Sinikka katkaisi yli 50 vuotta kestäneen ystävyyden sen jälkeen, kun ymmärsi, ettei ystävyys ole tasapuolista.

Olemme tunteneet toisemme lapsuudesta asti. Olimme silloin parhaat ystävät, erottamattomat. Tapasimme toisiamme aikuisinakin tiiviisti, vaikka olimme molemmat perheellisiä ja työelämässä. Olimme myös perhetuttuja ja vietimme paljon aikaa yhdessä pariskuntina.

”Imaisin hänen tunteensa itseeni.”

Ruuhkavuosien aikana ystäväni joutui vaikeisiin elämäntilanteisiin ja hänellä oli kova tarve purkaa pahaa mieltään minulle. Se oli raskasta, koska imaisin hänen tunteensa itseeni enkä osannut ottaa niihin etäisyyttä. Minulla ei ollut samanlaista tarvetta purkautua, mutta ystäväni olisi halunnut olla vielä enemmän kanssani. Tuntui, että hän oli mustasukkainen muille ystävilleni ja jopa lapsenlapsilleni.

”Ystäväni on meistä voimakkaampi persoona.”

Meille oli muodostunut tietynlainen kaavoihin kangistunut tapa tavata ja seurustella. Olisin halunnut muuttaa sitä ja keskustella myös itseäni kiinnostavista asioista, mutta en pystynyt kertomaan, kuinka syvästi elin hänen maailmaansa. Olin liian myöntyväinen ja koetin vain toteuttaa hänen toiveitaan. Ystäväni on meistä voimakkaampi persoona. Itse olen empaattinen ja kiltti, ja minun on vaikea pitää puoliani.

60 ikävuoden kieppeillä minulla oli töissä rankkaa ja sairastelin. Väsyin totaalisesti ja kirjoitin ystävälleni kirjeen, jossa kerroin, etten jaksa näin läheistä ja tiivistä ystävyyttä. Tuntui, ettei hän ymmärtänyt minua, ja minun piti pyydellä häneltä anteeksi.

Jatkoimme ystävyyttä, mutta se muuttui muodolliseksi ja varovaiseksi. Tapaamisemme harvenivat. Harkitsin irtiottoa, tuntui, että elämässäni on noihin aikoihin muutakin. Ajattelutapamme muuttuivat ja kasvoimme eri suuntiin. Emme osanneet puhua avoimesti emmekä korjata välejämme, vaikka siihen olisi ollut tarvetta.

”Nyt voin vapaammin elää omaa elämääni.”

Muutama vuosi sitten olimme ystäväni luona vierailulla. Illan aikana hän kertoi olevansa pettynyt minuun ja ja arvosteli minua miehensä kanssa rankasti. Tilanne oli uhkaava ja jopa pelottava, myös mieheni mielestä. Järkytyin kovasti ja pelko jäi elämään. Koin, etten pysty selvittämään asiaa. Tilanne lukkiutui ja ystävyytemme katkesi.

Ystäväni otti minuun myöhemmin yhteyttä ja koetti vielä jatkaa ystävyyttämme, mutta vastasin, etten kykene. Koko prosessi on ollut raastava ja haavoittava ja verotti voimiani pitkän aikaa. Olen ollut hämmentynyt ja surullinen ja miettinyt, enkö osaa tämän paremmin hoitaa ihmissuhteitani.

Sitten kun olin selvinnyt järkytyksestä, minusta tuntui toisaalta myös vapauttavalta. Nyt voin vapaammin elää omaa elämääni.”

Lue myös:

 

Sinikan vinkit

1. Kuuntele itseäsi

Tunnista omat voimavarasi.

2. Älä yritä liikaa

Sinun ei tarvitse olla ystävä yli omien voimiesi.

3. Ole rehellinen...

... itsellesi ja ystävällesi.

4. Pidä omat tunteesi erillään...

...ystäväsi tunteista.

5. Pidä puolesi.

Älä suostu vain kuuntelijan rooliin.