Marja Maidell, 65, ja Matti Poutiainen, 60, valmistuivat hiljattain uuteen ammattiin. Sirkka Vuorio, 75, ei nuorena uskonut pärjäävänsä yliopistossa, mutta on nyt tuore maisteri.
Hoiva-avustaja Marja Maidell, 65, Lammi
”Harmitti, kun koulut jäivät nuorena kesken”
/etlehti.fi/s3fs-public/main_media/b882774235z.1_20240614171958_000g4i6kdtei.10.jpg?itok=U6QJV7QW)
Muutin vajaat kaksi vuotta sitten takaisin Suomeen Italiasta, missä olen asunut suurimman osan elämästäni.
Totesin, että työeläkkeeni jäisi Italiassa pieneksi, koska olin tehnyt osa-aikatöitä ja työskennellyt perheyrityksessä. Kun kuulin summan, jonka saisin eläkettä 67 vuotta täytettyäni, sanoin arrivederci ja grazie, näkemiin ja kiitos, tämä nainen lähtee Suomeen.
”Olin 47-vuotias, kun valmistuin markkinointimerkonomiksi.”
Opiskelun aloitin yli nelikymppisenä. Minua harmitti, että koulut olivat jääneet kesken aikanaan. Kävin Suomessa tekemässä markkinointimerkonomin tutkinnon Suomen Liikemiesten Kauppaopistossa. Olin 47-vuotias, kun valmistuin.
Työskentelin sen jälkeen Italiassa kolme vuotta määräaikaisella työsopimuksella, jota ei jatkettukaan, kun olin 50-vuotias. Silloin masennuin, että mitä nyt teen ja mitä minulle tapahtuu.
”Italian kielellä opiskeleminen oli haastavaa, koska en osannut terveydenhuoltoalan sanastoa.”
Entinen työkaverini pyysi minua huolehtimaan iäkkäistä vanhemmistaan muutaman tunnin ajan aamuisin.
Työkaverini veli sattui olemaan yksi Monzan sairaalan aluepäälliköistä. Kun olin ollut aikani hoitamassa heidän vanhempiaan, tämä veli ehdotti minulle hoiva-alan koulutukseen menoa. Innostuin ajatuksesta.
Italian kielellä opiskeleminen oli haastavaa, koska en osannut terveydenhuoltoalan sanastoa.
”Suomessa ei tunnustettu Italiassa hankkimaani hoiva-alan koulutusta.”
Suomessa ei tunnustettu Italiassa hankkimaani hoiva-alan koulutusta. Niinpä lähdin opiskelemaan hoiva-avustajaksi Ammattiopisto Tavastiaan. Hankin oppisopimuspaikan palvelukodista Lammilta. Tein siellä töitä 25–30 tuntia viikossa. Koulua kävin kahtena päivänä viikossa.
Suurin osa koulun opiskelijoista oli ulkomaalaistaustaisia. Olen luonteeltani sosiaalinen, joten nautin ryhmässä opiskelusta. Sillä ei ollut väliä, minkä ikäisiä ihmiset olivat tai mikä heidän taustansa oli.
”Italiassa koulutukseen sisältyi myös psykologiaa, mutta Suomessa ei lainkaan.”
Pidin myös opintojen sisällöstä. Kävimme läpi ikäihmisille tyypillisiä sairauksia ja opettelimme puhumaan selkokielellä. Esimerkiksi muistisairaille puhuttaessa viestien pitää olla lyhyitä ja ytimekkäitä ja äänensävy on tärkeä.
Italiassa koulutukseen sisältyi myös psykologiaa, mutta Suomessa ei lainkaan. Se tuntuu kummalliselta, koska työssä tarvitaan ihmissuhdetaitoja ja psykologian opinnoista on hyötyä.
”En jaksaisi tehdä tätä pelkän rahan takia.”
