Olipa ihminen vanha tai nuori, terveys ja rakkaus ovat tärkeitä. Yksinäisyys pelottaa sekin iästä riippumatta.

Jotkin asiat vain pysyvät, ajasta, iästä ja vuosista riippumatta. Sen huomasimme, kun kaivoimme toimituksessa esiin vanhoja artikkeleita.

Neljä vuotta sitten teimme yhteistyötutkimuksen, jossa kysyimme hyvän elämän rakennuspuita eri-ikäisiltä suomalaisilta. Tässä summaus tutkimuksen tuloksista - mitä ajattelette? Oletko samaa mieltä väitteistä, vastauksista ja hyvän elämän rakennuspuista?

Harva kaipaa helppoa elämää

Vastaukset tuossa neljä vuotta sitten tekemässämme kyselyssä olivat yllättävän samanlaisia iästä riippumatta. Terveyttä ja rakkautta korostivat kaikki.Myös riittävä toimeentulo ja tasapaino oman itsen ja ympäristön kanssa koettiin tärkeäksi. Arvossaan oli niin ikään elämänmyönteisyys. ”Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan” oli tavallinen kommentti. Harva kaipasi helppoa elämää, sillä hyvään elämään kuuluu myös vastoinkäymisiä.

"Elämää oppii ymmärtämään ja arvostamaan vain elämällä sitä ja hyvään elämään kuuluvat sen kaikki kirjot. Kun on vastoinkäymisiä, niin onnistumiset tuntuvat sitäkin makeammilta. Onnellinen ihminen hyväksyy sen, mitä hänelle tapahtuu, mutta hyväksyy myös sen, ettei voi olla kaikessa täydellinen. On osattava antaa anteeksi muille ja itselleen", tiivistää vastauksessaan eräs 70–74-vuotias nainen.

Viisikymppinen seisoo vedenjakajalla

Tutkimuksen 50–59-vuotiaitten tärkeysjärjestys on terveys, rakkaus, liikunta, ystävät, luonto ja harrastukset.

Viisikymppiset katsovat elämässä sekä eteen että taakse ja tuntevat olevansa jonkinlaisella vedenjakajalla.

Aivot usein järkeistää asioita, vaikka sydämessään tuntee toisin. Kummasta syntyy parempi elämä – vain sydämen tunteesta vai järjen viitoituksesta? Ehkä kumpaakin tarvitaan oikeissa kohdin.

Iän karttuessa taloudellinen tilanne on parantunut, mistä syystä voimme vihdoinkin matkustella ja toteuttaa pieniä toiveitamme. Kohtuullinenkin terveys tuo elämään iloa. Vapaus olla muutakin kuin tytär, äiti ja vaimo. Vapaus ilmaista omia mielipiteitä ja toteuttaa omia pieniä toiveita. Pikkulapsiaika ja murrosikäisten kanssa painiminen oli osaltaan rikasta aikaa, nyt on aikaa nauttia toistemme seurasta.

Kuusikymppinen on sinut itsensä kanssa

Kuusikymppinen arvostaa mielenrauhaa ja ajattelee, että elämä pitää ottaa vastaan sellaisena kuin se tulee. Joihinkin asioihin voi itse vaikuttaa, toiset on vain hyväksyttävä. On tärkeää säilyttää sopusointu itsensä ja lähimpiensä kanssa.

"Hyvä elämä syntyy lastenlapsista ja omista lapsista. Olen menettänyt puolisoni, mutta minulla on heidät. Kaikille ei jää heitäkään."

Yllättävän harvoin hyvän elämän aineksiin luetaan suoraan uskontoa. Toki tällaisiakin vastauksia on, kaikenikäisillä.

Rakkauden tärkeydestä ollaan yksimielisempiä kuin nuorempina. Monilla rakkaus kiteytyy lapsenlapsiin tai toivoon saada lapsenlapsia.

"Hyvä elämä syntyy naurusta että rypyt aukeaa, auringon lämmöstä, lastenlasten iloisesta naurusta, tuulesta joka leijaa riepottaa, talven huurteisista kauniista puista, joita voi vain kulkea katsella ja ihastella. Rakkaan kanssa kulkea samaa polkua ja tuntea olla rakastettu."

Harrastukset ovat osa terveyttä

Terveys puhuttaa paljon. Monille se on suhteellinen käsite ja yhä vähemmän  sairauksien vastakohta. Harrastukset nähdään terveyttä ja virkeyttä ylläpitävänä voimana.

Sairastuessa pitää mennä eteenpäin, eikä surra mahdollisia asioita, mistä joutuu luopumaan. Hyvä mieli tulee jutuista, mitä vielä pystyy tekemään. Sain Parkinsonin taudin ja pääsin eläkkeelle 6 vuotta sitten. Sen jälkeen olen harrastanut maalausta, käsitöitä, tiffanytöitä ym. mitkä vaativat käden tarkkuutta. Ajattelin, että käyttämällä käsiäni niiden voima ja tarkkuus säilyy mahdollisimman pitkään. Kipuja vastaan taistelen käymällä avannossa ja kesällä kylmillä suihkuilla.

Seitsenkymppinen kaipaa turvaa

Kun ikää on 70 ja yli, turvallisuus näyttää nousevan tärkeiden asioiden joukkoon.

"Hyvä elämä on sitä, että voi asua omassa kodissaan aina sinne viimeiseen hetkeensä asti ja että jos ja kun sitä yhteiskunnan apua tarvitsee sitä myös saa."

Yksinäisyys ja pelot varjostavat monen vanhuksen arkea ja tulevaisuutta. Oma kumppani on tärkeä seurana, jakamassa arkea ja muistoja sekä luomassa turvallisuudentunnetta.

"Mikä sen ihanampaa, kun nukahtaa lämpimään peittoon kääriytyneenä oman kullan viereen ja kuunnella kissan kuorsausta."

Suru sukulaissuhteiden höllentymisestä näkyi kaikenikäisten vastauksissa. Seitsenkymppisillä on kuitenkin hyvät suhteet jälkipolviin.

"Eniten saan elämälleni iloa ja tyydytystä lapsenlapsistani, lapsista, vielä elossa olevasta äidistäni, sekä sisaruksista ja ystävistä."

Nuorilla rakkaus jakaa mielipiteitä

Nuoremmissa ikäluokissa arvostukset ovat tietysti hieman toiset. Työ on tärkeintä alle 30-vuotiaille, terveys ja ystävät

30–39-vuotiaille ja terveys ja perhe 40–49-vuotiaille.

Rakkaus jakaa mielipiteitä eniten 30–49-vuotiaiden vastaajien joukossa. Osalle se on voimanlähde, osalle asia, joka tekee elämästä vaikean. Siksi moni lukee hyvän elämän edellytyksiin myös mahdollisuuden työstää hankalia asioita suhteessa läheisiinsä.

Mies kaipaa harrastuksiaan

Naisten ja miesten vastauksissa on eroja joka iässä. Naisille tärkeimpiä ovat terveys, rak­kaus ja ystävät, sitten turvallisuus ja rahakin.

"Jos ei ole rahaa, ei elämä maistu oikein miltään, ja jos vielä terveys reistaa niin ne vähätkin rahat menee sairaskuluihin."

Miehille kaksi asiaa ylitse muiden ovat ystävät ja luonto. Näitä seuraavat rakkaus, harrastukset, työ ja terveys. Näin tiivistää 65–69-vuotiaisiin kuuluva mies: "Hyvä ja lämmin parisuhde vaimon kanssa on kaiken kantava voima. Siinä suhteessa minua on onnistanut. Myös silloin kun sairastin eturauhasen syöpää, puolison tuki oli todella tärkeää. Nyt olen ns. terve, syöpä on ainakin toistaiseksi nujerrettu ja elämä maistuu jälleen. Hyvä ja luottamuksellinen suhde lapsiin antaa voimia jaksaa. Hyvät ystävät ovat myös tärkeitä, ystävät joille voi puhua kaikesta ja jotka voivat luottaa minuun."

Myös omaa yksityistä aikaa, aikaa omille harrastuksille pitää olla sopivasti.

Ja vaimon kanssa yhteinen Lapin matka ainakin kerran kesässä. Se hiljaisuus, rauha ja voimien kerääminen luonnossa liikkuen on todella tärkeää ja auttaa taas jaksamaan eteenpäin tavallisissa kotiympyröissä.

 Vastaukset ja ajatukset perustuvat ET-lehden kyselyyn, joka tehtiin 2010.

Tätä tutkittiin

 

Hyvä elämä -tutkimus tehtiin ET-lehden ja Sitran Kuntaohjelman Palveluseteli-hankkeen yhteistyönä verkossa helmi-maaliskuussa 2010. Tutkimuksesta vastasi Eija Seppänen Fountain Park Oy:stä.

Vastaajia oli 1162, joista naisia 87 prosenttia. Ikähaitari venyi alle 30-vuotiaista yli 70-vuotiaisiin. Suurin vastaajaryhmä oli 50- ja 60-vuotiaat.

Osallistujat vastasivat avoimeen kysymykseen: ”Mistä syntyy hyvä elämä?” Aineistosta löytyi 12 pääteemaa: perhe, terveys, ystävät, kokemus ja asenne, rakkaus, mielenrauha, työ, raha, luonto, harrastukset, liikunta ja turvallisuus.

Tutkimuksessa kysyttiin myös palvelusetelin käytöstä, joka silloin oli ajankohtainen, uusi asia. Palveluseteli on uusi tapa käyttää sosiaali- ja terveysalan palveluja. Siinä asiakas saa itse valita palveluntuottajan. Kysyimme, millaisiin palveluihin vastaajat sitä käyttäisivät.

Selvästi suosituin käyttökohde oli hieronta, jota kannatti 256 osallistujaa. Lähelle 200 ääntä pääsivät hammashoito, kulttuuri, liikunta ja siivousapu.

Uusi palvelusetelilainsäädäntö astui voimaan 1.8.2009.

Vierailija

Terveys ja rakkaus antavat hyvän elämän

Lainaus: Noista kolmesta asiasta minulta puuttuu terveys ja rakkaus, mutta yksinäisyyttä on sitäkin enemmän. Niin! Moni voi yhtyä toteamukseesi. Nämä asiat ovat vähän niinkuin kehällä ja itse ihminen sen kehän sisällä. Jos puuttuu rakkautta niin ihminen on useimmiten yksinäinen, vaikka on parisuhteessa. Rakkaudeton elämä sairastuttaa ihmisen, sillä useimmat sairaudet ovat psykosamaattisia. Siis itse itsemme sairastutamme. Moni vajavaisessa parisuhteessa eläjä on joko laiska repimään itsensä...
Lue kommentti

Kuusamolainen Sulo Karjalainen, 75, ei olisi aikoinaan uskonut, että eläisi loppuelämänsä karhujen kanssa. Hän kertoo, mikä karhuissa on niin ainutlaatuista.

”Ensimmäiset karhunpennut sain hoidettavakseni vuonna 1990, kun olin töissä valtion riistantutkimuslaitoksella. Metsästäjät olivat ampuneet vahingossa karhuemoja. En olisi nämä neljä pentua ottaessani uskonut, että ne jäisivät minulle loppuelämäkseni.

”Ne nukkuivat kanssani samassa sängyssä.”

Rakensin pennuille pihatarhan, mutta pienimmät asuivat olohuoneessa. Niistä tuli perheenjäseniä, joita ruokin tuttipullosta. Ne oppivat sisäsiisteiksi ja nukkuivat kanssani samassa sängyssä.

Kun riistantutkimuslaitoksen toiminta päättyi, kunta päätti, että minä sain joko rakentaa karhuille kunnollisen tarhan tai lopettaa ne. Rakensin tarhan yhdessä kesässä 1994. Nyt tämä on Suurpetokeskus, jonka toiminta rahoitetaan matkailutuloilla.

”23-vuotias Vyöti ja 17-vuotias Juuso ovat minulle tärkeimmät.”

Tarhassani on kuusi karhua. Kun ne vapun tienoilla heräävät talviunilta, pesäaukolta pilkistää ensin vain varovasti ilmaa nuuhkiva kuono. Muutaman päivän kuluttua pesäkolon eteen ilmestyy istumaan koko pökkyräinen karhu.

Minulle tärkeimmät karhut ovat isoimmat, aikuisiksi kasvattamani 23-vuotias Vyöti ja 17-vuotias Juuso. Juuso on ihan erityinen eläin. Se haluaa koko ajan muistuttaa minua olemassaolostaan, ja se myös halaa ja suukottelee mielellään.

”En koskaan käännä karhuille selkääni.”

Olen tehnyt poikien kanssa koko päivän mittaisia metsälenkkejä. Pieninä ne juoksivat vieressäni metsäpoluilla. Jos ne jäivät uimaan tai kaivamaan maata, koetin livahtaa omille teilleni, mutta heti alkoi metsässä hirveä itku. Kun huusin, että ”täällä olen”, pojat juoksivat kovaa vauhtia luokseni.

Isompina pojat osasivat jäljittää minut metsässä helposti. Juuso saattoi juosta ohitseni täyttä laukkaa ja tuupata minua ohi mennessään tassullaan. Kyllä siinä lensi mies nurin, jos ei huomannut karhun tuloa.

En koskaan käännä karhuille selkääni. Kerran eräs ilkikurinen karhunpoika halusi leikkiä. Kun en lähtenyt mukaan leikkiin, se kiersi selkäni taakse ja täpäytti minua päähän niin, että poskeni repeytyi auki. Tikkejä tarvittiin.

”Karhunhoitajan työtä ei koulussa opi.”

En aio jäädä eläkkeelle. Teen töitä niin kauan kuin pystyn liikkumaan. Olen kouluttanut itselleni apulaisia, jotka tekevät jo kaikki raskaammat työt. Minä huollan ja putsailen häkkejä. Neuvoja annan tarpeen tullen.

Karhunhoitajan työtä ei voi pelokas ihminen tehdä, eikä sitä opi missään koulussa. On tärkeää, että uusi hoitaja tutustuu karhuihin minun kanssani. Silloin karhut tottuvat häneen ja hyväksyvät hänet lopulta omakseen.”

Juttu on julkaistu myös ET-lehden numerossa 17/2017.

Madonna täyttää tänään 16. elokuuta 60 vuotta. Hänellä on aina riittänyt rohkeutta, jota hän ammentaa menetyksistään ja peloistaan.

1. Tekee mitä haluaa

Madonna ei kumartele ketään. ”Hän käyttäytyy usein kuin ihminen, jota on rajoitettu ankarasti ja joka saa nyt tehdä ja sanoa mitä haluaa tarvitsematta pelätä kostotoimenpiteitä”, näyttelijä Carrie Fisher on kuvaillut.

”Olen jatkanut uraani 34 vuotta räikeästä seksismistä huolimatta.”

2. Ei anna periksi

”Kiitos että annatte tunnustusta sille, että olen jatkanut uraani 34 vuotta huolimatta räikeästä seksismistä ja naisvihasta ja jatkuvasta kiusaamisesta”, Madonna sanoi palkintopuheessaan Billboard Women in Music -gaalassa vuonna 2016.

3. Uskovaisuus

Äitiys palautti Madonnan yhteyden uskontoon. Hän vastusti oman äitinsä katolilaisuutta, mutta löysi kabbalan ja halusi siirtää sen Lourdes-tyttärelleen. ”Odottaessani Lolaa minusta alkoi tuntua, että minulla pitäisi olla jotakin opetettavaa tyttärelleni.”

4. Työmyyrä

Vaikka Madonna on upporikas, rahaa enemmän häntä motivoi tunne siitä, että hänen työllään on väliä. ”Jos minusta ei tunnu siltä, että luon jotain millä on merkitystä, en halua tehdä sitä.”

”En suostu siihen, että minut määritellään ikäni kautta.”

5. Ei ikärasismille

Madonna antaa kasvot uljaalle vanhenemiselle. ”En suostu siihen, että minut määritellään ikäni kautta. En aio hidastaa vauhtia, hypätä kyydistä, jäädä kotiin lihomaan. Ei ikinä!”

6. Menetti äidin

Madonnan äiti kuoli rintasyöpään tyttären ollessa vain viisivuotias.

”Luulen, että suurin syy siihen, että pystyin ilmaisemaan itseäni enkä pelännyt ketään oli se, ettei minulla ollut äitiä.”

7. Homoyhteisön puolustaja

”Sinä synkkänä aikana, kun 1980-luvun aids-kriisi ja sen aiheuttama hysteria olivat pahimmillaan, Madonna oli yksi homoyhteisön suorapuheisimmista liittolaisista”, Attitude-lehden päätoimittaja Matt Cain on kertonut.

8. Riittämättömyys

Madonnan kunnianhimoa lietsoo keskinkertaisuuden pelko. ”Olen aina keskittänyt kaiken tahdonvoimani kammottavan riittämättömyyden tunteen voittamiseen.”

Sitaatit on poimittu Lucy O'Brienin Madonna-elämäkerrasta.