Saman katon alla: Kirsi suunnitteli talon itselleen ja iäkkäille sukulaisilleen

Pöytään on katettu vanhaa Arabiaa ja vanhuksille sopivat ruokailuvälineet. Kirsi Markkola kuorii 93-vuotiaalle äidilleen perunat ja tekee annoksen valmiiksi. 90-vuotiaan sedän paikalle Kirsi laittaa tukevan haarukan ja veitsen, joilla setä saa kuorittua perunat itse. Sedällä on myös oma juomalasi, jota ei tarvitse puristaa.

Kirsi, 65, on äitinsä ja setänsä omaishoitaja.

Tarjolla on tavallista kotiruokaa, mutta Kirsi ujuttaa joukkoon aina jotain terveellistä ja vähän uuttakin. Itse vanhukset eivät laittaisi ruokaansa esimerkiksi fenkolia, mutta Kirsin kokkaamana se maistuu. Joka aterialla syödään myös salaattia.

– Elämä yhdeksänkymppisten kanssa on monella tavalla samanlaista kuin lapsiperheessä, mutta se ero on, että vanhukset eivät ikinä valita ruuasta. Toki yritän laittaa usein heidän lempiruokiaan. Nyt mennään äidin ja sedän ehdoilla.

Kirsi, 65, on äitinsä ja setänsä omaishoitaja. Syyskuuhun asti mukana oli Kirsin isä, joka kuoli hoivakodissa loppiaisviikolla 92-vuo­tiaana. Kolme vanhusta ja Kirsi ehtivät asua yhdessä seitsemän vuotta.

Vanhuksista huolehtiminen työpäivän jälkeen kävi raskaaksi

Aamuseitsemältä Kirsi nousi Turusta Helsinkiin vievään junaan. Illalla hän matkasi takaisin Turkuun ja meni suoraan asemalta tarkistamaan, miten vanhukset omassa kodissaan voivat.

Kirsin äiti ei vielä vuonna 2014 ollut saanut Alzheimer-diagnoosia, mutta oireet olivat selvät. Isällä puolestaan oli niin huono tasapaino, että hän saattoi kaatua milloin tahansa. Hän oli jo saanut kaatuessaan yhden aivoverenvuodon. Myös Kirsin yksin asuva setä alkoi tarvita enemmän apua. 

Kirsi nukkui paluumatkalla junassa, jotta jaksoi illat.

Joka toinen ilta Kirsi meni töiden jälkeen äidin ja isän luo, joka toinen ilta katsomaan, miten setä pärjäsi. Hän oli oppinut nukkumaan junassa paluumatkalla töistä, jotta jaksoi illat.

– Aikani ei tuntunut riittävän töistä palautumiseen. Mutta olin ainoa samalla paikkakunnalla asuva lähisukulainen, ja halusin auttaa, Kirsi sanoo.

Kirsin Hilli-mummu ja Sulo-vaari katselevat kotitontilleen noussutta uutta taloa valokuvasta käsin. Kirsin vanhempien vihkikuva muistuttaa, että hekin ovat joskus olleet nuoria.

"Isä makaa lattialla ja mumisee, en saa selvää sanoista"

Sunnuntaisin Kirsi jakoi koko viikon pillerit lääkeannostelijaan, mutta jo maanantaina äiti saattoi laittaa ne muovipussiin. Välillä äiti kaatoi lääkeannoksen kahvin sekaan sokerin sijasta.

Ambulanssin sijasta äiti oli soittanut Kirsille.

Eräänä sunnuntaina Kirsi oli juuri tullut vanhempiensa luota, kun puhelin soi.

– Koska tulet seuraavan kerran tänne?

Äidin kysymys tuntui oudolta – vasta vartti sitten he olivat eronneet. Kirsi sanoi tulevansa parin päivän päästä ja kysyi, pitäisikö jotakin tuoda.

– Ei, mutta isä makaa lattialla ja mumisee, en saa selvää sanoista, äiti vastasi.

Ambulanssin sijasta hätääntynyt äiti oli soittanut Kirsille. Näin ei voisi jatkua, Kirsi ajatteli.

Idea uudesta talosta syntyi mummun haaveesta

Äiti tietää, että Kirsi on hänen tyttärensä, koska siitä on lähes päivittäin puhetta. Mutta äiti–tytär-suhdetta ei enää ole.

– Äidillä on ollut rikas elämä. Hänellä on kaksi lasta, lapsenlapsia ja lapsenlapsenlapsia. Hän lauloi työpaikkansa kuorossa, tapasi vanhoja partiokavereitaan ja matkusteli isän kanssa maailmalla. Nyt se kaikki on pyyhitty pois, Kirsi sanoo ja huokaa.

Talo seisoo tontilla, jonka isovanhemmat ostivat 1940-luvulla.

Vain musiikki on jäljellä. Äiti saattaa yhtäkkiä puhjeta laulamaan vaikkapa God save the Queen tai Oi, jouluyö. Kun Kirsi oli lapsi, äiti lauloi aina kotona samalla, kun teki jotakin.

Nyt äidin laulu helkkää Kirsin talossa. Se seisoo Aurajoen rannalla tontilla, jonka Kirsin isovanhemmat ostivat 1940-luvulla. Kirsin mummun kuoltua talo rapistui pikkuhiljaa.

"Talosta voisi tulla niin iso, että isä, äiti ja setä mahtuisivat sinne kanssani."

–  Kerran, kun harmittelin asumattoman talon lahoamista, tulin ajatelleeksi, että minähän voisin toteuttaa mummun haaveen. Hän unelmoi aina uudesta talosta, Kirsi kertoo.

– Ajattelin, että talosta voisi tulla niin iso, että isä, äiti ja setä mahtuisivat sinne minun kanssani.

Kirsin rakkaus kuvataiteeseen näkyy olohuoneen seinillä. Vasemmalla ylhäällä Pyhän Katariinan kirkko, jonka hautausmaalla on perheen sukuhauta.

Mummulan paikalle nousi kaikille sopiva koti

Maaliskuussa 2015 Kirsin vanha mummula ja sauna purettiin ja uudelle talolle alettiin kaivaa perustuksia.

Kun kauhakuormaaja oli juuri haukkaamassa maata saunan nurkalla, Kirsi äkkäsi pienen, kuivan oksantyngän, pysäytti kuormaajan ja syöksyi pelastamaan oksan. Mummun vanha jalosyreeni kasvaa nyt paraatipaikalla kadun vieressä. Ja tontille rakennettu talo on nimetty mummun mukaan: Villa Hilli.

Ikkunoista voi seurata naapuruston kulkijoita.

Fysioterapeuttina Kirsi oli ollut mukana suunnittelemassa asunnon muutostöitä vammautuneille. Siksi hän tiesi, millaisen talon tämä poikkeuksellinen nelikko tarvitsi.

Vanhusten huoneisiin on omat kylpyhuoneet, joissa mahtuu käymään pyörätuolilla ja avustajan kanssa. Keittiö, ruokailutila ja olohuone ovat avonaista tilaa. Ruokaa laittaessaan Kirsi katselee koko seinän korkuisesta ikkunasta pihan yli joelle.

– Isän ja äidin ikkunoista näkee ohi kulkevalle tielle, jotta niistä voi seurata koiranulkoiluttajia ja muita naapuruston kulkijoita, Kirsi kertoo.

Setä ei välitä muista ihmisistä, joten hänen huoneensa on pihan ja joen puolella. Pihapiirin jänikset, kettu, fasaanit ja muut linnut pitävät seuraa.

Vanhempien vanha koti on vieraiden yöpaikka.

Pankkilainaa tarvittiin uuden talon rakentamiseen sekä tontin puolikkaan lunastamiseen perikunnalta. Omarahoitusosuuden Kirsi kattoi myymällä oman asuntonsa. Isän ja äidin asunto laitettiin lisävakuudeksi lainalle rakentamisvaiheessa.

– Nykyään isän ja äidin vanha koti on vieraiden yöpaikka. Keski-Suomessa asuva Virpi-siskoni ja hänen perheensä sekä minun kolme tytärtäni perheineen käyvät usein kylässä, Kirsi kertoo.

Eläkkeelle pääseminen helpotti arkea

Kun Kirsi, äiti, isä ja setä muuttivat uutuuttaan hohtelevaan taloon joulukuussa 2015, he kaikki olivat vielä kohtuullisessa kunnossa.

Isä pääsi itse rollaattorin kanssa liikkeelle, äiti tunsi ihmiset ympärillään, setä pystyi puuhailemaan kaikenlaista pientä hyödyllistä ja Kirsi kävi päivisin töissä. Työpaikka oli silloin jo Turussa, ja matkoihin ei kulunut paljon aikaa. Hän ehti käydä kotona lämmittämässä vanhuksille lounaan.

Pahimpien viikkojen aikana sisko ja tyttäret auttoivat.

Vuosien aikana kaikkien kunto on mennyt alaspäin tasaisesti tai rysäyksin. Kirsikin on sairastanut. Vuonna 2017 hän joutui syöpäleikkaukseen, josta toipuminen henkisesti kesti yli vuoden. Pahimpien viikkojen aikana sisko ja tyttäret auttoivat hoitamaan vanhuksia.

