Millaisia ihmisiä ja koteja pilee aivan tavallisen kerrostalon sisällä? ET:n toimittaja lähti kyläilemään. Tervetuloa Kaarikuja 5:een Helsingin Kontulaan!

Sydänmäet ovat asuneet talossa 50 vuotta. Ollikaiset ovat rakentaneet sisustuksensa Lundia-hyllyn ympärille. Grandan perheen olohuone on leikkikeskus. Tervetuloa Kaarikuja 5:een!

Sydänmäki, 1. kerros, 92 neliötä

50 vuotta tässä olohuoneessa

Helsingin Kallio jäi, kun Pekka ja Kirsti Sydänmäki muuttivat pienestä kodistaan vastarakennettuun uuteen taloon Kontulaan vuonna 1967. Lapset Marja, 8, ja Antti, 7, saivat omat huoneet. Samana vuonna syntyi vielä Jussi.

– Nyt taloyhtiössä asuu enimmäkseen vanhoja ihmisiä. Lapsiperheitä on hyvin vähän, Pekka, 86, toteaa.

Pekka istuu lempipaikallaan olohuoneen sohvalla katsomassa televisiosta urheiluohjelmaa. Melkein laji kuin laji kelpaa, mutta erityisen mieluisaa katsottavaa on ampumahiihto, jota Pekka on itsekin harrastanut.

Kotoisat nahkasohvat ostettiin aikoinaan pohjalaiselta kulkukauppiaalta, joka ajoi rekan pihaan. Siitä lähti kalusteita moneen kotiin.

– Huonekalut olivat kalliimpia kuin nykyisin. Ostimme ensin nojatuolit ja myöhemmin sohvan, Kirsti, 82, muistelee.

Kirstin lempipaikka on nojatuoli, jossa hän lukee tai tekee käsitöitä. Jos telkkari pauhaa liikaa, hän siirtyy lukemaan kirjastohuoneeseen, jossa on vanhat kirjahyllyt tietosanakirjoineen.

– Meillä on monta ylimääräistä huonetta. Yksi niistä on minun ompeluhuoneeni. Korjaan siellä usein vaatteita, Kirsti kertoo.

Kirsti kävelee usein läheisessä metsässä ja käy jumpassa. Pekan jalat eivät enää kestä pitkiä kävelyitä, mutta Kontulan ostarilla hän piipahtaa päivittäin.

Kirsti on kotoisin Hirvensalmelta ja Pekka entisen Hämeen läänin Koskelta.

– Koskella on kesäpaikkamme. Vietämme siellä joka kesä pitkiä aikoja.

Mäntylä ja Granda, 2. kerros, 94 neliötä

Leikkiä ja tanssia

Hulina ja meteli on melkoinen, kun Sara, 3, ja Sofia, 5, esittävät tanssikoreografioitaan olohuoneessa. Isä Mauricio Granda, 36, lähtee leikkiin mukaan. Sen nimi on el sapito, sammakko. Isä heittää tyttöjä ilmaan ja he kirkuvat.

Maria Mäntylä-Granda, 35, kertoo, että olohuone on leikkikeskus. Siksi heillä ei ole siellä sohvapöytääkään.

Perhe muutti Kaarikujalle viisi vuotta sitten Kalliosta. He ihastuivat isoon pihaan, jossa on paljon puita ja tilaa leikkiä.

– Myös asunnon muoto, tunnelma ja kohtuullinen hinta vaikuttivat ostopäätökseen. Täällä on hyvät palvelut ja töihin keskustaan pääsee metrolla 16 minuutissa, Mauricio toteaa.

Olohuoneessa on kaksi sohvaa, joista toinen on jostain syystä suositumpi. Tytöt pomppivat vain siinä, ja sille Mauriciokin kellistyy katsomaan jalkapalloa telkkarista.

– Minä loikoilen sohvalla halutessani katsella ikkunasta näkyvää mäntymetsää. Se on rauhoittava sielunmaisemani, Maria sanoo.

Mauricio haluaisi olohuoneeseen jalkapalloaiheisen viirin tai lipun, koska hänen kotimaassaan Equadorissa kaikilla on sellainen. Maria ei lämpene ajatukselle.

– Sen sijaan maalasimme Mauricion toivomuksesta kaikki kodin seinät värikkäiksi. Hän ihmetteli suomalaiskotien valkoisia seiniä.

Kodin tyyli on yksinkertainen, valoisa ja tunnelmallinen. Perhe mahtuu asumaan tässä kodissa pitkään. Kesäisin he viettävät aikaa pihalla.

– Tykkäämme grillailla. Pihalle valmistui juuri uusi grillikota, Maria iloitsee.

Haaja ja Rintasaari, 8. kerros, 72 neliötä

60-luvun tunnelmaa

Kahdeksannesta kerroksesta on upeat näkymät. Siellä asuvat Tuija Haaja, 34, ja Mikko Rintasaari, 50, puolivuotiaan Väinö-poikansa kanssa.

Tuija ja Mikko fanittavat 50-60-lukuja ja ovat sisustaneet kotinsa talon rakennusvuoden 1967 henkiseksi.

–Teimme koko remontin itse. Tykkään sisustaa ja ravata kirppareilla. Vuosien saatossa olemme keränneet paljon vintage-huonekaluja ja -tavaraa. Pukeutumistyylinikin on 60-luvun henkinen, mekkoja on varmaan parisataa. Onneksi minulla on iso vaatehuone, Tuija nauraa.

Olohuoneen järjestys muuttuu usein, sillä Tuija kaipaa vaihtelua. Tyylikäs cocktail-nurkka on huoneen erikoisuus.

–Siinä on kiva naukkailla ja kuunnella musaa. Hienon pöydän löysimme rähjäisessä kunnossa kirppikseltä Karhulasta, Mikko kertoo.

Mikko ja Tuija muuttivat taloon kaksi vuotta sitten. He ihastuivat asunnon toimivaan pohjaan, valoisuuteen ja isoon vaatehuoneeseen.

–Asunnon kunto ei ollut hääppöinen, sillä perikunta oli pitänyt huoneistoa tyhjillään monta vuotta. Mutta sellaista etsimmekin, ja hinta oli edullinen. Nyt myydessämme saimme tästä 149 000 euroa, Mikko kertoo.

Pariskunta pitää remontoimisesta, ja pian se puuha on jälleen edessä. He muuttavat Riihimäelle vuonna 1949 rakennettuun taloon, joka on pitkälti alkuperäiskunnossa.

–Siitä tulee 50-luvun amerikkalaistyylinen koti. Olemme jo tilanneet sen henkeen sopivat mintunvihreät ja vaaleanpunaiset keittiökoneet, Tuija kertoo.

 

Vita, 8. kerros, 92 neliötä

Kuka ensin nojatuolissa?

Vitan perhe on harvoin yhtä aikaa kotona. Jaana Vita, 54, työskentelee lähihoitajana kolmivuorotyössä, ja Kapela Vita, 51, tekee iltavuoroja bussinkuljettajana. Doris Vita, 15, vetäytyy koulusta tullessaan omaan huoneeseensa.

– Me olemme äidin kanssa niin suomalaisia, pidämme hiljaisuudesta. Mutta kun papa tulee kotiin, hän avaa telkkarin ja radion, laittaa toisinaan levynkin soimaan ja alkaa huutaa puhelimeen. Hän tykkää ihmisistä, kuhinasta ja metelistä ympärillään, koska tottunut sellaiseen kotimaassaan Angolassa. Argghhh, Doris nauraa.

Perhe muutti Kontulaan vuonna 2004. Ostopäätöksen ratkaisi iso keittiö, jossa Jaana tykkää kokata. Olohuoneessa kaikkien suosikkipaikka on telkkarin lähellä oleva nojatuoli. Siitä taistellaan, vaikka toinen tuoli on yhtä mukava.

– Kapelan mielestä sohva on kiva, hän olisi halunnut enemmänkin tätä tyyliä. Minä sanoin, että vain kuolleen ruumiini yli, Jaana nauraa.