Hoivatyö vaatii motivaatiota. En jaksaisi tehdä tätä pelkän rahan takia. Koen olevan empaattinen ihminen ja sopivani siksi hoivatyöhön. Haluaisin, että minua hoidetaan aikanaan samalla tavalla kuin minä hoidan ikäihmisiä.
Voin kartuttaa työeläkettäni tekemällä töitä vielä 68-vuotiaaksi asti. Työeläkkeen saan, kun täytän 69 vuotta. Tällä hetkellä saan pientä kansaneläkettä ja tukieläkettä, joihin työtulot eivät vaikuta.
En tunne itseäni vielä vanhaksi, vaan tunnen olevani täysin työkykyinen.
Kiinteistönhoitaja Matti Poutiainen, 60, Tampere
”Juhlin kuusikymppisiä ja valmistumista”
/etlehti.fi/s3fs-public/main_media/b882774235z.1_20240614171958_000g4i6kdtek.10.jpg?itok=NhJWFj8l)
Juhlin tänä vuonna ensin 60-vuotisjuhliani, sitten valmistumista uuteen ammattiin. Valmistuin tekniseksi kiinteistönhoitajaksi eli nykyajan talonmieheksi Tampereen aikuiskoulutuskeskuksesta.
”Sodan takia jouduin lomautetuksi muovitehtaasta, jossa olin työskennellyt 38 vuoden ajan.”
Elämänmuutokseni sysäsi liikkeelle Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan. Sodan takia jouduin lomautetuksi muovitehtaasta, jossa olin työskennellyt 38 vuoden ajan.
Olin suorittanut sähkövoimatekniikan perustutkinnon ja muovimekaanikon ammattitutkinnon ja tehnyt kaikenlaisia töitä tehtaassa prosessihoitajana, laitosmiehenä, asentajana ja varastomiehenä.
”Olin miettinyt, ettei vuorotyö sovi ikääntyvälle.”
Lomauttaminen sattui hyvään aikaan, koska olin miettinyt, ettei vuorotyö sovi ikääntyvälle. Kärsin siitä, että sosiaalinen elämä jäi olemattomaksi, kun töitä oli iltaisin ja viikonloppuisin.
TE-toimiston psykologin avustuksella löysin kiinteistönhoitajan oppisopimuskoulutuksen. Koneet ja laitteet ovat aina olleet vahvuuteni. Ajattelin myös, että tämä on sellainen ala, jolla töitä riittää, enkä ollut väärässä.
”Minulle teki hyvää se, että jouduin perustelemaan, miksi asiat tehtiin siten kuin ne tehtiin.”
Vajaan vuoden mittaisten opintojen lopussa tein kirjallisen näyttötyön, jossa kuvasin sanallisesti ja valokuvien avulla eri työvaiheita.
En ollut tottunut kirjalliseen työskentelyyn, joten näyttötyön tekeminen oli työlästä. Minulle teki kuitenkin hyvää se, että jouduin perustelemaan, miksi asiat tehtiin siten kuin ne tehtiin. Kun oppiminen tapahtuu työmaalla työn ohessa, monista asioista tulee rutiineja, jotka tekee sen kummemmin miettimättä.
”Tulotasoni tippui ikävä kyllä roimasti.”
Tulotasoni tippui ikävä kyllä roimasti. Tehtaassa jo peruspalkka oli isompi, koska palvelusvuosia oli runsaasti takana. Sen päälle tulivat vuorolisät. Nyt aloitin pohjalta. Takaisin tehtaaseen en silti vaihtaisi.
Filosofian maisteri Sirkka Vuorio, 75, Helsinki
”Tuntuu kivalta olla maisteri”
/etlehti.fi/s3fs-public/main_media/b882774235z.1_20240614171958_000g8c6kc759.10.jpg?itok=6A02E4mD)
Valmistuin 75-vuotiaana filosofian maisteriksi Turun yliopistosta. Pääaineeni oli kulttuurihistoria.
Nuorena ajattelin, ettei minusta olisi opiskelemaan yliopistossa, joten opiskelin yo-merkonomiksi.
Työskentelin pitkään ylimmän johdon assistenttina kansainvälisessä yrityksessä. Kun täytin 50 vuotta, päätin, että haluan tehdä jotakin muuta.
”Kulttuurihistoria ja kulttuuriperintö alkoivat toden teolla kiinnostaa minua.”
Kustavissa oli kartano, josta sukeutui minulle työpaikka. Järjestin tapahtumia ja huolehdin majoituksesta sekä ravintolatoiminnasta. Sen jälkeen olin Brinkhallin kartanon toiminnanjohtajana.
Näiden töiden ja kulttuuriperinnön hoitamiseen liittyneiden luottamustehtävien vuoksi kulttuurihistoria ja kulttuuriperintö alkoivat toden teolla kiinnostaa minua.
”Ajattelin, että en rupea istumaan ja odottamaan, että kuolema korjaa.”
Olin vähän yli 60-vuotias, kun työni päättyi työnantajan taloudellisten ongelmien vuoksi. En tuntenut itseäni vielä millään tavalla vanhaksi.
Ajattelin, että en rupea istumaan ja odottamaan, että kuolema korjaa, vaan minulla pitää olla jotakin järkevää tekemistä, joka pitää aivot virkeinä.
Ryhdyin opiskelemaan kulttuurihistoriaa avoimessa yliopistossa.
”Opiskelin aluksi harrastusmielessä.”
Opiskelu oli avartavaa ja mielenkiintoista. Aina, kun uusi kurssi alkoi, olin hirveän innostunut, että haa, taas jotakin uutta ja hauskaa!
Opiskelin aluksi kurssi kerrallaan harrastusmielessä, mutta muutaman vuoden jälkeen huomasin saavuttaneeni sellaisen opintopistemäärän ja arvosanat, joilla saatoin hakea Turun yliopistoon opiskelemaan tutkintoa.
”Viimeinen kurssi, jonka tein, käsitteli modernisaatiota ja Suomen itsenäistymisen aikaa.”
Opiskeltuani kandiksi valmistuin kahdessa ja puolessa vuodessa maisteriksi. Viimeinen kurssi, jonka tein, käsitteli modernisaatiota ja Suomen itsenäistymisen aikaa. Siinä seurattiin neljän kauppiaaksi kehittyvän suomalaisen elämää tuona aikana.
Nyt tuntuu kivalta olla maisteri.
”Olen kokenut aliarvostusta sen vuoksi, ettei minulla ole ollut akateemista tutkintoa.”
Vaikka olen tehnyt vaativia töitä, olen kokenut aliarvostusta sen vuoksi, ettei minulla ole ollut akateemista tutkintoa.
Siihen aikaan, kun pääsin ylioppilaaksi vuonna 1968, humanistisesta tiedekunnasta valmistuneet päätyivät lähinnä opettajiksi. Se ei minua kiinnostanut. Minua kiinnosti enemmän tekeminen.
Nuorena en myöskään uskonut, että pärjäisin yliopistossa. Nyt huomasin, että pärjäänkin oikein hyvin. Olen turhaan vähätellyt itseäni.
”Opiskelu on tuonut ja tuo henkistä virkeyttä edessä oleviin päiviini.”
Olen monta kertaa pohtinut, onko yhteiskunnan varojen tuhlaamista, kun opiskelen tällä lailla ilman, että aion hyödyntää tutkintoa työelämässä. Ajattelen kuitenkin, että en toivottavasti joudu hoivakotiin yhtä aikaisin kuin ehkä joutuisin, jos en olisi opintoja aloittanut. Opiskelu on tuonut ja tuo henkistä virkeyttä edessä oleviin päiviini.
ET-lehden tilaajana voit lukea jutun Marjan, Matin ja Sirkan ura- ja opintopoluista kokonaisuudessaan täältä. Jos et ole vielä tilaaja, tutustu digilehdet.fi-palveluun ja tilaa lehti tästä.
