Haluatko, että lapsesi hoitavat sinut vanhana? Onko se oikein?

"Nyky-yhteiskunta vaatii, että omaisten on hoidettava vanhuksensa itse, samaan aikaan ristiriitaisesti yhteiskunta odottaa, että jokainen Suomen kansalainen pysyy työelämässä mahdollisimman pitkään.

Asumistukea ollaan muuttamassa, lääkekulujen ja sairausmatkojen omaosuutta lisäämässä, eläke-indeksit poistamassa. Se tietää monelle eläkeläiselle usean satasen menetystä kuukaudessa.

Palveluja hoitavat kunnat kotipalveluiden tai yksityisten yrittäjien kautta ja ne maksavat kaikki erikseen.

Hoivapaikkoihin tarvitaan palveluseteleitä, ja päästäksesi sinne tarvitaan SAS-ryhmän arvio ja pisteytyksiä. Kaikki eläkeläiset eivät edes osaa hakea tarvittavia palveluja, sillä kaikilla ei ole edes omaisia auttamassa. Lisäksi 24/7 on todellakin rasittavaa hoitamista silloin, jos koko maailma on toiselta romahtanut.

Nuorten ihmisten ei pitäisi joutua hoitamaan vanhempiaan siinä tilanteessa.

Rakkaus antaa ja ottaa, mutta harvoin se kestää ihan mitä vaan. Vanhemman ja lapsen suhde on hyvinkin herkkä. Kaikki vanhemmat haluavat, että se suhde kestää puhtaana hautaan asti. Niin oma äitinikin halusi aikoinaan ja sen takia hän vannotti, että emme hoitaisi häntä, vaan etsisimme hänelle hyvän hoitopaikan, missä kävisimme häntä katsomassa ja seurustelemassa hänen kanssaan. Hänelle oli tärkeintä maailmassa se, että omat lapset muistavat häntä rakkaudella vielä hänen kuollessaankin.

Ennemmin niin kuin että lapset muistavat äidin, ja sen riitaisan loppuelämän, minkä he joutuivat viettämään hänen kanssaan.

Itselläni on tilanne sellainen, että niitä lapsia ei ole, jotka hoitaisivat. Sukurasitteena on muistisairauskin. Toinen sukurasite on huono selkä, minkä takia olen juuri joutunut jäämään työstä työkyvyttömyyseläkkeelle. Tulevaisuudessa liikkumiseni tulee vaikeutumaan ja lopulta joudun pyörätuoliin.

Eläkkeeni on surkea, sillä rahamäärällä ei yksityiseltä osteta hoivapaikkaa eikä kotipalvelusta tai yksityissektorilta palveluja. Aviomies kyllä löytyy, mutta en haluaisi hänen hoitavan minua. Hän voi kyllä muuttaa mukana hoivapaikkaan, jolloin hänenkin elämänsä helpottuisi, eikä tarvitsisi huolehtia pyykinpesusta, siivoamisesta ym kodin askareista, mitä hän ei nytkään tee. Hänenkin tuleva eläkkeensä on hieman parempi kuin minun, mutta julkishallinnon puolella raskasta työtä tehneenä, ei sekään eläke ole suuren suuri.

Emme siis kumpikaan pysty yksityiseltä palveluja ostamaan.

Jos hyvin käy, saamme tarvittaessa hoivapaikan, jossa voimme viettää yhdessä loppu elämämme turvallisesti muiden vanhusten kanssa seurustellen, ammattitaitoisten hoitajien hyvässä hoidossa.

Olen mukana viemässä asiaa eteenpäin kansalaisaloitteen turvin. Sillä toivon  ”vanhuslain” muutosta, jotta siinä määrättäisiin, että laitospaikka on löydyttävä silloin, kun sitä tarvitaan." 

Anneli Koivunen

Lue lisää: Arvokas vanhuus -aloitteen löydät täältä.

Koskettava tarina hoivan tunteista: Äidin dementia, tyttären kipu

Vanhuspalvelulakiin on kirjattava selkeästi rajattu hoitajamitoitus. Mitoituksen tulee olla vähintään 0,7 riittävän hoidon turvaamiseksi ja hoitohenkilökunnan työkykyisyyden säilyttämiseksi.

