”Ihailin koulussa Mainan sileää pallokampausta ja isoja ruskeita silmiä. Missiaineista!” Tarja Tallqvist muistelee.
”Ihailin koulussa Mainan sileää pallokampausta ja isoja ruskeita silmiä. Missiaineista!” Tarja Tallqvist muistelee.

Ystävän voi löytää vanhemmallakin iällä. Marjaana ”Maina” Ellenberg ja Tarja Tallqvist ystävystyivät kuusikymppisinä. 

Marjaana Ellenberg, 74, ja Tarja Tallqvist, 74, Espoo

Marjaana: Tarja ja minä tunsimme toisemme jo Lauttasaaren yhteiskoulussa, mutta ystävystyimme vasta yli kuusikymppisinä.

Nuorena en juuri noteerannut Tarjaa, koska hän oli luokkatoverini pikkusisko ja vuotta alemmalla luokalla. Yhteisen ystävämme kautta tiesin kyllä Tarjan kuulumiset. Tarja seikkaili maailmalla ja teki televisiodokumentteja sosiaalisista epäkohdista. Ihailin Tarjaa: hän on vahva, kiihkeä persoona, joka imee ihmisiä mukaansa, ja rohkea kuin mikä.

Tarja on rohkea kuin mikä.

Viisikymppisenä Tarja opiskeli lähihoitajaksi ja alkoi ajaa parempaa vanhustenhoitoa. Olin mukana vaalikampanjassa, kun hänet valittiin eduskuntaan vuonna 2007. Ystävämme ehdotti minua Tarjan eduskunta-avustajaksi, boheemi tarvitsisi rinnalleen vääpelityypin. Olin ollut silloin vuoden eläkkeellä ja innostuin heti, erityisesti Tarjan ajamien asioiden takia.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Yhteiset ystävät ja nuoruus Lauttasaaressa on tehnyt ystävyyden helpoksi.

Yhteistyömme toimi loistavasti. Tarja ei ole mikään järjestäjä, ja saatoin auttaa häntä taloushallinto- ja viestintäkokemusteni takia. Pitkä tuttavuutemme muuttui eduskunnassa läheiseksi ystävyydeksi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Symbioosi, on jatkunut. Ensin murtui Tarjan jalka, sitten minun. Jelppaamme toisiamme. Voimme jakaa kaiken, puhua lapsista, lapsenlapsista ja kirjoista. Yhteiset ystävät ja nuoruus Lauttasaaressa on tehnyt ystävyyden helpoksi.

Tarja: Ihailin koulussa Mainan sileää pallokampausta ja isoja ruskeita silmiä. Missiaineista! Minä olin tällainen mustiainen ja vuotta nuorempi, halveksittava pikkutyttö.

Ollaan turvallisesti samassa veneessä, voidaan sääliä itseämme, parkua ja nauraa.

Eduskunta-avustajakseni haki satoja ihmisiä, maatalouslomittajasta professoriin. Se oli hämmentävää. Maina ei hakenut, mutta hänet otin, luotin häneen heti. Eduskunta on aika hulppea paikka, tukeuduimme toisiimme ja myös tuuletimme yhdessä, Mainalla on loistava huumorintaju. Eduskunnan kopperoissa löysimme toisemme.

Minulla on ollut menorikas elämä. Enää ei tapahdu paljon. En olisi ikinä uskonut, että vanheneminen on niin kova pudotus. Olen joutunut rakentamaan uutta elämää.

Huoli toisesta on aina läsnä.

Ystävyys Mainan kanssa on arjen ystävyyttä. Ollaan turvallisesti samassa veneessä, voidaan sääliä itseämme, parkua ja nauraa. Tänä vuonna, kun olemme molemmat murtaneet jalkamme, olen tajunnut, mitä ystävyys on. Voi pyytää apua - minulle se on ollut vaikeaa. Ei tarvitse noudattaa käytöksen kultaista kirjaa, että Maina jaksaisi olla ystäväni. Maina tulee kahville, ja kohta hän jo kuhkii kukkapenkissäni.

Huoli toisesta, menettämisen pelko on läsnä tässä iässä – sitä se rakkaus ja ystävyys tuo. Ja sen, että on kauhean iloinen kaikista tapaamisista.

Lue myös:

Pari hyvää ystävää riittää

2–5 

Läheiset ystävät, joiden kanssa voi jakaa kaikki asiansa.

15

Luotetut ystävät, joiden kanssa yhteydenpito on harvempaa kuin lähiystävien.

50 

Tuttavapiiri. Juttu luistaa, kun osutaan yhteen, mutta sovittuja tapaamisia on harvoin.

15 %

yksin asuvista 65–84-vuotiaista naisista ja 35 prosenttia miehistä tuntee itsensä yksinäiseksi.

70 %

SPR:n ystävätoiminnan vapaaehtoisista on yli 60-vuotiaita ja 90 prosenttia naisia. Kolmannes vapaaehtoisista tulee toimintaan, koska haluaa itse saada uusia ystäviä.

Lähteet: Psychologytoday.com, Ikivihreät-aineisto, SPR

Juttu on julkaistu ET-lehden numerossa 4/2018.

Sisältö jatkuu mainoksen alla