Näet kuvassa neljä äitiä ja neljä tytärtä. Tunnistatko, kuka on kenenkin äiti ja tytär? Arvoitus ratkeaa jutussa, jossa naiset kertovat suhteestaan. Hyvää äitienpäivää!

"Minä paasaan, äiti pehmentää"

Tytär Leena Putkonen, 34, toimii laillistettuna ravitsemusterapeuttina Helsingissä. Harrastaa luonnossa liikkumista, live-keikkoja ja lukemista. Äiti Sointu Putkonen, 71, asuu Leppävirralla miehensä kanssa, neljä lasta. Harrastaa käsitöitä ja itämaista tanssia. Eläkkeellä erityisopettajan työstä.
Tytär Leena Putkonen, 34, toimii laillistettuna ravitsemusterapeuttina Helsingissä. Harrastaa luonnossa liikkumista, live-keikkoja ja lukemista. Äiti Sointu Putkonen, 71, asuu Leppävirralla miehensä kanssa, neljä lasta. Harrastaa käsitöitä ja itämaista tanssia. Eläkkeellä erityisopettajan työstä.

Leena: "Minä ärsytän äitiä enemmän kuin hän minua. Olen äitiä kiinnostuneempi yhteiskunnallisista asioista ja luonnonsuojelusta. Tunnen enemmän tuskaa ilmastonmuutoksesta ja välillä sorrun paasaamaan.

Joskus taannun teini-ikäiseksi äidin seurassa. Meissä molemmissa on samaa säpäkkyyttä ja touhuamistaipumusta.

Olemme aika lailla samannäköisiä, minä olen vain pidempi. Neljästä lapsesta ainoana perin vanhempien tumman tukan. Äidillä on paljon kauniimmat sääret kuin minulla, olisin mielelläni perinyt ne! Tapaamme 2-3 kuukauden välein, mutta soittelemme viikoittain. Kun asuin Kuopiossa, kävin äidin innostamana hänen kanssaan salsatunneilla."

Sointu: "Leena on perheen iltatähti, joka kasvoi kuin ainoana lapsena. Asuimme mieheni työn takia Tansaniassa, Namibiassa ja Nepalissa. Lapsuuden valokuvissa Leena ja minä olemme aivan samannäköisiä.

Olen yrittänyt opettaa tyttärelleni, että elämä ei ole mustavalkoista vaan värikästä. Asioilla on aina eri puolia. Keskusteluissa minulla on pehmentäjän rooli, ikä auttaa hyväksymään monia asioita. Leenalla on täräkämpi linja.

Kuopukseni on opettanut minulle aikuisen terveellistä syömistä. Häntä huolettaa, jos vaikkapa käytän voita öljyn sijaan.

Kun tulen Helsinkiin, menemme kirpputoreille ja ostamme koruja ja vaatteita. Käyn aina myös konsertissa. Pyrin vierailemaan Leenan luona monta kertaa vuodessa."

"Äiti siivoaa, minä en"

Tytär Karo Karlqvist, 46, on ammatiltaan luokanopettaja. Asuu Hyvinkäällä miehensä ja neljän lapsensa kanssa. Harrastaa liikuntaa ilmajoogasta ratsastukseen.  Äiti Anne Orozalla, 72,  on koti Helsingissä ja kolme lasta. Takana ura työmarkkina-asiamiehenä. Harrastaa joogaa, vesijumppaa, avantouintia, lukemista ja museoissa käymistä.
Tytär Karo Karlqvist, 46, on ammatiltaan luokanopettaja. Asuu Hyvinkäällä miehensä ja neljän lapsensa kanssa. Harrastaa liikuntaa ilmajoogasta ratsastukseen. Äiti Anne Orozalla, 72, on koti Helsingissä ja kolme lasta. Takana ura työmarkkina-asiamiehenä. Harrastaa joogaa, vesijumppaa, avantouintia, lukemista ja museoissa käymistä.

Karo: "Hei, Anne! Näin äidin tutut huutelivat minulle, kun olin kävelyllä äidin kodin lähellä. En viitsinyt korjata asiaa. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän muistutan äitiä.

Äiti on mahdottoman mukava ja iloinen, tulee toimeen kaikkien kanssa. Hän on aito 60-luvun nuori, joka antaa kaikkien kukkien kukkia. Minunkin.

Äiti on rauhallinen ja erittäin siisti. Itse en ole kumpaakaan. Luulen, että äidin mielestä kiroilen liikaa ja olen turhan spontaani. Kyläilen mielelläni äidin luona, sillä inhoan kokkailua. Lapsuuden lempiruokani oli äidin spagetti ja jauhelihakastike. Päivän paras hetki oli, kun näin ikkunasta hänen tulevan kotiin kauppakasseja kantaen. Tavoitan vieläkin saman tunteen, kun äiti tulee meille hoitamaan lapsia."

Anne: "Minusta on nyt tullut pedantti siivoushullu. Karo ei ole sellainen yhtään, mutta eihän hänellä neljän lapsen kanssa olisi siihen aikaakaan. Hänen miehensä on usein matkatöissä.

Karo on tarmokas, aikaansaava ja rento. Hän ottaa asiat sellaisina kuin ne tulevat, osaa olla erilaisten ihmisten kanssa ja ymmärtää monia näkemyksiä. Hän tykkää, kun menen hänen luokseen kokkaamaan. Käyn kerran viikossa, lasten ollessa pienempiä kävin useamminkin.

Olen yrittänyt opettaa Karoa elämään omannäköistään elämää. Älä hae tukea säännöistä ja muiden odotuksista, vaan kuuntele itseäsi ja kasva omaksi itseksesi. Näin onkin tapahtunut!

Meillä on mutkaton ja läheinen suhde. Pystymme puhumaan suoraan kaikista asioista. Maailmaa voi katsoa monelta kantilta. Mistä minä voisin tietää, mikä on se oikea? Viihdymme hyvin yhdessä esimerkiksi pitkillä metsälenkeillä."

"Äiti on tukenani arjessa"

Tytär Irina Laigren, 47, on kampaamoyrittäjä. Asuu Espoossa 14-vuotiaan tyttärensä kanssa. Muutti Suomeen 1990. Harrastaa ilma-akrobatiaa ja tankotanssia.   Äiti Maire Savenko, 72, asuu Espoossa. Kaksi tytärtä. Inkeriläinen, muutti Suomeen 2008 Pietarista, jossa työskenteli myyjänä Berjozka-valuuttakaupassa.
Tytär Irina Laigren, 47, on kampaamoyrittäjä. Asuu Espoossa 14-vuotiaan tyttärensä kanssa. Muutti Suomeen 1990. Harrastaa ilma-akrobatiaa ja tankotanssia. Äiti Maire Savenko, 72, asuu Espoossa. Kaksi tytärtä. Inkeriläinen, muutti Suomeen 2008 Pietarista, jossa työskenteli myyjänä Berjozka-valuuttakaupassa.

Irina: "Synnyin Leningradissa luterilaiseen inkerinsuomalaiseen perheeseen. Olen saanut äidiltä paljon elämänviisauksia: luota itseesi, varmista itsenäisyytesi ammatilla, älä jää huonoon parisuhteeseen. Ja ennen muuta: usko Jumalaan ja auta heikompia. Teemme paljon hyväntekeväisyystyötä seurakunnassa.

Äiti suunnittelee asioita etukäteen, minä taas teen kaiken viime hetkellä. Soittelemme tai viestittelemme Whatsappissa päivittäin ja tapaamme viikoittain. Äiti käy silloin tällöin kampaamossani hoidattamassa hiukset, kulmat ja ripset. Meillä on saman muotoiset silmät ja tuuheat tummat ripset. Vartalonmallin olen perinyt ukrainalaiselta isältäni.

Äiti on lempeä ja viisas, hän huolehtii ja auttaa. Ilman häntä olisin pulassa teini-ikäisen lapseni kanssa."

Maire: "Valokuvista näkee, että 20-vuotiaana Irina ja minä olimme samannäköisiä. Nuorena pukeuduin muodikkaasti ja simpsakasti, kuten Irina nyt.

