Jos asut liian kaukana kuntakeskuksesta, kotihoito voi olla kortilla. Viikonloppuna ei käy välttämättä kukaan.

Savon Sanomat nosti esiin ongelman, joka koskee erityisesti syrjäseutujen vanhuksia. Jos koti on kaukana kuntakeskuksesta, ei kotihoitoa saa – ainakaan riittävää määrää. Esimerkiksi yli 30 kilometrin päässä asuvan vanhuksen luona ei käydä kuin kerran päivässä, iltaisin ja viikonloppuisin ei välttämättä lainkaan.

Taustaa: Vuodessa 68 hoitajaa

Kainuun sotealueen kotihoidon palvelupäällikkö Marja H. Heikkinen kertoo, että alueen sisälläkin tilanne saattaa vaihdella kunnittain.

– Suomussalmella tilanne on oikeastaan aika hyvä, sillä kylissä asuu hoitajia. Näin matkat haja-asutusalueilla asuvien vanhusten luo jäävät lyhyemmiksi. Kuhmossa taas on tiukempaa.Iltaisin ja viikonloppuisin kotihoidon palvelujen järjestäminen syrjäkylille on haasteellista, Heikkinen kertoo.

Omaisilla tärkeä rooli

Jos vanhuksen tilanne alkaa näyttää siltä, että kotona asuminen ei enää onnistu kunnan tarjoamilla palveluilla, palvelutarvetta arvioidaan yhdessä vanhuksen ja tämän omaisten kanssa. Tavoitteena on yhdessä ratkaista, miten  palvelut järjestetään hyödyntäen mahdollisia yhteistyökumppaneita. Verkostotyön merkitys korostuu entisestään haja-alueella asuvien palveluja järjestettäessä. Valitettavasti usein omaiset asuvat kaukana ja eivät pysty osallistumaan omaisensa avustamiseen.

– Omaishoidon tuki voi silloin olla yksi ratkaisu. Mietimme löytyisikö läheisistä ihmisistä joku, joka voisi alkaa omaishoitajaksi, kertoo Heikkinen.

Aina omaishoitajaa ei löydy, ja silloin on alettava arvioida muita vaihtoehtoja.

Mielipidekirjoitus aiheesta: Lasten ei pitäisi joutua hoitajiksi

– Osalla vanhuksista on tarve useampaan kotikäyntiin päivässä. Joidenkin luona pystymme käymään kahdestikin, mutta yöhoidon raja on 10 kilometriä. Sitä kauemmas emme pysty yöhoitoa tarjoamaan. Asiakkailla voi olla jonkinasteinen muistisairaus ja yksin asuminen ei ole enää turvallistakaan.

Toisenlainen näkulma: Tv-lääkäri Kiminkisen mukaan Suomessa vanhuksia hoidetaan hyvin

Haja-asutusalueella yksin asuville vanhuksille voidaan antaa käyttöön turvapuhelin, mutta sekin vaatii omaisten osallistumista.

– Kotihoidon työntekijä ei voi esimerkiksi yöllä lähteä kiireellä auttamaan, vaan jonkun muun pitäisi päästä vanhuksen luo. On tapauksia, joissa omaiset ovat sopineet esimerkiksi lähellä asuvan naapurin kanssa avusta.

”Eihän tämä kannattavaa ole”

Syrjäseuduilla hoitajan työpäivästä puolet voi kulua auton ratissa. Kainuussa hoitajilla on käytössään leasingautot, joista kertyy kustannuksia. Pitkät ajomatkat ovat myös pois varsinaisesta hoitotyöstä.

– Kyllähän kotihoidon järjestäminen vaatii melkoisia kustannuksia, eikä se missään nimessä ole kannattavaa touhua. Laki kuitenkin velvoittaa palvelut järjestämään järjestämään kuntalaisille tasapuolisesti, oikeudenmukaisesti ja asuinpaikasta riippumatta, joten sen mukaan toimimme.

Lue myös: Kotona voidaan paremmin

Kunnan palveluita voi täydentää palveluseteleillä, mutta Heikkinen ei näe niitä täysin ongelmattomina.

– Yhtä lailla yksityisenkin puolen työntekijä joutuu ajamaan pitkiä matkoja. Palveluseteliä käyttävä asiakas joutuu maksamaan matkakorvaukset itse, joten se käy äkkiä aika arvokkaaksi.

Eri puolilla Suomea kyläyhdistykset tai osuuskunnat ovat perustaneet vanhoihin kouluihin palvelukeskuksia, joissa voidaan pyörittää vaikkapa päiväkotia, nuorisotilaa ja vanhuspalveluita. Kaikkialle tuokaan malli ei sovi.

