Hämeenlinnalainen Hilja Mörsäri, 84, näki oppilaansa Taija Tuomisen, 54, lahjakkuuden.
Hilja: Taija oli oppilaani lukion iltalinjalla 1980-luvulla. Ensimmäinen kirjallinen työ melkein häikäisi: omintakeista, valmiilta vaikuttavaa esseetä, josta aisti kirjoittajan vahvan läsnäolon. Koulussa ei ollut juttelulle tarpeeksi aikaa, joten kutsuin oppilaita kotiini. Pantiin alulle iltalinjan lehti Iltalinkki, jonka toimittajaksi Taija ryhtyi.
"Taijan ensimmäinen kirjallinen työ melkein häikäisi."
Taija: Olin tuolloin 24-vuotias punkkari, tuuliajolla. Hilja opetti minut kanavoimaan turhaumani kirjoittamiseen ja sai minut uskomaan itseeni.
Hilja: Ehdotin, että Taija hakisi Oriveden opiston kirjoittamiskursseille. Hän meni ja innostui jatkamaan opiskelua yliopistossa. Nyt kun Taija on löytänyt paikkansa matkaavana kirjoittamisen opettajana, saan hauskoja postikortteja maailmalta. Taija on antelias ja huolehtii, että minulla riittää ajankohtaista, hyvää luettavaa.
"Hilja opetti minut kanavoimaan turhaumani kirjoittamiseen."
Taija: Olemme tehneet myös töitä yhdessä. Nyt kun Hilja ei enää liiku niin paljon, soittelemme kuulumisia. Hirvittää ajatella, mitä elämälleni olisi tapahtunut, jos en olisi tutustunut Hiljaan.
Hilja: Minullekin ystävyys on suuri ilo. Varsinkin nyt, vähän raihnaisena, tuntuu, että elinvoimainen ystävyys antaa valtavasti energiaa.
Juttu on julkaistu alunperin ET-lehdessä 4/2015.
