Ennen Ritvan tapaamista en edes tiennyt, mitä naisten voimaannuttaminen tarkoittaa, Fatima kertoo.
Ennen Ritvan tapaamista en edes tiennyt, mitä naisten voimaannuttaminen tarkoittaa, Fatima kertoo.

Ritva Siikala ja Fatima Usman ovat tehneet näkyväksi eri maissa syntyneitä suomalaisia niin teatterissa kuin sen ulkopuolella. - Kulttuurien kohtaaminen on pöhkö termi. Kysehän on siitä, että ihmiset elävät ja oppivat yhdessä, Ritva sanoo.

Kun teatteriohjaaja Ritva Siikala ja näyttelijä, kouluttaja Fatima Usman tapaavat, molempien kylkiluut ryskyvät halauksen voimasta.

Näissä naisissa on virtaa vaikka muille jakaa, ja kyllä he jakavatkin, Ritva teatteriohjaajana ja Fatima monikulttuuristen koulutusten ja tapahtumien järjestäjänä ja vetäjänä.

Ritva ja Fatima tutustuivat vuonna 2000, kun Ritva perusti monikulttuurisen tutkimushankkeen Kassandra. Ritva oli pestaamassa uussuomalaisia näyttelijöitä Sateenkaari-teatteriesitykseensä, ja Fatima tuli paikalle saatuaan käsiinsä ilmoituksen, jonka Ritvan assistentti oli lähettänyt työvoimatoimistoille.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Fatiman läsnäolon voima teki Ritvaan heti lähtemättömän vaikutuksen, ja naiset ovat tehneet yhteistyötä ensitapaamisesta lähtien. Ystävyys on kasvanut yhdessä tekemisen myötä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Ritva Siikala:

"Olen oppinut Fatimalta, että Suomessakin voi elää afrikkalaisen sydämellisesti, pitää huolta muista ihmisistä.

Tavatessamme olimme hyvin eriarvoisessa asemassa toisiimme nähden ja aivan erilaisissa elämäntilanteissa.

Minä olin kohtuullisen tunnettu suomalainen teatteriohjaaja. Nigeriasta Suomeen muuttanut Fatima oli neljän lapsen työtön yksinhuoltajaäiti, joka ei puhunut juuri lainkaan suomea. Fatima ei ollut tuolloin lainkaan tämä kukoistava monivärinen johtajahenkilö, joka hän on nyt. Hän istui vähän kyyryssä näyttämön nurkassa ja katseli muita pelokkaana.

"Fatimalle oli suurta, että hän sai teatterityössä olla tasa-arvoinen kantasuomalaisten kanssa."

Sittemmin olemme tehneet yhdessä monenlaisia juttuja. Sen lisäksi, että Fatima oli mukana Sateenkaari-teatteriesityksessä, joka oli osa käynnistämääni taiteen ja tieteen monikulttuurista tutkimushanketta Kassandraa, hän oli alusta asti mukana perustamani taidekeskus Kassandran hallituksessa.

Fatimalle oli suurta, että hän sai teatterityössä olla tasa-arvoinen kantasuomalaisten kanssa. Kuulua yhteisöön! Hän piti myös suoranaisena ihmeenä sitä, että pyysin hänet Kassandran hallitukseen. Häntä kunnioitettiin tässä maassa ensimmäisen kerran. Hän on sittemmin perustanut monia yhteisöjä ja saattanut yhteen aasialaisia ja afrikkalaisia naisia.

Kassandra ei ollut pelkkää teatteria, vaan mukana oli monien eri alojen naistaiteilijoita. Ajatuksenani ei ollut pelastaa maahanmuuttajaraukkoja vaan tehdä taiteellista yhteistyötä uussuomalaisten osaajien kanssa. Hallituksessa, tukijoukoissa ja tekijöinä oli koko ajan sekä kanta- että uussuomalaisia.