Värikäs taulu on Brasiliasta. Norsunluukynttilät toi taloon intialainen vaihto-oppilas, joka oli perheessä vähän aikaa sitten. Doris on menossa pian lyhyeen vaihtoon Intiaan ja myöhemmin vuodeksi Ranskaan.

Kodissa kuulee monia kieliä. Kapela puhuu äidinkielensä kikongon lisäksi lingalaa, portugalia, ranskaa, suomea, saksaa ja englantia.

Doris käy englanninkielistä Kulosaaren koulua. Kaveripiiri on aika kansainvälinen.

– Jo omilleen muuttanut veljeni Daniel, 19, liikkuu Kontulassa kongolaispoikien kanssa, ja he puhuvat lingalaa. Papa on puhunut sitä meille, mutta olen ollut laiska oppimaan.

 

Ollikainen, 3. kerros, 92 neliötä

Lundia sanelee sisustuksen

Elämän loppuun asti. Helvi, 77 , ja Eero Ollikainen, 76, aikovat pysyä kodissa, johon muuttivat vuonna 1974.

– Pienempään muuttaminen ei ole taloudellisesti kannattavaa omistusasunnossa. Yhtiövastike on vain 370 euroa, ja korttelissa on oma huoltomies. Tämä on hyvä asunto, ei ole korkeita kynnyksiäkään. Kylppärin ovea pitää ehkä suurentaa rollaattorivaiheessa, Eero pohtii.

Olohuoneen Lundia-hylly on ollut Ollikaisilla aina. Se sanelee kalustuksen.

–  Sohva on vaihtunut mutta samalla paikalla. Telkkarin paikka oli sähkösuunnitelmassa määritelty, mutta halusimme sen muualle ja teimme johtoviritelmiä kattoon ja seinään, Helvi kertoo.

Eerolla ja Helvillä on omat lempituolit olohuoneessa, ja sohvaan he jakavat pötköttelyvuorot. Keittiön avara ruokailutila vetää puoleensa vieraita. Naapuripariskunnan kanssa tehdään vuorotellen perinneruokia. Ollikaiset tarjoavat seuraavaksi läskisoosia.

– Kontulassa on hyvä asua. Totta kai täällä on myös reppanoita, joilla ei kaikki ole hyvin. Mutta jossain heidänkin täytyy olla. Kaupunki on ostanut yksiöitä tästäkin talosta.

Stadilainen Eero ei pidä siitä, että talon ostarinpuoleiselle osalle on tehty aita. Vieraat täytyy käydä päästämässä portista metrolle. Näitä aitoja on muuallakin omistusasuntojen ympärillä.

– Kontula, ”työläisten Tapiola” suunniteltiin 1960-luvulla niin, että korttelit ovat läpikuljettavia ja risteävää jalankulkua on huomattavan paljon. Sivistyneen eurooppalaisen pitäisi sietää tällainen järjestely, Eero sanoo.

 

Sneck, 1. kerros, 72 neliötä

Kainuun pahka koristaa

Eeva, 79, ja Tauno, 80, Sneckin kotona on 50 asumisvuoden aikana ehditty tehdä parikin remonttia, mutta moni tavara on pysynyt kyydissä. Kinnulan kirkkoa kuvaava taulu muistuttaa Taunon kotiseudusta. Komea pahka on Eevan lapsuudenmaisemista Puolangalta Kainuusta.

– Enoni ja Tauno löysivät pahkan metsästä. Se pantiin junaan ja VR:n miehet toivat sen täällä kotiovelle. Tauno käsitteli sen pieneksi pöydäksi, Eeva kertoo.

Eeva on nyt muistisairaan miehensä omaishoitaja. Tauno on hyväntuulinen mutta passiivinen.

– Minun pitää vaihtaa lamput ja hoitaa auton asiat. Ennen Tauno teki nämä.

Tauno istuu mielellään keinuvassa nojatuolissa, jonka asentoa voi vaihdella ja lukita mieleisekseen. Eeva viihtyy paremmin keinutuolissa lukemassa tai televisiota katsomassa.

Koti aravalainoitetussa talossa oli Sneckeille aikoinaan onnenpotku. Omaan kotiin pääsi pienellä summalla kiinni.

– Yritimme 1970-luvulla anoa pankista lainaa isompaa asuntoa varten, jotta kaksi tyttöämme olisivat saanet omat huoneet. Emme onnistuneet, mutta nyt on vain hyvä, ettei ole ylimääräisiä huoneita.

Ennen Eeva ja Tauno viihtyivät Puolangan-mökillä koko kesän, mutta Taunon sairastuminen muutti tilanteen.

– Nyt menemme sinne kesäisin vain lyhyeksi aikaa, kun tytär lähtee mukaan äidille apukuskiksi, Eeva selittää.

Katso kuvia asuntojen muista huoneista! 

Artikkeli on julkaistu ET-lehden numerossa 6/2017.  Se on ehdolla vuoden kuvareportaasiksi Edit-aikakauslehtikilpailussa. Voittaja julkaistaan 15.3.2018.

Lea Peltola ja Eero Niemelä nikkaroivat itse kauniin tuvan. Puuhellan osat pariskunta keräsi sieltä täältä. Hauskalla turvekatolla kasvaa sammalta, horsmaa ja puiden taimia.

Lea Peltolan, 61, ja Eero Niemelän, 61, kesäkeittiö Oulun Lämsänjärvellä on kuin satukirjan sivulta. Tonttutuvan tunnelman tekevät muhkea turvekatto, siniset pylväät ja punaruskeaksi maalattu betoniseinä.

Pariskunnan haaveiden kesäkeittiössä piti olla kaksi asiaa: puuhella ja turvekatto.

– Hellan osia olimme jo keräilleet sieltä täältä. Ensin löysimme uuninluukut, sitten Oulun torilla silmiimme osui vanhan puuhellan kansi. Piirtelimme kesäkeittiön mallin paperille, ja keväällä 2010 aloimme rakentaa, Lea kertoo.

Kesäkeittiö sijoitettiin omakotitalon pihaan niin, että kokki näkee sieltä koko tontin ja voi työskennellessään seurustella terassilla istuvien vieraiden kanssa.

Lean ja Eeron työnjako toimii. Yhdessä suunnitellaan, Eero rakentaa ja Lea koristelee.
Lean ja Eeron työnjako toimii. Yhdessä suunnitellaan, Eero rakentaa ja Lea koristelee.

Rakennusmestarina toimi Eero, jonka monitaitoisuutta Lea kehuu. Omakotitalon pihalla oli jo ennestään Eeron rakentama komea kasvihuone. Se on tehty vanhoista ikkunoista, ja harrastajarakentajan jälki vetää vertoja ammattilaisen työlle.

Turvekattoinen kesäkeittiö varastaa kuitenkin nykyään huomion.

Koivun taimia katolla

Keittiön pohja ja seinät muurattiin betonista. Lattialaatat löytyivät omista varastoista, seinät rapattiin.

Koska katto on painava, Eero teki tarkat kantavuuslaskelmat. Pylväspuut ovat lehtikuusta, ja ne haettiin Vihannista ystävien metsästä. Katon reunukset ja ikkunaluukut Eero teki jätelaudoista.

Puinen kyltti on muisto parin häistä kesältä 2001.
Puinen kyltti on muisto parin häistä kesältä 2001.

Katto on koottu turveharkoista. Niiden päälle Leo ja Eero kasasivat multaa, johon istutettiin yrttejä ja maksaruohoa.

– Ajatus oli, että yrtit ryöppyäisivät hauskasti katon reunan yli. Mutta eiväthän ne viihtyneet happamassa turpeessa, joten nyt katolla kasvaa vain sammalta, horsmaa ja koivun, männyn ja pihlajan taimia, Lea sanoo.

Sammal pullistuu kauniisti ja viimeistelee rakennelman tontuntuvaksi.

Kaapin ovet kukkimaan

Keittiön värivalinnat, maalaustyö ja koristelu ovat Lean käsialaa. Valkoista, siniharmaata, ripaus punaista. Keittiön harmoninen sisustus kertoo emännän värisilmästä.

– Kirpparilta ostetun piirongin kuvitin folkloristisella, naivistisella tyylillä. Maalit rapisevat, mutta se sopii keittiön henkeen, Lea naurahtaa.

Keittiön puuosien sininen väri on Lean sekoittama. Betoniosien punertava sävy taas tuo mieleen Italian, joka on yksi Lean ja Eeron lempimaista.
Keittiön puuosien sininen väri on Lean sekoittama. Betoniosien punertava sävy taas tuo mieleen Italian, joka on yksi Lean ja Eeron lempimaista.

Vesialtaan hän löysi oululaisesta puutarhaliikkeestä.

– Se on pelkkä koriste, mutta Eero haaveilee, että siihen saisi juoksevan veden. Minun puolestani se voi pysyä koristeena. Pesen vihannekset ja tiskaan astiat sisällä, täällä keittiössä vain pilkon ja kokkaan, Lea kertoo.

Ei hellaa ilman uunia

Puuhella on keittiön sydän. Eero on rakentanut sen kahteen kertaan.

– Ensimmäisessä versiossa oli pelkät keittolevyt. Mutta pitäähän hellassa uuni olla. Purin valmiin työn ja rakensin uuden hellan, jossa on uunikin. Tein sen vuolukivistä, jotka olin ottanut talteen talomme remontissa yli jääneestä leivinuunista, Eero kertoo.

Uunin lämmittäminen paistokuntoon kestää pari tuntia, joten kovin usein siinä ei leipää paisteta. Muuten hella on kesäisin ahkerassa käytössä.

Keveistä aterimista muotoillut koukut ovat keittiön hauska yksityiskohta.
Keveistä aterimista muotoillut koukut ovat keittiön hauska yksityiskohta.

Kasvispannu poikineen

Kokattavaa nousee omasta maasta. Omakotitalon pihalla kasvaa salaattia, kesäkurpitsaa ja yrttejä. Parin varsinainen kasvimaa on Eeron vanhempien mökillä Siikajoella. Sieltä Lea ja Eero kantavat kotiin porkkanaa, sipulia, punajuuria, herneitä ja papuja.

– Syömme pääasiassa erilaisia kasvisruokia. Marinoin vihannekset ja pyöräytän ne hellalla. Lihaa syömme harvoin, broileria joskus. Kalaa tulee syötyä paljon, ja sen valmistamme hellalle asetettavassa savustuspöntössä.

Kerran kesässä Lea ja Eero pitävät isot lettukestit lapsille ja lastenlapsille. Uusparilla on yhteensä viisi lasta ja kuusi lastenlasta.

– Lettuja on kiva paistaa kesäkeittiössä. Ei tule käryä sisälle, Lea sanoo.

Keittiöstä on iloa pitkälle syksyyn.

– Kun vuolukivihellan lämmittää, se hohkaa lämpöä niin hyvin, että usein syömme täällä syksyllä kahdestaan piirongin ääressä.

Turvekatolla kasvaa sammalta ja horsmaa.
Turvekatolla kasvaa sammalta ja horsmaa.

Artikkeli on julkaistu myös ET-lehden numerossa 13/2017.

Alisa ja Ellen tarjoavat Anne-mummille kahvia prinsessalinnassa. Kevyt maja on nopea rakentaa, ja sateen sattuessa sen voi siirtää lasitetun terassin suojaan.
Alisa ja Ellen tarjoavat Anne-mummille kahvia prinsessalinnassa. Kevyt maja on nopea rakentaa, ja sateen sattuessa sen voi siirtää lasitetun terassin suojaan.

Anne Taanilan rivitalopihalla on hyviä leikkipaikkoja pikkutytöille. Aikuiset voivat kellahtaa lepäilemään lasitetun terassin muhkeille sohville.

Nelivuotiaat kaksostyöt Alisa ja Ellen pitävät mummin vauhdissa.

– Mummii, tehdäänkö maja, tytöt huutelevat pihalta, ja totta kai mummi Anne Taanila ryhtyy puuhaan.

Pihanurmelle pystytettävästä majasta tulee prinsessaversio kukkakoristeineen. Lattiaksi levitetään räsymatto, jonka päälle kiikutetaan jämäkät lastentuolit ja pöytä, nukensänky ja leikkiastiat. Katon ja seinät muodostaa Ikean sänkyharso, joka ripustetaan pihanurkkaukseen viritettyyn pyykkinaruun.

