– Elämä on iästä riippumatta aina täyttä elämää. Olen ikuinen optimisti, Pirjo sanoo.
– Elämä on iästä riippumatta aina täyttä elämää. Olen ikuinen optimisti, Pirjo sanoo.

Pirjo Ala-Kapee on tehnyt kiinnostavia töitä, kokenut leskeksi jäämisen surun, tuoreen avioeron ja ilon kasvavasta perheestä.

Viime aikoina Pirjo Ala-Kapee, 78, on ajatellut paljon ensimmäistä puolisoaan.

– Olen aina myös nähnyt hänestä unia. Hän on niissä se mustasilmäinen ja ruskeatukkainen iloinen nuori poika, johon opin luottamaan.

Erkki Ala-Kapee osasi leipoa ja teki ruokaa, keräsi marjoja, säilöi ja huolehti kotitöistä, joista Pirjo ei ollut kiinnostunut. Pirjon opiskelua ja uraa hän tuki ehdoitta.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Erkki tuki Pirjon uraa ehdoitta.

Pirjon mieleen ei kuitenkaan ollut tullut, että hänen ja Erkin avioliitto olisi jotenkin poikkeuksellinen, ennen kuin yksi hänen karjalaisista tädeistään sanoi: ”Tiijät sie tyttö ollenkaan, millainen mies siulla on?”

Sisältö jatkuu mainoksen alla

– Jos elämäntiensä voisi ennustaa, tekisin jotkut asiat toisin. Elämän matkaan mahtuu onnistumisia ja epäonnistumisia, Pirjo Ala-Kapee sanoo.

– Ilman Ekeä minusta ei olisi tullut mitään. Hän oli minusta ylpeä. Ja jos epäonnistuin, hän oli paras lohduttajani, Pirjo sanoo.

Kun Pirjoa ei valittu Urho Kekkosen valitsijamieheksi vuonna 1978, lohdutusta tarvitsi Erkki, niin pahoillaan hän Pirjon puolesta oli.

Seuraavana vuonna miehen jalat olivat pitkään irti maasta, kun vaimosta tuli kansanedustaja Uudenmaan vaalipiirin demarien suurimmalla äänimäärällä.

Erkki Ala-Kapee kuoli keuhkosyöpään vuonna 1996. Vihkisormus Pirjon vasemmassa kädessä on se, jonka Erkki pujotti hänen sormeensa 1964.

Yhteinen tekomme

Pirjo silmäilee ympärilleen omakotitalossa Vantaan Rekolassa. Kaksi kerrosta korkean olohuoneen ikkunan edessä kasvaa valtava limoviikuna. Seinillä on taidetta, myös Pirjon omia maalauksia. Hän on harrastanut taidetta nuoresta asti.

– Tämä on Eken ja minun talo. Yhteinen tekomme.

Katri Helena on Pirjon havannan- koira ja kaveri. – Koirat pitävät minut järjestyksessä.

Taloa alettiin rakentaa, kun Minna-tytär oli muuttanut pois kotoa. Se oli etenkin Pirjolle iso kriisi. Hän oli 41-vuotias, Erkki 43. He tarvitsivat elämään uutta tarkoitusta ja projektia.

Erkin syöpä todettiin puoli vuotta muuton jälkeen. Hän asensi taloon listoja vielä sairaanakin.

Ennen kuolemaansa Erkillä oli kova huoli siitä, miten Pirjo pärjäisi. Pirjo lupasi pärjätä, opetteli omakotitalon huoltamista ja hankki ajokortin.

Erkillä oli ennen kuolemaansa huoli siitä, miten Pirjo pärjää.

– Kun jäin uuteen taloon yksin, näin joka paikassa Eken työn tulokset ja terassin katossa kuraisen saappaan jäljen. En ole yrittänyt pyyhkiä sitä pois.

Pirjo ja Erkki ehtivät elää yhdessä 32 vuotta. He olivat liikkuneet samoissa porukoissa siitä asti, kun Pirjo oli neljäntoista, ja menneet naimisiin, kun Pirjo oli 20-vuotias.

Erkin kuollessa Pirjo oli 52-vuotias Vantaan kaupunginjohtaja. Ainoa tytär asui miehensä ja lastensa kanssa Oulussa. Pirjo luki kirjoja surusta ja halusi muutosta elämäänsä.

– Olen kuin Tuulen viemän Scarlett O´Hara, näen synkkinäkin hetkinä edessä valon.

Tämän kesän ja syksyn työnä on ollut kärrätä kivituhkaa pihaan ja sen käytäville. –Hyötyliikunta on tärkeää. Lapiointi ja kärräys on hyvää kuntoilua.

Elämä ihmeitä täynnä

Kotipihassa Vantaalla on erillinen, aidattu alue. Siellä Pirjon koirista toinen, lagotto romagnolo Mira, saa toteuttaa itseään kaivamalla kuoppia.

Havannankoira Katri Helena yrittää saada Pirjolta huomiota. Pirjo kertoo, että koirat pitävät hänet järjestyksessä ja ovat hänen kavereitaan.

– Juttelen koirilleni kaikenlaisia asioita. Jos niitä ei olisi, puhuisin varmaan yksinäni. Kun minulla on paha mieli, ne tulevat kylkeeni. Koirilla on pettämätön tunnevaisto.

Koirat pitävät minut järjestyksessä.

Pirjo kirjoittaa itselleen päiväkirjaa, joita on kirjoittanut lapsesta asti. Ne päiväkirjat eivät ole poliitikon ja päättäjän arkistomateriaalia.

– Kirjoitan asioita, joita en voi sanoa kenellekään muulle ja joita vain minä osaan lukea oikealla tavalla. Armahdan itseäni ja muita päiväkirjani kautta.

Pirjo sanoo, että hän tunsi pitkään epäonnistuneensa toisessa, 21 vuotta kestäneessä avioliitossaan. Suhteen toimimisesta ovat hänestä silti vastuussa molemmat.

Keskenään koirien kanssa on hyvä elää. Tuttavia ja ystäviä on paljon, ja neljästä lapsenlapsesta kolme asuu pääkaupunkiseudulla. Tammikuussa Pirjosta tuli myös isoisoäiti.

Välillä talo on kuin hotelli. Pirjon luota on lyhyt matka lentokentälle, ja sukulaiset ja ystävät yöpyvät Pirjon luona lennoille mennessä ja tullessa. Kymmeneen henkeen kasvanut perhe kokoontuu usein täällä.

– Ajattelen, että elämä on loppuun asti hieno seikkailu ja ihmeitä täynnä.

Jutun voi lukea kokonaan ET-lehden numerosta 17.

Pirjo Ala-Kapee

  • syntynyt 1944 Vihdissä.
  • Asuu Rekolassa Vantaalla.
  • Tytär puolisoineen ja heidän neljä lastaan, yksi lapsenlapsenlapsi.
  • Jäi eläkkeelle ­Itä-Suomen maaherran työstä. Sitä ennen Vantaan kaupunginjohtajana, kansanedustajana ja opetusministerinä.
  • Harrastuksina kuva­taide, kirjallisuus, koirien kanssa lenkkeily, puutarhanhoito.
Sisältö jatkuu mainoksen alla