Olipa ihminen vanha tai nuori, terveys ja rakkaus ovat tärkeitä. Yksinäisyys pelottaa sekin iästä riippumatta.

Jotkin asiat vain pysyvät, ajasta, iästä ja vuosista riippumatta. Sen huomasimme, kun kaivoimme toimituksessa esiin vanhoja artikkeleita.

Neljä vuotta sitten teimme yhteistyötutkimuksen, jossa kysyimme hyvän elämän rakennuspuita eri-ikäisiltä suomalaisilta. Tässä summaus tutkimuksen tuloksista - mitä ajattelette? Oletko samaa mieltä väitteistä, vastauksista ja hyvän elämän rakennuspuista?

Harva kaipaa helppoa elämää

Vastaukset tuossa neljä vuotta sitten tekemässämme kyselyssä olivat yllättävän samanlaisia iästä riippumatta. Terveyttä ja rakkautta korostivat kaikki.Myös riittävä toimeentulo ja tasapaino oman itsen ja ympäristön kanssa koettiin tärkeäksi. Arvossaan oli niin ikään elämänmyönteisyys. ”Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan” oli tavallinen kommentti. Harva kaipasi helppoa elämää, sillä hyvään elämään kuuluu myös vastoinkäymisiä.

"Elämää oppii ymmärtämään ja arvostamaan vain elämällä sitä ja hyvään elämään kuuluvat sen kaikki kirjot. Kun on vastoinkäymisiä, niin onnistumiset tuntuvat sitäkin makeammilta. Onnellinen ihminen hyväksyy sen, mitä hänelle tapahtuu, mutta hyväksyy myös sen, ettei voi olla kaikessa täydellinen. On osattava antaa anteeksi muille ja itselleen", tiivistää vastauksessaan eräs 70–74-vuotias nainen.

Viisikymppinen seisoo vedenjakajalla

Tutkimuksen 50–59-vuotiaitten tärkeysjärjestys on terveys, rakkaus, liikunta, ystävät, luonto ja harrastukset.

Viisikymppiset katsovat elämässä sekä eteen että taakse ja tuntevat olevansa jonkinlaisella vedenjakajalla.

Aivot usein järkeistää asioita, vaikka sydämessään tuntee toisin. Kummasta syntyy parempi elämä – vain sydämen tunteesta vai järjen viitoituksesta? Ehkä kumpaakin tarvitaan oikeissa kohdin.

Iän karttuessa taloudellinen tilanne on parantunut, mistä syystä voimme vihdoinkin matkustella ja toteuttaa pieniä toiveitamme. Kohtuullinenkin terveys tuo elämään iloa. Vapaus olla muutakin kuin tytär, äiti ja vaimo. Vapaus ilmaista omia mielipiteitä ja toteuttaa omia pieniä toiveita. Pikkulapsiaika ja murrosikäisten kanssa painiminen oli osaltaan rikasta aikaa, nyt on aikaa nauttia toistemme seurasta.

Kuusikymppinen on sinut itsensä kanssa

Kuusikymppinen arvostaa mielenrauhaa ja ajattelee, että elämä pitää ottaa vastaan sellaisena kuin se tulee. Joihinkin asioihin voi itse vaikuttaa, toiset on vain hyväksyttävä. On tärkeää säilyttää sopusointu itsensä ja lähimpiensä kanssa.

"Hyvä elämä syntyy lastenlapsista ja omista lapsista. Olen menettänyt puolisoni, mutta minulla on heidät. Kaikille ei jää heitäkään."

Yllättävän harvoin hyvän elämän aineksiin luetaan suoraan uskontoa. Toki tällaisiakin vastauksia on, kaikenikäisillä.

Rakkauden tärkeydestä ollaan yksimielisempiä kuin nuorempina. Monilla rakkaus kiteytyy lapsenlapsiin tai toivoon saada lapsenlapsia.

"Hyvä elämä syntyy naurusta että rypyt aukeaa, auringon lämmöstä, lastenlasten iloisesta naurusta, tuulesta joka leijaa riepottaa, talven huurteisista kauniista puista, joita voi vain kulkea katsella ja ihastella. Rakkaan kanssa kulkea samaa polkua ja tuntea olla rakastettu."

Harrastukset ovat osa terveyttä

Terveys puhuttaa paljon. Monille se on suhteellinen käsite ja yhä vähemmän  sairauksien vastakohta. Harrastukset nähdään terveyttä ja virkeyttä ylläpitävänä voimana.