FATIMA ON muuttunut näiden vuosien aikana valtavasti, mutta niin olen minäkin. Ymmärrykseni on kasvanut. Otin Fatiman usein mukaani, kun menin puhumaan työstämme erilaisille porukoille, sillä hänellä on kyky sytyttää vaikka kuinka suuri yleisöryhmä. Fatima sai opetusministeriössä tilintarkastajatkin tanssimaan afrotansseja.

Kun Lieksan kaupunki vastaanotti joitakin vuosia sitten pari sataa somalialaista pakolaista, siellä käynnistyi räikeä ristiriitojen kierre. Järjestimme nopeasti Kassandran porukalla Lieksaan tilaisuuden, jonne tuli kantalieksalaisia ja uusia tulokkaita.

Tanssimme, lauloimme, söimme karjalanpiirakoita ja sambusoja, joita kutsuimme somalialaisiksi karjalanpiirakoiksi. Esitin Fatiman kanssa kohtauksen näytelmästä Zambezi, jonka olimme tehneet pari vuotta aikaisemmin.

Minä olin näytelmässä kantasuomalainen pankinjohtaja, joka oli tullut pakolaisena kuvitteelliseen afrikkalaiseen maahan. Fatima oli ankara paikallinen maahanmuuttoviranomainen. Mukanamme tullut somalialaissyntyinen Saido Mohamed käänsi puheemme somaliaksi. Kaikki seurasivat päälaelle käännettyä tilannetta innoissaan. Yleisö nautti ja osoitti sen rajuin aplodein.

KAIKKI LAPSENLAPSENI ovat geneettisesti puoliksi afrikkalaisia, sillä vävyni on kotoisin Gambiasta ja poikani on adoptoitu Etiopiasta. Fatima on minulle Afrikan jatke. Emme ole perhetuttuja, vaan ystävyytemme on kahdenvälistä. Tunnen myös kaksi hänen vanhinta lastaan.

"Minua ottaa päähän tapa, jolla kulttuurien kohtaamisesta puhutaan. Kysehän on ihmisten välisestä kanssakäymisestä."

Kun teimme Zambezi-teatteriesitystä, Fatima ruokki päivittäin koko porukan. Ihailin häntä, kun hän kävi tapaamassa afrikkalaisia naisia sairaalassa, vaikkei tuntenutkaan heitä henkilökohtaisesti.

MINUA OTTAA joskus päähän tapa, jolla kulttuurien kohtaamisesta puhutaan. Kysehän on ihmisten välisestä kanssakäymisestä. Jokainen kantaa lapsuutensa kasvuajan kulttuuria mukanaan, ja jokainen avioliittokin on omalla tavallaan monikulttuurinen. Myös kantasuomalaiset ovat keskenään hyvin erilaisia.

Alkuaikoina minua harmitti aika lailla Fatiman silloinen afrikkalainen aikakäsitys. Aiheesta puhuminen on kuulemma rasistista, mutta sanon tämän silti. Suorastaan kihisin raivosta, kun Fatima saattoi tulla teatteriharjoituksiin reilusti myöhässä siitä huolimatta, että assistentti soitti joka aamu kaikille Sateenkaari-esityksessä mukana olleille uussuomalaisille.

Kun Fatima sitten lopulta saapui harjoituksiin, hän vain hymyili aurinkoisesti, että eikö ole kiva, että tulin paikalle. Sen jälkeen olen todella nauttinut, kun olen saanut vierestä seurata, miten Fatima oppi suomalaisen aikakäsityksen ja kouluttaa nyt maahanmuuttajia täsmällisyyteen."

Fatima Usman:

"Ritva eli Kuke on minulle ystävä, äiti ja mentori, kolme yhdessä. Olen oppinut häneltä kaiken, minkä osaan.

Kutsun Kukea Mama Afrikaksi, vaikka hän on pitkä ja vaalea suomalainen nainen. Ihmiset ajattelevat aina, että afrikkalaiset tanssivat ja laulavat, mutta intellektuaalinen ulottuvuus tuppaa unohtumaan. Afrikasta Suomeen muuttaneilla uussuomalaisilla on monenlaista ammatillista osaamista. Ritva on tajunnut tämän koko ajan. Hänellä on afrikkalainen sydän.

