Aliravitsemus uhkaa kotihoidossa olevia vanhuksia. Geriatrian professori Jaakko Valvanteella on nopea ratkaisu ongelmaan.

Aliravitsemus alkaa olla kotihoidossa vakava ongelma. 75 vuotta täyttäneistä kotihoidon asiakkaista lähes yhdeksän kymmenestä, 86 prosenttia, on aliravitsemusriskissä tai aliravittuja, havaittiin äskettäin julkaistussa Itä-Suomen yliopiston tutkimuksessa.

Geriatrian professori Jaakko Valvanne ei ole yllättynyt.

- Meillä ei ole kotihoidossa eikä sairaaloissa tapana selvittää systemaattisesti onka asiakkaalla vajaaravitsemustila tai riski siihen. Siinä mielessä voi sanoa, että meillä on asenneongelmia vanhusten hoidossa.

Valvanteen mukaan vain yksi neljästä vajaaravitsemuksesta näkyy ihmisestä päälle. Mutta diagnoisointiin on keino - jota ei kuitenkaan läheskään aina käytetä.

- Ravitsemustila selvietään siihen tarkoitetulla erillisellä testillä. Tehdään diagnoosi, hoidetaan tai ehkäistään. Ei sen kummempaa.

Ravitsemusongelmien ehkäiseminen ja hoitaminen edellyttävät Itä-Suomen yliopiston tutkimuksen mukaan säännöllistä ravitsemustilan arviointia, päivittäistä ruokailun seurantaa ja ruokailussa havaittujen ongelmien välitöntä korjausta.

Onnistuakseen kotihoitoa saavan ruokavaliohoito edellyttää kotihoidon henkilöstön, ateriapalvelun tuottajan ja ravitsemusterapeutin tiivistä yhteistyötä.

Taustaa: Vanhusten kotihoidossa laadullisia puutteita

Aliravitsemus yleistä myös laitoshoidossa

Suurin riski huonoon ravitsemukseen oli tutkimuksen mukaan henkilöillä, joilla oli käytössään suuri lääkemäärä, alentunut kognitio- tai masennusoireita. Aliravitsemus on yhtä yleistä kotihoidossa kuin laitoshoidossa.

Kotihoidon iäkkäiden asiakkaiden ravitsemukseen ei ole kiinnitetty tarpeeksi huomiota, vaikka huonon ravitsemustilan tiedetään alistavan suuremmalle riskille joutua sairaalahoitoon, hidastavan tai estävän sairauksista toipumista ja pidentävän sairaalahoitojaksoja.

- Säästämisestä tai tehokkuudesta ei voida kyllä tässä yhteydessä puhua. Tämä ravitsemustilan selvittämättä jättäminen se vasta kalliiksi tulee! Valvanne suutahtaa.

Itä-Suomen yliopiston tutkimuksesta käy ilmi, että kotihoito painii arkipäivisten ravitsemuksellisen ongelmien kanssa. Mitä ruokaa kennellekin? Paljonko on riittävästi? Maistuuko ruoka? Syökö asiakas hyvin vai huonosti? Onko ravinnossa riittävästi tarvittavia ravintoaineita tai energiaa?

Lääkäri vastaa: Tästä syystä ruokahalu katoaa

Tarjottavien ruokien tulee olla paitsi ravintosisällöiltään hyviä, myös maultaan ja ulkonäöltään yksinkertaisia, selkeitä ja tunnistettavia, sillä vain syöty ruoka ravitsee.

Testaa: Syötkö suositusten mukaan

 Itä-Suomen yliopiston NutOrMed – Laatua iäkkäiden kotihoidon asiakkaiden ravitsemukseen, suun terveyden- ja lääkehoitoon -tutkimuksessa vuosina 2013–2014 selvitettiin kotihoitoa saavien ravitsemustilaa ja siihen vaikuttavia tekijöitä. Tutkimukseen osallistui yhteensä 275 henkilöä, joiden keski-ikä oli 84,4 vuotta ja joista 73 prosenttia oli naisia.

Kirjoita meille kokemuksiasi vanhusten hoidosta! Löydät kommenttikentän jutun alta. Kirjoittaa voi myös nimettömänä.

 

Sirpa Pietikäinen saa äitinsä hoitoon apua työttömiltä

Sirpa Pietikäisen äidin ympärivuorokautista hoitoa avittaa työttömän saama palkkatuki. Mutta kenen etu on tuen silppuaminen lyhyisiin pätkiin?

Sirpa Pietikäisen 90-vuotiaan Sylvi-äidin ympärivuorokautinen kotihoito on ollut taloudellisesti mahdollista, koska tytär on voinut palkata tehtävään myös palkkatukeen oikeutettuja työttömiä. Naisia, jotka ovat osoittautuneet tässä tehtävässä erinomaisiksi, vaikka heillä ei ole erityistä koulutusta.

Työllistämistukea myönnetään kuitenkin vain pätkittäin. Enimmillään sen voi ketjuttaa kahteen vuoteen.

– Sekä hoidettavan että työntekijän kannalta olisi suureksi eduksi, jos sama hoitosuhde voisi jatkua ainakin viisi vuotta. Vältyttäisiin jatkuvalta ihmisrumbalta ja kokeiluilta. Varsinkin muistisairas hyötyy, jos arjen ympäristössä ja rutiineissa on mahdollisimman vähän muutoksia, Sirpa tietää.

Teksti Kristina Dragon Kuva Pia Inberg

Vierailija

Professori Jaakko Valvanne raivostui: "Hoitohenkilökunnalla asenneongelmia"

Kyllä ,tuo on totta,ei vanhus/sairas tiedä aina kuka tulee millon tulee ,joko on ollut ruoka aika ,millon piti lääkkeet ottaa,ynnä muuta,oma kokemus kun olin juuri sairastunut aivoinfaettiin joka vei kävelyn puheen ja muistinkin huonoksi,minulla oli käynyt kotona henkilöitä ja ruoka oli tullut ,siis puhun oli muodossa kun en itse muista kaikkea,läheinen joka sai välillä taistella asioideni eteen on kertonut,siinä on ollut monta asiaa jotka on saanut opetella uudestaan ja jos olisin vaan ollut...
Lue kommentti
Vierailija

Professori Jaakko Valvanne raivostui: "Hoitohenkilökunnalla asenneongelmia"

Vähemmän ruokaa ja juomaa, niin vähemmän siivottavaa vaipassa. Kotipalvelun ruoka ei maistu yksin, jos herätetään kesken unien ja käsketään syödä yksin. Eikä vanhus muista missä ollaan tai kuka käskee, kotipalvelussa kymmeniä eri henkilöitä. Ei niitä muista edes omaiset, jos joskus näkevät ja aina uusia hoitajia! Tekohampaat pysyy huonosti paikallaan, jos ei osaa käyttää kiinnitysaineita. Hammaslääkäri jo utopiaa.
Lue kommentti

ET:n päätoimittaja Katriina sai ystävältään vinkin, miten rutiiniksi muuttuneisiin konsertti-iltoihin tulisi uutta potkua.

Kuuntelen mielelläni klassista musiikkia. Joitain vuosia sitten kävin ahkerasti Radion sinfoniaorkesterin konserteissa Helsingissä. Hankin sarjalipun, jolla pääsin Musiikki­taloon aina tietylle tuolille tiettyinä perjantai-iltoina.

Ajan mittaan into laimeni, ja olin vähällä lopettaa harrastuksen. Ihanista konsertti-illoista oli nimittäin tullut rutiinia.

Silloin sain vinkin ystävältäni. Iltoihin tulisi aivan uutta potkua, kun en lukisi ohjelmaa etukäteen. ”Kun pääset saliin, silmäile lavaa ja laske tuolit. Millaisella kokoonpanolla ensimmäinen teos soitetaan? Musiikin alkaessa sulje silmäsi ja yritä arvata, mikä teos ja kuka säveltäjä on kyseessä.”

Konsertit muuttuivat yhtäkkiä jännittäviksi peli-illoiksi, joissa yllätys oli taattu joka kerta. Osuin välillä oikeaan, mutta useimmiten arvaukseni meni pieleen. Opin valtavasti uutta, sillä havainnoin ja kuuntelin konsertteja paljon tarkemmin kuin aikaisemmin. Virkistävän jännityksen keskellä kaiken ydin oli kuitenkin musiikki.

Kaipaan elämääni jatkuvasti uutta opittavaa ja uusia kokemuksia. Aistit terästyvät, tunteet voimistuvat ja jo pelkkä ajatus ennen kokemattomasta asiasta kutkuttaa mieltä etukäteen.

