Ilta-Sanomien erikoistoimittaja Rita Tainola on isän tyttö Helsingin lähiöstä. Vaatimattomista oloista hän on raivannut tiensä vallan kamareihin ja superjulkkisten juttusille.

Suomen kenties tunnetuin seurapiiritoimittaja, Ilta-Sanomien Rita Tainola, on sosiaalinen luonne. Hän haluaa tutustua ihmisiin ja tykkää olla heidän kanssaan. Mutta julkkisten haastattelijana hän joutuu itsekin alttiiksi julkisuuden varjopuolille.

– Myönnän, että olen joskus ärsyttävä, kun otan tarvitsemani tilan enkä jää seinän viereen kyyhöttämään. Kaikki eivät pidä siitä, hän toteaa.

Parkkiintunutta toimittajaa, niin kuin ketä tahansa, ilkeä arvostelu on joskus loukannut. Sosiaalinen media tarjoaa ilkeilylle aivan uusia kanavia. Ritan mielestä saa toki arvostella, jos tekee sen omalla nimellä, ei nimimerkin takaa.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

– Jos joskus pahoitan mieleni jonkun takia, ystävät lohduttavat. Olen myös oppinut, että voin jo tässä iässä ihan hyvin valita, kenen kanssa olen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kannattaa olla niiden kanssa, jotka tuovat hyvän mielen. Niiden kanssa ei tarvitse olla, jotka vievät sen. Rita on sittemmin noudattanut ohjetta.

– Ne ihmiset, jotka todella merkitsevät, ovat edelleen matkassa mukana. Heitä ei ole kovin paljon, mutta tarpeeksi, hän huokaisee.

"Ajateltiin, että mikä se Tainola luulee olevansa."

Suomessa ei tunnetusti saa olla erilainen kuin muut. Ritaa mollattiin aikoinaan valokuvista, joissa hän poseerasi kuninkaallisten ja kuuluisuuksien kanssa.

– Ajateltiin, että mikä se Tainola luulee olevansa. Kuvia otettiin, jotta voitiin todistaa, että olen tosiaan tavannut haastateltavani. Se oli lehden pyyntö.

Rita lohkaisee, että kuvat olivat sen ajan selfieitä. Nyt niitä ottavat tilaisuuden tullen kaikki, ja sitä pidetään täysin normaalina.

Kateutta herättää varsinkin se, jos erilaisuudellaan ja sitkeydellään menestyy. Kateus pitää ansaita, niin kuin valtioneuvos Riitta Uosukainen on ilkikurisesti sanonut.

– Jos yrittäjä on raatanut koko ikänsä ja haluaa muuttaa eläkkeellä Portugaliin, antakaa hänen mennä. Monikaan ei vaivaudu laskemaan, kuinka paljon yrittäjä on maksanut Suomeen veroja ennen muuttoa, Rita puuskahtaa.

Mummon hoidossa

Rita Tainola vietti lapsuutensa ensimmäiset vuodet vaatimattomassa kaksiossa Helsingin Hämeentiellä. Koska talossa oli lutikoita, sitä kutsuttiin lutikkalinnaksi. Nykyään Rita asuu satavuotiaassa arvorakennuksessa Etu-Töölössä.

Isossa asunnossa on kaikkiaan kuusi huonetta. Kylpyhuoneita on kaksi, toinen isäntäväen käyttöön, toinen vieraita varten. Jälkimmäisen seinillä on niitä yhteiskuvia kuuluisuuksien kanssa.

Kirjaston sohvissa sekoittuvat värit, ruudut ja raidat. Mustassa nojatuolissa on istunut itse Dalai Lama.
Kirjaston sohvissa sekoittuvat värit, ruudut ja raidat. Mustassa nojatuolissa on istunut itse Dalai Lama.

Matka Hämeentieltä ei ole kilometreissä mitattuna pitkä, mutta välissä vierähtäneisiin vuosiin on mahtunut paljon ihmisiä, matkoja ja lehtijuttuja.

– Hämeentiellä meitä asui yhdessä viisi ihmistä: isovanhempani, vanhempani ja minä. Kun olin kolmivuotias, muutimme Pohjois-Haagaan. Siitä on melkein 60 vuotta, Rita laskee.

Äitiyslomat 1950-luvulla olivat mitättömän lyhyet. Kaija-äiti kuljetti tyttärensä joka päivä bussilla Hämeentielle Eeva-mummon hoitoon ja jatkoi sitten työhönsä silloiseen Postipankkiin.

"Äiti opetti, ettei raha kasva puussa."

Rita muistaa, kuinka hän kävi isoäidin kanssa Kallion Karhupuistossa leikkimässä. Mummo oli periksiantamaton nainen, joka piti tiukkaa kuria.

– Myös isä opetti, ettei pidä heti rientää vanhempien hoteisiin, jos pihalla tulee tappeluita. Niistä pitää selvitä itse. Kerran huusin ikkunan alla, että toiset kiusaavat ja lyövät. Isä huusi, että lyö takaisin. Se oli siinä.

Ritan ilme vakavoituu, kun hän kertoo isästään Boriksesta. Rita oli isän tyttö siihen asti kun isä kuoli äkillisesti 36-vuotiaana. Rita oli silloin 11-vuotias.

– Sen jälkeen olimme äidin kanssa kahden. Äiti opetti, ettei raha kasva puussa. Kaikkea ei saa, mitä haluaa. Isältä jäi velkaa, ja meidän oli pakko säästää kaikessa.

Ritaa mietityttää nykyinen valittamisen kulttuuri. Valitetaan vähän joka asiasta. Kriisejä ei osata ratkaista itse. Toisin oli ennen. Entisajan äidit ja isoäidit tekivät nurkumatta paljon lastensa eteen.

– Tiukka kotikasvatus on eniten vaikuttanut siihen, millainen minusta on tullut ihmisenä. Jonkun voi olla vaikea uskoa, mutta minä todella olen saanut kunnon kasvatuksen, hän naurahtaa.

"Joskus mietin, olenko jossain Tšehovin näytelmässä."

Eloisa ja dramaattinen

Ritan juuret ovat isän puolelta Venäjällä ja äidin puolelta menetetyssä Karjalassa. Isä syntyi Suomessa, mutta isovanhemmat tulivat tänne Venäjän vallankumouksen melskeissä ja vaihtoivat jonkin ajan kuluttua venäläisen sukunimensä Tainolaksi.

– Slaavilaisuuteeni ja dramaattisuuteni ovat perua sieltä. Joskus itsekin mietin, olenko jossain Tšehovin näytelmässä.

Yhtäkkiä puhelin soi pöydällä. Rita ryhdistäytyy valkoisen nojatuolin uumenista. Asia liittyy Mersun tilaisuuteen ja Mika Häkkiseen. Rita sanoo, ettei ehdi hoitaa Mikan haastattelua, mutta tilalle tulee Ilta-Sanomista joku toinen.

– Jutellaan aamulla, olen nyt vähän kiinni. Kiitos, pus, pus, moi, moi, Rita lopettaa puhelun napakasti.

Palaamme suvun tarinaan. Venäjän armeijassa palvelleen isänisän vaiheet liittyvät muun muassa Kronstadtiin ja Pietariin.

– Hänestä kuulin lapsena, kuinka hän tuli sieltä tänne Suomeen vallankumouksen jälkeen. Hän ei tehnyt töitä, pelasi vain korttia ja kulki ylväänä pitkin Helsingin katuja. Vallankumousta hän ei koskaan voinut hyväksyä.

Äidinäiti oli syntyisin Kurkijoelta Viipurin seudulta. Rita on kirjoittanut suvusta kirjankin, ja isän puolelta on tekeillä sukututkimus. Silti hänelle ei ole tullut tarvetta käydä rajan takana tutkimassa isovanhempiensa jalanjälkiä. Tosin hän tietää, että Pietarissa isoisällä oli talo erään kanavan varrella.

"Eloisuuteni tulee karjalaisuudesta, melankolosuuteni venäläisyydestä."

Rita tunnistaa värikkään taustan luonteenpiirteissään, vaikkei koe, että se olisi muuten vaikuttanut kovin paljon hänen elämäänsä.

– Eloisuuteni tulee karjalaisuudesta, melankolisuuteni venäläisyydestä. Mieheni aina tutkailee, että mikähän vaihde kulloinkin on päällä. Välillä mennään laidasta laitaan, mutta hän on kyllä oppinut sen 24 vuoden aikana, Rita virnistää.

Aamutreenit keittiössä

Lapsuusvuosinaan Rita oli innostunut urheilusta. Pohjois-Haagassa asui poikia, kuten Heikki Riihiranta, Vesa-Matti Loiri ja Henrik Dettmann, joista sittemmin tuli nimekkäitä urheilijoita. Moni heistä oli mukana Pohjois-Haagan Urheilijoissa, POHU:ssa.

– Kävin venäläistä koulua ja tykkäsin liikunnasta. Minusta se oli fantastista. Suunnistimme metsässä, pelasimme pesäpalloa, Rita muistelee innostuneena.

Samalla kadulla, Ida Aalbergin tiellä, asui olympialaisissakin menestynyt keihäsmies Pauli Vesterinen. Hän halusi tehdä Ritasta keihäänheittäjän.

– Pauli katsoi, että minussa olisi ainesta. Olin jo silloin aika skrode. Varmaan olisin siinä pärjännytkin, mutta en yhtään muista, kuinka pitkälle keppi lensi. Harrastin myös juoksua ja balettiakin.

Rita on iloinen nuoruutensa liikuntaharrastuksista, sillä ne palkitsevat läpi elämän. Aikanaan ne jäivät, mutta myöhemmin aikuisena hän päätti, että pitää paremmin huolta hyvinvoinnistaan.

– Jos ei voi fyysisesti hyvin, ei voi hyvin henkisestikään, ja päinvastoin. Keittiömme nurkassa on crosstraineri, jota käytän aina kotona ollessani. Tänäänkin heräsin aamukuudelta treenaamaan. Katson samalla televisiosta uutisia ja muuta aamuohjelmaa.

"Kerroin Paul Mc Cartneylle, että liikutuin nuorena hänen biiseistään. Se tapaaminen oli a dream come true."

Unelmasta totta

Ritan nuoruuden idoleita olivat – kuten monella muullakin 60-luvun teinitytöllä – Beatles, Renegades ja Rolling Stones. Hän tunnustaa itkeneensä, kun kuunteli Beatlesin A Hard Day’s Nightia.

Äkkinäinen voisi vetää tarinasta suoran yhteyden Ritan uraan maailmantähtien haastattelijana. Itse hän suhtautuu ajatukseen varauksella.

– Kyllä, unelmoin heistä pikkutyttönä ja, kiitos tämän ammatin, sain haastatella heitä. Tavatessani Paul McCartneyn kerroin liikuttuneeni nuorena hänen biiseistään ja että tapaaminen oli a dream come true.

Rita sanoo antavansa tavallisellekin ihmisille tunnustusta aina, kun siihen on aihetta. Jos jollain vaikka on upea mekko tai jos joku on tehnyt hienoa työtä.

– Suomessa ei koskaan kehuta liikaa. Ihmisillä on nykyisin liian kiire, että he ehtisivät huomata muiden työpanoksen tai kauniin yksityiskohdan.

Pienellä pöydällä on luksusbrändi Guccin astioita.
Pienellä pöydällä on luksusbrändi Guccin astioita.

Arjen pikku kohteliaisuudet on unohdettu. Yksi syyllinen ovat läppärit ja kännykät, joilla töiden tekemistä jatketaan kotona. Netille ja sosiaaliselle medialle ei tunnetusti riitä mikään aika.

