Island Princess -risteilijän kannelta kelpaa katsella maisemia. Kuva Rick Nelson.
Island Princess -risteilijän kannelta kelpaa katsella maisemia. Kuva Rick Nelson.

Yhdeksän tunnin laivamatka Panaman halki huipensi risteilyloman. Bonuksena tulivat bingo, samppajaputous ja kaksi valtamerta.

Meri odottaa. Mainingit ­rymisevät kivenlohkareita vasten. Jäntevä nuoru­kainen nostaa kädet ylös ja ­heittäytyy vellovaan hornan­kattilaan 25 ­metrin korkeudesta. Kuilu on kuusi ­metriä syvä ja alle neljä ­metriä leveä. ­Pidätämme henkeä.

Sekunteja myöhemmin pojan pää pilkistää aallokosta, ja väkijoukko hurraa. La Quebradan kallion ­sukeltajat kaljuuntuvat ennen aikojaan ja heidän sormensa alkavat reistailla, mutta mainetta ja kunniaa ropisee.

Tulimme Meksikon Acapulcoon vuorokautta ennen 11-päiväisen Panaman risteilymme alkua. Acapulco oli Hollywoodin kerman piilopaikka 1940-luvulla.

Cary Grant, John Wayne ja Tarzan-tähti Johnny Weissmüller kumppaneineen ostivat Acapulcon korkeimmalla kallio­törmällä sijaitsevan Los Flamingos -hotellin. Siellä on esillä kuvia Tarzan-elokuvista, joita ei suinkaan kuvattu Afrikassa vaan usein ­Acapulcossa. Leijonat ja norsut lainattiin eläintarhasta. Jopa Ramboa, Sylvester Stallonea, on juoksutettu lähistöllä, Guerreron viidakossa.

Kympin tippi päivässä

Torvi soi, ja Island Princess irtoaa laiturista. Valot tuikkivat tulikärpäsinä Sierra Madren rinteillä. Risteilijämme puskee kohti sysimustaa merta.

Laukut, jotka jätimme kantajalle terminaalissa, ovat ilmestyneet hyttiimme. Orkesteri soittaa kevyttä laivajazzia. Tarjoilijat, ­pikkolot ja vastaanottovirkailijat tervehtivät kuin vanhaa ystävää. Muutama valko­univormuinen nyökkää hillitysti.

Päällystö tulee Länsi-Euroopasta ja Pohjois-Amerikasta, kolmannen maailman maiden edustajat tarjoilevat ja siivoavat. Lähtösatamasta johtuen monet matkustajista ovat meksikolaisia. Suurin ryhmä ovat silti amerikkalaiset.

Jokainen on saanut kuvallisen laivakortin, joka toimii sekä luotto- että henkilökorttina. Käteistä ei tässä uivassa kaupungissa tarvita. ­Retket, matkamuistot, hieronnat ja drinkit kuitataan kortilla.

Risteilyn lopussa rilluttelu lankeaa maksettavaksi. Juomaraha lisätään loppusummaan automaattisesti: tippiä jokainen maksaa noin kymmenen dollaria, kahdeksan euroa, päivää kohden.

Hiukset hyvin, kaikki hyvin

Risteilyn toinen ilta on formal night, tälläytymisen juhlaa. Yli ei voi ampua. Herrat komeilevat tummissa juhlapuvuissaan ja ­frakeissaan, leidit täyspitkissä leningeissään. Hiukset on laitettu, manikyyrit ja ­pedikyyrit hoidettu.

Vihaiseksi äitynyt meri varastaa pian huomion. Aallot rymisevät voimalla laivan kylkeä vasten. Paloittelen Pekingin ankkaa ja vilkuilen mustaa merta, josta erottuu vain aallonharjojen valkoiset pitsit.

– Tämä on tyypillistä Chiapasin edustalla, tarjoilijamme Carlos ­lohduttaa.

Illallista seuraavat kapteenin cocktail-kutsut. 640 lasista koottu 13-kerroksinen pyramidi pulppuaa samppanjaa, kun hovimestari alkaa kaataa kuohuvaa lasikeon päälle Johannes Brahmsin ­Unkarilaisen tanssin tahdissa.