Muutokset pitävät ihmismielen virkeänä, eikä asian tarvitse olla suuri. Yhdelle riittää luonnon muutosten seuraaminen vuodenaikojen mukaan tutulla kävelylenkillä. Toinen tarvitsee uuden asunnon, eksoottisia reseptejä tai sokkotreffit. Minuun kolahtivat jännitys ja yllätykset, joita omien musiikkitietojeni testaaminen sai aikaan.

Uudet kokemukset ja rutiinien rikkominen tekevät hyvää myös aivoille, tutkijat sanovat. Totutusta kaavasta poikkeaminen vaatii uuden oppimista, jolloin aivot joutuvat töihin ja syntyy uusia hermoratoja.

Seuraavaksi kokeilen haarukoida ruuan suuhuni vasemmalla kädellä tai ryhdyn opiskelemaan tšekin kieltä. Kauankohan kestää, että uusista asioista on tullut tylsää rutiinia?

Virkeää toukokuuta!

Vantaalainen Merja Saarinen, 60, oli onneksi paikalla, kun hänen naapurinsa Jaanan pulssi katosi. Ensimmäistä kertaa elvyttämään joutunut Merja neuvoo, miten vastaavassa tilanteessa kannattaa toimia.

Merja Saarinen, 60:

"Kävin ensiapukurssin yli kymmenen vuotta sitten, mutta taidoille tuli käyttöä vasta viime tammikuussa. Naapurini ja ystäväni Jaana soitti ja kertoi, että hänellä on kovia kipuja. Menin hänen luokseen. Hän pääsi hädin tuskin ovelle, mutta olo helpotti pian. Hän epäili kivun syyksi närästystä.

Koirani Luca odotteli iltalenkkiä, joten palasin kotiin. Ulkona kännykkääni tuli sekava viesti Jaanalta, ja palasin takaisin. Jaana oli jättänyt oven auki, hän oli polvillaan, piteli rintaansa ja itki. Tunnustelin hänen ihoaan, se oli nihkeä. Soitin ambulanssin, vaikka Jaana vastusteli.

Kerroin hätäkeskuksen päivystäjälle, että tiesin Jaanan kärsineen rytmihäiriöistä. Päivystäjä jututti hetken Jaanaa, jonka kunto romahti kesken puhelun. Nappasin puhelimen, ja päivystäjä pyysi minua kokeilemaan Jaanan pulssia. En tuntenut sitä. Sitten päivystäjä kysyi, osaanko elvyttää. Kerroin, etten ole joutunut sitä koskaan tekemään.

"Ilman ensiapua ystäväni olisi kuollut."

Puhelimen kaiutin päällä toimin päivystäjän ohjeiden mukaan. Laitoin Jaanan pitkälleen, aukaisin hänen vaatteitaan. Sitten kaksi puhallusta, 30 painallusta. Laskin ne ääneen. Pulssi palasi.

Ajantajuni hävisi, enkä huomannut edes pelätä, vaikka elvytyksen aikana Jaanan pulssi taas katosi. Päivystäjä käski minun jatkaa elvytystä, kunnes ambulanssihenkilökunta olisi paikalla.

En ensin oikein ymmärtänyt, mikä merkitys elvytykselläni oli. Sitten minulle kerrottiin, että ilman ensiapua ystäväni olisi kuollut.

Minulle Jaanan auttaminen oli itsestään selvää, vaihtoehtoja ei ollut."

Merjan vinkit

1. Älä epäröi

Vaan auta aina, kun ihmisellä on hätä. Soita 112:een. Kerro tilanne, vastaa hätäkeskuspäivystäjän kysymyksiin.

2. Ensikertalainen pärjää 

Luota ohjeisiin ja hätäkeskuspäivystäjän ammattitaitoon. Vaikka et koskaan olisi esimerkiksi antanut elvytystä, päivystäjä osaa neuvoa sinua toimimaan oikein. Jätä puhelin auki ja pidä kaiutin päällä. Kuuntele ohjeita ja toimi.

3. Muista huolehtia itsestäsi

Jälkikäteen voit itse tarvita apua purkaaksesi tilanteen aiheuttaman stressin. Puhu asiasta läheisille tai käänny ammattiauttajan puoleen.

 

+ Osaatko antaa ensiapua? Siihen auttaa Punaisen ristin kännykkäsovellus, josta löydät ohjeet tavallisimpiin hätätilanteisiin: