Ervo Vesterinen on intohimoinen kirja- ja musiikkiharrastaja. - Nuorena haaveilin viulistin urasta. Jouluaattoperinteisiini kuuluu yhä musisoiminen viululla ja pianolla.
Ervo Vesterinen on intohimoinen kirja- ja musiikkiharrastaja. - Nuorena haaveilin viulistin urasta. Jouluaattoperinteisiini kuuluu yhä musisoiminen viululla ja pianolla.

Ervo Vesterinen tuntee naiset. Niin uskaltaa sanoa, kun on elänyt aina naisten ympäröimänä ja työskennellyt yli 50 vuotta gynekologina.

Tässä jutussa tapaamme naistentautien erikoislääkärin Ervo Vesterisen. Hän on paitsi gynekologi myös tunnettu syöpätutkija ja kirjailija. Eikä tässä vielä kaikki: Vesterinen on myös varteenotettava taiteen kerääjä ja kirjoittanut useamman taiteilijaelämäkerran. Lisäksi hän on neljän tyttären isä.

Vesterinen on elänyt koko elämänsä naisten ympäröimänä, hoitanut työkseen naisia sekä tutkinut gynekologisia syöpiä. Ei siis ihme, että mies sanoo tuntevansa naiset.

Ilman Raijaa mistään ei olisi tullut mitään.

Raija ja Maija

Aloitetaan vaimosta, Raija Vesterisestä. Hän on Ervon naisista ykkönen. Pariskunta on ollut naimisissa 53 vuotta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

– Ilman Raijaa mistään ei olisi tullut mitään.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Miten niin ei mitään?

– Raija on pitänyt perheen koossa ja kunnossa.

Raija on organisoinut arjen, pakannut, purkanut ja rakentanut kodin aina sinne, minne miehen työ on vienyt. Ja työ on vienyt: Kiuruveden ja Kotkan kautta Yhdysvaltoihin ja Japaniin ja takaisin Helsinkiin.

– Kun minulla olisikin ollut vain työ, mutta kun on ollut lisäksi tämä kirjoittaminen.

Siis vaivaako huono omatunto?

– No vähemmästäkin.

Ervo ja Raija Vesterisen koti on täynnä taidetta. Kipsinen kallo on lahja taiteilija Elsa Nousiaiselta. Se on ollut vieraskirja, josta löytyy monta nimikirjoitusta, kuten Wäinö Aaltosen ja Olavi Paavolaisen.
Ervo ja Raija Vesterisen koti on täynnä taidetta. Kipsinen kallo on lahja taiteilija Elsa Nousiaiselta. Se on ollut vieraskirja, josta löytyy monta nimikirjoitusta, kuten Wäinö Aaltosen ja Olavi Paavolaisen.

Ennen Raijaa oli äiti, Maija Pitkänen. Pianisti otti kotona vastaan oppilaita ja välillä huuteli poikaansa kotiin Helsingin Etu-Töölön pihoilta.

Kodin seinillä oli äidin konserttimatkoiltaan tuomia kiehtovia tauluja. Äiti opetti poikansa rakastamaan musiikkia ja katsomaan maailmaa kuvan kautta. Ensimmäiset omat taulunsa Vesterinen osti jo nuorena lääkärinä, ja nyt kotona on ”suht hyvä valikoima kotimaista taidetta”.

Tapani Raittila, Kari Juva, Unto Koistinen, Aarno Salosmaa, mies luettelee suosikkejaan.

Lääkärin työssä haen aina ratkaisuja. Taide on minulle tapa rentoutua.

Ja tietenkin alttaritauluja maalannut Eino Härkönen, josta Vesterinen on kirjoittanut elämäkerran.

Taide on henkilökohtainen kokemus, eikä Vesterinenkään osaa tehdä taiteesta diagnoosia.

– Lääkärin työssä haen aina ratkaisuja. Taide on minulle tapa rentoutua. Katson kuvaa ja koen sen vapaasti, ilman sääntöjä. Kirjoittaminen on minulle samanlaista rentoutumista. Voin fundeerata, vatvoa vaihtoehtoja, antaa mielikuvitukseni lentää. Lääkärin työssä ei paljon improvisoida.

