Espoolainen Pekka Säilä, 50, työskenteli pitkään toimittajana. Kun selkävaivat äityivät pahoiksi, oli haettava apua kalevalaiselta jäsenkorjaajalta. Se muutti Pekan elämän.

Harrastin nuorena budolajeja eli japanilaisia itsepuolustustaitoja. Lukion ja armeijan jälkeen 1990-luvun alussa ajattelin kehonhuoltotyöstä ammattia ja kävin perinteisen hierojakoulutuksen.

Työskentelin pari vuotta hierojana silloisessa Siuntion kylpylässä. Hoidin sotaveteraaneja, sotainvalideja ja kela-kuntoutettavia. Veteraanit kertoivat tarinoitaan. Yksi puhkesi kyyneliin ja sanoi, ettei ollut koskaan ennen kyennyt kertomaan rintamakokemuksistaan.

Ymmärsin, että kehon hoito on samalla mielen hoitoa. Se oli tärkeä oivallus, joka jäi muhimaan.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Sitten iski lama. Minulla oli määräaikainen työsopimus, eikä sitä jatkettu.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Ymmärsin, että kehon hoito on samalla mielen hoitoa.

Lyhyen työttömyysjakson jälkeen olin 16 kuukautta YK:n rauhanturvaajana Golanilla ja tein erilaisia hanttihommia, kunnes hakeuduin Laajasalon opistoon opiskelemaan journalistiikkaa.

Opintojen jälkeen työskentelin pitkään kahdessa mediatalossa. 2010-luvun alussa alalla alkoi voimakas murros. Tuli yt-neuvotteluita ja irtisanomisia. Toimitus, jossa silloin työskentelin tuottajana, ajautui kaaokseen, eikä työtunteja enää laskettu.

Samaan aikaan internet ja sosiaalinen media mullistivat työnkuvan. Periaatteessa tehtävät olivat mielenkiintoista, mutta keskittymistäni häiritsi, kun piti olla joka paikan höylä. Aloin miettiä, palaisinko entiseen hommaani hierojaksi.

Stressi aiheutti oireita

Alaselkäni oli aika ajoin oikutellut, syynä oli varmaan jatkuva stressi. Viimein vaiva äityi niin pahaksi, etten pystynyt käymään kuntosalilla. Pyöräilykin oli tuskallista. Selkä ärsyyntyi liikunnasta, ja kaikki asennot olivat huonoja.

Lääkäri kirjoitti kovat särkylääkkeet, mutta tilanne ei parantunut. Seuraavaksi kokeiltiin fysioterapiaa, koska lääkäri epäili välilevyn pullistumaa. Sekään ei auttanut.

Olin kuullut kalevalaisesta jäsenkorjauksesta. Nimi vaikutti erikoiselta ja ajattelin, että onkohan se jotain huuhaata. Otin kuitenkin yhteyttä Espoossa toimivaan jäsenkorjaajaan. Hänelle oli monen viikon jono, mutta onnistuin saamaan peruutusajan.

Pahin kipu helpotti heti.

Hän kyseli aluksi vaivoistani ja alkoi käydä läpi jalkoja päkiöistä ylöspäin. Sen jälkeen oli selän vuoro. Ihmettelin vähän, kun hän käsitteli selkää niin, että olin istuma-asennossa.

Hoitaja totesi, että lantioni oli kiertynyt, mikä tuotti kehon hermotukseen pinnetiloja. Hänen mielestään kyse ei ollut välilevyn pullistumasta.

Käsittely tehtiin perjantaina, ja pahin kipu helpotti heti. Lauantaina tuntui kuin muurahaisia olisi juossut pitkin selkää. Tuntemuksia oli paikoissa, joissa ei ollut ennen jomotellut. Ne ikään kuin hyppivät paikasta toiseen. Sunnuntaina kivut yksinkertaisesti sulivat pois, ja selkä oli kuin uusi.

Koko keho käsittelyyn

Kalevalaisen jäsenkorjauksen juuret ovat suomalaisessa hoitoperinteessä, jota on harjoitettu etenkin Pohjanmaalla. Sen avulla pyritään auttamaan tuki- ja liikuntaelinten vaivoista kärsiviä.

Yksi mestareista on 84-vuotias Olavi Mäkelä. Anatomian ja fysiologian osaamisensa kautta hän kehitti kalevalaisen jäsenkorjauksen nykyiseen muotoonsa.

Jäsenkorjaaja käsittelee koko kehon jalkapohjista päälakeen kudoksia tunnustellen. Ylimääräisten kudospaineiden ja hermotuksen kautta hän etsii ongelmakohtia, jotka vapautetaan. Hän etenee kuin hienomekaanikko.

Tärkeitä ovat myös lihaskalvot. Lihas ei ole mikään erillinen elin, vaan se on kalvojen välityksellä yhteydessä muuhun ruumiiseen.

Kalevalaisen jäsenkorjaajan pitää oppia tulkitsemaan, mitä peukaloiden alla hoitaessa tapahtuu. Parhaimmillaan tunnen jo asiakkaan jalassa, mikä on vaikutus ylempänä kehossa.

Jäsenkorjaaja etenee kuin hienomekaanikko.

Liikkeet ovat rauhallisia ja hellävaraisesti mobilisoivia, jolloin kudosnesteet lähtevät liikkeelle. Aineenvaihdunta tehostuu, ja hermosto vapautuu pinnetiloista.

Menetelmän nimi on peräisin Olavi Mäkelältä, joka on innokas Kalevala-harrastaja.

Kalevalan 15. runossa Lemminkäisen äiti löytää poikansa ruumiin Tuonelanjoelta ja alkaa kursia häntä kokoon: "Kusta luu luhoksi mennyt, siihen luuta luikahuta, kusta liikkunna lihoa, siihen liittele lihoa, sijallensa siunaele, asemellensa aseta, luu luuhun, liha liha'n, jäsenet jäsenihinsä!"

Uusi suunta työelämässä

Vuonna 1986 perustettu Kansanlääkintäseura koordinoi koulutusta ja ylläpitää julkista osaajarekisteriä. Kalevalaisella jäsenkorjauksella on EU-nimisuoja, eikä titteliä voi käyttää kuka tahansa. Valvira ei kuitenkaan ole toistaiseksi hyväksynyt hoitomuotoa viralliseksi vaihtoehdoksi.

Kerran minulla oli asiakas, jolla oli pahoja selkäkipuja. Toisen hoitokerran jälkeen hän paljasti olevansa lääkäri ja kertoi, ettei mikään aiempi hoito ollut tehonnut niin hyvin. Hän toivoi, että kalevalainen jäsenkorjaus saisi virallisen aseman.

Lähes joka toisen hoitajaksi ryhtyneen taustalla ovat omat vaivat.

Lähes joka toisen hoitajaksi ryhtyneen taustalla ovat omat vaivat ja turhautuminen avunhakuyrityksiin. Kun itse pääsin eroon selkäkivuista, lähdin ottamaan selvää kalevalaisesta jäsenkorjauksesta. Hakeuduin peruskoulutukseen Helsingin Kallvikissa toimivaan kulttuurikeskus Sofiaan.

Opiskelu painottui käytäntöön. Kolmen vuoden aikana täytyi kerätä 300 dokumentoitua hoitosuoritusta, ja sitä varten piti olla omat tilat. Löysin paikan, josta saattoi vuokrata aikoja joustavasti, aluksi iltaisin, sitten päiväksi pariksi kerrallaan.

Hoitotyö vaatii herkkyyttä

Monilta kurssilaisilta loppui usko kesken. Piti vain uskoa, että tuntuma hommaan kehittyy. Työssäkäynti oli opintojen ohella haastavaa, ja lopulta irtisanouduin. Vaimon kanssa piti kyllä käydä useita keskusteluja toimeentulosta.

Asiakkaita alkoi tulla jo opiskeluaikana. Tuntui hyvältä, kun pystyi auttamaan ihmisiä.

Nyt jälkeenpäin ajattelen, että media-alan myllerrys pakotti pohtimaan, mitä halusin tehdä elämässäni. Vaikka sinnittelin töissä vuosikausia, nuoruuden ajatus kehonhoitotyöstä iti mielessä.

Sain oikeuden kutsua itseäni kalevalaiseksi jäsenkorjaajaksi vuosi sitten. Nyt teen kokopäiväisesti hoitotyötä ja jonkin verran freelance-toimittajan keikkoja.

Aion pitää kirjoittamisen rinnalla kaiken varalta. Se tuo hyvää vaihtelua. Jos haluaa vain auttaa kaikkia, on vaarassa palaa loppuun. Kalevalainen jäsenkorjaus vaatii herkkyyttä. Vaikka sitä tehdään käsillä, se rasittaa myös aivoja, koska ajatuksen tulee olla mukana kaiken aikaa.

Juttu on julkaistu ET-lehden numerosta 5/2020.

Sisältö jatkuu mainoksen alla