Kuvat
Anna Huovinen
Omenapuun latvus reunustaa Pia Niemen uuden kodin parveketta.
Omenapuun latvus reunustaa Pia Niemen uuden kodin parveketta.

Pia Niemen pitkä avioliitto päättyi yllättäen eroon. Se vei häneltä myös rakkaan kodin, jossa hän oli asunut yli 40 vuotta.

Kun allekirjoitin eropaperit, olimme olleet naimisissa 51 vuotta, seitsemän kuukautta ja 11 päivää.

Olin aivan musertunut. En pelkästään avioliiton päättymisen takia, vaan myös siksi, etten olisi halunnut jättää kotia, jossa olin asunut yli 40 vuotta. Siinä kodissa lapsemme olivat kasvaneet. Mutta asunto oli pakko laittaa myyntiin.

Olin aivan musertunut.

Minun olisi siis jätettävä kotikaupunginosani Helsingin Lauttasaari, sillä minulla ei olisi varaa ostaa sieltä uutta asuntoa. Vuokratkin ovat sellaisia, ettei niitä eläkkeelläni maksella.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Lähtemisen ajatus oli kamala. Olin asunut kotisaarellani lähes koko ikäni, ja kaikki ystäväni asuivat lähellä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kun laitoimme asunnon myyntiin, minulla oli vain yksi ehto: halusin viettää vielä yhden joulun omassa kodissani. Olin joulunpyhät yksin ja jätin jäähyväisiä asunnolle.

Sitten aloitin oman elämäni kuolinsiivouksen. Yli 40 vuoden aikana kotiin ehtii kertyä valtavasti tavaraa. Ainakin, jos on sota-ajan lapsi niin kuin minä, ja säästää kaiken pahan päivän varalle.

Kotisaaren ystävät

Olin viisivuotias, kun muutimme Lauttasaareen vuonna 1950. Isäni oli töissä Alkossa, joka oli rakentanut työntekijöilleen kolme vuokrataloa.

Saari oli kuin paratiisi. Lastenhuoneemme ikkunasta näkyi pellolle, jolla heinät nostettiin kesällä seipäille. Naapurin pellolla laidunsivat kartanon lehmät.

Osan ystävistäni olen tuntenut yli 70 vuotta.

Kuuluin partioon ja kävin pyhäkoulussa. Niistä löysin ystäviä, jotka ovat olleet elämässäni siitä asti. Kun kotitalomme viereen rakennettiin kirkko, liityin seurakuntanuoriin. Sen myötä ystäväpiirini laajeni entisestään.

Kun lähdin opiskelemaan, löysin poikaystävän, josta sittemmin tuli mieheni. Koti löytyi Lauttasaaresta, vanhojen ystävien läheltä. Siitä tuli perheemme koti 42 vuoden ajaksi.

Jäähyväiset kodille

Tein vanhan asunnon siivousta lopulta kolme kuukautta. Istuin autotallissa ja kävin läpi tavaroita, joita ex-mieheni kantoi vintiltä ja varastosta.

Lapset sanoivat, että olen ihan pöhkö. Hankitaan jätelava pihalle, ja koko touhu on ohi parissa päivässä, he ehdottivat.

Minä en suostunut. Kun kerran olin jotain hillonnut vuosia, halusin myös luopua siitä ajatuksella. Tavaroiden läpikäynti oli puhdistavaa. Purin laatikoita, itkin ja nauroin.

Samaan aikaan surin sitä, että joudun jättämään kotisaareni ja ystäväni. Valtava elämänmuutos oli kuin musta aukko. Minne joudun ja miten minun käy?

Purin laatikoita, itkin ja nauroin.

Kaiken toivottomuuden keskellä sain kuin ihmeen kaupalla pankista lopulta lainan ja löysin itselleni asunnon kotisaareltani.

Menimme yhdessä tyttäreni kanssa katsomaan kaksiota, joka on Alkon aikanaan rakentamassa talossa – aivan kuten lapsuudenkotini.

Oli synkkä ja räntäsateinen helmikuun päivä, mutta kun huomasin ikkunoiden takana huojuvan omenapuunlatvan, näin ensimmäisen kerran taas valoa elämässäni. Tiesin, että tästä tulisi minun kotini.

Uuden elämän oivallukset

Eron jälkeen olen oivaltanut, että onneni on itsestäni kiinni. Rukoilen joka päivä ex-miehenikin puolesta. Ei ole minulta pois, jos toivon toisille hyvää.

Vielä tärkeämpää on ollut lasteni ja ystävieni tuki. Heiltä saan lämpöä ja myötäelämistä ilman, että minun pitää koko ajan kertoa, mitä minulle kuuluu tai miten voin.

Asioiden jatkuva selittäminen toisille voi olla kamalan raskasta.

Maalaaminen ja taidekurssit ovat tuoneet iloa Pia Niemen elämään.
Maalaaminen ja taidekurssit ovat tuoneet iloa Pia Niemen elämään.

Minulla on muutama ystäväporukka, joiden jäsenistä useimmat olen tuntenut vuosikymmeniä. Olemme eläneet yhdessä läpi lasten ristiäiset ja lakkiaiset ja miesten hautajaiset. Heistä löydän halutessani seuraa liikuntaan tai kulttuurimenoihin.

Vaikka elänkin nykyään yksin, en tunne itseäni yksinäiseksi. Tykkään tehdä asioita myös itsekseni. Voin vaikka poiketa elokuviin kesken päivän tai uppoutua maalaamiseen tai käsitöihin.

Vaikka elänkin yksin, en tunne itseäni yksinäiseksi.

Rakastan oopperaa, näyttelyitä ja konsertteja, mutta myös joogaa ja kävelyretkiä. Meressä käyn uimassa läpi talven. Ajan rantaan 65 vuotta vanhalla polkupyörälläni ja tunnen eläväni täysillä.

Tässä iässä ei kannata pantata elämää. Voimalauseeni on Minna Canthilta: ”Kaikkea muuta, kunhan ei vaan nukkuvaa, puolikuollutta elämää.”

Jutun voi lukea kokonaan ET-lehden numerosta 23/2022. Tilaajana voit lukea sen täältä. Jos et vielä ole tilaaja, tutustu Digilehdet.fi-palveluun.

Pia Niemi, 77

  • Syntynyt vuonna 1945 Helsingissä, jossa myös asuu.
  • Kaksi tytärtä ja viisi lastenlasta.
  • Eläkkeellä.
  • Harrastukset taide, liikunta, matkustelu.
Vierailija

Vapaaherratar kirjoitti:
Mistähän syystä Pia joutui myös muuttamaan pois rakkaalta asuinalueeltaan? Eikö ollut varaa asuntoon siellä? Vai toivatko tutut paikat liikaa tuskallisia muistoja mieleen? Olen lehden tilaaja ja olen lukenut koko jutun, mutta näitä asioita en muista jutussa käsitellyn.

Piia sanoo, ettei hänellä ollut varaa ostaa uutta asuntoa Lauttasaaresta. Myös vuokrataso on  siellä liian korkea hänelle.  Siksi.

Vapaaherratar

Mistähän syystä Pia joutui myös muuttamaan pois rakkaalta asuinalueeltaan? Eikö ollut varaa asuntoon siellä? Vai toivatko tutut paikat liikaa tuskallisia muistoja mieleen? Olen lehden tilaaja ja olen lukenut koko jutun, mutta näitä asioita en muista jutussa käsitellyn.

Sisältö jatkuu mainoksen alla