– Asiakasmassaa pitänee olla riittävästi ennen kuin tuollainen palvelukeskus kannattaa syrjäkylillä. Jos kyseessä on isompi kyläkeskittymä, niin palvelukeskus voi toimiakin.

Kainuussakin on kouluja hyödynnetty. Maakunnassa on vielä muutama kyläkoulu toiminnassa ja niiden keittiöissä valmistetaan ruokaa kotihoidon piirissä oleville vanhuksillekin.

– Luovaa ajattelua saa tässä työssä käyttää. Ja onneksi voi käyttää!

Työtä olisi, vaan ei tekijöitä

Heikkinen toteaa, että Kainuussa eletään erikoisen ongelman parissa.

– Tällä hetkellä tekijöistä on puute, vaikka työttömiä on Kainuu täynnä.

Omakotitalossa asuva vanhus tarvitsee yleensä ensimmäiseksi apua pihatöiden, siivouksen tai kaupassakäynnin kaltaisissa tehtävissä. Niihin eivät kunnan resurssit riitä, sillä kotihoidossa keskitytään hoidolliseen puoleen.

– Tuollaisiin asumista tukeviin töihin kun löytyisi tekijöitä, niin monen vanhuksen tilanne helpottuisi.

Heikkilä miettii, että nykyiseen tekijäpulaan vaikuttaa kaksi asiaa.

– Ensinnäkään täällä Kainuussa ei ole samanlaista hoiva-alan tai kotipalvelun yrittäjyyttä kuin suuremmissa kaupungeissa. Toinen syy on se, että työttömyyskorvauksella elävän ei välttämättä kannata ottaa pikkutöitä vastaan.

Yksinäisyyttä vastaan

Arkisen avun ja terveydenhoidon lisäksi Kainuunkin vanhukset kaipaisivat vielä yhtä tärkeää asiaa – ystävä.

– Voi kun saisimme Tampereen Mummon Kammarin tyyppistä toimintaa tännekin! Heikkinen huokaa.

Yksinäisyys on etenkin syrjäkylillä asuvien vanhusten ongelma, mutta muuallakin siihen toki törmätään.

– Ystäväpalvelulle ja vapaaehtoistyöntekijöille olisi tekemistä.

Lisää ajateltavaa: Yksinäisyys tappaa tehokkaammin kuin ylipaino

Artikkelia muokattu 1.8.2016 klo 15.20.

Kotitarveviljelijä ja kalastaja säästävät ruokalaskussa, mutta onnistuu se ostoruuan varassa olijaltakin. Avainsana on ajoitus.

1. Tunne satokaudet ja osta oikeaan aikaan

Saatavuus vaikuttaa merkittävästi vihannesten ja marjojen hintaan kesällä. Selvitä, mihin ajankohtaan pääsatokaudet kotimaassa osuvat. Koska vuodet eivät ole veljeksiä, seuraa uutisia ja tutkaile erityisesti torikauppiaiden tarjontaa. Kannattaa piipahtaa torilla lähellä sulkemisaikaa, koska silloin voi tehdä todella edullisia ostoksia.

Tuontilajikkeista kesäsesonkiin kuuluvat muun muassa aprikoosi, kirsikka, luumu, maissi, melonit, munakoiso, nektariini ja persikka.

2. Tiedosta tarpeesi, älä haali

Vaikka halvalla saisit, älä hamstraa marjoja metsästä tai tomaatteja torilta enempää kuin käytät heti tai talven mittaan. Kalleimmaksi tulee heittää ruokaa pois.

Taloutesi talvivarastojen tarve on ehkä vuosien mittaan vähentynyt: sunnuntaivierailulla käyvät lapset eivät edes perheineen jaksa syödä yhtä paljon kuin kasvuikäisinä kotona asuessaan. Jos pakastin pursuilee ja kellarin hyllyt notkuvat vielä juhannuksen alla edellisvuoden satoa, on aika päivittää säilömisen määrää.

Lue myös: Herkuttele pakastin tyhjäksi – näitä uskaltaa vielä käyttää 

3. Jos kasvatat itse, laske tuotoksi myös hyvä mieli

Ahkera kotitarveviljelijä voi omalla työllään pitkän päälle säästää ruokakaupan laskussa. Aloitusinvestointeja silti kertyy esimerkiksi työkaluista, kasteluvälineistä, suojarakenteista, taimista, siemenistä ja lannoitteista.

Jos omaa viljelymaata ei ole, palstan voi vuokrata kunnalta tai puutarha- tai asukasyhdistykseltä. Pienimuotoista kasvatusta pystyy harrastamaan vaikka parvekkeella. Jos rahansäästö on ykkösasia, kannattaa keskittyä yrtteihin ja salaatteihin.

Itse kasvatettuun ruokaan liittyy kuitenkin myös muita etuja, jotka voi laskea tuotoksi: parvekkeella ja kasvimaalla puuhaillessa saa hyötyliikuntaa ja mielihyvää. Moni arvostaa kotona kasvaneen ruuan puhtautta ja tuoreutta.

4. Luonnostakin saat vihanneksia

Nokkonen, voikukka ja vuohenputki ovat runsassatoisia luonnonvihanneksia, joiden keruu puhtailta kasvupaikoilta on silkkaa säästöä talousmenoissa.

Syötäväksi sopivia yleisiä villivihanneksia on useita kymmeniä, joten syötävää riittää. Lajitunnistuksen kanssa pitää olla tarkkana.

Parhaimmillaan villivihannekset ovat nuorina ja nuppuisina, joten pääkeruukausi on alkukesästä. Vielä sen jälkeenkin ehtii mainiosti kerätä esimerkiksi mustikan, villivadelman ja horsman lehtiä sekä mesiangervon ja apilan kukkia teehen.

Jokamiehenoikeuden ulkopuolelle jäävät muun muassa kuusenkerkät, puiden silmut, lehdet ja versot.

5. Sata kiloa marjoja tarjolla jokaiselle

Suomen luonnossa kasvaa 37 syötäväksi kelpaavaa marjaa. Huononakin satovuonna marjoja kypsyy sata kiloa jokaista suomalaista kohti. Eniten kerätään puolukkaa ja mustikkaa, mutta niidenkin sadosta 90 prosenttia jää metsään.

Kerää ja syö marjoja reilusti jo tuoreina, älä tyydy vain säilömään niitä talven varalle.

Lue myös: Marjat säilöön! Älä tee näitä virheitä pakastaessasi

6. Lavenna sienien tuntemustasi

Peräti 60 prosenttia suomalaisista ei sienestä. Lisäksi suurin osa sienten kerääjistä keskittyy vain 5-10 sienilajiin.

Elintarvikeviranomaisen suositeltavien ruokasienten listalla on 23 helposti tunnistettavaa lajia. Kun opettelet tunnistamaan niistä muutaman uuden ja teet hieman nykyistä useamman sienireissun, saat helposti lisää ilmaista ruokaa pöytään ja pakastimeen.

Lue myös: Tunnetko syötävät sienet? Testaa tietosi

7. Suunnittele ja säilö

Mieti, miten hyödynnät satokauden parhaiten. Arvioi realistisesti käyttösi ja säilytystilasi. Laadusta tinkiminen voi kostautua, jos halvasta marjalaatikosta puolet onkin homeisia.

Käytä hyväksi kaupan pakasteiden edulliset hinnat ja säästä oma pakastustila taloutesi kannalta arvokkaimmille tuotteille. Säilö sienet ja yrtit kuivaamalla. Hyvinä omenavuosina etsi tarhureita netistä tai kysy reilusti lähiseudun kotipuutarhureilta, voiko omenoita ostaa edullisesti vaikka korjuuapua vastaan.

+ Hyödynnä sesongit!

Kesäkuu

Kaupoista ja toreilta kannattaa hakea kotimaisia retiisejä, varhaiskaalia, nippusipulia, kurkkua, paprikaa ja varhaisperunaa. Metsästä löytyy kantarelleja sekä koivu- ja keltahaperoita.

Heinäkuu

Sesonkiruokaa ovat kukka- ja parsakaali, salaatit, herneet, avomaankurkku, pinaatti, porkkana, kesäperuna ja mansikka.

Herkku- ja punikkitatit, kangashaperot ja leppärouskut nousevat. Mustikka kypsyy.

Elokuu

Tarjolle tulee suomalaista kesäkurpitsaa, papuja, fenkolia ja varsiselleriä sekä viinimarjoja ja omenoita.

Sienikoriin ilmestyvät haapa- ja kangasrouskut. Metsävadelmat ja hillat kypsyvät.

Syyskuu 

Syksy tuo mukanaan kotimaisen sipulin ja purjon, mukulasellerin, kurpitsan, raitajuuren ja lehtikaalin. Metsästä saa karvarouskuja, viinihaperoita, mustavahakkaita, lampaankääpiä ja puolukoita.

