerin tasaisena. Sitä säätelevä insuliini on hormoni, jota ei pidä ärsyttää.

Kymmeneen mennessä nautittu aamiainen on hyvä alku päivälle. Lounaan syön yleensä ravintolassani Silvopleessä, jossa on tarjolla puhdasta kasvisruokaa.

”Ennen esitystä nautin ”lääkinnällisen” annoksen kahvia.”

Ennen esitystä nautin pirtelön ja ”lääkinnällisen” annoksen kahvia. Esityksen jälkeen teen kotona aterian vaikkapa avokadosta, oliiviöljystä, sitruunasta ja kirsikkatomaateista.

856 ääntä

Minut valittiin viime keväänä Helsingin kaupunginvaltuustoon 856 äänellä vihreiden listalta. Haluan kantaa korteni yhteiseen kekoon, sen verran minussa on maailmanparantajaa. Erityisen lähellä sydäntäni ovat luontoarvojen säilyminen sekä lasten ja nuorten hyvinvointi.

 


– Vaihdan liikuntalajia vuoden välein, mutta jooga on pysynyt, Satu Silvo sanoo.

 

3 joogahetkeä

Vaihdan liikuntalajia muutaman vuoden välein, mutta iyengarjooga on tullut jäädäkseen. Käyn joogassa 2–3 kertaa viikossa. Siinä tehdään tosi tarkkaa työtä puolitoista tuntia kerrallaan.

”En ryntää lääkäriin joka inahduksesta.”

Jooga tekee minut onnelliseksi. Kehon herkkyys ja joustavuus paranevat, mikä vaikuttaa kaikkeen liikkumiseen ja vähentää loukkaantumisen riskiä.

Iyengarjooga tuo myös asenteen, että haluan itse hallita kehoani enkä ryntää lääkäriin joka inahduksesta.

3500 kilometriä

Liikun sähköavusteisella polkupyörälläni 3 500 kilometriä vuodessa. Ajaessa kehoon tulee muisto lapsuudesta, kun tuuli vain tuiversi tukkaa. Olen yhtäkkiä kuin 14-vuotias.

Jotkut vastustavat sähköpyöriä ajatellen, että se on liian helppoa. Sähköpyörääkin pitää polkea, ja vastuksen voi säätää juuri niin kovaksi kuin haluaa.

”Painostin miehenikin ostamaan sähköpyörän.”

Painostin miehenikin ostamaan sähköpyörän. Teemme yhdessä 30–40 kilometrin sunnuntaiajeluja ympäri Helsinkiä.

2 tuntia

Esitin Espoon kaupunginteatterin Syyssonaatissa Charlottea, joka on uhrannut perheensä taiteilijauran eteen. Hän kohtaa näytelmässä aikuisen tyttärensä seitsemän vuoden jälkeen. Roolissa sain kaivaa itsestäni tunteiden ääripäät. Olin näyttämöllä lähes koko kaksituntisen esityksen ajan.

On hurja tunne, kun roolihenkilö alkaa elää omaa elämäänsä ikään kuin minusta riippumatta. Charlottella voi olla repliikki, jota Satu Silvo ei ikinä pystyisi sanomaan.

Silvopleessä asiakas halusi kiittää. Luulin, että hän tarkoitti ruokaa ja sanoin kiitosten kuuluvan työntekijöilleni. Hän puhuikin Syyssonaatista. Tuli hyvä mieli koko porukan puolesta.

Juttu on ilmestynyt myös ET-lehden numerossa 8/2018.

SYNTYNYT nykyisin Kouvolaan kuuluvassa Sippolassa 2.8.1962. Asuu Helsingissä.

TYÖ Näyttelijä, ravintolayrittäjä, kaupunginvaltuutettu.

PERHE Kihloissa näyttelijä, kirjailija Reidar Palmgrenin kanssa. Kaksi aikuista lasta.