Sairastuessa pitää mennä eteenpäin, eikä surra mahdollisia asioita, mistä joutuu luopumaan. Hyvä mieli tulee jutuista, mitä vielä pystyy tekemään. Sain Parkinsonin taudin ja pääsin eläkkeelle 6 vuotta sitten. Sen jälkeen olen harrastanut maalausta, käsitöitä, tiffanytöitä ym. mitkä vaativat käden tarkkuutta. Ajattelin, että käyttämällä käsiäni niiden voima ja tarkkuus säilyy mahdollisimman pitkään. Kipuja vastaan taistelen käymällä avannossa ja kesällä kylmillä suihkuilla.

Seitsenkymppinen kaipaa turvaa

Kun ikää on 70 ja yli, turvallisuus näyttää nousevan tärkeiden asioiden joukkoon.

"Hyvä elämä on sitä, että voi asua omassa kodissaan aina sinne viimeiseen hetkeensä asti ja että jos ja kun sitä yhteiskunnan apua tarvitsee sitä myös saa."

Yksinäisyys ja pelot varjostavat monen vanhuksen arkea ja tulevaisuutta. Oma kumppani on tärkeä seurana, jakamassa arkea ja muistoja sekä luomassa turvallisuudentunnetta.

"Mikä sen ihanampaa, kun nukahtaa lämpimään peittoon kääriytyneenä oman kullan viereen ja kuunnella kissan kuorsausta."

Suru sukulaissuhteiden höllentymisestä näkyi kaikenikäisten vastauksissa. Seitsenkymppisillä on kuitenkin hyvät suhteet jälkipolviin.

"Eniten saan elämälleni iloa ja tyydytystä lapsenlapsistani, lapsista, vielä elossa olevasta äidistäni, sekä sisaruksista ja ystävistä."

Nuorilla rakkaus jakaa mielipiteitä

Nuoremmissa ikäluokissa arvostukset ovat tietysti hieman toiset. Työ on tärkeintä alle 30-vuotiaille, terveys ja ystävät

30–39-vuotiaille ja terveys ja perhe 40–49-vuotiaille.

Rakkaus jakaa mielipiteitä eniten 30–49-vuotiaiden vastaajien joukossa. Osalle se on voimanlähde, osalle asia, joka tekee elämästä vaikean. Siksi moni lukee hyvän elämän edellytyksiin myös mahdollisuuden työstää hankalia asioita suhteessa läheisiinsä.

Mies kaipaa harrastuksiaan

Naisten ja miesten vastauksissa on eroja joka iässä. Naisille tärkeimpiä ovat terveys, rak­kaus ja ystävät, sitten turvallisuus ja rahakin.

"Jos ei ole rahaa, ei elämä maistu oikein miltään, ja jos vielä terveys reistaa niin ne vähätkin rahat menee sairaskuluihin."

Miehille kaksi asiaa ylitse muiden ovat ystävät ja luonto. Näitä seuraavat rakkaus, harrastukset, työ ja terveys. Näin tiivistää 65–69-vuotiaisiin kuuluva mies: "Hyvä ja lämmin parisuhde vaimon kanssa on kaiken kantava voima. Siinä suhteessa minua on onnistanut. Myös silloin kun sairastin eturauhasen syöpää, puolison tuki oli todella tärkeää. Nyt olen ns. terve, syöpä on ainakin toistaiseksi nujerrettu ja elämä maistuu jälleen. Hyvä ja luottamuksellinen suhde lapsiin antaa voimia jaksaa. Hyvät ystävät ovat myös tärkeitä, ystävät joille voi puhua kaikesta ja jotka voivat luottaa minuun."

Myös omaa yksityistä aikaa, aikaa omille harrastuksille pitää olla sopivasti.

Ja vaimon kanssa yhteinen Lapin matka ainakin kerran kesässä. Se hiljaisuus, rauha ja voimien kerääminen luonnossa liikkuen on todella tärkeää ja auttaa taas jaksamaan eteenpäin tavallisissa kotiympyröissä.

 Vastaukset ja ajatukset perustuvat ET-lehden kyselyyn, joka tehtiin 2010.

Tätä tutkittiin

 

Hyvä elämä -tutkimus tehtiin ET-lehden ja Sitran Kuntaohjelman Palveluseteli-hankkeen yhteistyönä verkossa helmi-maaliskuussa 2010. Tutkimuksesta vastasi Eija Seppänen Fountain Park Oy:stä.

Vastaajia oli 1162, joista naisia 87 prosenttia. Ikähaitari venyi alle 30-vuotiaista yli 70-vuotiaisiin. Suurin vastaajaryhmä oli 50- ja 60-vuotiaat.

Osallistujat vastasivat avoimeen kysymykseen: ”Mistä syntyy hyvä elämä?” Aineistosta löytyi 12 pääteemaa: perhe, terveys, ystävät, kokemus ja asenne, rakkaus, mielenrauha, työ, raha, luonto, harrastukset, liikunta ja turvallisuus.

Tutkimuksessa kysyttiin myös palvelusetelin käytöstä, joka silloin oli ajankohtainen, uusi asia. Palveluseteli on uusi tapa käyttää sosiaali- ja terveysalan palveluja. Siinä asiakas saa itse valita palveluntuottajan. Kysyimme, millaisiin palveluihin vastaajat sitä käyttäisivät.

Selvästi suosituin käyttökohde oli hieronta, jota kannatti 256 osallistujaa. Lähelle 200 ääntä pääsivät hammashoito, kulttuuri, liikunta ja siivousapu.

Uusi palvelusetelilainsäädäntö astui voimaan 1.8.2009.

Vierailija

Terveys ja rakkaus antavat hyvän elämän

Lainaus: Noista kolmesta asiasta minulta puuttuu terveys ja rakkaus, mutta yksinäisyyttä on sitäkin enemmän. Niin! Moni voi yhtyä toteamukseesi. Nämä asiat ovat vähän niinkuin kehällä ja itse ihminen sen kehän sisällä. Jos puuttuu rakkautta niin ihminen on useimmiten yksinäinen, vaikka on parisuhteessa. Rakkaudeton elämä sairastuttaa ihmisen, sillä useimmat sairaudet ovat psykosamaattisia. Siis itse itsemme sairastutamme. Moni vajavaisessa parisuhteessa eläjä on joko laiska repimään itsensä...
Lue kommentti

Risteilyalukset ja 25 miljoonaa turistia vuodessa ovat pahan enne, pohtii Pirkko Arstila – itsekin turisti.

Veden pinta hohtaa kuunvalossa mustana silkkinä. Gondolieri sauvoo venettään, se kolahtelee kanaalin kivisiin seiniin. Samettityynyillä istuvat rakastavaiset takertuvat toisiinsa.

Matkakumppani ei herkisty, vaan tarkastelee gondolieriä käytännöllisesti: ”Työasento on hirveä. Hän muuttuu muotopuoleksi ja saa hirveitä särkyjä.” Niinpä, missä ovat turvaliivit ja kypärä?

Mutta Venetsiassa romantiikka myy. Olen lukenut Donna Leonin kirjat ja tiedän, että paikalliset inhoavat turisteja. Minäkin inhoan heitä – vai meitä? Kaupungin taustamusiikki on vesibussien keuhkotautista rahinaa ja turistien vetokärryjen kärinää. Palatsit reunustavat Pyhän Markuksen aukiota kuin uljas nuottiviivasto oman aikakautensa matemaattisessa rytmissä. Näkymän pilaa valtava risteilyalus, joka työntyy mozartmaiseen maisemaan kuin Tähtien sota. Paha näky.

Hotellimme on 1400-luvulta ja rakennettu ilman vatupassia – sen huomaa. Sähköjohtojen lonkerot kiipeilevät seinillä. Huone on kuusi metriä korkea, ja jossain siellä ylhäällä paistaa sähkölamppu, onneksi ei kaasuvalo. Tilan täyttävät sänky, pöytä ja mahtipontisesti drapeeratut ikkunaverhot.

Ikkunasta näen muuttokuorman kanavalla. Kippurajalkaiset tuolit ja plyysisohva on lastattu pieneen moottoriveneeseen. Toisessa veneessä matkaa perhe mukanaan paksu piironki ja jääkaappi. Kokassa seisoo onnellinen koira.

Vesibussista katsottuna palazzot lipuvat ohitse kuin elokuvan kulisseina. Illan tummetessa näen pariskunnan, joka kömpii pyjamissaan yöpuulle välittämättä sulkea ikkunaluukkuja. Turistin ahneudella tarkastelen heitä kuin alkuasukkaita savanneilla. Ovatko he ylhäisöä, henkilökuntaa vai turisteja?

Pakenemme ihmismassoja vuonna 1822 perustettuun Hotel Danieliin Canal Granden varrella. Aika pysähtyy.

Smokkipukuinen tarjoilija ilmestyy tyhjästä, katoaa tyhjään. Hiljaista. Kullattuja pylväitä. Silkkisiä nojatuoleja. Komea kipsikatto. Mahtava, koristeellinen portaikko ohjaa kattoterassille, josta avautuu Venetsian loisto. Täällä kalliissa, ajan säilömässä miljöössä viipyy vielä se lumo ja charmi, josta kirjat kertovat ja runoilijat runoilevat.

Tulee haikea olo. Risteilyalukset ja 25 miljoonaa turistia vuodessa ovat pahan enne. Jonain päivänä kaikki vajoaa mereen, ja jälkipolville jää vain taru kuin uponneesta Atlantiksesta.

Kolumni on ilmestynyt ET-lehdessä 21/2017.

 

Liisa Tavi laulaa nykyään tulevien äitien kanssa ja tekee hidasta musiikkia lapsille. 

Liisa Tavi, 61, tuli tunnetuksi laulajana vuonna 1979 kappaleella Lasta ei saa tukuttaa, joka voitti Ylen Levyraadin. Vuonna 1980 hän osallistui euroviisukarsintoihin kappaleella Nopea talven valo. Hänen äänensä kuuluu myös Rauli Baddingin Tähdet Tähdet -kappaleen kertosäkeessä.

Nykyään Tavi työskentelee äänihoitajana ja asuu Joensuussa lähellä Pyhäselän rantoja. 

– Euroviisut ja yleisölle laulaminen olivat kiinnostava matka, mutta en kaipaa lavoille enää. Lopetin laulamisen kokonaan kymmenisen vuotta sitten. Olin tehnyt laulajana paljon töitä entisen mieheni muusikko Pekka Tegelmanin kanssa ja avioeromme ero muutti ammatillista minäkuvaani.

Tavi alkoi pohtia uutta suuntaa uralleen.

– Aloitin ohjaamalla äänirentoutusryhmiä Helsingin asukastaloissa asukkaille, jotka olivat pääosin eläkeikäisiä. Rentoutushoidossa avattiin kehoa liikkeen kautta ja tutkittiin äänen resonoimista oman kehon sisällä.

Agit Prop etsi laulajaa Sinikka Sokan tilalle ja valitsi Liisa Tavin. Kuva vuodelta 1976, Sanoma-arkisto.
Agit Prop etsi laulajaa Sinikka Sokan tilalle ja valitsi Liisa Tavin. Kuva vuodelta 1976, Sanoma-arkisto.

Ääni apuna synnytyksissä

Vähitellen Tavi erikoistui ohjaamaan äänirentoutusta raskaana oleville naisille.

– Äänenkäyttö muuttaa synnytyskokemusta. Osa asiakkaistani on kertonut, että he eivät ole tarvinneet synnytyksessä lainkaan kipulääkitystä. Heidän oman äänensä resonointi heidän kehossaan ja hengitysharjoitukset ovat kantaneet heidät läpi synnytyksen. Musiikilla on valtava vaikutus kehon rentoutumisessa ja rauhoittamisessa. Yleensä äänihoitoa käytetään synnytyksessä kuitenkin kipulääkityksen ohella.

Vielä 1980-luvulla äänihoito ei ollut osana synnytysvalmennusta. Tavin oma esikoinen syntyi Tuula Amberlan Lulun tahtiin, sillä joku oli kääntänyt synnytyssalissa radion päälle.

Tämän vuoden syyskuussa Tavi opiskeli doulaksi.

– Omien lasteni syntymästä on jo kolmisenkymmentä vuotta, joten halusin ammattini puolesta virkistää muistiani synnytyskokemuksesta. En ollut mukana oman lapsenlapseni synnytyksessä, mutta olin kyllä poikaani jatkuvasti puhelinyhteydessä ihmeen tapahtuessa.

Hidasta musiikkia lapsille

Liisa Tavi kertoo kasanneensa useamman vuoden lapsille ja vanhemmille suunnattua levyä.

– Tuota levyä on tehty kuin Iisakin kirkkoa, sillä rahoitamme tuotannon omasta kukkarostamme, laulaja puuskahtaa.

Tavin, muusikko Safka Pekkosen ja säveltäjä Aija Leinosen tavoitteena on tarjota pirteiden renkutuksien sijaan rauhallista musiikkia vanhemmille ja lapsille.

– Matalan pulssin kappaleiden tarkoituksena on rauhoittaa lapsia ja heidän vanhempiaan, Tavi kertoo.

Liisa Tavi, 61.
Liisa Tavi, 61.

Liisa Tavin omat kappaleet käsittelivät aikanaan inhimillisyyttä. Julkisuuteen Tavi nousi vuoden 1979 kappaleellaan Lasta ei saa tukuttaa. Pelle Miljoonan kirjoittama sanoitus otti kantaa lasten kaltoin kohteluun ja kasvatukseen.

– Oma näkemykseni on aina ollut se, että elämän ensimmäiset askeleet ovat äärimmäisen tärkeitä. Varhaislapsuus saattaa olla jopa elämämme tärkeintä aikaa, sillä lapset saavat jo hyvin nuorina eväät itsensä hyväksymiseen.

Tavi seuraa tällä hetkellä oman kolmivuotiaan lapsenlapsensa elämää ja kehitystä.

– Kouluissa ja tarhoissa meininki voi olla aika levotonta rauhallisillekin lapsille. Tämä levy tuo toivottavasti rauhaa hektisten tilanteiden keskelle. Kaiken lastenmusiikin ei tarvitse olla reipasta ja hauskaa irrottelua, sen vuoksi olemme tehneet tietoisesti hitaita kappaleita.