Helppohoitoinen japanilainen pikkupiha syntyi sekä itse tehden että asiantuntijan avulla. Perustöihin kului viikko, mutta koskaanhan puutarha ei ole täysin valmis – ja siinä se hauskuus piileekin.

Japanilainen piha

Kun eräänä perjantai-iltana loppukesästä 2005 tulimme töistä kotiin, kadunvarressa odotti siirtolavallinen mursketta. Edessä oli lomaviikko, jonka aikana oli tarkoitus rakentaa japanilainen piha.

Kesä 2005

Lauantai ja sunnuntai: kärräämistä ja lapiotyötä

<ET kuva smallarticle />

Aloitimme työn lauantaiaamuna poistamalla huonosti kasvaneen nurmikon ja kuutiokaupalla pintamaata koko pihasta. Siirsimme maat aluksi pressun päälle, sillä ainoa siirtolavamme piti ensin tyhjentää murskeesta.

Viherpalvelu Saarnivaahteran Kalle Malm oli tehnyt pihasuunnitelman, johon hän oli valmiiksi merkinnyt pihan korkeuserot. Mursketta alettiin kärrätä suunnitelman mukaisiin paikkoihin pintamaan tilalle. Päivän aikana saimme kuorituksi lähes kaiken pintamaan pois. Melkoinen päivä!

Sunnuntaina heräsimme joka paikka kipeänä, mutta ei auttanut itku markkinoilla. Loput murskeesta piti kärrätä pihaan ja lavan tyhjennyttyä vielä siirtää pintamaat pressun päältä lavalle. Teimme helteessä töitä lähes kymmenen tunnin sunnuntaipäivän.

Maanantai: patio alkaa muotoutua

Seuraavana aamuna suunnittelijamme Kalle Malm tuli työmaalle mittaamaan korkeuseroja laserkorkeusmittarilla. Merkkasimme pation tolppien paikat sekä linjasimme pihan muodot naruilla ja apukepeillä. Sen jälkeen aloin kaivaa kuoppia pation pystytolpille ja juntata paaluja paikoilleen. Iltaan mennessä olin saanut tolpat pystyyn – juuri sopivasti, sillä illansuussa työmaalle saapui kuorma pation kansilankkuja ja koolinkipuita.

Tiistai: kivipäivä

Varhain tiistaiaamuna aloimme rakentaa pation koolausta suunnitelman mukaan. Kallen laserkorkeusmittarin avulla saimme koolauksen suoraan oikealle korkeudelle. Samalla varsinainen patio-osa tuettiin suoraan maahan siirtämällä mursketta koolausten alle. Kun tilaamamme graniittireunakivet saapuivat, keskeytimme patiotyön ja lähdimme Kallen kanssa Kivikoplaan hankkimaan muut rakennustöissä tarvittavat kivet, sorat ja liuskeet.

Keskiviikko ja torstai: rakennustyöt edistyvät

Keskiviikkopäivän rakensin patiota. Sillä aikaa Kalle asensi graniittireunakivet ja teki liuskekivityöt. Asensimme myös suurimmat maisemakivet – ne piti upottaa murskeeseen, jotta routa ei siirtelisi niitä. Patiokin valmistui lopulta torstai-iltana.

Perjantai: istutuspäivä

Perjantain hommaksi jäikin sitten se mukavin: taimitarhalla käynti ja kasvien istuttaminen. Kiviliyhty pantiin paikalleen, ja viime töikseen Kalle rakensi jäljelle jääneistä kivistä penkin kirsikkapuun alle. Piha oli valmis – tai niin me ainakin luulimme.

Syksy 2005

Syyskuun alussa kasvit olivat juurtuneet hyvin ja lämpimien ilmojen ansiosta jopa kasvaneet. Lokakuussa aloimme kaivata lisää maisemakiviä. Löydettyämme hyvät kivet “istutimme” ne vielä ennen talvea. Lisää kasvejakin oli tullut hankituksi. Olin myös löytänyt sopivan graniittialtaan ja tein ensimmäisen shishi-odoshin – tämä tosin oli feikki, eikä siinä kiertänyt vesi.

Seuraavat vuodet

Kesällä 2006 keskityimme pitämään kasveja elossa ennätyskuivan kesän vuoksi. Asensimme lisää maisemakiviä ja rakensimme niiden ympärille “saaret”. Kasvejakin oli tullut koko joukko lisää, ja entiset olivat kasvaneet. Pihalle asennettiin myös valaistusta.

Vappuna 2007 päätin tehdä ihan oikean shishi-odoshin. Yukimi-lyhdyn lisäksi tuli myös hankituksi kasuga. Kesä 2007 oli kasvien kasvun kannalta erinomainen, ja syyskuussa piha näytti lopulta tällaiselta.

