Seija Paasonen menee nukkumaan kello 19, sillä hän ei halua tinkiä seitsemän tunnin yöunista.
Seija Paasonen menee nukkumaan kello 19, sillä hän ei halua tinkiä seitsemän tunnin yöunista.

Meteorologi Seija Paasosen aamuvuoro käynnistyy kello 1.45. Sen vastapainona on kiireetön iltapäivä perheen kanssa. Luonto, keväinen kasvun ihme ja kuvataiteet ovat Seijalle sydämenasioita. Minun numeroni -juttusarjassa tuttu kasvo kertoo elämänsä tärkeistä numeroista.

2 apurahaa

Innostuin pilvistä jo opiskeluaikana meteorologisten havaintojen kurssilla. Meidän piti opetella tunnistamaan ja luokittelemaan ja keksin, että pilviä voisi tunnistaa myös maisemamaalauksista. Ajatus hautautui vuosikymmeniksi, kunnes sain kaksi apurahaa ja puolen vuoden virkavapaata ja pääsin tekemään kirjaani Taiteilijoiden taivaat meteorologin silmin.

Kirjaprojektin myötä olen alkanut nähdä taideteokset myös historiallisina dokumentteina, joista voi oppia yhtä sun toista vaikkapa tietyn aikakauden rakennuksista ja elämäntavasta.

Erityisen tykästynyt olen vanhoihin kasveihin, joilla on historia ja tarina.

16 tainta

Opintojen jälkeen kaipasin taas maaseutua ja multaa ja puutarhaa, joten muutimme maalaismaisemiin Tuusulaan. Siitä on nyt 32 vuotta. Erityisen tykästynyt olen vanhoihin kasveihin, joilla on historia ja tarina. Niitä keräämällä ja hoivaamalla olen lenkki sukupolvien ketjussa.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Tänä kesänä löysin kellarista kuivuneen johanneksenleipäpuun palon, joka helisi ravistaessa. Avasin sen, otin kovettuneet siemenet ja laitoin ne ruukkuun kasvihuoneeseen. Reilun viikon kuluttua tulin ohimennen kurkanneeksi ruukkua ja siellä oli 15 noin 10 sentin mittaista tainta odottamassa. Muutaman päivän kuluttua nousi vielä 16. taimi. Mikä kasvun voima!

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Vastustin koiran ottamista.

4 perheenjäsentä

Ydinperheemme on nelihenkinen, kun mukaan lasketaan koiramme, kaksivuotias hovawart Feeti. Vastustin koiran ottamista vedoten hankaliin työaikoihin ja pitkiin päiviin. Hävisin demokraattisen äänestyksen 2–1. Tyydyin osaani.

Ja kuinkas kävikään? Vaikka koiramme on koko perheen kaveri, koirasta ja minusta tuli pikapikaa parivaljakko, joka tekee yhdessä aamulenkit ja kulkee kotinurkissa peräkanaa. Pötköttelevän vahtikoiran rooliin kuuluu singahtaa ylös ja perään, jos emäntä lähtee vähänkin kauemmaksi.

Tulevalle voi tehdä jotain, mutta menneelle ei.

1 pitkä minuutti

Lapsuudenkodissani maatalossa asui aika ajoin myös perheen ulkopuolisia ihmisiä. Totuin katsomaan elämää sillä silmällä, että lähimmäisiä täytyy auttaa kykyjensä mukaan, ja yhteisvastuusta tuli elämääni ohjaava periaate. Maatalon elämä opetti myös realismia: se näytti, miten tänne synnytään, täällä eletään ja sitten kuollaan.

Oman kuolevaisuuteni kohtasin kymmenvuotiaana, kun hyppäsin korkeutta sahanpurukasaan ja tulin niin pahasti selälleni, että henkeni salpautui. Ajattelin siinä kuolemaa odotellessani, että jos tästä selviän, hoidan nuorinta veljeäni vaikka miten paljon. Elän nykyisinkin sillä asenteella, että kun jokin on tapahtunut, se on tapahtunut. Tulevalle voi tehdä jotain, mutta menneelle ei.

Yritän olla unessa kello 19, että ehdin nukkua noin seitsemän tuntia.

7 tuntia unta

Kun teen aamuvuoroa, herätys on yöllä 1.45. Yritän olla unessa kello 19, että ehdin nukkua noin seitsemän tuntia. Alkuillasta nukkumaan mennessä käy kyllä mielessä, mitä kaikkea voisi vielä tehdä ja harrastaa, jos voisi jatkaa iltaa. Toisaalta työpäiväni loppuu kello 13 ja ehdin laittaa päivätorkkujeni jälkeen perheelle päivällisen. Luulen, että he osaavat arvostaa tätä kiireetöntä iltapäivähetkeämme, johon on aika harvassa perheessä mahdollisuus. Onneksi olen iltauninen ja pidän työstäni, siksi jaksan tätä tahtia.

4 vuodenaikaa

Olen syntynyt marraskuussa, mutta rakastan kevättä. Marraskuusta selviän sillä, että käännän ajatukset tulevaan kevääseen. Varsinainen kevääni alkaa siitä, kun pääsen muokkaamaan kasvimaata ja miettimään, mitä kaikkea kylväisin.

Toukokuussa kevät on parhaimmillaan: muuttolinnut ovat saapuneet, lehti tulee puihin ja kasvukausi alkaa. Seuraan tiiviisti, miten vuodenajat minäkin vuonna vaihtuvat ja vertailen muun muassa eri talvien lumipeitteitä vanhoista valokuvistani. Ilmastonmuutos näkyy siinä, että syksyt jatkuvat pidempään ja keväät aikaistuvat.

Äärettömyyden pohtiminen on kulkenut mukanani kaikkiin elämäni vaiheisiin.

 ∞ avaruus

Onko äärettömälläkin rajansa? Olen lumoutunut pienestä pitäen tähtitaivaasta ja miettinyt sen ulottuvuuksia, mihin kaikkialle se jatkuu ja mitä siellä on. Äärettömyyden pohtiminen on kulkenut mukanani Ristiinan talvi-iltojen peltojen pientareilta kaikkiin elämäni vaiheisiin.

Äärettömyyteen liittyy myös suuri kysymys siitä, mistä kaikki on saanut alkunsa ja mihin kaikki on menossa. Haluan pitää sen kysymyksen avoimena ja toivon, että saisin pohtia sitä elämäni loppuun asti.

Seija Paasonen

Syntynyt 1959 Ristiinassa, asuu Tuusulassa.

Työ Meteorologi, säätoimituksen esimies, tietokirjailija.

Perhe Aviomies, poika ja koira.

Harrastukset Ei säännöllisiä harrastuksia, mutta kiinnostuksen kohteita ovat luonto, puutarha, matkustaminen, kirjallisuus ja kuvataiteet.

Ajankohtaista Kirja Taiteilijoiden taivaat meteorologin silmin ilmestyi keväällä 2018. Maaliskuussa 2019 Järvenpään taidemuseossa avautuu näyttely samasta aihepiiristä.

tuhnus

Terveiset taiteilijoiden taivaalta uskomaton näky tänään kun useampi kurki parvi sivalsi siivekkäästi ohi ikkunani enemmän kuin sata..silmä havaintona vaikea täysin totuutta kertoa..silti piristävä näky!!

Sisältö jatkuu mainoksen alla