Lähimmäisten auttaminen on meille molemmille tärkeää. Neuvostoliitossa siihen tottui. Yritän silti neuvoa Irinaa, että muiden auttamiselle täytyy panna jokin raja. Moni soittelee hänelle, kun kaipaa kuuntelijaa. Irina on määrätietoinen. Hän tekee tosi pitkiä työpäiviä. Usein hän sulkee kampaamonsa vasta iltayhdeksältä.

Autan Irinaa huolehtimalla lapsenlapsestani, sillä 14 vuotta on vaarallinen ikä olla paljon yksin. Menen lähes joka päivä heille, kun tytär tulee koulusta. Irina on kultainen, hän on auttanut minua paljon taloudellisesti. Puhun tytöilleni ja lapsenlapsilleni venäjää, jotta kieli pysyy elävänä."

"En kerro äidille benjihypystä"

Äiti Teija Ahvenainen, 50, on luokanopettaja. Kaksi lasta. Asuu miehensä kanssa Porvoossa. Harrastaa mökkeilyä, kuntoilua, kuorolaulua ja lenkkeilyä koiran kanssa. Tytär Kaisa Niskanen, 24, opiskelee kolmatta vuotta hammaslääkäriksi. Asuu poikaystävän kanssa Helsingissä. Harrastaa kuntosalia, lenkkeilyä, ulkoilua ja musiikkia.
Äiti Teija Ahvenainen, 50, on luokanopettaja. Kaksi lasta. Asuu miehensä kanssa Porvoossa. Harrastaa mökkeilyä, kuntoilua, kuorolaulua ja lenkkeilyä koiran kanssa. Tytär Kaisa Niskanen, 24, opiskelee kolmatta vuotta hammaslääkäriksi. Asuu poikaystävän kanssa Helsingissä. Harrastaa kuntosalia, lenkkeilyä, ulkoilua ja musiikkia.

Kaisa: "Tunnistan itsessäni äidiltä perimäni positiivisuuden: asiat järjestyvät aina. Ajattelemme molemmat ihmisistä hyvää. Olen oppinut äidiltä myös lempeyttä. Perheessämme näytetään avoimesti lämpimiä tunteita.

Olen äitiä rohkeampi, mutta toisaalta olen samalla tavalla tunnollinen ja harkitseva kuin hän. Joskus äiti ärsyttää turhalla huolehtimisellaan. En viitsinyt kertoa hänelle, että hyppään benjihypyn. Hän olisi jälkikäteenkin superhuolissaan.

Äiti on opettanut minut leipomaan korvapuusteja. Minä olen neuvonut hänelle Facebookin toimintoja ja älypuhelimen käyttöä. Viestittelemme päivittäin. Saatan lähettää äidille vaikka kuvia ostamistani vaatteista.

Äiti tukee minua kaikessa ja sanoo, että olen tärkeä. Katsomme yhdessä koiravideoita netistä ja nauramme."

Teija: "Tyttöjen reissulla Pariisissa ja Nizzassa meiltä kysyttiin, olemmeko sisaruksia. On mahtavaa huomata, kuinka neuvokas ja vastuullinen nuori nainen Kaisasta on kasvanut.

Olemme molemmat nauravaisia ja pidämme liikunnasta ja musiikista. Kaisa on järjestelmällinen, lähes perfektionisti. Minä olen suurpiirteisempi ja siedän paremmin stressiä. Opettajan työssä lehmän hermoista on etua.

Mieheni mielestä meillä on sama temperamentti, olemme topakoita ja tunnollisia. Yhdessä hankitun koiran hoitoasioissa joskus ärsyttää se, että hoitoaikataulut eivät osu yksiin Kaisan suunnitelmien kanssa.

Olemme aina jutelleet paljon. Jaettu ilo on kaksinkertainen ilo ja jaettu huoli vain puolet huolesta. Kaisa käy luonani pari kertaa kuukaudessa. Hän soittaa pianoa ja laulamme yhdessä. Yhteiset koiralenkit ja shoppailu ovat meidän juttujamme."