– Kännykän käyttöä täytyy rajoittaa tietoisesti. Itselläni lauantai on no mobile day. Kaverini tietävät sen.

Rita on juuri palannut lomamatkalta Thaimaasta, mistä on peräisin myös mukavan näköinen rusketus.

– Oli ihanaa, kun siellä kello on viisi tuntia edellä Suomen aikaa. Sain aivan rauhassa mennä aamupäivällä kuntosalille ja nauttia altaalla auringosta vaikka kolmeen saakka ja sitten vasta vilkaista suomalaista uutisvirtaa, hän suitsuttaa.

"Seurapiiritoimittajan työtä ei paljon arvosteta. Se on ihan oma journalismin lajinsa."

Viihdeuutiset myyvät

Rita korostaa, että seurapiiritoimittajan työ on yhtä vaativaa kuin muukin tiedonvälitys. Hän tekee selvän eron viihdeuutisen ja juorun välillä. Edellinen on totta, jälkimmäinen ei.

– Eihän meidän työtämme kovinkaan paljon arvosteta, valitettavasti. Seurapiiritoimittaminen on ihan oma journalismin lajinsa, hän lataa.

– Kun toimittaja menee iltatilaisuuteen, jossa on läsnä tuhat ihmistä, hänen pitää bongata sieltä kymmenen mielenkiintoista ihmistä, joilla voi olla jokin uutinen. Sen jälkeen juttu pitää vielä kirjoittaa.

Seurapiiritoimittajien hankkimilla uutisilla kuitenkin myydään lehtiä. Esimerkiksi Yhdysvalloissa alan ammattilaisia arvostetaan ja kutsutaan vaikkapa Valkoiseen taloon. He tuovat tärkeän lisän journalismiin.

Oikeita tähtiä ovat Ritan mielestä he, jotka eivät tee itsestään numeroa. 

– Erityisen myönteisiä kokemuksia ovat olleet oikeiden tähtien tapaamiset. Sellaisten, jotka eivät tee maineestaan tai saavutuksistaan numeroa ja jotka tulevat haastatteluun ajallaan.

Oikeat tähdet ovat itsestään tietoisia ja itsevarmoja. Sitten ovat muut. Rita kuittaa itseironisesti, ettei halua mainita turhien julkkisten nimiä, koska saattaisi jonkun mielestä itse kuulua samaan listaan.

Arabimaiden ystävä

Rita Tainolan kiinnostus arabimaihin tiedetään. Hän on Suomi–Qatar-seuran puheenjohtaja ja pitää yllä yhteyksiä Jordanian kuningashuoneeseen.

– Jo 1980-luvun alussa minua alkoi kiinnostaa, mitä Lähi-idässä tapahtuu. Kiitos työnantajani, pääsin Jordaniaan tapaamaan kuningatar Nooria.

Suomi–Qatar-seuran toiminta perustuu vapaaehtoisuuteen. Se vaatii talkoohenkeä ja valmiutta uhrata vapaa-aikaansa. Ritaan otetaan yhteyttä, kun Qatarista vaikkapa joku liikemies tai poliitikko haluaa tulla Suomeen, ja päinvastoin.

"Me tarvitsisimme uuden kenraali Ehrnroothin, jota voisi Suomessa nyt katsoa ylöspäin."

Jordanian edesmenneeltä kuninkaalta Husseinilta Rita sai aikoinaan tunnustusta maassa tekemästään hyväntekeväisyydestä. Hän oli järjestänyt konsertin ja poolo-ottelun köyhyydessä elävien lasten hyväksi.

Mitaleja on tullut muitakin, kuten presidentti Tarja Halosen myöntämä Suomen Leijonan ritarikunnan ritarimerkki ja Sotaveteraaniliiton kultainen ansioristi. Rita itse kutsuu niitä ’prenikoiksi’ mutta korostaa pitävänsä niitä arvossa.

Jo työssään hän on tottunut reagoimaan ripeästi. Kuvaava on tapa, jolla hän polkaisi käyntiin keräyksen Kaunialan Sairaalan hyväksi.

– Itkin lentokoneessa matkalla Lontoosta Helsinkiin, kun luin Ilta-Sanomista, ettei Kaunialassa ollut varaa maalata jotain seinää.

Kone laskeutui iltamyöhällä, ja jo taksimatkalla Töölöön Rita herätti kaikki mahdolliset tutut tahot.

– Käytin surutta hyväksi suhteitani, sillä kunnioitan sotaveteraaneja suuresti, hän vakavoituu.

Rita rakastaa kontrasteja. Tumman kirjaston vastapainoksi olohuone on sävyltään vaalea.
Rita rakastaa kontrasteja. Tumman kirjaston vastapainoksi olohuone on sävyltään vaalea.

Kerran edesmennyt kenraali Adolf Ehrnrooth soitti Ritalle toimitukseen. ”Täällä Adolf Ehrnrooth, minä haluan vain kiittää…”, Rita matkii kenraalin puhetapaa ja selvästi innostuu tapauksesta kertoessaan.

– Nousin automaattisesti tuolista ylös. Jokainen mies olisi ottanut asennon, mutta niin otin minäkin. Me tarvitsisimme uuden Ehrnroothin, jota voisi Suomessa nyt katsoa ylöspäin ja joka kertoisi nuorille maamme historiasta.

"Olen kotoisin vaatimattomista oloista. Siksi en tunne huonoa omaatuntoa siitä, että liihotan ympäri maailmaa."

Äiti vei reissuun

Ison median pelikenttänä on koko maailma, ja Rita reissaa mielellään myös vapaa-aikana. Matkapäivien määrää on mahdotonta laskea, ja kilometreissä pallo on tullut kierrettyä monta kertaa.

– Matkustaminen on ihanaa, ja olen onnellinen, että työni on suonut siihen mahdollisuuden. Olen lähtöisin vaatimattomista oloista, enkä tunne huonoa omaatuntoa siitä, että liihotan ympäri maailmaa ja asun hyvissä hotelleissa.

Jo pari päivää reissussa lataa ”triplasti energiaa”, kuten Rita asian kuvaa. Lisävirran huomaavat myös kollegat, kun hän palaa intoa puhkuen toimitukseen

Mitä tulee energioihin, Rita kehuu erityisesti suosikkikaupunkiaan New Yorkia. Se elää ympäri vuorokauden ja on täynnä sähäkkää sähköä.

"Kaipaan molempia vanhempiani suunnattomasti."

Matkustuskipinän Rita sai varhain. Jo vuonna 1967 Kaija-äiti vei hänet ensimmäisen kerran Mallorcalle.

– Äiti säästi rahaa niin, että pääsimme joka vuosi viikon lomamatkalle. Hän pani joka päivä tyhjään maitopurkkiin markan tai pari.

Rita kertoo liikuttuneena, ettei äiti koskaan tinkinyt hänen hyvinvoinnistaan. Hän esimerkiksi teetätti tyttärelleen muotivaatteita, jotka olisivat olleet liian tyyriitä kaupasta ostettuina.

– Olin jossain vaiheessa aika pulleakin. Kun isä kuoli, äiti rupesi syömään suruunsa ja syötti siinä sivussa minuakin.

– Äitini kuoli kolme vuotta sitten, mutten ole vieläkään pystynyt katsomaan vanhoja matkakuviamme. Kaipaan molempia vanhempiani suunnattomasti.

 

Artikkeli on alun perin julkaistu ET-lehden numerossa 8/2016.

Kuka?

Rita Tainola

Syntynyt: 1954 Helsingissä, jossa yhä asuu.

Työ: Ilta-Sanomien erikoistoimittaja. Työskennellyt myös Eevassa ja Seurassa sekä freelancerina.

Siviilisääty: Naimisissa merikapteeni Jukka Tapiovaaran kanssa.

Harrastukset: Kuntoilu, elokuvat, matkustaminen, siivoaminen, oleminen.

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla