Arkiset tekstiilit pursuavat nyt nimekkäiden tekijöiden töitä. Joukossa on muun Hannu Väisäsen suunnittelema tekstiilikokoelma.

Suomalaisten tekstiilien tuotanto on siirtynyt halvempiin maihin, mutta painokankaillamme menee silti hyvin.

Vahva kuosi on taas trendikäs. Erityisesti 1950–70-luvun painokangasta arvostetaan, ja mallistoja tilataan nyt taiteilijoilta, jotka ovat jo näyttäneet kykynsä muilla areenoilla.

Kirjailija-kuvataiteilija Hannu Väisäsen uusin aluevaltaus on tekstiilitaide. Ensimmäinen Finlaysonille suunniteltu kokoelma sisältää pussilakanoita, tyynynpäällisiä, pöytäliinoja ja kangaskasseja. Mallisto julkistetaan toukokuussa ja tulee myyntiin elokuussa.

– Iloitsen, että pääsen madaltamaan kynnystä kuvataiteen suuntaan. Moni mieltää modernin maalauksen luksustuotteeksi, mutta tekstiileihin painettuna se muuttuu hetkessä suuremman kansanosan tavaraksi. Oikeus kauniiseen arkeen on minulle erityisen rakas.

"Oikeus kauniiseen arkeen on minulle erityisen rakas."

Hannu muistaa Finlaysonin 1950-luvun kankaat.

– Ensimmäinen äitipuoleni oli tyylikäs nainen ja toi meille muuttaessaan paljon kaunista, verhoja ja vakstuukiliinoja eli vahakankaita. Niiden modernit kuviot ja vahvat värit tekivät pieneen poikaan lähtemättömän vaikutuksen, Hannu muistelee.

Emo-satiinipussilakanasetti. Kuva Finlayson
Emo-satiinipussilakanasetti. Kuva Finlayson

Väisäsen mallistossa nähdään suurina pintoina muun muassa hänen maalauksistaan tuttua ”kaviaaria” eli Kutu-kuosia. Laakapainotekniikalla toteutettu Emo (kehyksissä yllä) on värikkäämpi kuosi, ja siinä näkyvät kiehtovasti taiteilijan aidot pensselinvedot. Kuru on kuoseista graafisin.

Väisäsen vuodevaatteet painetaan ihoa hivelevälle satiinille, ja Hannu vakuuttaa, että niin kauniilta tulevat ”sänkytavarat” näyttävät, ettei päiväpeittoakaan tarvitse käyttää.

Syksyllä mallisto täydentyy sarjakuvamaisella Esi-isä-kuosilla.

– Juhlavasta nimestä huolimatta tulossa ei ole mitään erityisen yleviä tarinoita. Enemmänkin koomisia ja traagisia hahmoja, kaurismäkeläistä kurjalistoa, naurahtaa Väisänen, jolle jokainen työ on tavalla tai toisella omaelämäkerrallinen.

Näihin kiehtoviin Esi-isiin pääsi tutustumaan vielä huhtikuun alussa taidenäyttelyssä Revityt kimonot, Galerie Forsblomilla Helsingissä.

Taiteellisen hattutempun täydensi 10.3. ilmestynyt romaani Elohopea (Otava), uusin osa rakastettuun Antero-sarjaan.

Kutu-kangaskassi. Kuva Finlayson
Kutu-kangaskassi. Kuva Finlayson

Pieni pala historiaa

Vuonna 1820 Tampereelle perustettu Finlayson aloitti kankaan kudonnan 1839. Ensimmäiset taiteilijat palkattiin töihin vasta 1930-luvulla. Osaltaan asiaan vaikutti tekniikan kehittyminen. Käsifilmipainon ansiosta suomalaiset tekstiilitaiteilijat alkoivat suunnitella kangaspainoille yksittäisiä malleja. Muuten mallistot hankittiin 1930–40-luvuilla pääosin Ranskasta.

Milanon triennaali 1936 oli eräänlainen Finnish Designin päänavaus. Tuolloin voimissaan oli myös legendaarinen Hyvinkään Villatehdas. Artekille painettujen kankaiden suunnittelijoihin kuuluivat Aino Aalto ja Kaj Franck.

Pula-aikana kankaita oli niukalti, mutta mielikuvitus loisti ja kuosit olivat korkeatasoisia. Värien säästämiseksi kankaissa jätettiin näkyviin mahdollisimman paljon valkeaa pohjaa. 1940-luvun lehdissä lukijoille neuvottiin, kuinka kangasta voi painaa linoleum-levylle kaiverretulla sapluunalla.