Kirjoja japanilaisesta puutarhasta: Yoko Kawaguchi: Japanilainen puutarha inspiraatiosta toteutukseen. Plataani 2004; Anne Paalo - Jari Jetsonen: Japanilainen puutarha suomalaisittain. Tammi 2006: Japanese courty yard gardens, kuvat Haruzo Ohashi, 1997; K. Mizuno: Landscapes for small spaces; Robert Ketchell: Japanese gardens in a weekend Hamlyn

Joulutähti ja amaryllis pitävät pintansa, mutta viime vuosien aikana suosioon on noussut myös menneiltä vuosikymmeniltä tuttu joulukukka. 

Joulutähti on monille suomalaisille joulukukkien kruunaamaton kuningas, mutta tiesitkö, että muualla Euroopassa se ei kuulu jouluun lainkaan? 

– Keski-Euroopassa joulutähden nimi on tähtilatva ja se on suosittu äitienpäiväkukka, kertoo Kukkakauppa Bieder Ruoholahden floristi Tapio Komminaho.

Joulukukat voi hankkia jo hyvissä ajoin. Esimerkiksi joulutähti kestää hyvällä hoidolla ainakin kuukauden verran. Se viihtyy vedottomassa, valoisassa paikassa ja pitää tasaisesta kosteudesta. Mullan pinta saa kuivahtaa kasteluiden välissä, niin joulutähti ei varista alimpia lehtiään ja pysyy kauniina aattoon asti.

Joulutähti on edelleen erittäin suosittu joulukukka, mutta ei enää se ostetuin.

– Viime vuonna meillä myytiin eniten kotimaista amaryllista, Komminaho paljastaa.

Amaryllis on sipulikukka ja siten vaatimaton hoidon suhteen. Se ei tarvitse kuin tilkan vettä siinä vaiheessa, kun kukka alkaa avautua.

– Osa ei anna vettä silloinkaan, mutta itse annan hivenen, jotta kukka avautuu kauniisti eikä siihen jää ryppyjä avausvaiheessa, Komminaho vinkkaa.

Toinen suosittu joulun sipulikukka on hyasintti. Sekin on muualla Euroopassa kevään eikä joulun kukka: hyasintin keltaista versiota myydään esimerkiksi Tanskassa ja Hollannissa eniten pääsiäisen aikaan. 

– Hyasintti on klassikko, mutta tänä päivänä osa ihmisistä on aika tuoksuherkkiä, joten voimakkaan tuoksunsa vuoksi hyasinttia ei osteta enää niin paljon kuin ennen. 

Amaryllis ja hyasintti ovat Komminahon mukaan ehdottomasti helppohoitoisimmat joulukukat: niille riittää pari tilkkaa vettä koko niiden elinkaaren aikana.

– Joulutähti pitää yhä pintansa, sanoo Bieder Ruoholahti -kukkaliikkeen Tapio Komminaho.
– Joulutähti pitää yhä pintansa, sanoo Bieder Ruoholahti -kukkaliikkeen Tapio Komminaho.

Uudet tuulet

Vai kaipaisitko kotiin jotain raikkaampaa vaihtoehtoa joulukukalle? Jos joulutähti ja amaryllis tuntuvat tylsiltä valinnoilta, vaihtoehtoja on. Tällä hetkellä suurta suosiota nauttii vuosikymmenten takaa tuttu kaunotar.

– Jouluruusu teki paluun noin kymmenen vuotta sitten ja sitä esitellään nyt joka sisustuslehdessä tyylikkäänä, kauniina joulukukkavaihtoehtona.  Sitä oli paljon jo 1900-luvun alussa ja siitä aina 50-luvulle asti. Sen jälkeen meillä Suomessa alkoi olla lämpimämpää, ja joulutähdet ja kumppanit nousivat suosioon, koska ne tarkenivat jouluruusua paremmin, Komminaho kertoo. 

Toinen kaunis, ei-perinteinen joulukukka on valkoinen orkidea.

– Ne voidaan koristella kukkaliikkeessä vaikka kävyillä tai ruseteilla. 

Jouluruusua saapuu ostamaan myös huhtikuussa eläkkeelle jäänyt Aune-Marja Sinisalo, 63. 

– Pistäydyin hiljattain pikkusiskoni Seijan luona ja hänellä oli jouluruusu. Ihastelin sitä ja Seija sanoi, että muistaa jouluruususta aina Aura-Leenan, isosiskomme, joka kuoli tammikuussa. Aura-Leena osti usein meille siskoksille jouluruusut. Nyt saamme ostaa ne itse, Sinisalo kertoo. 

Komminaho neuvoo Sinisalolle, miten jouluruusun saa kukoistamaan.

– Laitoin näille liikkeen ruusuille aamulla lisää ja juuri katsoin, että kannattaa kohta lisätä. Nämä juovat paljon. 

Aune-Marja Sinisalo käy usein samassa kukkaliikkeessä. Joulukukat hän ostaa joka vuosi hyvissä ajoin ja saa niitä myös ystäviltään. 

– Suosikini on nyt tämä jouluruusu, mutta amaryllis on myös aivan ihana. Pidän punaisista ja valkoisista joulukukista. Ostan ne jo aikaisin ja toivon, että ne kuolevat pian joulun jälkeen – sitten jo riittää, hän nauraa. 

Lue kattava opas: Näin hoidat kaikkia joulukukkia oikein

Käy kesken joulukuun kiireiden vetämässä henkeä Lappeenrannassa jouluasuun puetussa Wolkoffin talossa. Ruokasalin kattoon asti ulottuva joulukuusi on koristeltu samoilla koristeilla kuin Wolkoffin perheen talossa asuessa. Salin pöydälle on katettu juhlavat kahvikupit, hedelmät, pähkinät ja tryffelit.

Kaupungin keskustassa, Raatihuoneen läheisyydessä, sijaitseva Wolkoffin talo on Lappeenrannan vanhimpia säilyneitä puurakennuksia, rakennettu vuosina 1826-1905. Talo palveli venäläisen Wolkoffin suvun kotina vuosina 1872-1983. Talossa ehti tuona aikana asua neljä sukupolvea perheen jäseniä.

Joulun aikaan Wolkoffin talo puetaan jouluasuun talon viimeisen isännän, Johannes Wolkoffin (1900-1969), perheen tapaan. Talossa näyttää samalta kuin hänen aikaisinaan jouluina. Silloin talossa eli kaksi kansallisuutta ja kaksi uskontoa rinnakkain. Venäläisyys ja suomalaisuus, ortodoksisuus ja luterilaisuus.

Koristeita on kaikkialla. Jotkut niistä ovat yli sadan vuoden ikäisiä, toiset on tety muutama vuosikymmen sitten. Talosta ei koskaan hävitetty mitään, koska kaikelle saattoi olla käyttöä myöhemmin. Takanraunuksilla, pöydillä ja ikkunoilla voi olla vierekkäin suupuhallettu lasikoriste 1900, ja muovinen koriste Hongkongista vuodelta 1970.

Ruokasaliin tuodaan kattoon asti ulottuva kuusi, jonka vanhimmat koristeet, pukki ja enkeli, ovat olleet käytössä jo 1900-luvun alussa. Juhlavassa ruokapöydässä kimaltelevat juhlaa varten esiin otetut astiat, ja jokaisen perheenjäsenen paikkaa koristaa oma tonttunsa. Joulukukat, omenat ja pähkinät tuovat taloon tuoksuaan. Tunnelma talossa on hiljainen ja rauhallinen, ja siellä voi hetkeksi unohtaa joulun kiireet ja hyörinän.

Kiinnostava museo

Talo on toiminut museona vuodesta 1993 lähtien. Yli sadan vuoden aikana kertynyt kodin esineistö luo tilaan ainutlaatuisen tunnelman. 1800-luvun alkupuolella Jaroslavin kuvernementistä saapuneesta maaorjatalonpojasta puutarhuriksi ja kauppiaaksi edenneen Ivan Wolkoffin suku säilytti talon jakamattomana vuoteen 1986 saakka, jolloin se lahjoitettiin museoksi. Vasta vuonna 1993 talo pihapiireineen avattiin yleisölle.

Kodin harmonisen ilmapiirin ohella kävijä voi vierailla Wolkoffin puodissa, jossa on tarjolla kauniita joulukoristeita sekä monenlaista lahjaksi sopivaa sekä lapsille että aikuisille. Puodin ikkunassa istuu ohikulkijan iloksi kynttilänvalossa joulupukki pöytänsä ääressä ja vastailee lasten kirjeisiin.

Joulu Wolkoffin talomuseossa ja puodissa on avoinna:

12-17.12.2017 klo 11-17
19.-22.12.2017 klo 11-17
27.-30.12.2017 klo 11-17
2.-7.1.2018 klo 11-17

Wolkoffin jouluun tutustutaan opastetuilla kierroksilla. 

Wolkoffin talomuseo ja puoti, Kauppakatu 26, 53100 Lappeenranta
Museon lippukassa 05- 616 2258

Opastusvaraukset ja tiedustelut museoiden toimistolta, 05- 616 2261.