– Tyttöjen kanssa on ihana touhuta. Maja- ja kotileikit ovat heidän lemppareitaan, mutta legoilla rakentelukin kiinnostaa, Anne kertoo.

Anne ja Seppo Taanila muuttivat uuteen rivitaloonsa kymmenen vuotta sitten. Omakotitalo Kauniaisissa sai jäädä, koska ahkerasti golfaava pariskunta ei enää kaivannut isoa kotipihaa ja varsinkaan sen mittavia puutarhatöitä. Nyt he nauttivat ulkoilusta golfkentillä, kotipiha on rentoutumista ja lepäilyä varten. Rivitalon piha on tähän tarkoitukseen juuri sopivan kokoinen.

Sinivalkoista ja punaruskeaa

Lasitettu terassi on mukava tila olohuoneen ja pihan välillä. Kylmänä vuodenaikana se toimii tuulikaappina. Pitemmät istuskelutuokiot alkavat terassilla kuitenkin jo varhain keväällä, kun pihalla on vielä viileää. Pieni lämmitin antaa tarvittavan lisälämmön.

Kesällä terassin lämpötilaa voi säädellä lasiovilla. Ovet pidetään usein auki koko ajan, jottei tila kuumene liikaa.

– Ihan paras hetki terassilla oleiluun on kesäilta, kun olemme tulleet pelaamasta, saunoneet ja syöneet. Sitten vain lepäilemme ja lueskelemme sohvilla, Anne kertoo.

Kun Anne ja Seppo muuttivat rivitaloon, he halusivat, että kaikki on uutta ja siistiä. Siksi myös terassille hankittiin uudet kalusteet.

"Hinta kirpaisi, mutta sohvaryhmä on ollut sen väärti."

Näkymä terassille ja pihalle yläkerran parvekkeelta.
Näkymä terassille ja pihalle yläkerran parvekkeelta.

Anne ihastui Vepsäläiseltä löytyneeseen rottinkiseen sohvaryhmään.

– Parin tonnin hinta kyllä kirpaisi, mutta pehmustetut kalusteet ovat osoittautuneet toimiviksi. Aito rottinki on mukavan lämpöisen tuntuista ja haalistuu kauniisti ajan myötä. Sohvan ja nojatuolien vesipestävät päälliset on helppo pestä kotikoneessa, Anne sanoo.

Terassi on sisustettu luonnonläheisin värein. Pehmeä valkoinen ja sinisen sävyt raikastavat punaruskeaa laudoitusta. Sinivalkoinen teema toistuu sohvatyynyjen raidoissa ja painokuvioissa, samoin kukissa, joiksi Anne on valinnut valkoiset marketat ja siniset hortensiat.

Valkoisia lyhtyjä terassilla on useita. Niitä ripustetaan tunnelmavaloiksi loppukesän ja alkusyksyn pimeinä iltoina.

– Kahden kerroksen korkuiset lasi-ikkunat annamme ammattilaisen pestäviksi. Minä sitten vähän parantelen tulosta alakerran osalta tarvittaessa, Anne naurahtaa.

Rottinkisohva on Annen lempipaikka.
Rottinkisohva on Annen lempipaikka.

Puhdasta painepesurilla

Lasiterassin jatkeena on tilava patio, jonne sama laudoitus jatkuu yhtenäisenä lasiterassilta. Terassin ja pation lattia pestään ja öljytään keväisin.

– Seppo pesee lattiaa välillä painepesurillakin, ja hyvin se on pysynyt siistinä, Anne kertoo.

Anne ja Seppo ovat miettineet pation kalustuksen tarkkaan, jottei tila täyty liiasta tavarasta.

– Jonkinlainen aurinkovuode voisi kyllä olla mukava, Anne haaveilee.

Kesäisin sekä ruuan valmistus että ruokailu siirtyvät patiolle.

Aurinkovarjo suojaa patiolla ruokailijoita paahteelta. Anne, tytär Sanna ja Sannan tyttäret Alisa ja Ellen päiväkahveilla.
Aurinkovarjo suojaa patiolla ruokailijoita paahteelta. Anne, tytär Sanna ja Sannan tyttäret Alisa ja Ellen päiväkahveilla.

Kesäisin sekä ruuan valmistus että ruokailu siirtyvät patiolle. Grillimestarin tointa hoitaa yleensä Seppo, joka malttaa paistaa pihvit juuri sopiviksi.

Ruokapöydän ääreen mahtuu suurempikin joukko, ja usein Annen ja Sepon seurana ovat tyttäret Sanna ja Heini perheineen. Suuri aurinkovarjo on tarpeen aurinkoisella pihalla, se suojaa sekä ruokia että ruokailijoita.

Köynnöksistä vehreyttä

Kun Taanilat muuttivat uuteen kotiinsa, pihalla oli vain juuri kylvetty nurmikko. Villiviini oli tosin istutettu valmiiksi, ja Anne ja Seppo hankkivat sen seuraksi köynnöshortensian. Koska piha on suojaisa, köynnökset ovat viihtyneet siellä mainiosti ja kiemurtelevat nyt rehevinä pihojen välisillä aidoilla.

Köynnökset eivät tarvitse paljon hoitoa. Riittää kun ripauttaa vähän lannoitetta keväällä ja syksyllä ja kastelee tarpeen mukaan.

Villiviinit, köynnöshortensia ja tuijat ovat helppohoitoisia ja tuovat vehreyttä pihaan.
Villiviinit, köynnöshortensia ja tuijat ovat helppohoitoisia ja tuovat vehreyttä pihaan.

Lisävehreyttä ja syvyyttä pihaan antavat ikivihreät tuijat ja niiden juurelle asetellut kaunislehtiset kuunliljat. Talveksi Seppo on peittänyt tuijat tukevilla kehikoilla ja verkoilla, ettei lumen paino pääse painamaan pensaita. Alkukeväällä verkko suojaa tuijia auringonpaahteelta.

Olohuoneen ikkunan alla Annella on penkki narsisseille, tulppaaneille ja yrteille.

– Kyllä pieneenkin pihaan saa mahtumaan monenmoista, kun tarkkaan suunnittelee. Syksyisin minusta on mukava istuttaa penkkeihin tulppaanien ja krookusten sipuleita. On sitten mitä odotella kevään tullen, Anne sanoo.

Anne ja Seppo ovat jäämässä pian eläkkeelle ja pohtivat, olisiko aika siirtyä pienempään ja yksitasoiseen kotiin. Kappale pihaa olisi kiva olla sielläkin.

Sinivalkoinen värimaailma on raikas vastakohta punaruskealle laudalle ja vaalelalle rottingille.
Sinivalkoinen värimaailma on raikas vastakohta punaruskealle laudalle ja vaalelalle rottingille.

Artikkeli on julkaistu ET-lehden numerossa 10/2017.

1. Harjaa ja pese terassilta kaikki lika ja levä pois. Käytä painepesuria tai vettä ja harjaa. Jos terassissa on hometta, valitse homeenpoistoaine tai terassinpesuaine, anna aineen vaikuttaa ohjeen mukainen aika ja harjaa lika pois. Huuhdo lopuksi hyvin vedellä. Anna kuivua seuraavaan päivään.

2. Öljyä terassi poutapäivänä, kun lämpötila on 15-20 astetta tai vuorokauden keskilämpötila on yli 5 astetta ja ilmakosteus noin 50 prosenttia. Auringonpaahteessa öljy kuivuu liian nopeasti ja sadesäällä on liian kosteaa.

Öljyä 2-3 lautaa kerrallaan lautojen päästä päähän. Sivele puun suuntaisesti, niin saat tasaisemman lopputuloksen. Käsittele myös lautojen välit - terassilasta on siinä hyvä apuväline. Anna öljyn imeytyä noin 10 minuuttia, ja pyyhi liika öljy pois pehmeällä rievulla. Anna kuivua seuraavaan päivään.

3. Uusi käsittely 1-2 vuoden välein. Käytä aiemmin öljyttyyn terassiin aina öljyä, ei muita aineita.