Käytän nykyisessä työssäni kaikkia niitä kokemuksia, joita olen saanut työskennellessäni Kuken kanssa. Hän on tehnyt minusta sen naisen, joka olen nyt. Kuken avulla olen löytänyt oman voimani ja paikkani suomalaisessa yhteiskunnassa. Avioiduin uudestaan kymmenen vuotta sitten nigerialaissyntyisen miehen kanssa ja toimin nykyään afrikkalaisten ja afrikkalais-eurooppalaisten Afaes-yhdistyksen puheenjohtajana.

"Ritva kiroilee ja suuttuu helposti. Olin hämmästynyt, koska afrikkalaiset eivät ilmaise suuttumusta avoimesti."

KUKE ON OLLUT edelläkävijä kanta- ja uussuomalaisten välisen yhteistyön tekijänä. Hän ei pelkää lausua totuutta. Häntä seuraamalla aloin ymmärtää, ettei haittaa, vaikka on eronnut nainen ja yksinhuoltaja. Suomessa naisten ääniä kuunnellaan. Täällä vallitsee sanan- ja mielipiteenvapaus. Kuke on antanut minulle mahdollisuuden astua esiin ja tulla näkyväksi.

Kerran matkustimme pienellä porukalla Lontooseen kansainväliseen tapaamiseen, jonka teemana oli eri kulttuureista tulevien naisten voimaannuttaminen taiteen avulla. Kassandran delegaatioon kuului neljä naista, jotka olivat syntyisin Nigeriasta, Kolumbiasta, Turkista ja Suomesta. Kaikilla oli suomalaiset passit, mitä passintarkastuksessa ihmeteltiin. Yksi meistä sanoi passintarkastajille, että kuule, Suomi näyttää nykyisin tältä.

RITVA KIROILEE paljon ja suuttuu helposti teatteriharjoituksissa, jos asiat eivät mene suunnitelmien mukaan. Aluksi ihmettelin sitä kovasti.

Afrikkalaiset eivät ilmaise vihaa ja suuttumusta avoimesti. Sitä pidetään huonona käytöksenä ja itsehillinnän puutteena. Vanhempia ihmisiä on aina kunnioitettava. Jos afrikkalainen suuttuu julkisesti, hän menettää kasvonsa ja kaikki ihmettelevät, millaisessa perheessä hän on oikein kasvanut. Suomessa asiat ovat toisin.

"Ennen kuin tutustuin Kukeen, en tiennyt, millaisia mahdollisuuksia Suomessa on."

Muistan jo edesmenneen äitini sanoneen, että elämässä on otettava vastaan kaikki, niin hyvä, paha kuin rumakin. Koskaan ei tiedä, mitä taitoja milloinkin tarvitsee tullakseen toimeen. Ei ole mahdollista ottaa vastaan pelkkää hyvää. Kaiken vastaanottaminen valmistaa ihmistä tuleviin haasteisiin. Kuken kanssa olen oppinut elämästä paljon. Kutsun häntä suomalaiseksi äidikseni. Hänen kanssaan voin puhua kaikesta.

ENNEN KUIN tutustuin Kukeen ja menin mukaan Kassandraan, en tiennyt, millaisia mahdollisuuksia Suomessa on. Sitä ennen elin päivän kerrallaan pienten lasteni kanssa ja yritin selviytyä kaikesta. En ajatellut mitään isoa. Ritvan kanssa olen saanut kasvaa.

Uskon, että ystävyytemme kestää niin kauan kuin elämme. Tapaamme teatterissa, kahviloissa ja toistemme luona. Olen käynyt Ritvan suutarinmökillä, ja Ritva on käynyt syömässä Helsinkiin perustamassani African Pots -lounasravintolassa. Seuraamme toistemme tekemisiä suurella mielenkiinnolla. Ritva keksii aina jotain uutta."

Fatima seikkailee myös Ritva Siikalan kirjassa Mustasielu valkonaama (Aula & Co 2016).

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla