Juha Noponen löysi uskon aikuisena. "Haluan auttaa vaikeuksissa olevia eteenpäin elämässä."

Minun arjessani usko ja Jumalan palveleminen tarkoittavat hyvin usein vähävaraisten auttamista. Olen mukana ruoka-avun jakamisessa ja vien ihmisille EU-ruokakasseja.

Vedän evankelis-luterilaisessa seurakunnassa miesten piiriä, jossa vähävaraiset, monenlaisia mullistuksia elämässään kohdanneet keski-ikäiset miehet tapaavat. Rukoilemme ja etsimme yhdessä ratkaisuja ongelmiin.

En ole mikään terapeutti, mutta minulla on omat kanavani auttaa ihmisiä elämässä eteenpäin. Seurakunta antaa meille tilat ja mahdollisuuden toimia.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

En ole terapeutti, mutta minulla on omat kanavani auttaa ihmisiä eteenpäin.

Olen eläkkeellä linja-autonkuljettajan ammatista. Kun seurakunnan diakoniatoimi järjestää retkiä vähävaraisille vanhuksille, ajan vapaaehtoisena bussia ja avustan retkeläisiä rollaattoreiden ja pyörätuolien kanssa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Retkiä pystytään tekemään vähän useammin, kun kuljettajalle ei tarvitse maksaa palkkaa. Retkillä on aina hyvä tunnelma, ja osallistujat ovat kiitollisia, kun pääsevät vähän reissuun.

Teen monenlaista vapaaehtoistyötä.

Perillä retkikohteessa autan siinä, missä tarvitaan, vaikka ruuanlaitossa. Saatan vetää myös pieniä hartaushetkiä. Teen vapaaehtoistyötä muutenkin kuin seurakunnassa, mutta diakoniatyö on niistä tärkeintä.

Usko toi syvän rauhan

Uskonto on ollut merkittävä osa elämääni vuodesta 2012, jolloin otin Jeesuksen vastaan.

Lapsuudenkotini oli uskonnollinen, mutta aikuistuessa elämä vei mennessään. Oli kiire touhuta ja tehdä kaikenlaista typerääkin.

Oli kiire touhuta ja tehdä kaikenlaista typerääkin.

Levottomien, päihdeporukassa kuluneiden vuosien ja avioeron jälkeen löysin taas lohdun uskosta. Uskoontuloon ei liittynyt suurta dramatiikkaa, mutta siitä lähtien minulla on ollut täydellinen rauha sisimmässäni.

Vähävaraisten auttaminen ja kuljettaminen ovat minun tapani siirtää eteenpäin sitä hyvää, minkä olen itse saanut.

Uskoontulooni ei liity suurta dramatiikkaa.

Minulla on hyvät välit aikuisiin lapsiini, ja olen uudelleen naimisissa. Olen saanut mahdollisuuden kouluttautua ammattiin ja pärjätä elämässä. Nyt annan oman "kymmenykseni" tekemällä vapaaehtoistyötä muiden hyväksi.

Lähiympäristössäni asuu paljon ihmisiä, jotka ovat pudonneet yhteiskunnan turvaverkkojen ulkopuolelle. Ilman EU-ruoka-apukasseja jotkut jopa näkisivät nälkää. Minulla on myös vanhoja ystäviä, jotka ovat velkaantumisen takia päätyneet lopulta asunnottomiksi.

Jotkut näkisivät nälkää ilman ruoka-apua.

Köyhyys ja sen tuomat ongelmat koskettavat minua läheltä, ja tuntuu todella hyvältä, kun voi jotenkin auttaa toisia. Kun on itse nähnyt ja kokenut elämässä monenlaista, pystyy samaistumaan muiden elämäntilanteisiin.

Jutun voi lukea kokonaisuudessaan ET-lehden numerosta 21/2019.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Olipa ilo lukea! Lisää näitä!

Paljon voimia Juha Noposelle! Kiitos tästä jutusta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla