Lukeminen ja musisointi Edvinin kanssa on nykyään Stefan Paavolan ykköshuvi.
Lukeminen ja musisointi Edvinin kanssa on nykyään Stefan Paavolan ykköshuvi.

Porvoolainen Stefan Paavola, 56, tuli yllättäen isäksi 53-vuotiaana. Hän uskoo, että olisi ollut nuorempana itsekkäämpi vanhempi.

Emme suunnitelleet lapsen hankkimista. Kun terveydenhoitaja kysyi neuvolassa raskaustestin jälkeen, mitä ehkäisyä olimme käyttäneet, emme saaneet sanaa suustamme. Ai ehkäisyä? Pitäisikö sellaista käyttää? Ehkä pitäisi, kun vaimo on nelikymppinen. Nyt naurattaa.

Yllätyslapsi sai minut onnesta sekaisin. Hän oli sekä minulle että puolisolleni ensimmäinen.

Aikaisempi suhteeni kesti 30 vuotta, mutta siinä ei ollut tilaa lapselle. Tärkeämpiä asioita olivat purjehtiminen, kapakassa istuminen, kavereiden tapaaminen ja ura. Elin muutenkin paljon itsekkäämmin kuin nyt ja väitän, että olisin myös isänä laittanut itseni etusijalle. En olisi ollut kovin hyvä isä.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Nyt minulla on elämänkokemusta ja sen myötä enemmän annettavaa. Tärkeimmät asiat elämässäni ovat nyt touhuaminen kolmevuotiaan Edvinin kanssa ja liikunta. Harrastan kuntoliikuntaa pari kolme kertaa viikossa, koska hyvä kunto auttaa jaksamaan. Muuten minulla ei ole Edvinin läheltä kiire mihinkään, paitsi välillä purjehtimaan. Esimerkiksi kapakkaillat eivät kiinnosta yhtään, vaikka työpaikkani sijaitsee kantakuppilani vieressä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

”Ennen isäksi tuloani en tiennyt, että kykenen tällaisiin tunteisiin.”

Isyys muuttaa miestä

Vaikeinta isyydessä on ollut sopeutua siihen, että käteni ovat sidotut koko ajan, sillä rutiinit pyörivät Edvinin tahdissa. En ymmärrä, miten yksinhuoltajat selviytyvät. Meitä on kaksi, mutta silti tuntuu ajoittain siltä, ettei omaa aikaa ole enää juuri lainkaan. Toisaalta, silloin kun aikaa lapselta jää, olen oppinut käyttämään sen todella tehokkaasti. Yleensä teen musiikkia. Keikkamuusikon työ on toinen elantoni, päivätyöni teen Ylen teknikkona.

Muita hankalia asioita ovat yöherätyksistä johtuva levon puute ja Edvinin tarve koetella rajojaan. Pinna palaa helposti etenkin aamuisin, kun pitäisi pukeutua nopeasti ja lähteä päiväkotiin. En ymmärrä, miten pukeutuminen voi kestää niin kauan – kysehän on aivan yksinkertaisesta asiasta!

Ennen isäksi tuloani en tiennyt, että kykenen tällaisiin vihan ja raivon tunteisiin. Toisaalta en myöskään tiennyt, millaista rakkautta ja läheisyyttä saan kokea. Isyys muuttaa miestä väistämättä. On upeaa huomata, että lapseni rakastaa minua pyyteettömästi. Mikään ei voita sitä tunnetta, kun hän vain haluaa syliin ollakseen lähellä. Että olen jollekin elintärkeä.

Minua luullaan usein vaariksi. Suurin osa ystävistäni on jo isoisiä. Minua se ei haittaa, vitsailen vain, että perässä tullaan. Minulla on vielä kaikki edessä!”

Artikkeli on julkaistu ET-lehden numerossa 6/2018.

Lue myös:

Mama maatuska

Sain toisen lapseni 40v. Asiaa kauhisteltiin, kyseltiin: onko sama isä? Ei saa saada lapsia niin vanhana, ei se käy.
Ei vaikka olisit 10 vuotta itkenyt, ja hartaasti toivonut. Ei käy.
Mies nyt ehkä, mutta ei nainen. Ja 50-vuotias nainen on liian vanha katsomaan jalkapalloa. Kiikkustuoliin vaan homehtumaan vanhat ämmät!

Vierailija

Onnittelut isäksi tulon johdosta!

Asia ei kuitenkaan ole näin yksioikoinen, jos on lapsia aiemmasta liitosta. Hyvä ystäväni on nykyisin 67-vuotias mies, joka ajautui avioeroon kuusikymppisenä pitkästä liitosta. Erosivat sovussa.  Pariskunnalla oli eron aikaan  30-vuotias tytär, jolla oli jo omia lapsia siinä 10 vuoden hujakoilla.

Ystäväni meni uusiin naimisiin parin vuoden päästä , itseään huomattavasti nuoremman naisen kanssa ja tuli uudelleen isäksi 63-vuotiaana. Hänellä on nyt 4-vuotias , ihastuttava tytär tästä liitosta. Mies on muikeana onnesta. Eläkeläisenä hänellä on nyt paljon  aikaa viettää pienokaisen kanssa, mikä ei ollut mahdollista edellisen liiton tyttären kanssa. Hän suree ainoastaan sitä, että koska on jo varsin iäkäs niin nähtävästi vuosikymmeniä ei ole paljoa jäljellä seurata nuoren tytön elämää. 

Vanhempi tytär on varsin mustasukkainen isästään eikä hyväksy ollenkaan sisarpuoltaan. Kaikista kovin pala tuntuu olevan, että nelivuotias on hänen paljon vanhempien lapsiensa TÄTI. Ihan tässä olen sivullinen mutta tuntuu se minustakin vähän eriskummalliselta.

Ystäväni on kertonut, että myös häntä luullaan usein pikkutytön isoisäksi. Eihän tuo kovin yleistä ole, tulla isäksi yli kuusikymppisenä , siinä mielessä ihmettely on ymmärrettävää.

Sisältö jatkuu mainoksen alla