Jos asut liian kaukana kuntakeskuksesta, kotihoito voi olla kortilla. Viikonloppuna ei käy välttämättä kukaan.

Savon Sanomat nosti esiin ongelman, joka koskee erityisesti syrjäseutujen vanhuksia. Jos koti on kaukana kuntakeskuksesta, ei kotihoitoa saa – ainakaan riittävää määrää. Esimerkiksi yli 30 kilometrin päässä asuvan vanhuksen luona ei käydä kuin kerran päivässä, iltaisin ja viikonloppuisin ei välttämättä lainkaan.

Taustaa: Vuodessa 68 hoitajaa

Kainuun sotealueen kotihoidon palvelupäällikkö Marja H. Heikkinen kertoo, että alueen sisälläkin tilanne saattaa vaihdella kunnittain.

– Suomussalmella tilanne on oikeastaan aika hyvä, sillä kylissä asuu hoitajia. Näin matkat haja-asutusalueilla asuvien vanhusten luo jäävät lyhyemmiksi. Kuhmossa taas on tiukempaa.Iltaisin ja viikonloppuisin kotihoidon palvelujen järjestäminen syrjäkylille on haasteellista, Heikkinen kertoo.

Omaisilla tärkeä rooli

Jos vanhuksen tilanne alkaa näyttää siltä, että kotona asuminen ei enää onnistu kunnan tarjoamilla palveluilla, palvelutarvetta arvioidaan yhdessä vanhuksen ja tämän omaisten kanssa. Tavoitteena on yhdessä ratkaista, miten  palvelut järjestetään hyödyntäen mahdollisia yhteistyökumppaneita. Verkostotyön merkitys korostuu entisestään haja-alueella asuvien palveluja järjestettäessä. Valitettavasti usein omaiset asuvat kaukana ja eivät pysty osallistumaan omaisensa avustamiseen.

– Omaishoidon tuki voi silloin olla yksi ratkaisu. Mietimme löytyisikö läheisistä ihmisistä joku, joka voisi alkaa omaishoitajaksi, kertoo Heikkinen.

Aina omaishoitajaa ei löydy, ja silloin on alettava arvioida muita vaihtoehtoja.

Mielipidekirjoitus aiheesta: Lasten ei pitäisi joutua hoitajiksi

– Osalla vanhuksista on tarve useampaan kotikäyntiin päivässä. Joidenkin luona pystymme käymään kahdestikin, mutta yöhoidon raja on 10 kilometriä. Sitä kauemmas emme pysty yöhoitoa tarjoamaan. Asiakkailla voi olla jonkinasteinen muistisairaus ja yksin asuminen ei ole enää turvallistakaan.

Toisenlainen näkulma: Tv-lääkäri Kiminkisen mukaan Suomessa vanhuksia hoidetaan hyvin

Haja-asutusalueella yksin asuville vanhuksille voidaan antaa käyttöön turvapuhelin, mutta sekin vaatii omaisten osallistumista.

– Kotihoidon työntekijä ei voi esimerkiksi yöllä lähteä kiireellä auttamaan, vaan jonkun muun pitäisi päästä vanhuksen luo. On tapauksia, joissa omaiset ovat sopineet esimerkiksi lähellä asuvan naapurin kanssa avusta.

”Eihän tämä kannattavaa ole”

Syrjäseuduilla hoitajan työpäivästä puolet voi kulua auton ratissa. Kainuussa hoitajilla on käytössään leasingautot, joista kertyy kustannuksia. Pitkät ajomatkat ovat myös pois varsinaisesta hoitotyöstä.

– Kyllähän kotihoidon järjestäminen vaatii melkoisia kustannuksia, eikä se missään nimessä ole kannattavaa touhua. Laki kuitenkin velvoittaa palvelut järjestämään järjestämään kuntalaisille tasapuolisesti, oikeudenmukaisesti ja asuinpaikasta riippumatta, joten sen mukaan toimimme.

Lue myös: Kotona voidaan paremmin

Kunnan palveluita voi täydentää palveluseteleillä, mutta Heikkinen ei näe niitä täysin ongelmattomina.

– Yhtä lailla yksityisenkin puolen työntekijä joutuu ajamaan pitkiä matkoja. Palveluseteliä käyttävä asiakas joutuu maksamaan matkakorvaukset itse, joten se käy äkkiä aika arvokkaaksi.

Eri puolilla Suomea kyläyhdistykset tai osuuskunnat ovat perustaneet vanhoihin kouluihin palvelukeskuksia, joissa voidaan pyörittää vaikkapa päiväkotia, nuorisotilaa ja vanhuspalveluita. Kaikkialle tuokaan malli ei sovi.

– Asiakasmassaa pitänee olla riittävästi ennen kuin tuollainen palvelukeskus kannattaa syrjäkylillä. Jos kyseessä on isompi kyläkeskittymä, niin palvelukeskus voi toimiakin.

Kainuussakin on kouluja hyödynnetty. Maakunnassa on vielä muutama kyläkoulu toiminnassa ja niiden keittiöissä valmistetaan ruokaa kotihoidon piirissä oleville vanhuksillekin.

– Luovaa ajattelua saa tässä työssä käyttää. Ja onneksi voi käyttää!

Työtä olisi, vaan ei tekijöitä

Heikkinen toteaa, että Kainuussa eletään erikoisen ongelman parissa.

– Tällä hetkellä tekijöistä on puute, vaikka työttömiä on Kainuu täynnä.

Omakotitalossa asuva vanhus tarvitsee yleensä ensimmäiseksi apua pihatöiden, siivouksen tai kaupassakäynnin kaltaisissa tehtävissä. Niihin eivät kunnan resurssit riitä, sillä kotihoidossa keskitytään hoidolliseen puoleen.

– Tuollaisiin asumista tukeviin töihin kun löytyisi tekijöitä, niin monen vanhuksen tilanne helpottuisi.

Heikkilä miettii, että nykyiseen tekijäpulaan vaikuttaa kaksi asiaa.

– Ensinnäkään täällä Kainuussa ei ole samanlaista hoiva-alan tai kotipalvelun yrittäjyyttä kuin suuremmissa kaupungeissa. Toinen syy on se, että työttömyyskorvauksella elävän ei välttämättä kannata ottaa pikkutöitä vastaan.

Yksinäisyyttä vastaan

Arkisen avun ja terveydenhoidon lisäksi Kainuunkin vanhukset kaipaisivat vielä yhtä tärkeää asiaa – ystävä.

– Voi kun saisimme Tampereen Mummon Kammarin tyyppistä toimintaa tännekin! Heikkinen huokaa.

Yksinäisyys on etenkin syrjäkylillä asuvien vanhusten ongelma, mutta muuallakin siihen toki törmätään.

– Ystäväpalvelulle ja vapaaehtoistyöntekijöille olisi tekemistä.

Lisää ajateltavaa: Yksinäisyys tappaa tehokkaammin kuin ylipaino

Artikkelia muokattu 1.8.2016 klo 15.20.

Hoi, 61-vuotias! Haluaisitko jo nostaa eläkettä, mutta jatkaa silti töissä? Ove on uusi eläkemuoto, jolla tämä onnistuu.

1. Mikä on osittainen varhennettu vanhuuseläke eli ove?

Se on vuoden 2017 alusta voimaan tullut eläkemuoto, joka korvaa entisen osa-aikaeläkkeen. 61 vuotta täytettyäsi voit ruveta nostamaan osan vanhuuseläkkeestäsi, joka on kertynyt edellisen vuoden loppuun mennessä.

2. Mistä tarkistan eläkekertymäni?

Tiedot näet työeläkeyhtiösi verkkosivulta. Yhtiö selviää osoitteesta tyoelake.fi.

3. Kuinka suuren osan eläkkeestä voi nostaa varhennettuna?

Joko neljänneksen tai puolet. Jos valitset 25 prosentin vaihtoehdon, voit myöhemmin vaihtaa sen 50 prosentin osittain varhennettuun vanhuuseläkkeeseen. Toisin päin vaihtoa ei voi tehdä.

Osittaisen varhennetun vanhuuseläkkeen voi peruuttaa kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun saa eläkepäätöksen. Maksettu eläke peritään takaisin.

4. Mikä on varhennusvähennys?

Kun nostat osaa eläkkeestäsi etuajassa, siihen tehdään leikkaus. Se on 0,4 prosenttia jokaiselta varhennuskuukaudelta. Jos eläkeikäsi alaraja on esimerkiksi 63 vuotta 6 kuukautta ja alat nostaa osittaista varhennettua vanhuuseläkettä 62-vuotiaana, vähennystä tulee 18 kuukaudelta, yhteensä 7,2 prosenttia. Vähennys on pysyvä ja se koskee sitä osaa eläkkeestä, jota alat nostaa.

Oma taloudellinen sietokyky kannattaa arvioida realistisesti. Jos vähennys eläkkeeseen onesimerkiksi sata euroa kuukaudessa, se tarkoittaa kymmenen vuoden aikana 12 000:ta euroa ja 20 vuodessa 24 000 euron pottia.

5. Miten lasken vaikutuksen lopulliseen eläkkeeseeni?

Työeläkeyhtiöiden verkkosivujen laskurilla voit itse laskea vaikutusta. Apua saat omasta työeläkeyhtiöstäsi.

Muistathan, että eläkettä leikkaa myös elinaikakerroin, joka määräytyy kunkin ikäluokan odotettavissa olevan eliniän perusteella. Tänä vuonna (2018) kerroin lasketaan vuonna 1956 syntyneille, ja se leikkaa heidän alkavia eläkkeitään nelisen prosenttia.


6. Miten veroni muuttuvat?

Kun eläke pienenee, veroprosentti laskee. Jos kuitenkin jatkat töissä, vero on sitä suurempi, mitä enemmän saat yhteenlaskettua palkka- ja eläketuloa.

Kun saat ilmoituksen ove-hakemuksesi hyväksymisestä, tilaa heti eläkeverokortti osoitteesta vero.fi/verokortti tai soittamalla numeroon 029 497 000. Ilman verokorttia eläkkeestä menee 40 prosentin vero. Erotus maksetaan takaisin, kun verokortti on tullut työeläkeyhtiöön.

Osittainen varhennettu vanhuuseläke oli keskimäärin 900e/kk helmikuun 2017 loppuun mennessä 50 prosentin eläkettä hakeneilla. – Eläketurvakeskus

7. Minkä verran voin tehdä töitä , kun nostan osittaista varhennettua eläkettä?

Voit jatkaa töissä entiseen tapaan, vaikka kokoaikaisesti. Jos toivot lyhennettyä työaikaa, sovi siitä työnantajasi kanssa. Jos aiot lopettaa työnteon kokonaan, sinun pitää irtisanoutua työsopimuksesi määrittelemällä tavalla.

8. Kertyykö ove:n aikana tekemästäni työstä eläkettä?

Kyllä, aivan normaalisti. Vuoden 2017 alusta eläkettä ansaitaan 1,5 prosenttia vuositulosta läpi koko työuran. Vuoden 2025 loppuun jatkuva siirtymäaika takaa 53-62-vuotiaana suuremman kertymän eli 1,7 prosenttia.

9. Sopiiko ove työttömälle?

Voit saada samanaikaisesti ovea ja ansiosidonnaista tai peruspäivärahaa ja sairauspäivärahaa.

10. Miten ja milloin haen osittaista varhennettua vanhuuseläkettä?

Omasta työeläkeyhtiöstäsi. Hakemuksen voi täyttää sähköisesti tai paperisena. Oikea ajankohta on 2-4 viikkoa ennen kuin haluat oven maksun alkavan. Hakemusta tehdessäsi tarvitset pankkitilin numerosi, sähköpostiosoitteesi ja verkossa verkkopankkitunnukset.

11. Milloin saan nostaa loput vanhuuseläkkeestäni?

Sitten kun saavutat vanhuuseläkeikäsi alarajan ja lopetat päätyösi kokonaan.

12. Entä jos päätän jatkaa töissä vielä eläkevuosina?

Jos lykkäät eläkkeesi loppuosan nostamista yli vanhuuseläkeikäsi alarajan, saat pysyvän lykkäyskorotuksen. Se on 0,4 prosenttia jokaista lykkäyskuukautta kohti.

Eva Ihalainen, 61, Joroinen:

"Sain elämääni väljyyttä"

"Minulle tuli täyteen 45 vuotta samassa työpaikassa vuonna 2017. Aloitin keskikoulun jälkeen asiatyttönä Ahlströmin Varkauden konepajalla. Pian siirryin palkanlaskentaan, joka sittemmin on ollut osa työtäni.

Pidän itsenäisestä työstäni. Silti, kun täytin viime syksynä 61, aloin kaivata elämään väljyyttäelämääni. Halusin aikaa ulkoilulle ja liikunnalle. Minusta on lisäksi tullut mummi.

Vuoden vanha pojanpoikani Nuutti asuu Varkaudessa ja on usein perheineen meillä Joroisissa. Voimme mieheni kanssa vastedes olla enemmän avuksi Nuutin hoidossa, jos tarvitaan.

Aloitin marraskuussa lyhennetyn, 80-prosenttisen työajan. Nyt helmikuussa alkoi osittainen varhennettu vanhuuseläkkeeni. Nostan 50 prosenttia kertyneestä eläkkeestäni.

Ove alkoi, kun vanhuuseläkeikäni alarajaan oli aikaa 19 kuukautta. Eläkkeen varhennus vähentää käteen jääviä eläketulojani vajaat sata euroa kuukaudessa koko loppuelämäni ajan. Sen verran laskin kestäväni rahan menetystä. Onhan näitä työvuosia jo kertynyt, ja mistä sitä tietää, kuinka pitkään riittää voimia ja terveyttä.

Syksyllä 2018 siirryn kokonaan eläkkeelle. Nykyistä pienemmät tulot eivät pelota. Olen tottunut elämään säästeliäästi. Työssä käydessä syntyy kuluja esimerkiksi työmatkoista, siisteistä vaatteista ja kampaajakäynneistä.

Jatkossa saatan harkita vapaaehtoista vanhustyötä. Omia iäkkäitä vanhempiani hoidin itse loppuun asti."

Lähteet: Eläketurvakeskus ja ETK:n kehityspäällikkö Jari Kannisto, Työeläkeyhtiö Elo ja Elon eläkeneuvontapäällikkö Satu Saulivaara sekä Verohallinto.

Artikkeli on julkaistu ET-lehden numerossa 7/2017.

Hakemuksia tulvaksi asti

Uusi osittainen varhennettu vanhuuseläke aiheutti alkuvuonna 2017 hakemustulvan työeläkeyhtiöihin. Viime vuoden helmikuun loppuun mennessä hakemuksia tuli 3 630.

Hakijoista joka toinen oli syntynyt vuonna 1955. Toinen puolikas oli pääosin vuosina 1954 ja -56 syntyneitä.

Kaksi kolmesta hakijasta oli miehiä. Syynä saattaa olla yli 60-vuotiaiden miesten korkea työttömyysaste.

Valtaosa haki maksuun 50:tä prosenttia kertyneestä eläkkeestään. Vain yksi kymmenestä valitsi 25 prosentin vaihtoehdon.

Alkuvuonna myönnetyt 50 prosentin eläkkeet ovat olleet suuruudeltaan keskimäärin 900 euroa kuukaudessa.

Työeläkeyhtiö Elo haastatteli maaliskuun alussa sataa asiakastaan, joille oli myönnetty ove. Peräti puolet heistä jatkoi töissä entiseen tapaan. Vain yksi kymmenestä lopetti työnteon kokonaan. Vajaa viidesosa lyhensi työaikaa.

Riitta Suomi, 68, testamenttasi puolet omaisuudestaan Unicefin kautta maailman lapsille. Hän oppi jo kotona, että heikompaa pitää auttaa.

– Testamenttiajatus syntyi yllättäen. Olin Unicefin tilaisuudessa, jossa käsiteltiin testamenttilahjoittamista. Siellä sanoin ääneen, että nyt teen testamentin, Riitta Suomi kertoo.

Riitalla ja hänen miehellään on uusperhe.

– Periminen voi olla monimutkaista ilman testamenttia, kun molemmilla on aikuisia lapsia aiemmista liitoista. Lapsenlapsiakin on yhteensä seitsemän.

– Mieheni päätyi myös tekemään testamenttilahjoituksen. Mietimme kahdestaan kotona sitä, miten omaisuutemme jaetaan. Keksimme kaikenlaisia hullujakin ratkaisuja, joille nauroimme moneen kertaan. Marssimme suunnitelmamme kanssa Unicefin asiantuntijan luokse, joka kirjoitti varsinaisen testamentin toiveittemme mukaan. Muokkasimme siitä vielä paria kohtaa ennen kuin laitoimme nimet alle.

Testamenteista ei paljon puhuta. Riitta arvelee sen johtuvan siitä, että siihen liittyy aina kuolema. Se saa ihmiset arastelemaan.

"Me olemme kertoneet lapsillemme avoimesti testamentista."

– He hyväksyvät päätöksemme täysin. Meillä on yhteinen käsitys siitä, että henkinen perintö on kuitenkin tärkeintä, mitä kotoa voi saada. Perinnönjaossa Unicef saa suurin piirtein saman verran kuin lapsenikin.

– Olen miettinyt myös historiaa. Suomen lapset saivat sodan jälkeen Unicefilta paljon apua. Pidän omaa toimintaani myös velanmaksuna.

Riitta syntyi keväällä 1948 kuopiolaisen perheen kolmanneksi lapseksi.

– Kaikesta oli puutetta. Äiti ompeli vaatteet lapsille setien ja tätien vanhoista takeista, hameista ja housuista. Kengät olivat aina sisarusten perintöä. Vielä kouluaikanakin minulla oli monojen pohjissa suksisiteitä varten reikiä, joista lumi ja kosteus pääsivät palelluttamaan varpaat.

Koti oli omakotitalossa, jossa asui kolme muutakin perhettä.

– Meillä oli käytössä kammari ja keittiö. Pihan perällä oli ulkohuussi, ja vesi haettiin keskellä katua olevalta kaivolta.

– Kansakoulun jälkeen pyrin oppikouluun ja onneksi pääsin. Kirjoitin ylioppilaaksi vuonna 1967. Neljä vuotta myöhemmin valmistuin rakennusinsinööriksi ja astuin työelämään.

"Nälkää näkevien lasten kuvat pysäyttivät minut 80-luvun alussa."

– Olin oppinut vanhemmiltani, että heikompaa pitää auttaa. Niinpä aloin hakea sopivaa tapaa olla avuksi. Monet sanoivat, ettei siitä ole mitään hyötyä, ei yhden ihmisen työ auta yhtään. Minä kuitenkin jatkoin etsimistä. Lopulta päädyin mukaan Unicefin toimintaan. Valitsin järjestön sen takia, että se auttaa nimenomaan lapsia.

– Elämässäni oli tuohon samaan kaikenlaista ikävää. Kun ryhdyin tekemään vapaaehtoistyötä, aloin voida itsekin paremmin. Niin vähällä voi tehdä hyvää toisille ja maailmasta ainakin vähän paremman.

Riitta on käynyt Nepalissa todistamassa itse, että apu oikeasti menee perille.

– Vierailin vuoristokylässä, jossa oli käynnissä naisten luototusohjelma. Koko kylän toimeentulo oli lähtenyt nousuun naisten yritteliäisyyden ansiosta. Unicefin tuella rakennetut kaivot ja käymälät puolestaan paransivat koko kyläyhteisön elinoloja. Matkalla näin, miten paljon Unicefin toimintaa ja työntekijöitä arvostetaan.

Teksti on lyhennelmä ET 13/2016:ssa julkaistusta artikkelista.

Hyväntekijän testamentti on harvinaisuus

Suomessa tehdään vuosittain noin 15 000 testamenttia, joista vain satakunta määrää perinnön tai osan siitä jonkin järjestön hyväksi. Määrä kasvaa hiljalleen.

Hyväntekeväisyyteen voi osoittaa pienenkin osan perinnöstä. Osatestamentissa voi määrätä hyvin tarkasti, millaisen summan tai osan omaisuudestaan haluaa hyväntekeväisyyteen osoittaa. Samalla voi kertoa, mille järjestölle tai taholle haluaa tehdä lahjoituksen.

Liian yksityiskohtaiset määräykset testamentissa saattavat johtaa siihen, ettei järjestö voi ottaa lahjoitusta vastaan. Lahjoitustestamentti kannattaakin tehdä suunnitelmallisesti ja yhteistyössä sen järjestön kanssa, jota haluaa auttaa.

Kuluttajaliiton tuoreen selvityksen mukaan asianajajan laatiman testamentin saa yleensä 200–500 eurolla. Hintaan vaikuttavat esimerkiksi omaisuuden määrä ja laatu sekä se, onko testamentin laatija lapseton leski vai uusperheessä asuva pariskunta.

Osa yleishyödyllisistä järjestöistä tarjoaa ilmaista lakimiespalvelua testamentin laatimiseen, jos järjestö on yksi edunsaajista. Osalla järjestöistä on kohtuuhintainen yhteistyökumppani, joka auttaa testamenttilahjoittajia asiakirjojen tekemisessä.

20 yleishyödyllistä järjestöä on perustanut yhteisen Hyvä testamentti -verkkosivun, jossa kerrotaan testamenttilahjoittamiseen liittyvästä lainsäädännöstä, annetaan vinkkejä testamentin laadintaan ja vastataan yleisimpiin kysymyksiin.