Lähteet: Anja Hopsu-Neuvonen, Marttalitto, Jaana Vetikko ja Mika Oraluoma, Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö, Mika Jääskeläinen, Kalatukku Eriksson.

Painaako mieltäsi iäkkään läheisen yksinäisyys? Osta hänelle virkistävää seuraa! "Hyvän omantunnon ostamisessakaan ei ole mitään pahaa", sanoo senioreille palveluja tarjoava Mirka Saarinen. 

– Sopiiko, että etsin papalle maksullisen naisen?

Näin räväkästi Mirka Saarinen kertoi lähipiirille ideastaan – ja murheestaan. Mirkan sydäntä puristi huoli isoisän yksinäisistä ja ilottomista päivistä  palvelutalossa. Omaiset ehtivät vanhuksen luokse Pirkanmaalle vain viikonloppuisin, eivät aina silloinkaan.

Mirka lähti etsimään papalle säännöllistä seuranpitäjää. Mukavaa ja luotettavaa naista, joka kerran pari viikossa ulkoilisi ja seurustelisi puheliaan miehen kanssa. Veisi kuoroharjoituksiin, lukisi ääneen, kuuntelisi tarinoita. Saisi vanhuksen tuntemaan itsensä merkitykselliseksi.

Mirkan laatukriteerit täyttävää ihmistä ei Mäntän seudulta ehtinyt löytyä. Isoisä kuoli pari vuotta sitten.

Seuraa vanhuksille ja helpotusta omaisille

Papan kohtalo oli lähtölaukaus uudelle uralle. Markkinarako ja liikeidea olivat kirkastuneet kuin itsestään. Mirka perusti Seuranan, joka tarjoaa palveluja senioreille.

Samalla Mirka Saarinen tuli tehneeksi suuren henkilökohtaisen elämänmuutoksen, joka oli muhinut mielessä jo vuosia. Ennen Seuranan perustamista hän oli työskennellyt liki parikymmentä vuotta johtotehtävissä Management Eventissä, joka järjestää tapahtumia yritysjohdolle.

Kulunut vuosi on todistanut, että moni omainen on valmis maksamaan vanhuksen laadukkaasta viriketoiminnasta ja asiointiavusta. Tarjolla on myös rupattelua puhelimessa.

Mirka Saarinen perusti palvelun, joka tarjoaa seuraa vanhuksille.
Mirka Saarinen perusti palvelun, joka tarjoaa seuraa vanhuksille.

Moni seniori on tilannut seuraa myös itselleen. Kahvilaan, teatteriin tai lenkille on mukavampi lähteä kannustavassa seurassa.

Palvelua voi tilata myös kertaluonteisesti esimerkiksi omaisten lomareissun ajaksi.

– Hyvän omantunnon ostamisessakaan ei ole mitään pahaa, huomauttaa Mirka.

Asiakkaat asuvat joko kotona tai palvelutalossa.  

Seuranan toiminta on Valviran ja kunkin kunnan virallisesti hyväksymää sosiaalipalvelua.

Palvelun tilaaja on oikeutettu kotitalousvähennykseen – 50 %.

Mitä seura maksaa?

Hinta määräytyy palvelupaketin  mukaan tai omien tarpeiden mukaan räätälöimällä.

  • 2 tuntia joka toinen viikko: 229 e/ kk (kotitalousvähennys 114 e)
  • 3 tuntia joka toinen viikko:  269 e/kk  (kotitalousvähennys 134 e)
  • 2 tuntia viikossa: 320 e/kk (kotitalousvähennys 160 e)
  • 2+2 tuntia viikossa & 2 puhelua (30 min): 769 e/kk (kotitalousvähennys 384 e)

Jokaisen käynnin jälkeen omaisille raportoidaan päivän kulusta ja seniorin tunnelmista.

Lisää tietoa Seurana-palvelusta löydät täältä.

Vertaile

  1. Markkinoilla on myös muita uusia, senioreille tukipalveluja tarjoavia yrityksiä, kuten Ida Kujanpään johtama Ilostu Oy, jonka toimialaan seurustelun ohella kuuluvat siivoukset ja puutarhatyöt.  
  2. Hämeenlinna seudulla apua askareisiin, ulkoiluun ja muuhun asiointiin tarjoaa Pirkko Ratisen luotsaama toiminimi Kummityttö.
  3. Pääkaupunkiseudulla toimiva Suomen Seniorihoiva tarjoaa seurapidon lisäksi myös sairaanhoidollisia  palveluja.