 

Vierailija

"Nuorten ei pitäisi joutua hoitamaan vanhempiaan"

Minä tunnen montakin vanhusta jotka haluavat kotoaan pois. Anoppini aikoinaan ilmoitti että sitten kun en pärjää, viekää minut vanhainkotiin. Äitini halusi ehdottomasti vanhainkotiin, jossa voi seurustella ikäistensä kanssa. Minulla itselläni ei ole lapsia ja olen eläkkeellä, joten minäkin haluan ennemmin vanhainkotiin kuin yksin asumaan tässä omakotitalossa. Ystävättäreni äiti on useaan otteeseen hakeutunut vanhainkotiin, mutta ei ole päässyt, kun paikkoja niin vähän ja kohta ei ollenkaan...
Lue kommentti
Anneli Koivunen
Seuraa 
Liittynyt26.7.2015

"Nuorten ei pitäisi joutua hoitamaan vanhempiaan"

Laitospaikalla tarkoitetaan lähinnä sitä mitä ennenkin; Maksut ovat 85% eläkkeestä ja niillä saa kaiken tarvitsemansa, ruuasta lääkkeisiin ja puhtaudesta hoitoihin. Se 15% on omaa rahaa, omaan käyttöön. Kampaajalle, jalkahoitoihin ym. Pitkäaikaishoitopaikka voi olla sitten nimeltään hoivakoti, palvelukeskus tai vanhainkoti. Kaikki nyt olevat epäkohdat on muutettavissa hoitopaikkojen uudelleen organisoinnilla. Hoivapaikan johtajan tehtävä on katsoa että kaikki pelaa OIKEIN. Hoitajien tehtävä on...
Lue kommentti

Liisa Tavi laulaa nykyään tulevien äitien kanssa ja tekee hidasta musiikkia lapsille. 

Liisa Tavi, 61, tuli tunnetuksi laulajana vuonna 1979 kappaleella Lasta ei saa tukuttaa, joka voitti Ylen Levyraadin. Vuonna 1980 hän osallistui euroviisukarsintoihin kappaleella Nopea talven valo. Hänen äänensä kuuluu myös Rauli Baddingin Tähdet Tähdet -kappaleen kertosäkeessä.

Nykyään Tavi työskentelee äänihoitajana ja asuu Joensuussa lähellä Pyhäselän rantoja. 

– Euroviisut ja yleisölle laulaminen olivat kiinnostava matka, mutta en kaipaa lavoille enää. Lopetin laulamisen kokonaan kymmenisen vuotta sitten. Olin tehnyt laulajana paljon töitä entisen mieheni muusikko Pekka Tegelmanin kanssa ja avioeromme ero muutti ammatillista minäkuvaani.

Tavi alkoi pohtia uutta suuntaa uralleen.

– Aloitin ohjaamalla äänirentoutusryhmiä Helsingin asukastaloissa asukkaille, jotka olivat pääosin eläkeikäisiä. Rentoutushoidossa avattiin kehoa liikkeen kautta ja tutkittiin äänen resonoimista oman kehon sisällä.

Agit Prop etsi laulajaa Sinikka Sokan tilalle ja valitsi Liisa Tavin. Kuva vuodelta 1976, Sanoma-arkisto.
Agit Prop etsi laulajaa Sinikka Sokan tilalle ja valitsi Liisa Tavin. Kuva vuodelta 1976, Sanoma-arkisto.

Ääni apuna synnytyksissä

Vähitellen Tavi erikoistui ohjaamaan äänirentoutusta raskaana oleville naisille.

– Äänenkäyttö muuttaa synnytyskokemusta. Osa asiakkaistani on kertonut, että he eivät ole tarvinneet synnytyksessä lainkaan kipulääkitystä. Heidän oman äänensä resonointi heidän kehossaan ja hengitysharjoitukset ovat kantaneet heidät läpi synnytyksen. Musiikilla on valtava vaikutus kehon rentoutumisessa ja rauhoittamisessa. Yleensä äänihoitoa käytetään synnytyksessä kuitenkin kipulääkityksen ohella.

Vielä 1980-luvulla äänihoito ei ollut osana synnytysvalmennusta. Tavin oma esikoinen syntyi Tuula Amberlan Lulun tahtiin, sillä joku oli kääntänyt synnytyssalissa radion päälle.

Tämän vuoden syyskuussa Tavi opiskeli doulaksi.

– Omien lasteni syntymästä on jo kolmisenkymmentä vuotta, joten halusin ammattini puolesta virkistää muistiani synnytyskokemuksesta. En ollut mukana oman lapsenlapseni synnytyksessä, mutta olin kyllä poikaani jatkuvasti puhelinyhteydessä ihmeen tapahtuessa.

Hidasta musiikkia lapsille

Liisa Tavi kertoo kasanneensa useamman vuoden lapsille ja vanhemmille suunnattua levyä.

– Tuota levyä on tehty kuin Iisakin kirkkoa, sillä rahoitamme tuotannon omasta kukkarostamme, laulaja puuskahtaa.

Tavin, muusikko Safka Pekkosen ja säveltäjä Aija Leinosen tavoitteena on tarjota pirteiden renkutuksien sijaan rauhallista musiikkia vanhemmille ja lapsille.

– Matalan pulssin kappaleiden tarkoituksena on rauhoittaa lapsia ja heidän vanhempiaan, Tavi kertoo.

Liisa Tavi, 61.
Liisa Tavi, 61.

Liisa Tavin omat kappaleet käsittelivät aikanaan inhimillisyyttä. Julkisuuteen Tavi nousi vuoden 1979 kappaleellaan Lasta ei saa tukuttaa. Pelle Miljoonan kirjoittama sanoitus otti kantaa lasten kaltoin kohteluun ja kasvatukseen.

– Oma näkemykseni on aina ollut se, että elämän ensimmäiset askeleet ovat äärimmäisen tärkeitä. Varhaislapsuus saattaa olla jopa elämämme tärkeintä aikaa, sillä lapset saavat jo hyvin nuorina eväät itsensä hyväksymiseen.

Tavi seuraa tällä hetkellä oman kolmivuotiaan lapsenlapsensa elämää ja kehitystä.

– Kouluissa ja tarhoissa meininki voi olla aika levotonta rauhallisillekin lapsille. Tämä levy tuo toivottavasti rauhaa hektisten tilanteiden keskelle. Kaiken lastenmusiikin ei tarvitse olla reipasta ja hauskaa irrottelua, sen vuoksi olemme tehneet tietoisesti hitaita kappaleita.

Pirkko Pitkäpaasi sai idoliltaan yllättävän huomionosoituksen vuonna 1978.

Pirkko Pitkäpaasi, 62, Helsinki:

"Tauno Palo on suuri idolini. Olen katsonut Kulkurin valssin ja Rosvo-Roopen varmaan kymmeniä kertoja. Hän oli lahjakas näyttelijä, mutta kyllähän se charmin ydin oli jumalainen ulkomuoto. Pehmeä, naisiin sortuva heikko mies tietysti, mutta se palava katse! Suomen Clark Gable ilman muuta.

Helsingissä kaikki tiesivät, että Tauno Suuren kantapaikka oli Elite-ravintola Töölössä. Ei sinne hänen takiaan monikaan mennyt, se oli ja on yhä suosittu ravintola muutenkin. Mutta siellä hänet saattoi nähdä kantapöydässään. 1970-luvulla hän oli jo vanha mies, mutta se sytyttävä katse hänellä oli elämänsä loppuun asti. Sen voi nähdä hänestä kertovissa dokumenteissakin.

"Ennen kuin ehdin ajatella mitään, hän oli polvillaan edessäni ja lauloi minulle serenadin."

Talvella 1978 olin Elitessä isomman seurueen kanssa, meitä oli monta pariskuntaa. Ravintola oli täynnä, puheensorina melkoinen. Yhtäkkiä kuulen, että takana joku mies kysyy jotain poikaystävältäni, tulevalta mieheltäni. Käännyn. Se on Tauno Palo. Ja ennen kuin ehdin ajatella mitään, hän on polvillaan edessäni ja laulaa minulle  serenadin.

Olin niin häkeltynyt, ettei mieleeni jäänyt, mitä hän lauloi, eikä sekään, miten ympärilläni siihen reagoitiin.

Olin tietysti otettu, että suuri idolini on siinä polvillaan edessäni, mutta vähän kiusaantunutkin tästä odottamattomasta huomiosta. Miksi minä? No, olihan minulla silloin pitkä vaalea tukka...

Nyt muistelen tapahtumaa tietysti suurella lämmöllä. Hauskinta on, että 89-vuotias äitini pyytää vieläkin aina silloin tällöin, että kerro taas se, kun Tauno Palo lauloi sinulle."


Muisto on julkaistu ET-lehden numerossa 12/2014.