Parisuhdekouluttaja ja mummu Marianna Stolbow:
Kuva Barbara Tenuta
Kuva Barbara Tenuta

Parisuhdekouluttaja, tuore kirjailija ja mummu Marianna Stolbow on arkisin täysillä työelämässä, mutta viikonloput hän nauttii isovanhemmuudestaan. Hyvä isovanhemmuus on hänen mukaansa rakkautta ehdoitta.

 

Marianna Stolbowista tuli isoäiti 48-vuotiaana. Nyt 2,5-vuoden ikäinen tyttärenpoika kutsuu häntä italiankielisellä nimellä nonna , sillä poikasen perhe puhee keskenää italiaa. Paras käännös nonnalle on Mariannan mielestä mummu. 

Lapsi on mummun silmäterä ja käy joka lauantai yökyläreissulla isovanhempien luona.

– Tarjosin itse yökyläilyä, kun lapsi ei enää ollut rintaruokinnassa. Olisin itse aikanani nauttinut kovasti moisesta mahdollisuudesta ja läheisten herkkyydestä. Poika tulee lauantain päiväunien jälkeen ja on yleensä koko sunnuntaipäivän. On ihanaa kun saan sen mukulan tänne!

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

– Kun lasta ei hoida päivittäin, pystyy pienen uhmaiänkin ottamaan mielenkiintoisena ilmiönä eikä väsyttävänä kiukutteluna.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Mariannalla on pikku vieraan kanssa helppoa ja mukavaa myös siksi, että hänen kanssaan lapsen seurana ovat hänen puolisonsa ja vielä kotona asuvat 15- ja 19-vuotiaat lapset.

"Koen suurta rakkautta puolisoani kohtaan nähdessäni kuinka suvereenisti hän hoitaa hetket pienen ihmisen kanssa."

– Sellainen hän oli jo silloin, kun meidän lapsemme olivat pieniä.

Vaikka omat kokemukset isovanhemmista eivät olisi olleet erityisen lämpimiä, Marianna lohduttaa, ettei samaa mallia tarvitse siirtää eteenpäin.

– Omasta lapsuudestani muistan, miten hirveästi vanhempien ihmisten seurassa piti jännittää olemistaan, olla tietynlainen.

– Haluan kasvattaa ihmisten uskoa mahdollisuuteensa tehdä toisin kuin omat vanhemmat tai isovanhemmat, sanoo parisuhdekouluttajana ja eroseminaarien vetäjänä työskentelevä Marianna.

Rakasta ehdoitta

Mariannan mukaan hyvä isovanhempi on niin kuin hyvä aikuinen yleensä: rakastaa ehdoitta. Hän on ottanut omaksi tavoitteekseen olla paheksumatta tai kasvattamatta tiukkapipoisesti lapsenlastaan.

– Olen pyytänyt, että perheeni sanoo minulle heti, jos alan komennella, hän naurahtaa.

Marianna muistuttaa, että jokaisella lapsella ja lapsenlapsella on tarve tulla hyväksytyksi, huomatuksi ja rakastetuksi.

– Jokainen toivoo, että hänestä ollaan oikeasti kiinnostuneita – ei vain hänen koulunumeroistaan ja muista menestyksen mittareista. On hyvä ajatella itseään lapsena ja miettiä, millainen toivoisi isovanhemman olevan, hän vinkkaa.

Isovanhemmilla voi olla erilainen yhteys kuhunkin lapsenlapseen. Joku on läheisempi vaikka siksi, että asuu lähempänä tai siksi, että harrastaa asioita, joita isovanhempi ymmärtää. Tämä voi vaikuttaa siihen, millaista kiintymystä lapsenlapseen tuntee. Marianna toivoo, ettei kukaan silti näyttäisi erilaisia mieltymyksiään avoimesti.

Onkohan vauvalla liikaa päällä?

Marianna neuvoo suhtautumaan arvostaen ja puolueettomasti omaan lapseen kasvattajana.

– Tämä hiertää monissa perheissä.

Kun Mariannan lapsenlapsi oli tuore vauva, hän tuli töksäyttäneeksi tyttärelleen että ”onkohan sillä nyt liikaa vaatetta päällä”.

– Tyttäreni korvissa se kuulosti moitteelta, ettei hän osaa hoitaa lastaan, vaikka sitä en tarkoittanut. Olin itse asiassa alusta asti ajatellut, että hän kyllä selviää lapsensa kanssa, mutta se huolestutti, miten hän jaksaa esimerkiksi synnytyksen. 

-Kun tyttäreni sitten tuli ulos synnytyssalista, hän sanoi ihan ensimmäiseksi: ”Voisin ryhtyä sijaissynnyttäjäksi”. Hän koki synnytystapahtuman hienona, upeana, elämänsä vaikuttavimpana asiana. Se oli hänelle suuri onnistumisen kokemus.

Toisen kodissa toisen tavoilla

Sukupolvien väliset erot arvoissa ja asenteissa voivat aiheuttaa kitkaa. Uskonnollisuus voi olla yksi hankauskohta.

