Kouluruoka muuttuu kokoajan monipuolisemmaksi. Suomessa kouluruoka on ollut ilmaista jo 1940-luvulta lähtien.  Kuva: Sanoma-arkisto
Kouluruoka muuttuu kokoajan monipuolisemmaksi. Suomessa kouluruoka on ollut ilmaista jo 1940-luvulta lähtien. Kuva: Sanoma-arkisto

Kouluruoka on jättänyt niin hyviä kuin huonoja muistoja. Millaisia kokemuksia sinulla on aiheesta?

Suomen koulujärjestelmä on tunnettu ilmaisesta kouluruoastaan. Kouluruoka on muuttunut vuosien varrella. Listoille on tullut paljon uusia ruokia, mutta samaten vanhoja on jouduttu jättämään pois valikoimasta.

Kouluruokalista on aina sisältänyt niin suosikkeja kuin niitä vähemmän suosittuja pöperöitä. 

– Tämän hetken suosituimpia kouluruokia ovat pinaattiletut, kalapuikot ja makaronilaatikko, kertoo helsinkiläisen Hiidenkiven peruskoulun keittäjä Minna Turkia.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Pari vuotta sitten Hiidenkiven peruskoulussa tehtiin kysely, jossa oppilaat saivat äänestää mieliruokiaan. Kyselyssä ensimmäisiksi nousivat Turkian mainitsemat ruoat.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Inhokeiksi puolestaan ovat osoittautuneet lahnapuikot ja erilaiset kasvisruoat. Kahdeksasluokkalainen Joel Toppinen uskoo tämän johtuvan "eineksisestä mausta".
Lempiruoat eivät juurikaan ole parissakymmenessä vuodessa vaihtuneet.

– Paras päivä oli silloin, kun jälkiruoaksi sai jäätelöä, kertoo oppilaanohjaaja Elina Salmi, 40.  

Sisäelinten ja sienien käyttö oli aiemmin tavallisempaa.

Toisaalta monien 1980-luvulla koulua käyneiden inhoamat ruoat ovat jo poistuneet listoilta. Esimerkiksi kanaviillokki ja tilliliha päätyivät monien inhokkilistalle. Jo 20 vuotta ruoka-alalla työskennellyt keittäjä Minna Turkia kertoo sisäelimien ja sienien käytön olleen aiemmin tavallisempaa.

2000-luvun uutuutena kouluihin on tullut teemaviikot, jolloin kouluruoka on jonkin tietyn teeman mukaista, esimerkiksi aasialaista, afrikkalaista tai amerikkalaista ruokaa. Nykyään myös käytetään entistä enemmän riisiä ja pastaa, kun taas peruna jää vähemmälle kuin ennen.

Kahdeksasluokkalainen Joel Toppinen käy kouluruokailussa melkein joka päivä.
Kahdeksasluokkalainen Joel Toppinen käy kouluruokailussa melkein joka päivä.

"Omat voileivät laukkuun"

1960-luvun kouluruoasta on monenlaisia muistoja. Tilliliha ja muut inhokit tunnettiin jo tuolloin.

– Lempiruokiani olivat makaronivelli ja puolukkapuuro, sanoo 1960-luvulla koulunsa käynyt eläkeläinen Marjatta Junkkaala.

Jälkiruoasta ei tuolloin ollut puhettakaan. Oppilaat kävivät syksyisin poimimassa marjoja koulun keittiöön esimerkiksi marjapuuroa varten, mainitsee Marjatta. 

– Koska ruoka ei aina ollut kovin ravitsevaa, monesti piti olla myös omat voileivät laukussa mukana, Marjatta kertoo. 

Tämän jutun ovat kirjoittaneet helsinkiläisen Hiidenkiven peruskoulun 8C:n oppilaat, jotka opiskelevat mediapainotteisella luokalla. He harjoittelivat lehtijutun kirjoittamista vapaavalintaisesta aiheesta.

 Kouluateriaan kuuluu lämmin ruoka, salaatti, juoma ja voileipä. Joskus on myös jälkiruokaa.
Kouluateriaan kuuluu lämmin ruoka, salaatti, juoma ja voileipä. Joskus on myös jälkiruokaa.

Keskustele kouluruoasta

Mitä muistoja sinulla tulee mieleen kouluruoasta? Mitkä olivat sinun suosikkisi, entäpä inhokkisi?

Kerro kokemuksesi ja jutustele aiheesta alla olevassa kommentointikentässä.

Vierailija

Olin hyvin laiha ja aina  melkein  minulla oli nälkä, Kotini oli köyhä ruokaa oli niukasti ja toisinaan ei ollenkaan ja muutenkin kotioloissa oli hankaluuksia Miten ihanaa oli saada koulussa ruokaa, melkeinpä elin tun kouluruuan varassa Minullakin tuo tilliliha ja lihapullat perunamuusilla olivat suurinta herkkua ja keittäjä  hemmoitteli meitä tekemällä aivan ihanaa aprikoosipuuroa

Ei ole jäänyt ainuttakaan ruokaa inhokkina mieleen. Maitopullo ja voileivät olivat kaikilla eväänä ja varmasti oltiin niin nälkäisiä, ettei kukaan jättänyt tippaa tai muruakaan lautaselle. Supistetun kansakoulun pikkuisessa keittiössä asui naiskeittäjävahtimestari miehineen yhden lapsensa kanssa. Silloin syötiin luokassa.

Myöhemmin 50-luvulla sisareni oli samassa virassa, mutta hoiti virkaa kotoa käsin ja minäkin joskus tuurasin häntä joinakin päivinä. Silloin jo "talo" tarjosi  lämpimän ruoan lisäksi näkkäriä ja voinapit, jotka valmistin sellaisella puisella laitteella. Tulivat kaikki saman kokoisia, vähän piparkakun muotoisia, mutta pienempiä ja paksumpia. Jokainen sai yhden. Ruokailtiin siinä samaisessa keittiössä pitkähkön pöydän ympärillä, oppilaita kun oli vain hyvin vähän. Ruoka annosteltiin valmiiksi lautasille ja sitten kutsuttiin syömään.

Kuvassa pikkuinen koulu, jossa myös opettaja asui 2 h + k asunnossa.

Myöhemmistä kouluruokailuistakaan ei ole jäänyt inhokkeja mieleen, joten lienen aika kaikkiruokainen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla