Millaisia ihmisiä ja koteja pilee aivan tavallisen kerrostalon sisällä? ET:n toimittaja lähti kyläilemään. Tervetuloa Kaarikuja 5:een Helsingin Kontulaan!

Sydänmäet ovat asuneet talossa 50 vuotta. Ollikaiset ovat rakentaneet sisustuksensa Lundia-hyllyn ympärille. Grandan perheen olohuone on leikkikeskus. Tervetuloa Kaarikuja 5:een!

Sydänmäki, 1. kerros, 92 neliötä

50 vuotta tässä olohuoneessa

Helsingin Kallio jäi, kun Pekka ja Kirsti Sydänmäki muuttivat pienestä kodistaan vastarakennettuun uuteen taloon Kontulaan vuonna 1967. Lapset Marja, 8, ja Antti, 7, saivat omat huoneet. Samana vuonna syntyi vielä Jussi.

– Nyt taloyhtiössä asuu enimmäkseen vanhoja ihmisiä. Lapsiperheitä on hyvin vähän, Pekka, 86, toteaa.

Pekka istuu lempipaikallaan olohuoneen sohvalla katsomassa televisiosta urheiluohjelmaa. Melkein laji kuin laji kelpaa, mutta erityisen mieluisaa katsottavaa on ampumahiihto, jota Pekka on itsekin harrastanut.

Kotoisat nahkasohvat ostettiin aikoinaan pohjalaiselta kulkukauppiaalta, joka ajoi rekan pihaan. Siitä lähti kalusteita moneen kotiin.

– Huonekalut olivat kalliimpia kuin nykyisin. Ostimme ensin nojatuolit ja myöhemmin sohvan, Kirsti, 82, muistelee.

Kirstin lempipaikka on nojatuoli, jossa hän lukee tai tekee käsitöitä. Jos telkkari pauhaa liikaa, hän siirtyy lukemaan kirjastohuoneeseen, jossa on vanhat kirjahyllyt tietosanakirjoineen.

– Meillä on monta ylimääräistä huonetta. Yksi niistä on minun ompeluhuoneeni. Korjaan siellä usein vaatteita, Kirsti kertoo.

Kirsti kävelee usein läheisessä metsässä ja käy jumpassa. Pekan jalat eivät enää kestä pitkiä kävelyitä, mutta Kontulan ostarilla hän piipahtaa päivittäin.

Kirsti on kotoisin Hirvensalmelta ja Pekka entisen Hämeen läänin Koskelta.

– Koskella on kesäpaikkamme. Vietämme siellä joka kesä pitkiä aikoja.

Mäntylä ja Granda, 2. kerros, 94 neliötä

Leikkiä ja tanssia

Hulina ja meteli on melkoinen, kun Sara, 3, ja Sofia, 5, esittävät tanssikoreografioitaan olohuoneessa. Isä Mauricio Granda, 36, lähtee leikkiin mukaan. Sen nimi on el sapito, sammakko. Isä heittää tyttöjä ilmaan ja he kirkuvat.

Maria Mäntylä-Granda, 35, kertoo, että olohuone on leikkikeskus. Siksi heillä ei ole siellä sohvapöytääkään.

Perhe muutti Kaarikujalle viisi vuotta sitten Kalliosta. He ihastuivat isoon pihaan, jossa on paljon puita ja tilaa leikkiä.

– Myös asunnon muoto, tunnelma ja kohtuullinen hinta vaikuttivat ostopäätökseen. Täällä on hyvät palvelut ja töihin keskustaan pääsee metrolla 16 minuutissa, Mauricio toteaa.

Olohuoneessa on kaksi sohvaa, joista toinen on jostain syystä suositumpi. Tytöt pomppivat vain siinä, ja sille Mauriciokin kellistyy katsomaan jalkapalloa telkkarista.

– Minä loikoilen sohvalla halutessani katsella ikkunasta näkyvää mäntymetsää. Se on rauhoittava sielunmaisemani, Maria sanoo.

Mauricio haluaisi olohuoneeseen jalkapalloaiheisen viirin tai lipun, koska hänen kotimaassaan Equadorissa kaikilla on sellainen. Maria ei lämpene ajatukselle.

– Sen sijaan maalasimme Mauricion toivomuksesta kaikki kodin seinät värikkäiksi. Hän ihmetteli suomalaiskotien valkoisia seiniä.

Kodin tyyli on yksinkertainen, valoisa ja tunnelmallinen. Perhe mahtuu asumaan tässä kodissa pitkään. Kesäisin he viettävät aikaa pihalla.

– Tykkäämme grillailla. Pihalle valmistui juuri uusi grillikota, Maria iloitsee.

Haaja ja Rintasaari, 8. kerros, 72 neliötä

60-luvun tunnelmaa

Kahdeksannesta kerroksesta on upeat näkymät. Siellä asuvat Tuija Haaja, 34, ja Mikko Rintasaari, 50, puolivuotiaan Väinö-poikansa kanssa.

Tuija ja Mikko fanittavat 50-60-lukuja ja ovat sisustaneet kotinsa talon rakennusvuoden 1967 henkiseksi.

–Teimme koko remontin itse. Tykkään sisustaa ja ravata kirppareilla. Vuosien saatossa olemme keränneet paljon vintage-huonekaluja ja -tavaraa. Pukeutumistyylinikin on 60-luvun henkinen, mekkoja on varmaan parisataa. Onneksi minulla on iso vaatehuone, Tuija nauraa.

Olohuoneen järjestys muuttuu usein, sillä Tuija kaipaa vaihtelua. Tyylikäs cocktail-nurkka on huoneen erikoisuus.

–Siinä on kiva naukkailla ja kuunnella musaa. Hienon pöydän löysimme rähjäisessä kunnossa kirppikseltä Karhulasta, Mikko kertoo.

Mikko ja Tuija muuttivat taloon kaksi vuotta sitten. He ihastuivat asunnon toimivaan pohjaan, valoisuuteen ja isoon vaatehuoneeseen.

–Asunnon kunto ei ollut hääppöinen, sillä perikunta oli pitänyt huoneistoa tyhjillään monta vuotta. Mutta sellaista etsimmekin, ja hinta oli edullinen. Nyt myydessämme saimme tästä 149 000 euroa, Mikko kertoo.

Pariskunta pitää remontoimisesta, ja pian se puuha on jälleen edessä. He muuttavat Riihimäelle vuonna 1949 rakennettuun taloon, joka on pitkälti alkuperäiskunnossa.

–Siitä tulee 50-luvun amerikkalaistyylinen koti. Olemme jo tilanneet sen henkeen sopivat mintunvihreät ja vaaleanpunaiset keittiökoneet, Tuija kertoo.

 

Vita, 8. kerros, 92 neliötä

Kuka ensin nojatuolissa?

Vitan perhe on harvoin yhtä aikaa kotona. Jaana Vita, 54, työskentelee lähihoitajana kolmivuorotyössä, ja Kapela Vita, 51, tekee iltavuoroja bussinkuljettajana. Doris Vita, 15, vetäytyy koulusta tullessaan omaan huoneeseensa.

– Me olemme äidin kanssa niin suomalaisia, pidämme hiljaisuudesta. Mutta kun papa tulee kotiin, hän avaa telkkarin ja radion, laittaa toisinaan levynkin soimaan ja alkaa huutaa puhelimeen. Hän tykkää ihmisistä, kuhinasta ja metelistä ympärillään, koska tottunut sellaiseen kotimaassaan Angolassa. Argghhh, Doris nauraa.

Perhe muutti Kontulaan vuonna 2004. Ostopäätöksen ratkaisi iso keittiö, jossa Jaana tykkää kokata. Olohuoneessa kaikkien suosikkipaikka on telkkarin lähellä oleva nojatuoli. Siitä taistellaan, vaikka toinen tuoli on yhtä mukava.

– Kapelan mielestä sohva on kiva, hän olisi halunnut enemmänkin tätä tyyliä. Minä sanoin, että vain kuolleen ruumiini yli, Jaana nauraa.

Värikäs taulu on Brasiliasta. Norsunluukynttilät toi taloon intialainen vaihto-oppilas, joka oli perheessä vähän aikaa sitten. Doris on menossa pian lyhyeen vaihtoon Intiaan ja myöhemmin vuodeksi Ranskaan.

Kodissa kuulee monia kieliä. Kapela puhuu äidinkielensä kikongon lisäksi lingalaa, portugalia, ranskaa, suomea, saksaa ja englantia.

Doris käy englanninkielistä Kulosaaren koulua. Kaveripiiri on aika kansainvälinen.

– Jo omilleen muuttanut veljeni Daniel, 19, liikkuu Kontulassa kongolaispoikien kanssa, ja he puhuvat lingalaa. Papa on puhunut sitä meille, mutta olen ollut laiska oppimaan.

 

Ollikainen, 3. kerros, 92 neliötä

Lundia sanelee sisustuksen

Elämän loppuun asti. Helvi, 77 , ja Eero Ollikainen, 76, aikovat pysyä kodissa, johon muuttivat vuonna 1974.

– Pienempään muuttaminen ei ole taloudellisesti kannattavaa omistusasunnossa. Yhtiövastike on vain 370 euroa, ja korttelissa on oma huoltomies. Tämä on hyvä asunto, ei ole korkeita kynnyksiäkään. Kylppärin ovea pitää ehkä suurentaa rollaattorivaiheessa, Eero pohtii.

Olohuoneen Lundia-hylly on ollut Ollikaisilla aina. Se sanelee kalustuksen.

–  Sohva on vaihtunut mutta samalla paikalla. Telkkarin paikka oli sähkösuunnitelmassa määritelty, mutta halusimme sen muualle ja teimme johtoviritelmiä kattoon ja seinään, Helvi kertoo.

Eerolla ja Helvillä on omat lempituolit olohuoneessa, ja sohvaan he jakavat pötköttelyvuorot. Keittiön avara ruokailutila vetää puoleensa vieraita. Naapuripariskunnan kanssa tehdään vuorotellen perinneruokia. Ollikaiset tarjoavat seuraavaksi läskisoosia.

– Kontulassa on hyvä asua. Totta kai täällä on myös reppanoita, joilla ei kaikki ole hyvin. Mutta jossain heidänkin täytyy olla. Kaupunki on ostanut yksiöitä tästäkin talosta.

Stadilainen Eero ei pidä siitä, että talon ostarinpuoleiselle osalle on tehty aita. Vieraat täytyy käydä päästämässä portista metrolle. Näitä aitoja on muuallakin omistusasuntojen ympärillä.

– Kontula, ”työläisten Tapiola” suunniteltiin 1960-luvulla niin, että korttelit ovat läpikuljettavia ja risteävää jalankulkua on huomattavan paljon. Sivistyneen eurooppalaisen pitäisi sietää tällainen järjestely, Eero sanoo.

 

Sneck, 1. kerros, 72 neliötä

Kainuun pahka koristaa

Eeva, 79, ja Tauno, 80, Sneckin kotona on 50 asumisvuoden aikana ehditty tehdä parikin remonttia, mutta moni tavara on pysynyt kyydissä. Kinnulan kirkkoa kuvaava taulu muistuttaa Taunon kotiseudusta. Komea pahka on Eevan lapsuudenmaisemista Puolangalta Kainuusta.

– Enoni ja Tauno löysivät pahkan metsästä. Se pantiin junaan ja VR:n miehet toivat sen täällä kotiovelle. Tauno käsitteli sen pieneksi pöydäksi, Eeva kertoo.

Eeva on nyt muistisairaan miehensä omaishoitaja. Tauno on hyväntuulinen mutta passiivinen.

– Minun pitää vaihtaa lamput ja hoitaa auton asiat. Ennen Tauno teki nämä.

Tauno istuu mielellään keinuvassa nojatuolissa, jonka asentoa voi vaihdella ja lukita mieleisekseen. Eeva viihtyy paremmin keinutuolissa lukemassa tai televisiota katsomassa.

Koti aravalainoitetussa talossa oli Sneckeille aikoinaan onnenpotku. Omaan kotiin pääsi pienellä summalla kiinni.

– Yritimme 1970-luvulla anoa pankista lainaa isompaa asuntoa varten, jotta kaksi tyttöämme olisivat saanet omat huoneet. Emme onnistuneet, mutta nyt on vain hyvä, ettei ole ylimääräisiä huoneita.

Ennen Eeva ja Tauno viihtyivät Puolangan-mökillä koko kesän, mutta Taunon sairastuminen muutti tilanteen.

– Nyt menemme sinne kesäisin vain lyhyeksi aikaa, kun tytär lähtee mukaan äidille apukuskiksi, Eeva selittää.

Katso kuvia asuntojen muista huoneista! 

Artikkeli on julkaistu ET-lehden numerossa 6/2017.  Se on ehdolla vuoden kuvareportaasiksi Edit-aikakauslehtikilpailussa. Voittaja julkaistaan 15.3.2018.