– Kiistoja voi tulla monesta asiasta. Isovanhemmat voivat tarjota uskonnollisuuttaan tai tikkaria, liikaa televisiota tai vanhempien mielestä epäterveellistä ruokaa, Marianna huomauttaa.

Hänen mukaansa usein taustalla on ymmärtämättömyys toisen arvomaailmaa kohtaan ja toisaalta nuorten vanhempien epävarmuus omista valinnoista.

– Joustoa tarvitaan molemmin puolin. Lapsi ei menehdy mummolan pieniin poikkeuksiin arjen rutiineista. Isovanhempien taas kannata suhtautua hölynpölynä vaikkapa nuorempien ravintosuosituksiin. Toisen kodissa ollaan toisen tavoilla.

– Kyse on aina uskosta toimia lapsen parhaaksi – vaikka tämä lapsen etu taitaa olla maailman venyvin käsite.

Mariannalla on omia hyviä kokemuksia uskontoon liittyen.

– Olen ortodoksi ja minusta oli mukavaa, kun tyttäreni ja hänen puolisonsa antoivat kastaa lapsensa. En kuitenkaan ottanut asiaan etukäteen mitenkään kantaa.

Taistelu isovanhemmuudesta

Nykymaailmassa isovanhemmuus voi olla taistelukenttä. Joku pohtii, saako edes olla isovanhempana lapsenlapsilleen.

– Tällaisten tilanteiden taustalla on varmasti erittäin raskaita syitä, Marianna pohtii.

– Tiedän aikuisia, jotka eivät halunneet antaa lastensa elävän samaa juopottelevaa, arvostelevaa, komentelevaa, ivaavaa, vertailevaa tai kurittavaa aikuista kuin minkä kanssa itse joutuivat elämään. Ymmärrän täysin äidin ja isän halun valita lapsensa ympärille aikuisia, jotka kunnioittavat lasta.

Vanhempien ero voi sekin kampittaa isovanhemmuutta.

– Aikuinen, joka ei ole käsitellyt eikä siksi käsittänyt eronsa dynamiikkaa, saattaa ottaa vihansa välikappaleeksi vaikka entisen puolison vanhemmat.

– Meidän sukupolvemme kärsii nyt omien lastensa eroista ja tuskailee ”minäkö hänelle opetin tuollaisen tavan ratkaista ongelmansa”. Tämä tekee pirun kipeää, Marianna huokaa.

Mariannan ensi viikolla ilmestyvässä kirjassa Vanhempieni kaltainen joukko hänen haastattelemiaan aikuisia kertoo, millaisena vanhempien liitto heille näyttäytyi, oliko rakkautta ja hellyyttä, osattiinko riidellä. Hänen viestinsä lukijalle on se, ettei huonoja parisuhteen malleja ei tarvitse viedä omaan liittoonsa.    

Turvaksi lapsenlapselle

Joskus isovanhemmat joutuvat ottamaan vanhempien vastuun, kun nämä eivät siihen itse pysty. Mariannasta tämä on lapsen kannalta kullanarvoista.

– Ihanaa, jos lapsella on rinnallaan isovanhemmat, kun muita turvallisia aikuisia ei ole. Näin on elettykin maailman sivu. Lapselle riittää yksi turvallinen aikuiskontakti. Joku, joka hyväksyy ja rakastaa. Tukee ja arvostaa.

 

Joko seuraat etämummon blogia?
Tule mukaan isovanhemmuuden iloihin ja ikävänhetkiin, elämännälkään ja elämänriemuun, klikkaa: Etämummelin kyydissä

Kokemusta kolmesta

Kauheeta kirjoitti:
Ei voi olla totta,miksi vanhemmat eivät halua olla lastensä kanssa? Ja miksi isovanhemmat ryöstävät lapset itselleen,järkyttävää puolin ja toisin.Parisuhde kouluttajan olisi syytä katsoa peiliin ja myös lasten vanhempien.

Olen ällistynyt kommentistasi. Kyllä vanhemmat haluavat olla lastensa kanssa, ei siinä niin lukenut. Ja kun he kerran ovat lapsensa kanssa 24/7 niin ei ole mitenkään väärin välillä hengähtää hommasta ja antaa lapsi yhdeksi yöksi viikossa mummolaan kun mummo huom. itse sitä tarjoaa. Lapsi nauttii täydestä huomiosta, vanhemmat lepoa ja vaikka parisuhdeaikaa ja mummu hyper onnessaan. Win win tilanne, KAIKKI osapuolet hyötyy ja vieläpä lapsen parhaaksi. Jaksaa ihan kummasti taas se äiti ja isä kun on ihan hetki ladattu akkuja!

Kauheeta

Ei voi olla totta,miksi vanhemmat eivät halua olla lastensä kanssa? Ja miksi isovanhemmat ryöstävät lapset itselleen,järkyttävää puolin ja toisin.Parisuhde kouluttajan olisi syytä katsoa peiliin ja myös lasten vanhempien.

Sisältö jatkuu mainoksen alla