Neljä tytärtä ja emännät

Raija ja Ervo Vesterisellä on neljä tytärtä: Hanna, Minna, Niina ja Maarit.

Viiden naisen kanssa oppii naisen arjen - ja ehkä vähän naisen ajatteluakin.

Pitää antaa jokaisen löytää ytimensä, tukea, ei tuupata.

– Tyttärien kanssa täytyy olla vähän varuillaan, isä sanoo arvoituksellisesti.

– Pitää antaa jokaisen löytää ytimensä, tukea, ei tuupata. Nuorena on hyvä pitää monia ovia avoimina elämälle.

Vesterisen tyttäristä yksi on biokemisti-kuvataiteilija, yksi lentoemäntä, yksi lääkäri ja yksi sosiaalikasvattaja.

Perhe-elämän kultaisia vuosia Vesterinen muistaa viettäneensä kunnanlääkäriaikoina Kiuruvedellä 1967-70.

– Meillä oli siellä pieni perunamaa ja turvallinen yhteisö, hän muistelee.

Työ oli palkitsevaa.

Intiimi yhteys potilaan ja lääkärin välillä heikkeni.

– Vastaanottoni oli täynnä potilaita. Työaikoja ei ollut, kaikkia autettiin ja kaikki tunsivat toisensa. Emännän kanssa puhuttiin lehmistä ennen kuin hän tohti ottaa sairautensa esiin.

Sitten tuli vuoden 1972 kansanterveyslaki. Kunnanlääkärijärjestelmä purettiin ja jokainen kunta velvoitettiin huolehtimaan perusterveydenhoidosta. Alkoi terveyskeskusten aika.

– Meistä tehtiin virkamiehiä, joilla oli työaika, kolmen markan lääkäreitä, sen se käynti silloin maksoi. Intiimi yhteys potilaan ja lääkärin välillä heikkeni.

Nyt Vesterinen näkee valoa tunnelin päässä.

– Sotelaki toivottavasti siirtää päätöksentekoa takaisin lähemmäs ihmistä.

Amerikan leidit

Amerikkaan lähtö vuonna 1978 oli uhkarohkea hyppy koko perheelle, jossa oli neljä pientä lasta. Vesterinen tutki syöpäsairauksia Pohjois-Carolinassa.

Amerikka kuitenkin hurmasi kaikki.

– Amerikkalaisten tapa ottaa ulkopuolisetkin mukaan yhteisöönsä on jotain ainutlaatuista. He ovat sosiaalisuuden mestareita.

Ystävyyssuhteet Yhdysvaltoihin ovatkin säilyneet läpi vuosikymmenten tiiviimpinä kuin Kiuruvedelle.

Toisenlainen hurmaantuminen tapahtui 1991, kun Vesterinen sai kutsun vierailevaksi professoriksi Japaniin. Hän työskenteli sekä Sapporossa että Tokiossa.

Naiset synnyttävät uutta elämää. Voisiko mitään kiehtovampaa olla.

Vesterinen onnistui murtamaan japanilaisen pidättyväisyyden ja sai elinikäisiä ystäviä.

– Japanissa kaihdetaan sanaa syöpä. Japanilaiset eivät koko ajan julista aikaansaannoksiaan. Viehätyin verhotusta mutta tarkasta tavasta tehdä tieteellistä työtä.

Vesterisen on tutkinut gynekologisia syöpiä, erityisesti virusten ja kohdunkaulansyöpien yhteyttä, pian 40 vuotta. Tästä saakin aasinsillan kielen päällä pyörivään kysymykseen. Miksi mies erikoistuu gynekologiaan?

– Naiset synnyttävät uutta elämää. Voisiko mitään kiehtovampaa olla. Naiset myös tuntevat kehonsa miehiä paremmin eivätkä arastele kertoa vaivoistaan. Se auttaa lääkärin työssä.

Vesterinen palaa 70-luvun alkuun, jolloin hän pääsi erikoistumaan Helsingin Naistenklinikalle. Tuolloin erikoislääkäri Esko Purola teki Vesterisen mukaan yhden merkittävimmistä havainnoista kliinisen solututkimuksen historiassa.

Purola oli ensimmäinen, joka tunnisti papilloomaviruksen ja kohdunkaulan syövän välisen yhteyden.

– Se oli koeputkien ja pipettien maailma, jonne tietokoneet vasta tekivät tuloaan. Muistan aina päivän, jolloin Purola kertoi havainnoistaan. Olen kiitollinen, että sain olla mukana hänen tutkimuksissaan. Ilmapiiri oli innostava ja imaisi minut kiehtovaan maailmaansa.

Tänään valtaosa gynekologisista syövistä havaitaan ajoissa, kiitos myös tämän 70-luvun innostuneen tutkijaryhmän. Naistenklinikalla Vesterinen viihtyi yli 30 vuotta.

Seksuaaliset naiset

Viimeisin työ on ollut Naisen ruumiin historian (Into kustannus 2017) kirjoittaminen. Kirja on matka käsityksiin naiseudesta antiikista nykypäivään. Vesterinen sanoo keränneensä aineistoa tätä teosta varten koko uransa ajan.

– Nainen on maailman kiehtovin aihe. Naista on kautta historian hallittu ja alistettu hänen ruumiinsa kautta. Toisaalta naiset ovat itse osanneet käyttää ruumistaan hallinnan välineenä.

Voiko naiseutta määrittää lääketieteen kautta?

Yksi ei muutu: seksuaalisuus on meissä jokaisessa kaikissa soluissamme.

– Lääketiede on ratkaissut monia naiseuteen liittyviä asioita, hedelmöityksen ja syntymän ihmeen, useat sairaudet. Mutta käsityksemme ruumiistamme ovat aina kulttuurisia.

Nyt monet naiset haluavat saada lapsen yksin, sukupuolineutraalisuuden korostaminen on päivän sana ja seksuaaliset vähemmistöt ovat saaneet äänensä kuuluviin oltuaan pitkään vaiennettuina. Vesterinen on työssään nähnyt seksuaalisuuden kaikki ilmentymät, sukupuolenkorjausleikkaukset, abortit ja sukupuolitaudit. Hän ei ota kantaa, ei moralisoi eikä tuomitse.

– Yksi ei muutu: seksuaalisuus on meissä jokaisessa kaikissa soluissamme. Ikä voi haalentaa haluja, mutta seksuaalisuutta eivät vuodet lannista.

Musette ja Arlette

Sitten ovat vielä Musette ja Arlette, satukuvittaja Rudolf Koivun paperinuket. Niiden myötä palaamme Raijaan, Ervon vaimoon. Koivu vietti kesiä 1940-luvun alussa pikku-Raijan mummolassa Tuuloksessa ja teki tälle oman paperinuken. Koivu on kiehtonut Vesteristä niin, että hän on kirjoittanut taiteilijasta kolme kirjaa.

– Koivun taide ruokkii mielikuvitusta.

Samanlaista on Vesteristen tyttären, kuvataiteilija Minna Lehväslaihon kädenjälki. Naivistisista töistään tunnettu Lehväslaiho valittiin Unicefin postikorttitaiteilijaksi jouluna 2016.

– Minnan kynä piirtää suun hymyyn, isä sanoo kauniisti.

Ervo Vesterinen

Syntynyt Helsingissä 1939. Asuu Espoossa.

Työ Lääketieteen ja kirurgian tohtori, naistentautien ja gynekologisen syövän erikoislääkäri.

Julkaissut 10 tietokirjaa.

Perhe Vaimo Raija, neljä lasta, yhdeksän lastenlasta, kolme lastenlapsen lasta.

Harrastukset Musiikki ja kirjallisuus.

Juttu on julkaistu ET-lehden numerossa 22/2017.

Sisältö jatkuu mainoksen alla