1950- ja 60-luvulla Finnish Design nousi loistoonsa myös painokankaissa. Vuokko Nurmesniemi ja Maija Isola loivat hittejä (Pyörre, Unikko) joita hyödynnetään yhä. Isolan Kristina-tytär ei onnistunut Marimekko-urallaan yhtä hyvin. Ukrainalaisen kansantaiteilijan Maria Primatsenkon teoksen kopiointi herätti suuttumusta ja poiki kiistoja siitä, paljonko taiteilija saa toiselta lainata.

Pari vuotta sitten Vallila Interior lanseerasi kangaskokoelman Suomen kuvataiteen klassikoista yhteistyössä Ateneumin taidemuseon kanssa. Verhoiksi saattoi valita esimerkiksi Edelfeltin Leikkiviä poikia rannalla tai von Wrightin Taistelevat metsot. Varsinaista hittiä niistä ei kuitenkaan syntynyt.

Lähde: Kretongista printtiin. Toim. Kirsi Niinimäki ja Marjo-Riitta Saloniemi. Maahenki 2008.

Joulutähti ja amaryllis pitävät pintansa, mutta viime vuosien aikana suosioon on noussut myös menneiltä vuosikymmeniltä tuttu joulukukka. 

Joulutähti on monille suomalaisille joulukukkien kruunaamaton kuningas, mutta tiesitkö, että muualla Euroopassa se ei kuulu jouluun lainkaan? 

– Keski-Euroopassa joulutähden nimi on tähtilatva ja se on suosittu äitienpäiväkukka, kertoo Kukkakauppa Bieder Ruoholahden floristi Tapio Komminaho.

Joulukukat voi hankkia jo hyvissä ajoin. Esimerkiksi joulutähti kestää hyvällä hoidolla ainakin kuukauden verran. Se viihtyy vedottomassa, valoisassa paikassa ja pitää tasaisesta kosteudesta. Mullan pinta saa kuivahtaa kasteluiden välissä, niin joulutähti ei varista alimpia lehtiään ja pysyy kauniina aattoon asti.

Joulutähti on edelleen erittäin suosittu joulukukka, mutta ei enää se ostetuin.

– Viime vuonna meillä myytiin eniten kotimaista amaryllista, Komminaho paljastaa.

Amaryllis on sipulikukka ja siten vaatimaton hoidon suhteen. Se ei tarvitse kuin tilkan vettä siinä vaiheessa, kun kukka alkaa avautua.

– Osa ei anna vettä silloinkaan, mutta itse annan hivenen, jotta kukka avautuu kauniisti eikä siihen jää ryppyjä avausvaiheessa, Komminaho vinkkaa.

Toinen suosittu joulun sipulikukka on hyasintti. Sekin on muualla Euroopassa kevään eikä joulun kukka: hyasintin keltaista versiota myydään esimerkiksi Tanskassa ja Hollannissa eniten pääsiäisen aikaan. 

– Hyasintti on klassikko, mutta tänä päivänä osa ihmisistä on aika tuoksuherkkiä, joten voimakkaan tuoksunsa vuoksi hyasinttia ei osteta enää niin paljon kuin ennen. 

Amaryllis ja hyasintti ovat Komminahon mukaan ehdottomasti helppohoitoisimmat joulukukat: niille riittää pari tilkkaa vettä koko niiden elinkaaren aikana.

– Joulutähti pitää yhä pintansa, sanoo Bieder Ruoholahti -kukkaliikkeen Tapio Komminaho.
– Joulutähti pitää yhä pintansa, sanoo Bieder Ruoholahti -kukkaliikkeen Tapio Komminaho.

Uudet tuulet

Vai kaipaisitko kotiin jotain raikkaampaa vaihtoehtoa joulukukalle? Jos joulutähti ja amaryllis tuntuvat tylsiltä valinnoilta, vaihtoehtoja on. Tällä hetkellä suurta suosiota nauttii vuosikymmenten takaa tuttu kaunotar.

– Jouluruusu teki paluun noin kymmenen vuotta sitten ja sitä esitellään nyt joka sisustuslehdessä tyylikkäänä, kauniina joulukukkavaihtoehtona.  Sitä oli paljon jo 1900-luvun alussa ja siitä aina 50-luvulle asti. Sen jälkeen meillä Suomessa alkoi olla lämpimämpää, ja joulutähdet ja kumppanit nousivat suosioon, koska ne tarkenivat jouluruusua paremmin, Komminaho kertoo. 

Toinen kaunis, ei-perinteinen joulukukka on valkoinen orkidea.

– Ne voidaan koristella kukkaliikkeessä vaikka kävyillä tai ruseteilla. 

Jouluruusua saapuu ostamaan myös huhtikuussa eläkkeelle jäänyt Aune-Marja Sinisalo, 63. 

– Pistäydyin hiljattain pikkusiskoni Seijan luona ja hänellä oli jouluruusu. Ihastelin sitä ja Seija sanoi, että muistaa jouluruususta aina Aura-Leenan, isosiskomme, joka kuoli tammikuussa. Aura-Leena osti usein meille siskoksille jouluruusut. Nyt saamme ostaa ne itse, Sinisalo kertoo. 

Komminaho neuvoo Sinisalolle, miten jouluruusun saa kukoistamaan.

– Laitoin näille liikkeen ruusuille aamulla lisää ja juuri katsoin, että kannattaa kohta lisätä. Nämä juovat paljon. 

Aune-Marja Sinisalo käy usein samassa kukkaliikkeessä. Joulukukat hän ostaa joka vuosi hyvissä ajoin ja saa niitä myös ystäviltään. 

– Suosikini on nyt tämä jouluruusu, mutta amaryllis on myös aivan ihana. Pidän punaisista ja valkoisista joulukukista. Ostan ne jo aikaisin ja toivon, että ne kuolevat pian joulun jälkeen – sitten jo riittää, hän nauraa. 

Lue kattava opas: Näin hoidat kaikkia joulukukkia oikein

Käy kesken joulukuun kiireiden vetämässä henkeä Lappeenrannassa jouluasuun puetussa Wolkoffin talossa. Ruokasalin kattoon asti ulottuva joulukuusi on koristeltu samoilla koristeilla kuin Wolkoffin perheen talossa asuessa. Salin pöydälle on katettu juhlavat kahvikupit, hedelmät, pähkinät ja tryffelit.

Kaupungin keskustassa, Raatihuoneen läheisyydessä, sijaitseva Wolkoffin talo on Lappeenrannan vanhimpia säilyneitä puurakennuksia, rakennettu vuosina 1826-1905. Talo palveli venäläisen Wolkoffin suvun kotina vuosina 1872-1983. Talossa ehti tuona aikana asua neljä sukupolvea perheen jäseniä.

Joulun aikaan Wolkoffin talo puetaan jouluasuun talon viimeisen isännän, Johannes Wolkoffin (1900-1969), perheen tapaan. Talossa näyttää samalta kuin hänen aikaisinaan jouluina. Silloin talossa eli kaksi kansallisuutta ja kaksi uskontoa rinnakkain. Venäläisyys ja suomalaisuus, ortodoksisuus ja luterilaisuus.

Koristeita on kaikkialla. Jotkut niistä ovat yli sadan vuoden ikäisiä, toiset on tety muutama vuosikymmen sitten. Talosta ei koskaan hävitetty mitään, koska kaikelle saattoi olla käyttöä myöhemmin. Takanraunuksilla, pöydillä ja ikkunoilla voi olla vierekkäin suupuhallettu lasikoriste 1900, ja muovinen koriste Hongkongista vuodelta 1970.

Ruokasaliin tuodaan kattoon asti ulottuva kuusi, jonka vanhimmat koristeet, pukki ja enkeli, ovat olleet käytössä jo 1900-luvun alussa. Juhlavassa ruokapöydässä kimaltelevat juhlaa varten esiin otetut astiat, ja jokaisen perheenjäsenen paikkaa koristaa oma tonttunsa. Joulukukat, omenat ja pähkinät tuovat taloon tuoksuaan. Tunnelma talossa on hiljainen ja rauhallinen, ja siellä voi hetkeksi unohtaa joulun kiireet ja hyörinän.

Kiinnostava museo

Talo on toiminut museona vuodesta 1993 lähtien. Yli sadan vuoden aikana kertynyt kodin esineistö luo tilaan ainutlaatuisen tunnelman. 1800-luvun alkupuolella Jaroslavin kuvernementistä saapuneesta maaorjatalonpojasta puutarhuriksi ja kauppiaaksi edenneen Ivan Wolkoffin suku säilytti talon jakamattomana vuoteen 1986 saakka, jolloin se lahjoitettiin museoksi. Vasta vuonna 1993 talo pihapiireineen avattiin yleisölle.

Kodin harmonisen ilmapiirin ohella kävijä voi vierailla Wolkoffin puodissa, jossa on tarjolla kauniita joulukoristeita sekä monenlaista lahjaksi sopivaa sekä lapsille että aikuisille. Puodin ikkunassa istuu ohikulkijan iloksi kynttilänvalossa joulupukki pöytänsä ääressä ja vastailee lasten kirjeisiin.

Joulu Wolkoffin talomuseossa ja puodissa on avoinna:

12-17.12.2017 klo 11-17
19.-22.12.2017 klo 11-17
27.-30.12.2017 klo 11-17
2.-7.1.2018 klo 11-17

Wolkoffin jouluun tutustutaan opastetuilla kierroksilla. 

Wolkoffin talomuseo ja puoti, Kauppakatu 26, 53100 Lappeenranta
Museon lippukassa 05- 616 2258

Opastusvaraukset ja tiedustelut museoiden toimistolta, 05- 616 2261.