Puolitoista vuotta sitten Kirsi pääsi eläkkeelle, ja arki helpottui.

– Opin nauttimaan kiireettömästä ruuanlaitosta ja rauhallisista illoista, kun vanhukset vetäytyvät omiin huoneisiinsa katsomaan televisiota. Aloin silloin kirjoittaa omaishoitajuudesta kertovaa kirjaa, Kirsi kertoo.

Kun ulkovaatteet on puettu, pitää lähteä saman tien. Muuten äiti voi kipaista vaikka vaihtamaan pyjaman päälle.

Omaishoitaja väsyy ja tuntee syyllisyyttä

Kolmen vanhuksen hoitaminen alkoi käydä Kirsille raskaaksi, kun isän kunto heikkeni no­peasti viime kesänä. 

– Päässäni pyöri loputon huolihyrrä: mitä jos isän vointi huononee edelleen, mitä kaikkea pitäisi tehdä, mikä voisi mennä pieleen, miten siihen pitäisi varautua ja niin edelleen, Kirsi sanoo.

Intervallijaksolla syyskuussa isä sitten kaatui pahasti. Hän ei toipunut ennalleen, ja toimintakyky tipahti lähes nollaan. Isän kotona hoitaminen kävi mahdottomaksi.

Kirsi koki epäonnistuneensa, kun isä joutui hoivakotiin.

Kirsi valvoi öitä ja koki olevansa epäonnistunut, kun isä joutui hoivakotiin. Oman isän jättäminen vieraiden ihmisten joukkoon aiheutti tuskaa ja ikävää.

Ainoa, joka osasi lohduttaa, oli Virpi-sisko.

– Kuinka voit ajatella olevasi epäonnistunut, kun olet seitsemän vuotta hoitanut isää kotona, hän sanoi Kirsille.

Virpi ei pysty olemaan apuna arjessa, mutta hän on se, jolle Kirsi voi soittaa vaikka joka päivä ja kertoa, mitä on sattunut ja tapahtunut.

Rohkeaksi ja kiltiksi kehuminen huvittaa Kirsiä

Vieraammat ihmiset sanovat usein Kirsille: Oletpa rohkea! Teet hienoa ja epäitsekästä työtä. Olet kiltti, kun uhraat oman elämäsi vanhusten hyväksi.

Se huvittaa Kirsiä. Ajatus hänen ja vanhusten yhteisestä kodista syntyi, kun Kirsi halusi itse päästä helpommalla. Vanhukset olisivat viihtyneet omissa kodeissaankin.

– Kukaan ei pyytänyt tätä, enkä uhraudu. Olen kiitollinen, että olen saanut elää vanhempieni ja sedän rinnalla ja pystynyt lykkäämään heidän laitoshoitoaan. 

Omaishoitajana tuntee olevansa tärkeä ja merkityksellinen.

Kirsin elämä pyörii vanhusten ympärillä lähes koko ajan, eikä omia harrastuksia enää juuri ole, mutta valinta on oma. Hän viihtyy hyvin kotona. Arki on ajoittain raskasta, mutta omaishoitajana Kirsi tuntee olevansa tärkeä ja merkityksellinen.

Yksi haave kuitenkin on: Kirsi toivoo, että pääsisi vielä kerran käymään Skotlannissa Glasgowssa asuvan tyttärensä luona. Tällä hetkellä Kirsi ei halua jättää vanhuksia hoitoon niin pitkäksi aikaa, että pääsisi matkalle.

Kirsillä on kaunis talo rakkaalla sukutontilla.

Kun nykyinen elämänvaihe on joskus ohi, Kirsillä on kaunis talo rakkaalla sukutontilla. Ja kukaties joku hänen tyttäristään haluaa aikanaan auttaa äitiä asumaan mahdollisimman pitkään mummun mukaan nimetyssä kodissa.

– En odota, että kukaan heistä olisi minun laillani omaishoitajana. Mutta ehkä joku asuu silloin sen verran lähellä, että voisi pitää minua silmällä ja auttaa pihatöissä, Kirsi sanoo.

Villa Hilli sijaitsee Aura-joen varressa Kirsin isän ja sedän lapsuudenkodin tontilla.

Voit lukea jutun kokonaisuudessaan ET-lehdestä 3/2023. Tilaajana voit lukea sen myös täällä. Jos et ole ET-lehden tilaaja, voit tilata sen tästä tai tutustua digilehdet.fi-palveluun.