Siniset hiukset tai paljastava paita – milloin toisen ulkonäköä saa kommentoida?

Oho, mikä tukka! Ihan karmea. Ja mikä tuo vaatekin on, ei kyllä sovi yhtään.

Kolme sukupolvea katsoo perheohjelmaa televisiosta. Mummi kommentoi ääneen kaikkea ruudussa näkyvää: juontajien vaatteita, vartaloita, hiuksia, meikkiä. Kymmenvuotias tyttärentytär kuuntelee korvat höröllään. Lopulta asiaan on pakko puuttua.

– Äiti, toisten ulkonäön kommentointi on epäkohteliasta, aikuinen tytär sanoo.

Mummi ehkä ajattelee, että eihän juontaja häntä kuule. Hänelle ei tule mieleen, että kommentit vaikuttavat kaikkiin niihin, jotka ne kuulevat.

Omassa mielessään voi ajatella mitä haluaa, mutta ääneen lausuttujen havaintojen kanssa kannattaa olla tarkkana. Kulttuuriimme on hiipinyt uusi ilmiö, kehorauha.

– Kukaan ei saa kommentoida toisen ulkomuotoa. Oma keho, ulkonäkö ja vaatetus ovat alueita, joihin muilla ei ole nokan kopauttamista, sanoo Väestöliiton asiantuntija Minna Oulasmaa.

Enää ei myöskään oleteta, että kaikkien pitäisi istua yhteen muottiin. Ihmisten erilaisuus on hyväksytympää ja moninaisuus itsestään selvää.

– Olemme tietoisempia, ja kulttuurinen katseemme on tarkempi. Näemme paremmin, mikä on sopivaa ja mikä epäsopivaa. Ymmärrämme, miten sanat voivat satuttaa ja johtaa jopa syrjintään, sanoo tutkija Hannele Harjunen Jyväskylän yliopistosta.

Mistä tarve arvostella tulee?

Kommentoija ei useinkaan koe tekevänsä mitään väärää.

– Monilla on suuri tarve lausua se kielenpäällä oleva kommentti. Vanhempina ja viisaampina he kokevat olevansa myös oikeutettuja opastamaan, Oulasmaa sanoo.

Silloin he käyttävät elämänkokemustaan perusteena väärälle asialle.

– Lausahduksella ”minähän tarkoitin vain hyvää” annetaan itselle oikeutus rikkoa toisen rajoja ja loukata kehorauhaa hyvän tarkoituksen nimissä. Ikä ei kuitenkaan anna siihen erityisoikeuksia. Päinvastoin elämänkokemuksesta ja viisaudesta pitäisi kummuta taito hienovaraisuuteen.

Jos kadulla kulkee nuori, jolla on siniseksi värjätty tukka tai paita, joka paljastaa enemmän kuin peittää, sen ei pitäisi olla sivullisen ongelma. Paheksua voi, mutta ei ääneen.

Närkästys voi olla tuhannen taalan paikka oppia itsestä lisää, jos sille antaa tilaisuuden.

– Sen sijaan, että katsoo toista, on hyvä kääntää katseensa itseen ja pohtia, miksi toinen herättää voimakkaita tunteita. Liittyvätkö ne kokemuksiin omassa nuoruudessa, harmiin omasta ulkonäöstä vai ovatko ne kateutta?

Elämänkokemuksesta pitäisi kummuta taito hienovaraisuuteen.

Kateutta voi synnyttää vaikka se, ettei itse uskalla pukeutua yhtä rohkeasti.

– Emme kuitenkaan yleensä halua tunnistaa kateutta itsessämme, joten naamioimme sen närkästykseksi, Oulasmaa selittää.

Kaikkiaan avarakatseisuus on helpompaa sukupolville, jotka ovat syntyneet uudenlaiseen ja suvaitsevampaan ilmapiiriin.

– Nuoret aikuiset ymmärtävät usein luonnostaan olla kommentoimatta toisen ulkonäköä. Heille on itsestään selvää, että se on yksityisasia, Hannele Harjunen sanoo.

Nykykulttuurin kasvatit eivät usein edes havaitse mitään erityistä ulkonäössä, joka aikuisissa saattaa herättää kummastusta.

Kehukin voi loukata

Myös ulkonäön kehumisessa kannattaa olla varovainen – tai ainakin miettiä, mitä tulee viestittäneeksi.

Kehut siitä, miten toinen on kauniisti hoikistunut, saattavatkin kannustaa laihduttajaa liian nopeaan ja epäterveelliseen painonpudottamiseen.

Voi myös olla, ettei kehuja suinkaan tiedä kaikkea: eräs nainen kertoi, ettei ollut koskaan saanut ulkomuodostaan niin paljon kehuja kuin silloin, kun hän laihtui käydessään läpi rankkaa vaihetta elämässään.

Mutta mitä tutumpi ihminen, sitä turvallisempia kehut ovat.

– Erityisesti painon suhteen olisin positiivisen palautteen antamisessa erittäin varovainen. Vain jos tuntee taustat ja tietää, että ylipainoinen henkilö on onnistunut kovalla työllä pudottamaan painoa, kehuja voi lausua, Oulasmaa sanoo.

– Muuttunutta ulkonäköä voi turvallisesti kommentoida esimerkiksi silloin, kun henkilö ottaa asian itse esille, Harjunen muistuttaa.

– Yleensä kampaus ja vaatteet ovat turvallisempia kehuttavia kuin suoraan kehoon liittyvät kommentit. Kehua voi ulkonäön sijaan myös sanoja ja tekoja.

Oulasmaa pitää myönteistä kommentointia ja kannustusta kuitenkin niin tärkeinä, ettei pihistelisi kehuissa väärin sanomisen pelossa.

– Ottaisin sen riskin, jotta voin sanoa toiselle jotain kivaa, vaikka ulkonäöstäkin. Jokainen, joka on saanut aitoja kehuja, muistaa sen pitkään. Kehujen nälkä ei häviä ihmiseltä koskaan, hän sanoo.

Kehuminen voi myös olla asia, joka pitää opetella, jos siihen ei ole kasvanut. Tärkeintä on, että kehu on aito ja että sen antaa luontevassa tilanteessa.

Yksinkertaisimmillaan jokainen voi miettiä, millainen kehu itsestä on tuntunut kivalta. Sellaisen hyvän voi helposti laittaa jakoon.

Artikkeli on julkaistu ET-lehden numerossa 19/2021.