Mies tyhjentää kekoon vielä 139 pulloa, ja mysteeriksi jää, miten torni voi pysyä pystyssä. Myrskykin on.

Kakkoskapteeni tyynnyttelee: – Ei tämä mikään myrsky ole, navakka tuuli vain.

Cha-cha, swing ja foxtrot haltuun

Lähestymme Puerto Quetzalin satamaa, mutta Guatemalassa on julkisen liikenteen lakko, joten satama jätetään väliin. Bussit ja taksit eivät ­kulkisi, mutta olisihan kaupungilla voinut kävellä. Laivalla ei kuitenkaan tunneta demokratiaa, vaan kapteenin sana on laki.

Satamapäivät ovat melkoista haipakkaa. Meripäivät ovat lepoa, ei tosin kaikille. Aamulla ja alkuiltapäivästä lido-kansi altaineen ja kilpailuineen on tapahtumien keskipiste. Hampurilaisgrillillä, ­pizzeriassa ja jäätelöbaarissa on vipinää koko päivän. Kuntosalilla ei ole tungosta.

Iltapäivällä voi livahtaa elokuviin tai tapailla tanssiaskeleita. Kun cha-cha, swing ja foxtrot ovat hallussa, sopii pistäytyä taidehuutokaupassa ja viiniseminaarissa. Bingon pelaajat ovat sitkeimpiä; jotkut näyttävät viihtyvän pelin parissa kaiket päivät.

Taideluennot ovat New Yorkin yliopiston taidehistorian ­professorin kirjoittamia. Jacqueline Kennedyn koruista kertovalla luennolla ­jäljennökset kiertävät kädestä käteen. Tanssiva perhonen oli häälahja ­Johnilta, cameo-korun lahjoitti Charles de Gaulle, smaragdi­sormuksen Aristoteles Onassis.

Kauneuteen ja hyvinvointiin keskittyvässä Lotus-salongissa ­vallitsee hillitty tunnelma. Tiskin takana valkohampaisina hymyilevillä ­nuorilla naisilla hiussuortuvakaan ei ole ­väärässä ­paikassa.

Merilevähieronta tuntuu taivaalliselta, puhumattakaan ­lämpimästä limetti-inkivääriöljyhoidosta.

Golf-, tennis- tai lentopalloharrastusta ei tarvitse risteilyn takia panna katkolle, eikä uintia, sillä pore- ja uima-altaita ­löytyy neljä. Alun pakollinen laji on laivasuunnistus. 16-kerroksisen ­laivan ­putiikkien, baarien, kirjastojen, kahviloiden, kampaamoiden, ­salonkien ja teatterien sijaintia ei opi hetkessä.

Kaula kurkusta, vartalo hunajamelonista

Ruoka on silti risteilyn suurimpia nautintoja. À la carte -ravintolan lisäksi laivalla on tilausravintoloita, jotka eivät kuulu ilmaisen huvittelun piiriin. Bayou Cafessa herkutellaan New Orleansin tyyliin kreoliruoalla, Steakhousen asia on pihvi, Sabatini’s tarjoilee italialaista.

Matkareittimme heijastuu ruokalistoihin. Huatulcon päivänä vietämme meksikolaista fiestaa tortillojen, burritojen ja fajitojen parissa. Jamaikan satamassa juhlimme jerk-kastikkeessa marinoidulla kanalla.

2 000 matkustajan laivaan lastataan lähtöpäivänä 113 tonnia ­ruokaa. Mukaan tulee venäläistä kaviaaria, juustoja Italiasta, Ranskasta ja ­Tanskasta, tuoreita hedelmiä Kaliforniasta ja Floridasta.

Kalaa kuluu päivässä 200 kiloa, kanaa 550 ja naudanlihaa 300 kiloa. Hedelmiä hupenee 900 kiloa päivässä, voita 160 kiloa mutta majoneesia vain 100 litraa. Leipiin ja leivonnaisiin uppoaa 400 kiloa jauhoja päivässä. Näistä luvuista puuttuu 900-henkisen miehistön ruoka.

Juhliin keittiön taiturit luovat mielikuvituksellisia eläinhahmoja. Joutsenen kaula kaiverretaan kurkusta, vartalo hunajamelonista ja pyrstö ananaksesta. Porkkanasta taiteillaan nokka ja oliiveista silmät. Suklaabuffetissa lautaselle kertyy saksalaista suklaakakkua, sacher-torttua ja marenkikakkua.

– Huvaa huomenta, tervehtii indonesialainen huone­siivoojamme iloisesti palatessamme illalliselta.

Joka ilta peti on avattu, konvehdit odottavat tyynyllä ja ­pyyhkeistä on taiteiltu jäniksiä, apinoita tai kilpikonnia.

Aamulla tuoreet voisarvet, appelsiinimehut ja ­cappuccinot saa hyttiin ilman lisämaksua. Huone­palvelu on käytössä ympäri vuorokauden, jos vaikka keskellä yötä alkaa hiukoa.

Väli-Amerikassa paras aika matkustaa on kuivana kautena joulukuusta huhtikuuhun. Laivaan palatessa tarjolla on kylmiä pyyhkeitä ja käsidesiä. Laukut läpivalaistaan.

Panaman satavuotiaat sulut

Aamuviideltä tähyilemme sumuista rannikkoa. Laiva lipuu Americas-sillan ali. Kuudelta suurin osa matkustajista parveilee jo kannella kamerat, kartat ja kahvimukit käsissään. Edessä on yhdeksän tuntia ja 82 kilometriä maailman kuuluisinta kanavaa.

Mirafloresin sulku on kirkkaasti valaistu. Satavuotiaat sulut aukeavat, laivamme tunkee sulkuun laitoja hipoen. Panama on vanhassa roolissaan läpikulkupaikkana. Espanjalaisten valloittajien ajoista se on ollut kahden mantereen portti.

Hukkatilaa jää puoli metriä. Kanavan tummia, rosoisia seiniä voi koskettaa parvekkeeltamme. Vesi alkaa virrata voimalla sulkuun, ja merijätti alkaa nousta kohti Gatunjärven korkeutta. Karibianmeri on 10 metriä korkeammalla kuin Tyynimeri.

Laivaamme vetää 16 vaijerin varassa kahdeksan pientä sähkö­veturia, jotka kulkevat raiteillaan sulun molemmin ­puolin. Rinnakkaisessa sulussa puskee rahtilaiva Hampurista, edellä kauppalaiva Napolista.

Maailman tärkeimmän meritien läpi kulkee 14 700 alusta vuodessa. Valtamerilaivat rakennetaan yhä yleensä ­Panaman kanavan läpäisevään Panamax-kokoon. Liika pituus ­maksaa tankkerille 13 000 kilometrin kierroksen Kap Hornin ympäri.

Kanavan ylitys maksaa keskimäärin 40 000 euroa, Island Princessille jopa kolminkertaisesti, sillä maksu ­määräytyy ­uppouman mukaan. Vasta viime vuosien mega-alusten myötä 1914 valmistunut kanava on jäämässä pieneksi. Kanavan ­laajennustyöt ovat jatkuneet vuosia.

5 000 kilometriä, viisi maata

Gatunin tekojärvellä aukeaa silmänkantamattomiin trooppista alankoa. Aurinko porottaa keskitaivaalta, varjoa ei ole. Limoninlahdella odotamme suluista viimeisellä. Vierellä rahti­alukset laskevat ankkurinsa, ja kolina on kova.

Kun kanava jää taakse, pysähdymme pariksi tunniksi ­Colónin kaupunkiin. Koska aikaa on vähän, käymme Panamassa vain vierailulla satamaterminaalin isossa ostoshallissa.

Ympärillä hehkuu Karibianmeri. Lido-kannelle on taas tuotu jäälohkareista taidokkaasti kaiverrettuja delfiiinejä ja joutsenia koristamaan hedelmä-extravaganzaa.

Kääntäisinkö kylkeä, menisinkö uimaan vai tilaisinko juotavaa?

Takana on yli 5 000 kilometriä ja viisi maata. Nukahdan. Unessa voitan bingossa risteilyn kahdelle.

REITIN VARRELLA:

HUATULCO MEKSIKO

Huatulco on uninen kalastajakylä Oaxacassa, Etelä-Meksikossa. Miehillä on sombrerot, satamassa tuoksuu kala. Valkoiseksi kalkitut talot hohtavat auringossa.

Paikalliset parveilevat torilla, turistit kaupoissa. ­Kuumasta uupuneet pitävät siestaa ja siemailevat horchataa, riisipohjaista juomaa, joka on
maustettu limetillä ja kanelilla.

Kahdeksan luonnon muovaamaa lahdenpoukamaa ovat Huatulcon ylpeys ja tulonlähde. Kalastaja Alcoberin sinisellä pikku veneellä katsastamme karut rantatörmät ja hienohiekkaiset rannat.

Ravut kiipivät kalliolla, kotkat liitelevät. Meri on tummansininen, vesi
kylmää. Kirkkaankeltainen merikäärme solahtaa veneen ali.

JUAN DEL SUR NICARAGUA

Risteilyn mielenkiintoisin pysähdys. Concepciónin tulivuori siintää horisontissa ukkospilven värisenä. Hiekka on sinisentummaa, vulkaanista. Tämä on tulen maa, mutta vieraanvaraisempia ja ystävällisempiä ihmisiä saa hakea.

Granadan siirtomaa-aikaiset rakennukset ovat hehkeässä maalissa. Veneretkellä Cocibolca-järvellä mekastus kuuluu kaukaa, kun lähestymme Apinasaarta.

Yhtäkkiä kolme oranssikarvaista, mustanaamaista, metrin korkuista hämähäkkiapinaa ilmestyy lehvien lomasta. Ne ravaavat rantakivillä. Yksi tunnistaa kapteenimme ja juoksee hänen syliinsä.

Granadasta palatessamme Erasmo-ystävämme taksin kyydissä sukellamme tuhkapilveen, joka on peräisin Mombacho-tulivuoresta. Muuli vetää heinäkuormaa, naiset kantavat polttopuita päänsä päällä.

PUNTARENAS COSTA RICA

Costa Rican Jacossa, Puntarenasista etelään, meitä hellyyttävät valkonaamaiset kapusiini­apinat. Tárcoles-joella näen pelikaaneja, kuningaskalastajia ja haikaroita. Laaksossa viljellään melonia, mangrove­tiheikkö on luokse­pääsemätöntä.

Valtava alligaattori loikoilee kita ammollaan joen penkalla. ­Toisinaan siitä on näkyvissä vain valpas silmä­pari. Cararan luonnonpuistossa kuunnellaan hiljaisuutta, kunnes iltapäivällä sademetsä ja mölyapinat heräävät eloon.

Hedelmäkaupassa Orotinassa maistelemme punaista, karva­kuorista mamon chino -hedelmää. Opimme että mangoa on mies- ja naispuolista, mango ja manga, ja että cashewpuun hedelmästä tehdään viiniä. Ja että costaricalainen kahvi on maailman parasta.

OCHO RIOS JAMAIKA

Jamaikan räiskyvät värit ja ihmiset, smaragdinvihreä meri, huoleton mieli. No problem. Kiinanruusut rehottavat tienvarressa, orkideat kasvavat villinä. Jamaika on Karibian saarista afrikkalaisin.

Reitti vie sademetsän ja Mauste­vuoren kautta Valkoiselle joelle koskenlaskuun. Lasku tapahtuu isoilla, mustilla uimarenkailla ja ­kestää kolme varttia. Vesi on viileää ja kristallinkirkasta. Joen pohjan pyöreät kivet voisi laskea. Opas ­laulaa koko reggae-repertuaarinsa.

Vielä ehdimme rannalle. Yläpuolella pauhaavat kuuluisat Dunns-joen porrasmaiset putoukset, joita urheat ketjuna kiipeävät. Putousten kauneus on lumoava, mutta minua kutsuu lämmin, rasvatyyni meri. Janojuomaksi imen kookosmaitoa suoraan pähkinästä.

Juttu on julkaistu Matkaopas-lehden numerossa 7/2014.

Princess-varustamon risteily Panaman kanavalle, esimerkiksi 11 yön risteily alkaen 730 €. Matkan alku- ja päätepiste on Floridan Fort Lauderdale, jonne lennot alkaen 470 €. www.princess.com
Risteilytarjouksia www.vacationstogo.com

Plussat
+ Panaman kanava.
+ Matkustamisen helppous.
+ Hyvä palvelu, ihmisten ystävällisyys laivalla ja maissa.
+ Kiinnostavat pysähdyspaikat.

 Miinukset
– Täysimittaisella kanavan ylityksellä itse Panama jää näkemättä.
– Rajoitettu aika pysähdyspaikoissa.

Sinikka Saastamoisen lapset puolisoineen ja lapsineen vuokraavat joka jouluksi mökin, johon mahtuu koko heimo.

1960-luvulla pohjoiskarjalainen Sinikka Saastamoinen jäi leskeksi neljän alle 10-vuotiaan lapsen kanssa. Lisäksi hän odotti viidettä.

– Perhe hitsautui yhteen niin tiukasti, että aikuiset lapset perheineen haluavat vieläkin viettää joulut yhdessä, kertoo Maija-Liisa Punta-Saastamoinen, Sinikan ainoan pojan Maurin vaimo.

Miniä ja vävyt ovat sopeutuneet perinteeseen.

– Aiemmin menimme kaikki – puolisot, lapset ja lastenlapset – anopin luo, mutta nyt haluamme, että hän saa helpon joulun. Kahdeksankymppisen mummon koko joulukuu ei saa mennä keittiössä.

Kuvassa vasemmalla Pirjo, etualalla Elmeri. Suvetar ja Kaisa koristelevat kuusta.
Kuvassa vasemmalla Pirjo, etualalla Elmeri. Suvetar ja Kaisa koristelevat kuusta.

Pinja koristelee kuusta.
Pinja koristelee kuusta.

Joka jouluksi suku vuokraa mökin, yleensä eri paikasta. Viime vuonna valinta oli Simpelejärvi, jonka rannalla olevaan mökkiin mahtui koko 20 hengen seurue.

Joulunviettoon tulevat Maurin ja Maija-Liisan lisäksi heidän lapsensa Jesperi, 27, ja Suvetar, 22, sekä Maurin sisarukset lapsineen. Maurin sisar Pirjo ja hänen miehensä Pentti Sahlman ajavat vuokramökille Vantaalta. Sinikan esikoistytär Eija ja hänen puolisonsa Pauli Purmonen tulevat Joensuusta, samoin tytär Tarja ja Heino Hämäläinen poikansa Severin kanssa. Tytär Heli tulee joulunviettoon Tampereelta miehensä Keijo Karjulan ja lastensa Jonnen, Pinjan ja Elmerin kanssa.

– Parasta on yhdessäolo. Tuntuu hyvältä päivittää kuulumiset ilman kiirettä. Jokainen tuo jotain jouluruokaa. Esimerkiksi Mauri tekee sinapin, minä jälkiruuan. Tarja on koristelemisen mestari, hän tuo kukat, viimeksi upeat jouluruusut, Maija-Liisa sanoo.

Pirjo ottaa rennosti.
Pirjo ottaa rennosti.

Kodassa paistetaan makkaraa.
Kodassa paistetaan makkaraa.

Näkymä Parikkalan mökin ikkunasta pysäytti.

– Istuin sohvalla ja vain katselin, järvi tuli kuin syliin. Jää oli kaunista, vaikka sen päällä oli muutama sentti vettä. Kastelimme siinä varpaat saunan jälkeen, Maija-Liisa kertoo.

Suvun ohjelmaan kuuluu jouluna herkuttelu, saunominen, ulkoilu ja Trivial Pursuit -peli. Viimeksi sitkeimmät pelasivat aamuneljään.

– Sen jälkeen nukuimme hyvin.

Sinikka viettää joulua lapsenlapsensa Kaisan kanssa.
Sinikka viettää joulua lapsenlapsensa Kaisan kanssa.

Jouluaamuna mummo heräsi keittämään puuron, ja puolen päivän jälkeen koko seurue lähti ulos.

– Oli ihana nähdä, kun mummo käveli nuorten kanssa käsikoukkua ja nautti siitä, että kaikki ovat koolla.

Huvila.net > Loikonsaari 3


Mukana joulunvietossa oli myös Uniikki-kissa. Perhe tuo vuokramökille mukanaan myös piparkakkutalon.
Mukana joulunvietossa oli myös Uniikki-kissa. Perhe tuo vuokramökille mukanaan myös piparkakkutalon.

Ruotsin Lapista ei löydä joulupukkia, mutta hurjia rinteitä senkin edestä. Keltanokka lähti testaamaan, miten pääsee alas Riksgränseniä ja Björklideniä.

Opashan on hullu!

Olen saapunut vasta tunti sitten Ruotsin Lappiin, marssinut saman tien suksivuokraamoon, ährännyt vaivalloisesti massiiviset laskettelumonot jalkaan ja kuunnellut huolestuneena miniluentoa lumivyöryn vaaroista. Ja nyt pitäisi seurata lasketteluopasta vielä kilometri ylämäkeen kohti tunturin huippua.

Olen näännyksissä, hikinorot valuvat poskilla. Ihan kuin noutajan kalsa kosketus tuntuisi olkapäillä.

Björklidenin laelta näkyy Norjaan saakka.
Björklidenin laelta näkyy Norjaan saakka.

Matkaa on tehty jo puoli tuntia, ylämäkeen luonnollisesti. Björklidenin laskettelukeskus näkyy alhaalla pienenä. Horisontissa siintävät Norjan tunturit ja jossain niiden takana Atlantti. Jalassani on karvapohjaiset sukset. Ne eivät lipsu senttiäkään. Eivätkä kyllä luistakaan. Niillä vain tampataan matkaa ylämäkeen.

– Mika, sinä pystyt tähän. Ajattele, miten hienot maisemat ylhäällä odottavat. Sitten laskettelemme pitkin neitseellisiä lumia alas laaksoon. Det är kul! tsemppaa opas Kim Bergsten.

Mihin olen joutunut?

Opas Kim Bergsten vei meidät huipulle.
Opas Kim Bergsten vei meidät huipulle.

Sisulla huipulle

Kokeilin laskettelua ensimmäisen kerran 15-vuotiaana Jyväskylän Laajavuoressa. Alku oli vauhdikas, syöksyin pipo silmillä rinteen suoraan alas. En osannut oudoilla suksilla kurvata, kun en tullut keneltäkään kysyneeksi, miten se tapahtuu. Vauhdin sain pysähtymään juuri ennen parkkipaikkaa.

Sen jälkeen eksyin mäkeen satunnaisesti, keskimäärin kerran vuosikymmenessä. Rinteessä oli joka kerta kivaa, mutta laskettelupuremaa en koskaan saanut. Ehkä Suomen rinteet olivat liian vaatimattomia tällaiselle Laajavuoren veteraanille.

Sitten ystäväni houkutteli testaamaan "vähän kovempaa kamaa", Ruotsin Lapin tuntureita. Ruotsihan on suomalaiselle kuin Amerikka. Siellä kaikki on hienompaa ja suurempaa, niin tunturitkin. Ruotsin Åre tunnetaan pikku-Alppeina, sillä sen korkein huippu Åreskutan yltää yli 1400 metriin. Rinteet ovat kilometrien pituisia. Suomen laskettelukeskuksissa moisista lukemista vain unelmoidaan.

Luonnonrinteissä lasketaan kuin pumpulissa.
Luonnonrinteissä lasketaan kuin pumpulissa.

Vierekkäin sijaitsevissa Björklidenissä ja Riksgränsenissa tunturit kohoavat reiluun kilometriin. Niiden luonnonrinteet sopivat monipuoliseen lasketteluun kuin valetut.

Bergsten on päässyt tunturin laelle ja jatkaa tsemppaamista. Ammattilaiselle kapuaminen on niin helppoa. Määränpää häämöttää, tamppaan karvapohjasuksiani rinnettä vimmaisesti ylös suomalaisella sisulla.

Det är kul! Det måste vara kul!

Lopulta pääsen perille. Viisikymppisen kunto voisi olla kovempikin, mutta olen yhä elossa.

Hiihtopummin tunnustukset

Bergsten auttaa irrottamaan karvapohjat suksista. Vedän keuhkot täyteen tunturi-ilmaa ja annan katseeni nuolla horisonttia. Olen kilometrin lähempänä taivasta kuin tunti sitten suksivuokraamossa. Olo on juhlallinen. Alan ymmärtää, miksi joskus pitää kärsiä, että voi nauttia.

Bergsten kaataa kuksaan kahvia.

– Olen ollut neljä vuotta Björklidenissä ja Riksgränsenissä lasketteluoppaana. Nuorena elin hiihtopummina Ranskan Chamonix'ssa. Siellä aloin myös vuorikiipeillä, ja se on suurin intohimoni. Laskettelu tulee kakkosena. Nytkin jatkaisin mieluiten matkaa aina vain ylöspäin, Bergsten tarinoi kahvitauollamme.

Täällä vartioin minä!
Täällä vartioin minä!

Näkemykseni vain vahvistuu: mieshän on umpihullu.

Huipulla tuulee. Kahvin lämmittävä vaikutus hupenee. On aika miettiä paluuta alas. Bergstenilla on suunnitelma. Seuraamme mestaria jyrkän rinteen reunaan. Rinne ei ole pitkä, mutta korkeusero nostaa hikikarpalot taas pintaan.

– Tässä on paljon pehmeää lunta, kuin höyhenillä laskisi. Seuraa vain minua, tee pitkiä nautinnollisia kaarroksia, nauti joka hetkestä, Bergsten sanoo ja lähtee.

Hiihtohissit lähtevät aivan Riksgränsenin keskustasta.
Hiihtohissit lähtevät aivan Riksgränsenin keskustasta.

Kuperkeikkoja pumpulissa

Bergsten pöllyttää tyylikkäästi lunta kaarrellessaan. Pian hän on rinteen alaosassa odottamassa meitä muita.

Olen ryhmämme keltanokka, muut ovat kokeneita laskettelijoita ja laskevat perässä leikitellen, kaiketi nautiskellen. Lähden liikkeelle. Luonnonrinteessä, vasta sataneessa pumpulilumessa laskeminen tuntuu erikoiselta. Lumi upottaa, vauhti kiihtyy hitaasti. Mutta se kiihtyy.

Tulee kaarroksen aika. Sukset eivät tahdo totella. Käännyn puolittain ja heitän kuperkeikan. Rämmin pystyyn. Sama toistuu seuraavassa mutkassa. Ja sitä seuraavassa.

Alas ehtineet hymyilevät hyväntahtoisesti. Onneksi rinteessä on niin paljon lunta, että kuperkeikkailu ei vammauta, mitä nyt vähän henkisesti.

– Onnittelut, Mika, selvisit. Se oli päivän haastavin osuus. Nyt pidetään hauskaa, Bergsten lupaa.

Puuterilumirinteet houkuttelevat rinnehait näyttäviin temppuihin.
Puuterilumirinteet houkuttelevat rinnehait näyttäviin temppuihin.

Rinne jatkuu loivahkona, ja löydän oman tapani kääntyä upottavassa lumessa. Tuuli suhisee korvissa, laakso lähenee ja talot muuttuvat näkökentässä isommiksi. Mäkeä riittää. Laskettelu kysyy reisilihaksia.

Pidän välillä taukoja ja ihailen arktisen luonnon kauneutta. Olen jo hyljännyt ajatuksen pysyä muiden matkassa. Hiljaa hyvä tulee, alas pääsee kaikilla nopeuksilla.

Lasken hotelli Fjälletin pihaan suksitelineen luo. Pian istun hotellin aulassa, ja takkatuli loimottaa. Kylmä huurteinen tuoksuu edessäni.

Reidet tutisevat, mutta nautin maisemasta Lapporteniin, Lapin porttiin. Näyttää kuin kuu olisi aikojen alkuhämärässä hipaissut Maata ja vienyt puolipallon muotoisen palan tuntureita mennessään.

Björklidenin Fjället tarjoaa huoneiden lisäksi mökkejä.
Björklidenin Fjället tarjoaa huoneiden lisäksi mökkejä.

Vihdoin vohvelia

Hotellin edessä odottaa hytillinen telavaunu. Se täyttyy matkustajista ja lähtee Låktatjåkkon tunturiasemalle 1228 metrin korkeuteen.

Alhaalla aurinko paistaa, mutta perillä odottaa vaakasuoraan viuhuva hyytävä tuuli ja lumimyräkkä. Lapin luonto luo Ruotsissakin outoa taikaa.

Puikahdan kohti mustaseinäistä hirsitaloa. Sisällä odottaa maailman pohjoisin vohvelikahvila. Käyn pirttipöytään, riisun toppatakkini ja tartun vohveliin.

Olen laskettelu-urani huipulla, kukkulan kuningas. Mietin jo tulevaa Åren-retkeä. Pohjoismaiden pisimmät rinteet vain naurattavat Björklidenin veteraania.

Rapea vohveli palkitsee laskettelijan.
Rapea vohveli palkitsee laskettelijan.

Låktatjåkkon vohvelikahvila on maailman korkeatasoisin sananmukaisesti.
Låktatjåkkon vohvelikahvila on maailman korkeatasoisin sananmukaisesti.

Artikkeli on julkaistu ET Matkaopas -lehden numerossa 6/2016.

Laskettelukeskukset

  • Riksgränsenin ja Björklidenin laskettelukeskukset sijaitsevat vierekkäin Kiirunasta kaakkoon lähellä Norjan rajaa, Napapiiriltä 200 kilometriä pohjoiseen. Molemmat tunnetaan hyvistä off-piste-laskuista eli vapaalaskuista rakentamattomilla luonnonlumisilla rinteillä.
  • Björklidenissä on 23 rinnettä ja viisi hissiä. Kittelsdalsin hissi vie korkeimmalle, 1100 metriin. Riksgränsenissä löytyy 15 rinnettä, 6 hissiä ja liki rajattomasti vapaalaskurinteitä. 

Näin pääset perille

  • Helsingistä Tukholman kautta lento Kiirunaan, mistä matkaa perille valtatietä E10 on noin 130 kilometriä. Lentoaika Helsinki-Kiiruna 2,5 tuntia. Kentältä on bussiyhteys laskettelukeskuksiin, 30 e/suunta. Bussi kulkee usein myös Björklidenin ja Riksgränsenin välillä.
  • Kiirettömille sopii juna Tukholmasta Riksgränseniin, matka-aika 18 tuntia.
  • Norjan Narvikin lentokentälle on Riksgränsenistä vain 40 kilometriä, mutta bussiyhteyttä kentältä Ruotsin puolelle ei ole. Ruotsin ja Norjan välinen tie on joskus lumimyrskyn takia päiviä poikki. Oulusta maantietä pitkin Riksgänseniin on 620 kilometriä.
  • Helikopterilla? Arctic Elementsin järjestämillä räätälöidyillä 1-7 päivän Heliski-retkillä kokeneet laskettelijat viedään helikopterilla laskemaan neitseellisille puuterilumille vuoristoon, kuten yli 2 000-metriselle, jyrkkärinteiselle Kebnekaiselle. 

SOS

  • Merkitsemättömillä luonnonrinteillä on lumivyöryvaara. Suksivuokraamoista saa pakollisena lisävarusteena repun, jossa on muun muassa lähetin ja lumilapio. Suksivuokraamojen henkilökunta ja laskettelunopettajat opastavat, miten toimia lumivyöryssä.
  • Laskettelussa voi loukkaantua kaatuessaan. Kannattaa varmistaa ennen matkaa, että vakuutukset ovat voimassa. Kypärä on tärkeä turvavaruste.
  • Ruotsin hätänumero on 112.

Sää

  • Talvisesonki alkaa helmikuussa, kun keli muuttuu epävarmasta aurinkoiseksi. Rinteissä riittää lunta toukokuun puoliväliin. Silloin päivälämpötilat ovat reilusti plussalla, mutta yöt edelleen kylmiä. Säätilan vaihtelut ovat tuntureilla nopeita, mikä kannattaa ottaa huomioon varustevalinnoissa.

Majoitus

  • Riksgränsenissä laskettelukeskuksen sydän on suuri Hotell Riksgränsen, jonka huonevalikoima on laaja himolaskettelijan koppero hyteistä perhesviitteihin. Perhehotelli Meteorologen Ski Lodge tarjoaa personnallista luksusmajoitusta.
  • Björklidenissa majoitustilaa tarjoaa hotelli Fjället 1-4 hengen huoneissa ja lomamökeissä. Todellista huippumajoitusta tarjoaa pieni Låktatjåkkan tunturihotelli 1228 metyrin korkeudessa.