Ylioppilas Riitta Soininen jatkaa koulumummokeikkojaan. Sylissä Alma Lampinen.
Ylioppilas Riitta Soininen jatkaa koulumummokeikkojaan. Sylissä Alma Lampinen.

Pari vuotta sitten Riitta Soininen, 72, päätti lähteä lukioon. ”Opintojen alussa olin mahdottoman innoissani”, hän kertoo

Kuusi vuotta sitten, kun nuorimmat lapsenlapseni aloittivat koulutiensä, minäkin aloitin. Ryhdyin koulumummoksi. Siitä lähtien olen viettänyt kaksi päivää viikosta espoolaisella ala-asteella.

Koulumaailmaan palaaminen sai minut innostumaan jälleen opiskelusta. Kouluikäisenä pidin erityisesti matematiikasta ja päädyin keskikoulun jälkeen kauppaopistoon.

Elämä pyöri perheen ja perheyrityksen ympärillä.

Menin naimisiin yrittäjäperheen pojan kanssa ja saimme lapsia. Työskentelin pankissa 18 vuotta, kunnes mieheni perusti oman yrityksen. Elämä pyöri perheen ja perheyrityksen ympärillä. Minä hoidin yrityksemme kirjanpitoa sekä talous- ja henkilöstöhallintoa.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Kun omat poikamme aikanaan kirjoittivat ylioppilaiksi, muistan jotenkin ajatelleeni, että pitäisiköhän minunkin joskus pakertaa valkolakki päähäni. Vuodet kuitenkin vierivät.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Sulauduin nopeasti porukkaan

Ylioppilasajatus pälkähti kunnolla päähäni vasta, kun kohtasin koulumummo-luokallani keski-ikäisen koulunkäyntiavustajan, joka oli vasta valmistunut ammattiinsa.

Otin yhteyttä Tapiolan aikuislukioon ja tein siellä opintosuunnitelman. En suorittanut lukion päästötodistusta, vaan pelkästään vaadittavat kurssit päästäkseni osallistumaan ylioppilaskirjoituksiin. Ilokseni vanhoja kauppaopiston aikaisia suorituksia laskettiin hyväkseni. Lopulta päätin kirjoittaa vuodessa neljä ainetta: matematiikan, äidinkielen, terveystiedon ja englannin.

Oli jotenkin liikuttavaa, miten kaikki auttoivat toisiaan.

Opintojen alussa olin mahdottoman innoissani. Uudenlainen ympäristö ja kaikki nuoret ihmiset ympärilläni! Alussa tietenkin muut katsoivat minua vähän ihmeissään, että mikäs mummo tuo täällä on, mutta aika nopeasti sulauduin porukkaan. Oli jotenkin liikuttavaa, miten kaikki auttoivat toisiaan. Opin muilta paljon.

Minulla oli koko vuoden ajan jonkinlainen flow-tila päällä, olin valtavan energinen. Alussa ahnehdin kursseja, mutta pian piti palata todellisuuteen ja miettiä myös omaa jaksamistani. Onneksi koulupäivät tiistaista torstaihin eivät olleet päätä huimaavan pitkiä, vain noin nelituntisia. Siihen tietysti tulivat kotiläksyt päälle.

En jännittänyt kirjoituksia.

En jännittänyt itse kirjoituksia. Olenhan sen verran elämää nähnyt, että osasin valmistautua. Eniten minua innosti terveystieto, se oli todella jännittävää ja hauskaa.

Vaikka tahtini oli tiukka, vuosi oli juuri sopivan pituinen puristukseen. Tein paljon tehtäviä, kertasin asioita ja kävin myös useita ylimääräisiä kursseja. Huomasin oppivani asioita parhaiten silloin, kun teimme muiden oppilaiden kanssa ryhmässä töitä.

Kesällä osallistuin äidinkielen abikurssille, sillä esseiden kirjoittaminen on ollut minulle aina vaikeaa. Ajatukseni eivät varmaankaan pääse kunnolla lentoon, koska olen niin lyhytjalkainen! Onneksi syksyn kirjoituksissa osui nappiaihe kohdalleni. Kirjoitin esseen teini-ikäisten uniongelmista. Siitä minulla oli omakohtaista kokemusta riittämiin.

Olihan hieno hetki, kun sain painaa valkolakin päähäni.

Olihan se lopulta hieno hetki, kun sain painaa valkolakin päähäni ja laulaa Gaudeamus igitur. Pidin pienet juhlat lähimmille sukulaisille, nostimme maljat ja söimme herkkuja.

Valkolakkinen pianisti

Opiskelu innostaa minua edelleen. Kaivoin vanhat nuottikirjat naftaliinista ja aloin ottaa pianotunteja. Kävin lapsena pianotunneilla ja meillä on ollut aina piano, mutta sen soittamiseen ei ole perheellisenä ja työssä käyvänä ollut aikaa.

Soitan omaksi ilokseni ja tavoitteeni on saada nakkisormeni kevyemmiksi ja löytää uusia ulottuvuuksia soittamiseen, ehkäpä oppia soittamaan rockia.

Lue myös:

Liikettä, lepoa ja iloa

KOULUTTAUTUMINEN lisää terveyttä ihmisen tulotasosta riippumatta, kertovat nykytutkimukset. Samoin liikunta. Kun nämä yhdistää, hyödyt lisääntyvät. Viime aikoina on tutkittu, miten kehoa ja liikkumista voi hyödyntää oppimisessa tai asioiden ratkaisemisessa.

– Liikunta helpottaa uusien asioiden oppimista, sillä liikunta vaikuttaa aivojen vireystilaan. Esimerkiksi kevyt reippailu juuri ennen opiskelun aloittamista virittää aivot uuden omaksumiselle, kertoo aivotutkija Minna Huotilainen Helsingin yliopistosta.

Jo pelkällä asennon muutoksella on merkitystä oppimiselle. Kannattaa siis mieluummin seistä kuin istua.

– Liikunnan lisäksi aivot tarvitsevat lepoa, vaikke ne työskentelevätkin öisin kiihkeästi. Silloin kaikki päivällä opittu tieto siirtyy pitkäkestoisen muistin puolle, Huotilainen toteaa.

Myös omasta psyykkisestä voinnista kannattaa pitää huolta.

– Hyvällä mielellä on suuri vaikutus oppimiseen. Opimme paremmin hyväntuulisina, ja toisaalta opiskelun pitää tuottaa meille hyvää mieltä, jotta opimme, Huotilainen toteaa.

Juttu on julkaistu ET Terveys -lehden numerossa 9/2018.

Sisältö jatkuu mainoksen alla