Tarjan tyttären koira Penni on ollut rakastettu vieras ystävien kodissa. Penni kuoli pian kuvan ottamisen jälkeen.
Tarjan tyttären koira Penni on ollut rakastettu vieras ystävien kodissa. Penni kuoli pian kuvan ottamisen jälkeen.

Maarit Fred ja Tarja Muukkonen muuttivat yhteen runsas vuosi sitten. Ystävykset kokivat, että tulevia eläkepäiviä on turvallisempi ja ennen kaikkea hauskempi viettää yhdessä.

Maarit Fred, 67, ja Tarja Muukkonen, 59, istuvat yhteisen kotinsa olohuoneessa Helsingin Vallilassa. Kumpikin on nostanut jalat rennosti pöydälle ja juttu luistaa.

Naiset ovat tunteneet toisensa pian 20 vuotta, ja ystävyys on vankka. Kämppäkavereita he ovat olleet reilun vuoden.

– On hienoa asua yhdessä ihmisen kanssa, joka tuntee minut hyvin. Ei tarvitse selitellä mitään, eivätkä jutun aiheet lopu kesken, Tarja sanoo.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Naiset ovat tutustuneet toisiinsa työssään tietotekniikan kouluttajina ja alan opintojen parissa. Maarit on ollut pari vuotta eläkkeellä, mutta työasioista riittää puhuttavaa edelleen. Moni muukin asia yhdistää. Kumpikin on eronnut, ja lapset ovat jo aikuisia.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Meille ei ole väliä, mitä muut meistä ajattelevat.

Yhteen muuttamisesta alettiin puhua siinä vaiheessa, kun Maaritin eläkeikä lähestyi. Tarjan tyttäret olivat juuri muuttaneet pois kotoa, ja hän asui yksin isossa huoneistossa.

– Monet miehet ajattelevat, että olemme pari, koska asumme yhdessä. Emme ryhdy selittelemään asiaa. Meille ei ole väliä, mitä muut meistä ajattelevat, Tarja sanoo.


Keskustaan, kiitos!

Ystävykset perustivat jo vuosia sitten pankkitilin, jota he käyttivät yhteisiin kulttuuriharrastuksiin ja matkoihin. Yhteenmuuton jälkeen kulttuuritilistä tuli kulttuuri- ja asuntotili. Lomamatkoilla ystävyksillä on jo aiemmin ollut mukanaan lompakko, josta he maksavat yhteiset menot reissussa.

Tarja ja Maarit olivat siis jo vuosien varrella tottuneet jakamaan asioita keskenään, mutta yhteen muuttamiseen johtivat käytännön syyt.

Kumpikin kaipasi Helsingin keskustaan. Maarit asui aiemmin Espoon Leppävaarassa ja oli kyllästynyt ajamaan pitkiä matkoja autolla. Tarja nautti Helsingin Siltamäessä luonnon läheisyydestä, mutta oli huomannut, että alue ei enää tarjonnut hänelle niitä asioita, mitä hän kaipasi.

Siltamäki on nukkuma- ja pikkulapsilähiö.

– Siltamäki on nukkuma- ja pikkulapsilähiö. Siellä on kiva olla hiekkalaatikolla ja koirapuistossa, mutta aikuiselle ihmiselle siellä ei ole muuta kuin kauppa ja R-kioski. Minua, kuten Maaritiakin, kiinnostavat taidenäyttelyt, elokuvat ja teatterit, Tarja sanoo.

Ratkaisuun vaikutti myös raha. Yhdessä oli mahdollista saada suurempi asunto ja paremmalta paikalta.

Sijoittamalla yhteiseen asuntoon Tarja ja Maarit saivat tilavan kodin Helsingin keskustan tuntumasta.

Ongelmana pohjakaava

Asunnon metsästys alkoi kolme vuotta sitten ja osoittautui luultua vaikeammaksi. Monien asuntojen ongelmana oli pohjakaava. Huoneistoja ei yleensä ole suunniteltu ystävysten asunnoksi.

Varsinkin vanhemmissa asunnoissa oli usein liukuovella erotettu ruokailuhuone, jota oli hankala muuttaa makuuhuoneeksi. Toive kahdesta vessasta oli myös aika mahdoton.

Se miehen kanssa asuminen, me-yksikkönä eläminen, on jo nähty.

Tarjolla on taloyhtiöitä, jotka on tarkoitettu ikäihmisille ja joihin on rakennettu yhteisiä tiloja ruuanlaittoa ja erilaisia harrastuksia varten. Maarit ja Tarja tutustuivat myös yhteen tällaiseen kohteeseen, mutta törmäsivät samaan ongelmaan, pohjakaavaan. Huoneistot oli suunniteltu yksinasuvien ja pariskuntien käyttöön.


Seura tuo turvallisuutta

Tarjan ja Maaritin yhteenmuuton yksi syy oli yksinäisyyden torjuminen. Molemmista on mukava tietää, että lähellä on toinen, joka katsoo hieman perään ja pitää huolta, käy esimerkiksi apteekissa ja kaupassa, jos itse on sairaana tai muuten estynyt.

– Ei sitä viitsi eikä halua roikkua lapsissa sillä tavalla, Maarit sanoo.

Turvallisuuden tunne ja apu arjessa ovat syitä, joiden takia yhteisöllinen asuminen kiinnostaa nyt ikäihmisiä. Tarjalla ja Maaritille yhteen muuttaminen oli myös vaihtoehto parisuhteen kaltaiselle yhdessä asumiselle.

– Se miehen kanssa asuminen, me-yksikkönä eläminen, on jo nähty, Tarja sanoo.

Ystävysten mielestä vanhemmalla iällä seurustellessa haluaa pitää kiinni myös omasta elämästä. Pariskuntana voi nauttia yhteisestä ajasta ja silti säilyttää yksityisyytensä.

Kämppäkaverin kanssa ei ole tarvinnut riidellä kotitöistä. Elämänkumppanin kanssa niistä syntyy sanaharkkaa herkemmin, kumpikin ottaa usein helpommin itseensä ja peilaa toisen käytöstä. Ystävän kanssa ei tarkkaile toisen sanomisia ja tekoja samalla tavalla.

Onnistunut palapeli

Toukokuussa 2016 ystävykset vihdoin löysivät etsimänsä. He tekivät ostopäätöksen asunnosta Helsingin Vallilassa. VR:n konepajan alueelle rakennettu talo oli ostohetkellä vasta piirustusvaiheessa, joten he pääsivät myös itse vaikuttamaan pohjakaavaan.

Kaksikerroksinen asunto sopi heille mainiosti. Asunnon ensimmäisessä kerroksessa on eteinen, Maaritin huone ja vessa. Toisessa kerroksessa ovat Tarjan huone, vierashuone ja toinen vessa. Siellä ovat myös asunnon yhteiset tilat, keittiö ja olohuone. Huoneiston saunan naiset muuttivat säilytystilaksi jo suunnitteluvaiheessa.

Ennen asunnon ostoa varmistimme, että konepajan aluetta ei olla hävittämässä.

Olohuoneesta on kulku isolle parvekkeelle, josta voi ihailla vanhan konepajan korkeaa piippua.

– Ennen asunnon ostoa varmistimme, että konepajan aluetta ei olla hävittämässä, koska emme halunneet luopua tästä maisemasta. Toivomme, että aluetta elävöitetään entisestään ympärivuotisella toiminnalla, Maarit kertoo.

Kaunis piano hankittiin Tarjalle käytettynä, kun hän oli 11-vuotias. Yhdessä koskettimessa on vuosiluku 1925.

Ennen muuttoa naiset kävivät yhdessä läpi tavarat, joita kumpikin haluaa tuoda mukanaan uuteen kotiin. Huonekalut sopivat hyvin yhteen ja niiden paikat loksahtivat helposti kohdalleen.

Keittiössä on Maaritin mukana tullut vitriini, missä on esillä molempien laseja, kippoja ja kuppeja. Tarjan tuoma kirjahylly on jaettu kolmeen osaan, jotka on sijoitettu yläkerran eri huoneisiin. Kumpikin joutui luopumaan osasta kirjojaan, koska kaikki eivät olisi mahtuneet uuteen kotiin. Naiset kokosivat taide-, matkailu- ja runokirjat yhteen ja sijoittivat ne olohuoneen kirjahyllyyn, josta niitä voi helposti selailla ja lukea.

Minun täytyi tarkistaa Maaritilta vain ­­se, kestääkö hän suurpiirteisyyttäni siivoamisen suhteen.

Uutena naiset hankkivat asuntoon ainoastaan tuolit keittiön pöydän ympärille.

Arkea ilman sääntöjä

Yhteen muuttaminen ei huolettanut Maaritia ja Tarjaa ollenkaan. He tunsivat toisensa ennestään jo niin hyvin.

– Minun täytyi tarkistaa Maaritilta vain ­­se, kestääkö hän minun suurpiirteisyyttäni siivoamisen suhteen, Tarja sanoo.

Siivousvuoroista tai kaupassa käymisistä ei tarvitse sopia erikseen. Ne sujuvat ilman tarkkoja sääntöjä.

Yhdessä asuminen on paljastanut, että naisilla on samoja tapoja. Kumpikin tekee harvoin vain yhtä asiaa kerrallaan, mikä näkyy esimerkiksi siinä, että ylä- ja alakerran vessoissa voi olla samanaikaisesti menossa yhdistetty hampaiden pesu- ja tasapainoharjoitusrituaali.

– Fysioterapeutti on kertonut, että hampaidenpesu on hyvä hetki harjoitella yhdellä jalalla seisomista, Tarja kertoo.

– Kuka nyt malttaa vain seistä paikoillaan niin kauan, Maarit jatkaa.

Kiasma on yksi Maaritin ja Tarjan lempi museoista Helsingissä.

Yksityisyyttä sopivasti

Koska Tarjan ja Maaritin perheet ovat pitkän ystävyyden aikana tulleet tutuiksi keskenään, perheenjäsenet eivät ihmetelleet naisten päätöstä etsiä yhteistä kotia. Tuttavat kommentoivat asumisjärjestelyä senkin edestä.

– Naiset ovat erityisen kiinnostuneita asiasta, mutta epäilevät, etteivät itse pystyisi samaan, Tarja kertoo.

Koska asumismalli mietityttää niin monia, Maarit ja Tarja järjestivät yhteiset tupaan­tuliaiset.

– Ystävienkin oli varmasti hyvä päästä näkemään, miten me nyt asumme, Maarit sanoo.

Tärkeintä yhteisasumisessa on toisen huomioon ottaminen. Jos toisella on vieraita, toinen antaa heille tilan viettää aikaa keskenään. Jos toinen on keskittynyt omaan juttuunsa tai hänellä on oman huoneen ovi kiinni, toinen ei mene häiritsemään.

– Sen enempää yksityisyyttä en ole kaivannut. Sitä oli ennen koko asunnon täydeltä, Tarja sanoo.

Arkisista ruokaostoksista tai vessapaperin hankkimisesta ei pidetä kirjaa.

Molempien lapsilla on asuntoon vara-avaimet, ja he ovat aina tervetulleita kylään. Vierashuone on myös usein Tarjan siskon tai vanhempien käytössä, he kun tulevat pidemmän matkan päästä vierailulle.

Toisen huomioon ottaminen on sitäkin, että keittää kahvia molemmille, ottaa toisenkin tummat pyykit pesukoneeseen omaa pyykkiä pestessään ja ostaa vessapaperia, jos huomaa sen olevan lopussa.

Arkisista ruokaostoksista tai vessapaperin hankkimisesta ei pidetä kirjaa. Ystävykset uskovat, että kulut menevät tasoihin itsestään.

Yhteiseltä tililtä hoidetaan asumiseen liittyvät kulut. Sähkölaskut ja suuremmat menot kirjataan ylös Excel-dokumenttiin, jottei kummallekaan ei jää sellaista oloa, että on maksanut liikaa tai liian vähän.

Maarit ja Tarja tutustuivat työn kautta 19 vuotta sitten.
Maarit ja Tarja tutustuivat työn kautta 19 vuotta sitten.

Entä jos toinen rakastuu?

Maarit ja Tarja ostivat asunnon ajatellen, että asuvat siinä niin kauan kuin voivat.

Ystävykset olivat miettineet yhteisasumista tarkasti ennakkoon ja löysivät paljon hyviä, käytännöllisiä syitä yhteen muuttamiselle. Parasta yhdessä asumisessa on kuitenkin sen hauskuus. On tärkeää, että voi puhua, itkeä ja nauraa yhdessä.

Tietenkin on mahdollista, että toinen rakastua räimähtää niin että taju lähtee.

Entä jos toinen haluaa muuttaa pois? Sitä vaihtoehtoa he eivät ole miettineet. Jos tulee ongelmia esimerkiksi terveyden tai rahan suhteen, asia ratkaistaan sitten tilanteen mukaan.

– Tietenkin on myös mahdollista, että toinen rakastua räimähtää niin että taju lähtee. Silloin täytyy vain yrittää puhua toiselle vähän järkeä, Tarja sanoo nauraen.

Yhteiset arvot & ystävyys

  • Ikääntyvät ihmiset muut­taisivat mieluiten yhteen ­ihmisten kanssa, joilla on ­samanlaiset arvot ja ajattelu­tapa. Tämä ­huomattiin Vanhustyön keskus­liiton ja työeläke­yhtiö Ilmarisen viime vuonna julkaiseman ­Asuminen ja ­yhteisöllisyys ­-tutkimuksen tuloksia seuloessa.
  • Asuinkumppaneiden ykkösiä eivät olleet sukulaiset vaan ­ystävät. Yhteisöllinen asuminen kiinnosti joka kolmatta ­tutkimukseen osallistunutta.
  • Tilastokeskuksen mukaan suurin yksinasujien ryhmä ­vuonna 2015 oli 68-vuotiaat naiset. 55 ikävuoden jälkeen naiset ovat yksinasuvien ­enemmistönä.
  • Miehet uudelleen avioituvat naisia useammin, mikä voi ­osaltaan selittää ­yksinasuvien naisten määrää.

Juttu on julkaistu ET-lehden numerossa 18/2018

Vierailija

Todella mahtavaa, että tälläistä ustävyyssuhteita on. Se on nykyään harvinaista. Voi luottaa toiseen täydellisesti, ja on turvallista asua ja elää ystävän läheisyydessä. Eikä koskaan tunne yksinäisyyttä. Avioliitossakin ihminen voi olla yksinäinen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla