Saara Niemi, 77, Somerniemeltä kävi lähellä kuolemaa leikkauspöydällä. Nyt hän arvostaa vielä enemmän elämää – eikä pelkää enää kuolemaa.
”Ennen tajunnan menetystä ehdin ajatella: näinkö minä täältä lähden.
Jälkeenpäin on käynyt mielessä, että se olisi ollut helppo ja kivuton kuolema. Sain keuhkoveritulpan leikkaussalissa melko vaarattomaksi luokitellun operaation yhteydessä. Olen työskennellyt hoitajana 40 vuotta ja tiedän, että ihmeiden lisäksi sairaalassa voi tapahtua kaikkea yllättävää.
Sairauteni kriittisistä päivistä en paljon muista. Paitsi sen, että vannotin sisartani laulamaan minulle lähtölaulun.
Tajuan entistä kirkkaammin, että minulla on ollut hyvä elämä.
Toivuttuani olen ollut hyvin kiitollinen tästä uudesta mahdollisuudesta. Saan jatkaa siitä, mihin jäin. Tajuan entistä kirkkaammin, että minulla on ollut hyvä elämä. Olen myös entistä tietoisempi siitä, että mitään tärkeää ei kannata siirtää huomiseen. Liikaakin olen tainnut kuormittaa lapsiani kaikilla pohdinnoilla.
Uskon yhä, että ihmisellä pitää olla siivet, juuret ja unelmat suuret! Jos sopiva tontti löytyy, haluaisin vielä perustaa yhden vanhusten palvelutalon kahden jo toimivan jatkoksi. Vaikka se jäisi toteutumatta, koen olevani valmis.
Musiikkia pitää olla hautajaisissa paljon.
Perhe tietää, että piirongin laatikosta löytyvät kaikki tärkeät paperit: hoitotahto, testamentti ja toiveet hautajaisten varalle. Musiikkia pitää olla hautajaisissa paljon. Maalaistalon tyttönä olin usein paimenessa, joten vanha virsi Taalainmaan karjamajoilta on ykköstoiveeni.
Vähäeleiset hautajaiset taitavat olla muodissa, mutta minun muistotilaisuudessani vieraat toivottavasti saavat kunnolla syödäkseen. Kukkiakin saa tuoda runsaammin kuin yhden ruusun.
Kaiken kaikkiaan kuolema näyttäytyy minulle nyt valoisana voittona.”
Saaran vinkit
- Unelmoin – siis elän! Työssäni hoitajana olen tavannut paljon ihmisiä, joille kuolema merkitsee maallisten vaivojen loppumista. Valitettavasti olen tavannut niitäkin, jotka ovat katkeria sekä elämälle että heitä lähestyvälle kuolemalle.
- Uskon rukouksen voimaan. Tiedän monen esirukoilleen myös minun puolestani.
- Eutanasiasta puhutaan paljon, se on mielestäni turhaa höpinää. Riittävä määrä morfiinia vie kivut ja edistää tarvittaessa kuolemaa aika luonnollisella tavalla.
Artikkeli on julkaistu ET-lehdessä 12/2018.
Lue myös:
