Jos asut liian kaukana kuntakeskuksesta, kotihoito voi olla kortilla. Viikonloppuna ei käy välttämättä kukaan.

Savon Sanomat nosti esiin ongelman, joka koskee erityisesti syrjäseutujen vanhuksia. Jos koti on kaukana kuntakeskuksesta, ei kotihoitoa saa – ainakaan riittävää määrää. Esimerkiksi yli 30 kilometrin päässä asuvan vanhuksen luona ei käydä kuin kerran päivässä, iltaisin ja viikonloppuisin ei välttämättä lainkaan.

Taustaa: Vuodessa 68 hoitajaa

Kainuun sotealueen kotihoidon palvelupäällikkö Marja H. Heikkinen kertoo, että alueen sisälläkin tilanne saattaa vaihdella kunnittain.

– Suomussalmella tilanne on oikeastaan aika hyvä, sillä kylissä asuu hoitajia. Näin matkat haja-asutusalueilla asuvien vanhusten luo jäävät lyhyemmiksi. Kuhmossa taas on tiukempaa.Iltaisin ja viikonloppuisin kotihoidon palvelujen järjestäminen syrjäkylille on haasteellista, Heikkinen kertoo.

Omaisilla tärkeä rooli

Jos vanhuksen tilanne alkaa näyttää siltä, että kotona asuminen ei enää onnistu kunnan tarjoamilla palveluilla, palvelutarvetta arvioidaan yhdessä vanhuksen ja tämän omaisten kanssa. Tavoitteena on yhdessä ratkaista, miten  palvelut järjestetään hyödyntäen mahdollisia yhteistyökumppaneita. Verkostotyön merkitys korostuu entisestään haja-alueella asuvien palveluja järjestettäessä. Valitettavasti usein omaiset asuvat kaukana ja eivät pysty osallistumaan omaisensa avustamiseen.

– Omaishoidon tuki voi silloin olla yksi ratkaisu. Mietimme löytyisikö läheisistä ihmisistä joku, joka voisi alkaa omaishoitajaksi, kertoo Heikkinen.

Aina omaishoitajaa ei löydy, ja silloin on alettava arvioida muita vaihtoehtoja.

Mielipidekirjoitus aiheesta: Lasten ei pitäisi joutua hoitajiksi

– Osalla vanhuksista on tarve useampaan kotikäyntiin päivässä. Joidenkin luona pystymme käymään kahdestikin, mutta yöhoidon raja on 10 kilometriä. Sitä kauemmas emme pysty yöhoitoa tarjoamaan. Asiakkailla voi olla jonkinasteinen muistisairaus ja yksin asuminen ei ole enää turvallistakaan.

Toisenlainen näkulma: Tv-lääkäri Kiminkisen mukaan Suomessa vanhuksia hoidetaan hyvin

Haja-asutusalueella yksin asuville vanhuksille voidaan antaa käyttöön turvapuhelin, mutta sekin vaatii omaisten osallistumista.

– Kotihoidon työntekijä ei voi esimerkiksi yöllä lähteä kiireellä auttamaan, vaan jonkun muun pitäisi päästä vanhuksen luo. On tapauksia, joissa omaiset ovat sopineet esimerkiksi lähellä asuvan naapurin kanssa avusta.

”Eihän tämä kannattavaa ole”

Syrjäseuduilla hoitajan työpäivästä puolet voi kulua auton ratissa. Kainuussa hoitajilla on käytössään leasingautot, joista kertyy kustannuksia. Pitkät ajomatkat ovat myös pois varsinaisesta hoitotyöstä.

– Kyllähän kotihoidon järjestäminen vaatii melkoisia kustannuksia, eikä se missään nimessä ole kannattavaa touhua. Laki kuitenkin velvoittaa palvelut järjestämään järjestämään kuntalaisille tasapuolisesti, oikeudenmukaisesti ja asuinpaikasta riippumatta, joten sen mukaan toimimme.

Lue myös: Kotona voidaan paremmin

Kunnan palveluita voi täydentää palveluseteleillä, mutta Heikkinen ei näe niitä täysin ongelmattomina.

– Yhtä lailla yksityisenkin puolen työntekijä joutuu ajamaan pitkiä matkoja. Palveluseteliä käyttävä asiakas joutuu maksamaan matkakorvaukset itse, joten se käy äkkiä aika arvokkaaksi.

Eri puolilla Suomea kyläyhdistykset tai osuuskunnat ovat perustaneet vanhoihin kouluihin palvelukeskuksia, joissa voidaan pyörittää vaikkapa päiväkotia, nuorisotilaa ja vanhuspalveluita. Kaikkialle tuokaan malli ei sovi.

– Asiakasmassaa pitänee olla riittävästi ennen kuin tuollainen palvelukeskus kannattaa syrjäkylillä. Jos kyseessä on isompi kyläkeskittymä, niin palvelukeskus voi toimiakin.

Kainuussakin on kouluja hyödynnetty. Maakunnassa on vielä muutama kyläkoulu toiminnassa ja niiden keittiöissä valmistetaan ruokaa kotihoidon piirissä oleville vanhuksillekin.

– Luovaa ajattelua saa tässä työssä käyttää. Ja onneksi voi käyttää!

Työtä olisi, vaan ei tekijöitä

Heikkinen toteaa, että Kainuussa eletään erikoisen ongelman parissa.

– Tällä hetkellä tekijöistä on puute, vaikka työttömiä on Kainuu täynnä.

Omakotitalossa asuva vanhus tarvitsee yleensä ensimmäiseksi apua pihatöiden, siivouksen tai kaupassakäynnin kaltaisissa tehtävissä. Niihin eivät kunnan resurssit riitä, sillä kotihoidossa keskitytään hoidolliseen puoleen.

– Tuollaisiin asumista tukeviin töihin kun löytyisi tekijöitä, niin monen vanhuksen tilanne helpottuisi.

Heikkilä miettii, että nykyiseen tekijäpulaan vaikuttaa kaksi asiaa.

– Ensinnäkään täällä Kainuussa ei ole samanlaista hoiva-alan tai kotipalvelun yrittäjyyttä kuin suuremmissa kaupungeissa. Toinen syy on se, että työttömyyskorvauksella elävän ei välttämättä kannata ottaa pikkutöitä vastaan.

Yksinäisyyttä vastaan

Arkisen avun ja terveydenhoidon lisäksi Kainuunkin vanhukset kaipaisivat vielä yhtä tärkeää asiaa – ystävä.

– Voi kun saisimme Tampereen Mummon Kammarin tyyppistä toimintaa tännekin! Heikkinen huokaa.

Yksinäisyys on etenkin syrjäkylillä asuvien vanhusten ongelma, mutta muuallakin siihen toki törmätään.

– Ystäväpalvelulle ja vapaaehtoistyöntekijöille olisi tekemistä.

Lisää ajateltavaa: Yksinäisyys tappaa tehokkaammin kuin ylipaino

Artikkelia muokattu 1.8.2016 klo 15.20.

Testamentilla halutaan etenkin turvata puolison asuminen ja talous ja taata se, että omaisuus ei valu lasten puolisoille. Mutta mitä muuta viimeiset tahdot yleensä sisältävät?

Yhä useampi ja nuorempi laatii testamentin. Joensuulainen asianaja Harri Kontturi suositteleekin, että jokainen, jolta jää perittävää, tekisi sen. Testamentilla voi määrätä, kuka saa omaisuutta, ja sillä voi myös ehkäistä perillisten riitoja.

Asiakirjan sisältöön vaikuttaa, onko testamenttaaja avio- tai avosuhteessa vai yksineläjä ja onko hänellä lapsia. Parit tahtovat yleensä varmistaa, että jäljelle jäävän ei tarvitse surra, miten hänelle käy.

Vaikka välit perillisiin olisivat hyvät, tilanteet voivat muuttua. Lapset saattavat toimia itse tai puolisoidensa lietsomana arvaamattomasti ja esimerkiksi kävellä lesken yli.

Harri Kontturi suosittelee, että ainakin nämä asiat kannattaa ottaa huomioon tetatmentissa.

1. Antakaa lesken päättää asumisesta

Avioleskellä on lain mukaan oikeus jäädä asumaan parin yhteiseen kotiin ja pitää sen irtaimisto jakamattomana elinikänsä. Jos hän vaihtaa asuntoa, perilliset voivat vaatia perimäänsä puolikasta asunnon myyntihinnasta. Tällöin leski ei välttämättä pysty ostamaan haluamaansa asuntoa, sillä esimerkiksi hieman rapistunut omakotitalo voi olla suunnilleen keskustakaksion arvoinen.

Testamentissa voidaan sanktion uhalla määrätä, että perillisten on suhtauduttava lesken asunnonvaihtotoiveeseen myötämielisesti. Kontturin mukaan käyttökelpoiseksi on osoittautunut vastahankaisten perintöosan kutistaminen lakiosaan. Se on tavallisesti selvästi vähemmän kuin perillinen muuten saisi.

– Kun perijä ymmärtää, että perintö pienenee, yleensä suostumus tulee.

Järjestely siirtää perinnön saamista. Toisaalta, perintö suurenee, jos uuden asunnon arvo nousee.

2. Älkää myykö mökkiä

Kesämökistä voi tulla kiistakapula, jos lapset tarvitsevat rahaa vaikkapa perintöveroihin. Kun pari haluaa taata, että mökkiä ei myydä ja eloon jäänyt saa vastaisuudessakin olla siellä, leskelle määrätään usein hallintaoikeus.

– Mökki voi olla tärkeä puolisoille. Sen sijaan esimerkiksi metsien tai arvopapereiden myynti harvemmin haittaa leskeä, Kontturi vertaa.

Vaikka leski ei omistaisi koko mökkiä, hallintaoikeuden turvin hän saa hallita sitä ja voi kieltää sen myynnin. Lesken hallintaoikeus keventää myös perintöveroa.

3. Avopuoliso ei ole vieras

Avopuolisoille testamentti on hyvin tärkeä. Vaikka pari olisi asunut vuosikymmeniä yhdessä, sillä ei ole lain edessä edes aviopuolison vähimmäissuojaa. Kun avopuoliso kuolee, keskeistä on, kuka omistaa minkäkin omaisuuden. Puolisoilla voi olla lapsia edellisistä liitoistaan, eivätkä he aina piittaa avolesken tahdosta.

– Jos asunnon omistaja kuolee, lapset voivat olla häätämässä jäljelle jäänyttä ennen kuin hautajaisia on pidetty, Kontturi kertoo.

Jälkeen jäävälle tulisi hänestä turvata asumisoikeus ainakin joksikin aikaa sekä hallintaoikeus yhteiseen koti-irtaimistoon. Oikeuksia voidaan laajentaa koskemaan myös mökin, auton tai vaikkapa Lapin viikkolomaosakkeen käyttöä.

4. Leskelle jätetään käyttörahaa

Leski ei puolisonsa kuoltua saa käyttää tämän rahoja, vaikka aiemmin lehden tilaukset, ruokaostokset, kiinteistöverot ja vakuutukset olisivat menneet yhteisestä pussista. Jotta hän ei joutuisi liian tiukoille, hänelle voidaan testamentata rahavaroja.

– Rahojen osalta hallintaoikeus ei ole riittävä eikä järkevä, Kontturi sanoo.

5. Ja määrätään tukihenkilö

Lesken turva voidaan maksimoida määräämällä testamentissa toimeenpanija. Hän auttaa, jos joku lapsista rupeaa änkyräksi esimerkiksi asunnonvaihdon yhteydessä.

6. Omaisuus pidetään suvussa

Avioerojen yleistyttyä on alettu määrätä, että lasten puolisoilla ei ole avio-oikeutta perinnöksi jäävään omaisuuteen eikä sen tuottoon.

– Vanhemmat varmistavat, että jos lapset eroavat, perityt rahat eivät lähde edes osaksi maailmalle miniöiden tai vävyjen mukana.

7. Perinnöstä voi poimia osan

Yhä useammin perijälle annetaan oikeus valita, ottaako hän koko perinnön, osan siitä, käyttöoikeuden vai luopuuko hän perinnöstä kokonaan. Ilman erillistä määräystä perijä voi vain ottaa perinnön tai luopua sitä.

– Jos viisikymppinen isä ei tarvitse rahaa, mutta haluaa isänsä metsästysmajan ja avoveneen, testamentin ansiosta hän voi saada ne ja siirtää loput lapsilleen, Kontturi sanoo.

Tällainen on järeää verosuunnittelua. Perintöveron alaraja on 20 000 euroa ja vero on progressiivinen eli kasvaa perinnön suuretessa.

Veropotti pienenee selvästi, kun perintö jakautuu monelle. Jos nyt perineen lapset perivät aikanaan saman omaisuuden, hyppääminen sukupolven yli säästää yhdet verot.

8. Minkä maan lakia sovelletaan?

Testamentissa kannattaa mainita, minkä maan lakia perintöön sovelletaan.

– Jos eläkeläinen muuttaa Aurinkorannikolle ja vähintään puolen vuoden asumisen jälkeen kuolee aurinkotuoliinsa, perintöön sovelletaan Espanjan, ei Suomen lakia, vaikka hän olisi yhä Suomen kansalainen.

9. Rahakokoelma kummipojalle

Kuka tahansa voi antaa omaisuuttaan muillekin kuin rintaperillisille.

Lapseton yksin elävä testamenttaaja haluaa usein jakaa jäämistönsä toisin kuin se lain mukaan menisi. Hän voi jättää kirjastonsa siskonsa tyttärelle, joka on suomen kielen opettaja tai rahakokoelmansa numismaatiikasta innostuneelle kummipojalleen.

Kontturi muistuttaa, että isoista perinnöistä muut kuin verisukulaiset voivat joutua maksamaan jopa puolet veroa.

10. Meritaulun tarina mukaan

Yhä useammin testamentti on viimeinen puheenvuoro läheisille. Sen uusi piirre on lämpimät viestit. Eno voi osoittaa meriaiheisen taulun siskonsa pojalle, koska tämä rakastaa merta ja kävi hänen kanssaan kalassa. Tai täti saattaa jättää kansallispukunsa tanhuavalle veljentytölleen.

Kontturi pitää tunnearvoa tärkeänä ja rohkaisee tarinoiden kertomiseen.

– Kun testamenttia luetaan perukirjoituksessa, kyyneleet valuvat perillisten silmäkulmista, hän kertoo.

Ruotsissa eläkkeelle voi jäädä 61-vuotiaana, mutta Kreikassa ja Islannissa vasta kuusi vuotta myöhemmin. Eläkeikää nostetaan ympäri Eurooppaa, ja tavoitteena on jopa 72 vuoden alaikäraja. Yksi maa kulkee kuitenkin vastavirtaan.

Suomalaiset pääsevät vanhuuseläkkeelle nuorempina kuin keskimäärin muut eurooppalaiset eli 63-vuotiaina. Halutessaan he voivat kuitenkin jatkaa töissä 68-vuotiaaksi. Myös Ruotsissa ja Norjassa on aloitusikä joustaa. Ruotsissa se on 61–67 ja Norjassa 62–75 vuotta.

Ruotsissa alaikäraja on Euroopan alimpia. Ruotsalaisia aikaisemmin eläkkeelle pääsevät vain slovakialaiset, itävaltalaiset ja puolalaiset naiset. Heidän kotimaissaan on yhä käytössä erilliset eläkeiät naisille ja miehille.

Eläketurvakeskuksen erityisasiantuntijan Niko Väänäsen mukaan yleinen suuntaus on, että erottelusta luovutaan. Hänestä naisten alempi eläkeikä ei ole kovin järkevä, saati tasa-arvoinen.

– Naisten eläkkeet jäävät paljon matalimmiksi kuin miesten, hän huomauttaa.

Suomessa eläkkeeseen vaikuttaa eniten, kuinka paljon töitä on tehnyt ja palkkaa saanut. Vaikka järjestelmät vaihtelevat paljon eri maissa, työ on muuallakin pääsääntöinen vanhuuseläkkeen kertymisperuste.

Juuri eläkkeen suurentamiseksi moni ruotsalainenkin jatkaa töissä 61 vuotta täytettyään. Suomessa väkeä yritetään kannustaa pysymään töissä rahalla eli lykkäyskorotuksella. Jos eläkettä ei ota maksuun heti eläkeiän alarajalla, sitä korotetaan 0,4 prosenttia joka työkuukaudelta. Myös työnteko kerryttää lisää eläkettä.

Pääosa jatkaa töissä 65-vuotiaaksi

Maltalla alaikäraja on 62 vuotta. Slovakiassa myös miehet ja Unkarissa kaikki pääsevät niin ikään eläkkeelle alle 63-vuotiaina. Virossa, Tsekissä ja Liettuassa raja on hieman yli 63 vuotta.

Euroopan tavallisin eläkeikä on 65 vuotta. Sitä noudatetaan Belgiassa, Britanniassa, Bulgariassa, Itävallassa miehille, Kyproksella, Luxemburgissa, Romaniassa, Sloveniassa, Sveitsissä ja Tanskassa. Useissa maissa raja on muutaman kuukauden tuotakin korkeampi. Irlantilaiset pääsevät eläkkeelle 66-vuotiaina.

Osana talouskriisin ratkaisua Kreikan eläkeikä on nostettu 67 vuoteen. Yhtä korkea se on Islannissa. Väänäsen mukaan islantilaiset saattavat jatkaa työn tekoa tämän jälkeenkin.

– Islanti on hämmästyttävä maa, siellä tehdään maailman pisimpään töitä.

Tanska tähtää 72 vuoden alarajaan

Länsimaissa väki vanhenee ja elää yhä pidempään. Eläkeikiä halutaan nostaa, jotta nuorten maksutaakka ei paisuisi kestämättömäksi. Kansainväliset talousorganisaatiot ja Euroopan komissio ovat suositelleet korotuksia, mutta maat päättävät itse järjestelmistään ja ikärajoistaan.

Moni maa aikoo korottaa alaikärajan vähintään 65 vuoteen kymmenessä vuodessa. Yksi korottajista on Suomi, jossa alaikäraja nousee ensi vuodesta lähtien kolmella kuukaudella jokaista ikäluokkaa kohden. Myös yläikäraja nousee vastaavasti.

Vuonna 2030 eläkeikä sidotaan elinajan kehitykseen ja vahvistetaan jokaiselle ikäluokalle erikseen.

Moni maa nostaa eläkeikäänsä rivakammin kuin Suomi. Esimerkiksi Alankomaat ja Tanska aikoo ottaa 67 vuoden alarajan käyttöön viiden vuoden päästä. Espanja, Tanska, Saksa ja Ranska tavoittelevat samaa, mutta niiden tahti on edellisiä hitaampi.

Suomen alarajan on ennakoitu olevan 67 vuotta vuonna 2050. Tanska tähtää tätäkin korkeammalle, sen eläkeiän on arvioitu olevan tuolloin 72 vuotta.

Puola laski eläkeikäänsä

Muista poiketen Norja, Ruotsi ja Luxemburg eivät ole päättäneet korottaa eläkeikäänsä.

Puola puolestaan on täysi poikkeus: Se on juuri laskenut eläkeikäänsä. Väänäsen mukaan syynä oli vaalilupaus. Hallitukseen noussut puolue oli luvannut, että aiempi nosto perutaan ja alaikäraja palautetaan 65 vuoteen.

Väänäsen mielestä alhaisen eläkeiän maita ei juuri kannata kadehtia.

– Maat ovat erilaisia ja palkkojen ja eläkkeiden suuruus voi olla aivan toinen kuin Suomessa. Varhainen eläköityminen voi tarkoittaa erittäin pientä eläkettä.

jonku

Muualla voisit olla jo eläkkeellä – tämän ikäisenä eri maissa lopetetaan työt

Eriarvoisuus kukoistaa monissa asioissa, eläke iänkin suhteen. Jotku voittaa miljoonia lotoissa ja useilla on hyvän palkan virka voidakseen siirtyä sohvalle tai Portukaliin nuorena. Tavallisen työläisen vanhuus on jatkoa jo nuorena aloittamalleen raskaalle raatamiselle terveydensä kustannuksella. joten jokaisella on oma, henkilö kohtainen "mitta" eläkkeelle siirtymisen iän suhteen mutta sitä ei ilmeisesti verorahoja tarvitsevat voi tottaa huomioon kun heidänkin palkat on jonkun maksettava.
Lue kommentti