Island Princess -risteilijän kannelta kelpaa katsella maisemia. Kuva Rick Nelson.
Island Princess -risteilijän kannelta kelpaa katsella maisemia. Kuva Rick Nelson.

Yhdeksän tunnin laivamatka Panaman halki huipensi risteilyloman. Bonuksena tulivat bingo, samppajaputous ja kaksi valtamerta.

Meri odottaa. Mainingit ­rymisevät kivenlohkareita vasten. Jäntevä nuoru­kainen nostaa kädet ylös ja ­heittäytyy vellovaan hornan­kattilaan 25 ­metrin korkeudesta. Kuilu on kuusi ­metriä syvä ja alle neljä ­metriä leveä. ­Pidätämme henkeä.

Sekunteja myöhemmin pojan pää pilkistää aallokosta, ja väkijoukko hurraa. La Quebradan kallion ­sukeltajat kaljuuntuvat ennen aikojaan ja heidän sormensa alkavat reistailla, mutta mainetta ja kunniaa ropisee.

Tulimme Meksikon Acapulcoon vuorokautta ennen 11-päiväisen Panaman risteilymme alkua. Acapulco oli Hollywoodin kerman piilopaikka 1940-luvulla.

Cary Grant, John Wayne ja Tarzan-tähti Johnny Weissmüller kumppaneineen ostivat Acapulcon korkeimmalla kallio­törmällä sijaitsevan Los Flamingos -hotellin. Siellä on esillä kuvia Tarzan-elokuvista, joita ei suinkaan kuvattu Afrikassa vaan usein ­Acapulcossa. Leijonat ja norsut lainattiin eläintarhasta. Jopa Ramboa, Sylvester Stallonea, on juoksutettu lähistöllä, Guerreron viidakossa.

Kympin tippi päivässä

Torvi soi, ja Island Princess irtoaa laiturista. Valot tuikkivat tulikärpäsinä Sierra Madren rinteillä. Risteilijämme puskee kohti sysimustaa merta.

Laukut, jotka jätimme kantajalle terminaalissa, ovat ilmestyneet hyttiimme. Orkesteri soittaa kevyttä laivajazzia. Tarjoilijat, ­pikkolot ja vastaanottovirkailijat tervehtivät kuin vanhaa ystävää. Muutama valko­univormuinen nyökkää hillitysti.

Päällystö tulee Länsi-Euroopasta ja Pohjois-Amerikasta, kolmannen maailman maiden edustajat tarjoilevat ja siivoavat. Lähtösatamasta johtuen monet matkustajista ovat meksikolaisia. Suurin ryhmä ovat silti amerikkalaiset.

Jokainen on saanut kuvallisen laivakortin, joka toimii sekä luotto- että henkilökorttina. Käteistä ei tässä uivassa kaupungissa tarvita. ­Retket, matkamuistot, hieronnat ja drinkit kuitataan kortilla.

Risteilyn lopussa rilluttelu lankeaa maksettavaksi. Juomaraha lisätään loppusummaan automaattisesti: tippiä jokainen maksaa noin kymmenen dollaria, kahdeksan euroa, päivää kohden.

Hiukset hyvin, kaikki hyvin

Risteilyn toinen ilta on formal night, tälläytymisen juhlaa. Yli ei voi ampua. Herrat komeilevat tummissa juhlapuvuissaan ja ­frakeissaan, leidit täyspitkissä leningeissään. Hiukset on laitettu, manikyyrit ja ­pedikyyrit hoidettu.

Vihaiseksi äitynyt meri varastaa pian huomion. Aallot rymisevät voimalla laivan kylkeä vasten. Paloittelen Pekingin ankkaa ja vilkuilen mustaa merta, josta erottuu vain aallonharjojen valkoiset pitsit.

– Tämä on tyypillistä Chiapasin edustalla, tarjoilijamme Carlos ­lohduttaa.

Illallista seuraavat kapteenin cocktail-kutsut. 640 lasista koottu 13-kerroksinen pyramidi pulppuaa samppanjaa, kun hovimestari alkaa kaataa kuohuvaa lasikeon päälle Johannes Brahmsin ­Unkarilaisen tanssin tahdissa.

Mies tyhjentää kekoon vielä 139 pulloa, ja mysteeriksi jää, miten torni voi pysyä pystyssä. Myrskykin on.

Kakkoskapteeni tyynnyttelee: – Ei tämä mikään myrsky ole, navakka tuuli vain.

Cha-cha, swing ja foxtrot haltuun

Lähestymme Puerto Quetzalin satamaa, mutta Guatemalassa on julkisen liikenteen lakko, joten satama jätetään väliin. Bussit ja taksit eivät ­kulkisi, mutta olisihan kaupungilla voinut kävellä. Laivalla ei kuitenkaan tunneta demokratiaa, vaan kapteenin sana on laki.

Satamapäivät ovat melkoista haipakkaa. Meripäivät ovat lepoa, ei tosin kaikille. Aamulla ja alkuiltapäivästä lido-kansi altaineen ja kilpailuineen on tapahtumien keskipiste. Hampurilaisgrillillä, ­pizzeriassa ja jäätelöbaarissa on vipinää koko päivän. Kuntosalilla ei ole tungosta.

Iltapäivällä voi livahtaa elokuviin tai tapailla tanssiaskeleita. Kun cha-cha, swing ja foxtrot ovat hallussa, sopii pistäytyä taidehuutokaupassa ja viiniseminaarissa. Bingon pelaajat ovat sitkeimpiä; jotkut näyttävät viihtyvän pelin parissa kaiket päivät.

Taideluennot ovat New Yorkin yliopiston taidehistorian ­professorin kirjoittamia. Jacqueline Kennedyn koruista kertovalla luennolla ­jäljennökset kiertävät kädestä käteen. Tanssiva perhonen oli häälahja ­Johnilta, cameo-korun lahjoitti Charles de Gaulle, smaragdi­sormuksen Aristoteles Onassis.

Kauneuteen ja hyvinvointiin keskittyvässä Lotus-salongissa ­vallitsee hillitty tunnelma. Tiskin takana valkohampaisina hymyilevillä ­nuorilla naisilla hiussuortuvakaan ei ole ­väärässä ­paikassa.

Merilevähieronta tuntuu taivaalliselta, puhumattakaan ­lämpimästä limetti-inkivääriöljyhoidosta.

Golf-, tennis- tai lentopalloharrastusta ei tarvitse risteilyn takia panna katkolle, eikä uintia, sillä pore- ja uima-altaita ­löytyy neljä. Alun pakollinen laji on laivasuunnistus. 16-kerroksisen ­laivan ­putiikkien, baarien, kirjastojen, kahviloiden, kampaamoiden, ­salonkien ja teatterien sijaintia ei opi hetkessä.

Kaula kurkusta, vartalo hunajamelonista

Ruoka on silti risteilyn suurimpia nautintoja. À la carte -ravintolan lisäksi laivalla on tilausravintoloita, jotka eivät kuulu ilmaisen huvittelun piiriin. Bayou Cafessa herkutellaan New Orleansin tyyliin kreoliruoalla, Steakhousen asia on pihvi, Sabatini’s tarjoilee italialaista.

Matkareittimme heijastuu ruokalistoihin. Huatulcon päivänä vietämme meksikolaista fiestaa tortillojen, burritojen ja fajitojen parissa. Jamaikan satamassa juhlimme jerk-kastikkeessa marinoidulla kanalla.

2 000 matkustajan laivaan lastataan lähtöpäivänä 113 tonnia ­ruokaa. Mukaan tulee venäläistä kaviaaria, juustoja Italiasta, Ranskasta ja ­Tanskasta, tuoreita hedelmiä Kaliforniasta ja Floridasta.

Kalaa kuluu päivässä 200 kiloa, kanaa 550 ja naudanlihaa 300 kiloa. Hedelmiä hupenee 900 kiloa päivässä, voita 160 kiloa mutta majoneesia vain 100 litraa. Leipiin ja leivonnaisiin uppoaa 400 kiloa jauhoja päivässä. Näistä luvuista puuttuu 900-henkisen miehistön ruoka.

Juhliin keittiön taiturit luovat mielikuvituksellisia eläinhahmoja. Joutsenen kaula kaiverretaan kurkusta, vartalo hunajamelonista ja pyrstö ananaksesta. Porkkanasta taiteillaan nokka ja oliiveista silmät. Suklaabuffetissa lautaselle kertyy saksalaista suklaakakkua, sacher-torttua ja marenkikakkua.

– Huvaa huomenta, tervehtii indonesialainen huone­siivoojamme iloisesti palatessamme illalliselta.

Joka ilta peti on avattu, konvehdit odottavat tyynyllä ja ­pyyhkeistä on taiteiltu jäniksiä, apinoita tai kilpikonnia.

Aamulla tuoreet voisarvet, appelsiinimehut ja ­cappuccinot saa hyttiin ilman lisämaksua. Huone­palvelu on käytössä ympäri vuorokauden, jos vaikka keskellä yötä alkaa hiukoa.

Väli-Amerikassa paras aika matkustaa on kuivana kautena joulukuusta huhtikuuhun. Laivaan palatessa tarjolla on kylmiä pyyhkeitä ja käsidesiä. Laukut läpivalaistaan.

Panaman satavuotiaat sulut

Aamuviideltä tähyilemme sumuista rannikkoa. Laiva lipuu Americas-sillan ali. Kuudelta suurin osa matkustajista parveilee jo kannella kamerat, kartat ja kahvimukit käsissään. Edessä on yhdeksän tuntia ja 82 kilometriä maailman kuuluisinta kanavaa.

Mirafloresin sulku on kirkkaasti valaistu. Satavuotiaat sulut aukeavat, laivamme tunkee sulkuun laitoja hipoen. Panama on vanhassa roolissaan läpikulkupaikkana. Espanjalaisten valloittajien ajoista se on ollut kahden mantereen portti.

Hukkatilaa jää puoli metriä. Kanavan tummia, rosoisia seiniä voi koskettaa parvekkeeltamme. Vesi alkaa virrata voimalla sulkuun, ja merijätti alkaa nousta kohti Gatunjärven korkeutta. Karibianmeri on 10 metriä korkeammalla kuin Tyynimeri.

Laivaamme vetää 16 vaijerin varassa kahdeksan pientä sähkö­veturia, jotka kulkevat raiteillaan sulun molemmin ­puolin. Rinnakkaisessa sulussa puskee rahtilaiva Hampurista, edellä kauppalaiva Napolista.

Maailman tärkeimmän meritien läpi kulkee 14 700 alusta vuodessa. Valtamerilaivat rakennetaan yhä yleensä ­Panaman kanavan läpäisevään Panamax-kokoon. Liika pituus ­maksaa tankkerille 13 000 kilometrin kierroksen Kap Hornin ympäri.

Kanavan ylitys maksaa keskimäärin 40 000 euroa, Island Princessille jopa kolminkertaisesti, sillä maksu ­määräytyy ­uppouman mukaan. Vasta viime vuosien mega-alusten myötä 1914 valmistunut kanava on jäämässä pieneksi. Kanavan ­laajennustyöt ovat jatkuneet vuosia.

5 000 kilometriä, viisi maata

Gatunin tekojärvellä aukeaa silmänkantamattomiin trooppista alankoa. Aurinko porottaa keskitaivaalta, varjoa ei ole. Limoninlahdella odotamme suluista viimeisellä. Vierellä rahti­alukset laskevat ankkurinsa, ja kolina on kova.

Kun kanava jää taakse, pysähdymme pariksi tunniksi ­Colónin kaupunkiin. Koska aikaa on vähän, käymme Panamassa vain vierailulla satamaterminaalin isossa ostoshallissa.

Ympärillä hehkuu Karibianmeri. Lido-kannelle on taas tuotu jäälohkareista taidokkaasti kaiverrettuja delfiiinejä ja joutsenia koristamaan hedelmä-extravaganzaa.

Kääntäisinkö kylkeä, menisinkö uimaan vai tilaisinko juotavaa?

Takana on yli 5 000 kilometriä ja viisi maata. Nukahdan. Unessa voitan bingossa risteilyn kahdelle.

REITIN VARRELLA:

HUATULCO MEKSIKO

Huatulco on uninen kalastajakylä Oaxacassa, Etelä-Meksikossa. Miehillä on sombrerot, satamassa tuoksuu kala. Valkoiseksi kalkitut talot hohtavat auringossa.

Paikalliset parveilevat torilla, turistit kaupoissa. ­Kuumasta uupuneet pitävät siestaa ja siemailevat horchataa, riisipohjaista juomaa, joka on
maustettu limetillä ja kanelilla.

Kahdeksan luonnon muovaamaa lahdenpoukamaa ovat Huatulcon ylpeys ja tulonlähde. Kalastaja Alcoberin sinisellä pikku veneellä katsastamme karut rantatörmät ja hienohiekkaiset rannat.

Ravut kiipivät kalliolla, kotkat liitelevät. Meri on tummansininen, vesi
kylmää. Kirkkaankeltainen merikäärme solahtaa veneen ali.

JUAN DEL SUR NICARAGUA

Risteilyn mielenkiintoisin pysähdys. Concepciónin tulivuori siintää horisontissa ukkospilven värisenä. Hiekka on sinisentummaa, vulkaanista. Tämä on tulen maa, mutta vieraanvaraisempia ja ystävällisempiä ihmisiä saa hakea.

Granadan siirtomaa-aikaiset rakennukset ovat hehkeässä maalissa. Veneretkellä Cocibolca-järvellä mekastus kuuluu kaukaa, kun lähestymme Apinasaarta.

Yhtäkkiä kolme oranssikarvaista, mustanaamaista, metrin korkuista hämähäkkiapinaa ilmestyy lehvien lomasta. Ne ravaavat rantakivillä. Yksi tunnistaa kapteenimme ja juoksee hänen syliinsä.

Granadasta palatessamme Erasmo-ystävämme taksin kyydissä sukellamme tuhkapilveen, joka on peräisin Mombacho-tulivuoresta. Muuli vetää heinäkuormaa, naiset kantavat polttopuita päänsä päällä.

PUNTARENAS COSTA RICA

Costa Rican Jacossa, Puntarenasista etelään, meitä hellyyttävät valkonaamaiset kapusiini­apinat. Tárcoles-joella näen pelikaaneja, kuningaskalastajia ja haikaroita. Laaksossa viljellään melonia, mangrove­tiheikkö on luokse­pääsemätöntä.

Valtava alligaattori loikoilee kita ammollaan joen penkalla. ­Toisinaan siitä on näkyvissä vain valpas silmä­pari. Cararan luonnonpuistossa kuunnellaan hiljaisuutta, kunnes iltapäivällä sademetsä ja mölyapinat heräävät eloon.

Hedelmäkaupassa Orotinassa maistelemme punaista, karva­kuorista mamon chino -hedelmää. Opimme että mangoa on mies- ja naispuolista, mango ja manga, ja että cashewpuun hedelmästä tehdään viiniä. Ja että costaricalainen kahvi on maailman parasta.

OCHO RIOS JAMAIKA

Jamaikan räiskyvät värit ja ihmiset, smaragdinvihreä meri, huoleton mieli. No problem. Kiinanruusut rehottavat tienvarressa, orkideat kasvavat villinä. Jamaika on Karibian saarista afrikkalaisin.

Reitti vie sademetsän ja Mauste­vuoren kautta Valkoiselle joelle koskenlaskuun. Lasku tapahtuu isoilla, mustilla uimarenkailla ja ­kestää kolme varttia. Vesi on viileää ja kristallinkirkasta. Joen pohjan pyöreät kivet voisi laskea. Opas ­laulaa koko reggae-repertuaarinsa.

Vielä ehdimme rannalle. Yläpuolella pauhaavat kuuluisat Dunns-joen porrasmaiset putoukset, joita urheat ketjuna kiipeävät. Putousten kauneus on lumoava, mutta minua kutsuu lämmin, rasvatyyni meri. Janojuomaksi imen kookosmaitoa suoraan pähkinästä.

Juttu on julkaistu Matkaopas-lehden numerossa 7/2014.

Princess-varustamon risteily Panaman kanavalle, esimerkiksi 11 yön risteily alkaen 730 €. Matkan alku- ja päätepiste on Floridan Fort Lauderdale, jonne lennot alkaen 470 €. www.princess.com
Risteilytarjouksia www.vacationstogo.com

Plussat
+ Panaman kanava.
+ Matkustamisen helppous.
+ Hyvä palvelu, ihmisten ystävällisyys laivalla ja maissa.
+ Kiinnostavat pysähdyspaikat.

 Miinukset
– Täysimittaisella kanavan ylityksellä itse Panama jää näkemättä.
– Rajoitettu aika pysähdyspaikoissa.

Polkupyörällä matkaaja liikkuu omaan tahtiin. Luonto on lähellä ja taukopaikoille on helppo pysähtyä. Leppoisa Saariston Rengastie on Suomen pyöräreiteistä tunnetuin.

Rengastie on Turun saaristossa kiertävä noin 250 kilometrin reitti ja omiaan kiireettömään pyöräilyyn. Se alkaa Turusta, ja jos lähdetään pohjoisen kautta, kuljetaan Naantalin, Iniön, Korppoon ja Paraisten kautta.

Tarjolla on myös noin sadan kilometrin Pieni Rengastie. Se oikaisee Rymättylästä Seilin saaren kautta Nauvoon. Tamperelainen Veli Karvinen, 55, aikoo tänä kesänä polkaista tielle uudestaan. Ensimmäisestä reissusta on toistakymmentä vuotta.

– Silloin oli elokuu, eikä autoja paljon näkynyt. Oli mukava polkea, Karvinen kertoo.

Karvinen on retkipyöräillyt parikymmentä vuotta. Hän kuuluu tamperelaiseen pyöräilyseuraan Kaupin Kanuunoihin.

Turun saaristoon Karvisen houkuttivat luonto ja vesielementti, jotka toivat Itä-Suomessa syntyneelle mieleen Saimaan seudut.

– Erityisen hieno elämys oli pyöräillä yöaikaan Houtskarin kirkolta Mossalaan odottamaan yhteysalusta.

Nauvon Köpmans on yksi Rengastien idyllisistä raukopaikoista.
Nauvon Köpmans on yksi Rengastien idyllisistä raukopaikoista.

Merivettä pullossa

Ensimmäisen Rengasretkensä viimeisenä päivänä Karvinen täytti vesipullon leirintäalueen vessassa ja lähti ajamaan. Juoma paljastui myöhemmin merivedeksi.

Palvelut ovat siitä parantuneet. Löytyy kauppoja ja myymälöitä sekä yöpymiseen leirintäalueita, majataloja, hotelleja ja mökkejä.

Reitin varrella on idyllisiä saaristokyliä, historiallisia nähtävyyksiä, luontopolkuja ja uimarantoja.

Ensi kesän reissulle Karvinen lähtee porukan kansa. Tarkoitus on kiertää Pieni Rengastie Naantalista lähtien pohjoisen kautta.

Reissussa ollaan kaksi täyttä ja kaksi vajaata päivää ja edetään 40–70 kilometrin etapein.

– Käymme ainakin Mannerheimin sukukartanossa Askaisissa. Toinen kiinnostava kohde on Seilin saari, jonne aikoinaan eristettiin spitaaliset ja jossa toimi mielisairaala vielä 60-luvun alussa, Karvinen kertoo.

Saariston Rengastiellä on liki 50 kilometriä vesistön ylityksiä.
Saariston Rengastiellä on liki 50 kilometriä vesistön ylityksiä.

Rymättylästä Nauvoon vievän yhteysaluksen aikataulu on tutkittu etukäteen, mutta muuten ryhmä liikkuu ex tempore -periaatteella. Mielenkiintoinen nähtävyys, ruokapaikka tai kahvitupa voi muuttaa suunnitelmia.

– Koska yövymme mökeissä, meidän ei tarvitse kuljettaa telttoja eikä makuupusseja.

Varakumi matkaan

Periaatteessa Rengastielle voi lähteä vaikka omalla työmatkapyörällään. Jos on hankkimassa uutta pyörää, Karvinen suosittelee cyclocrossia. Se muistuttaa siroa maantiekilpapyörää, mutta siinä on kiinnityspisteet välttämättömille lokasuojille ja tavaratelineille.

– Tärkeintä on sopivan kokoinen runko. Liian isolla tai pienellä pyörällä matkanteko käy rasittavaksi.

Kannattaa varmistaa myyjältä, että vanteet ovat laadukkaat, koska ne joutuvat kovalle rasitukselle. Pinnoja pitää olla riittävästi, 32-36. Valmistajat pyrkivät säästämään painoa tinkimällä pinnoista.

Paikkausvälineet ovat Karvisen mukaan paljolti historiaa. Mukaan pakataan pari varasisäkumia. Tien päällä on helpompi vaihtaa koko kumi kuin etsiä reikää.

Tienvarren viitta Iniössä kertoo etäisyyksistä, palveluista ja nähtävyyksistä.
Tienvarren viitta Iniössä kertoo etäisyyksistä, palveluista ja nähtävyyksistä.

Pumppu on tietysti välttämätön. Muut työkalut valitaan matkan pituuden mukaan.

Karvinen neuvoo tutkimaan, minkälaisia ruuveja ja pultteja pyörässä on, ja ottamaan mukaan pari kappaletta kutakin.

– Ajaessa pultit tuppaavat löystymään ja putoilemaan. On kätevää, jos on kiinnittää heti uusi tilalle. Ne eivät paljon paina.

Värikkäät vaatteet ja lippu

Karvisella on pyörässään polkimet, joihin ajokengät lukkiutuvat. Näin polkeminen tehostuu.

Ajoasuna ovat maantiepyöräilijän trikoot, joissa on irtohihat ja -lahkeet. Ne on helppo riisua, jos aurinko alkaa porottaa.

Saariston teillä on Karvisen mielestä turvallista ajaa, koska autoilijat ovat tottuneet kaksipyöräisiin. Hän ihmettelee pyöräilijöitä, jotka eivät huolehdi näkyvyydestään. Itse hän käyttää värikkäitä vaatteita ja huomioliiviä.

Iniössä on mukava pyöräillä, sillä liikennettä on vähän.
Iniössä on mukava pyöräillä, sillä liikennettä on vähän.

– Näkyvyyttä ei ole koskaan liikaa. Olen kiinnittänyt sivulaukkuun reilun kokoisen Suomen lipun. Autoilijoissa lippu herättää jonkinlaista alitajuista kunnioitusta, niin että he eivät tohdi pyyhkäistä liian läheltä.

Polkien maailmalle

Helsinkiläinen Kauko Isotalus, 65, pyöräili jo nuorena pitkin Suomea aina Lappia myöten. Vaikka vuosia tuli lisää, harrastus säilyi. Seuraavaksi retket suuntautuivat Pohjoismaihin ja Manner-Eurooppaan.

– Kolmekymppisenä tekemäni Pariisin-reissu kesti reilun kuukauden. Kilometrejä kertyi 4500.

Nyt eläkeläisenä Isotalus on alkanut kiertää kotimaata. Hän on käynyt kaikissa Suomen kunnissa. Isotalus on myös Helsingin Polkypyöräilijöiden jäsen.

Heinä tuoksuu huumaavasti pyöräilijän nenään kesäisessä saaristossa. Korppoon kirkonkylä on kuin postikortista.
Heinä tuoksuu huumaavasti pyöräilijän nenään kesäisessä saaristossa. Korppoon kirkonkylä on kuin postikortista.

Saariston Rengasreitti on tuttu. Etelä-Norjasta palatessaan hän tuli Tukholmasta laivalla Turkuun ja kävi sitten kääntymässä Houtskarissa.

– 1990-luvun alussa ajoin Korppoosta Ahvenanmaalle ja palatessa poikkesin Kustavin kautta Iniössä.

Isotalus muistaa, että siihen aikaan saaristossa oli paljon losseja ja lauttoja. Monet niistä on sittemmin korvattu sillalla, kuten Nauvon Lillandetin ja Storlandetin välisessä salmessa.

Omia reittejä

Viime vuosina Isotalus on tehnyt pyörämatkoja Helsingistä muun muassa syntymäkuntaansa Alavieskaan ja Joensuuhun, missä hänellä on sukulaisia.

– Toivottavasti kukaan ei nähnyt, että hesalainen saapuu vanhaan kotipitäjäänsä polkupyörällä, hän naurahtaa.

Hän ei suosi valmiita pyöräreittejä kuin osin, koska tykkää suunnitella omat. Hän ajelee aina yksin.

Borgbergin näköalatornilta Houtskarissa näkyy Ahvenanmaalle saakka. Lintuperspektiivistä saa hyvän kuvan saaristosta.
Borgbergin näköalatornilta Houtskarissa näkyy Ahvenanmaalle saakka. Lintuperspektiivistä saa hyvän kuvan saaristosta.

Kartat matkaan

Retkillään Isotalus yöpyy leirintäalueilla. Suojaa antavat samat teltta ja makuupussi, jotka kävivät pyörän tarakalla Pariisissa.

– Sivulaukut ovat välttämättömät pitkillä matkoilla. Niihin saa pakattua varavaatteet ja työkalut, joista sisäkumit ja ketjunkatkaisin ovat tärkeimmästä päästä.

Hän ei käytä navigaattoria, joten mukana pitää olla autoilijan tiekartta ja tarkempia kohdekarttoja.

– Yleisille uimarannoille ei tahdo olla viittoja, ja jos on, etäisyys puuttuu. Se voi olla monta kilometriä. Tienoita kannattaa tutkia netissä Maanmittauslaitoksen Karttapaikka-palvelussa ja tulostaa paperille.

Nauvosta löytyy yksi saariston parhaista uimapaikoista.
Nauvosta löytyy yksi saariston parhaista uimapaikoista.

Sopivalla vauhdilla

Pyöräilyssä Isotalusta viehättää ihmisen mittainen vauhti. Kävely on liian hidasta, autoilu liian nopeata.

– On mukavaa, kun voi säätää itselleen mallaavan tahdin ja pysähtyä tarvittaessa tien poskeen.

Isotalukselta ei riitä innostusta nykyiseen sähköpyörävillitykseen. Niiden lataus ei riitä, kun hänen tyypillinen päivämatkansa on yli sata kilometriä.

– Eikä minulle tulisi mieleenkään kuljettaa polkupyörää junassa saati lentokoneessa. Polkupyörä on pyöräilemistä varten, hän sanoo.

Polkaise myös näihin: 3 pyöräreittiä kesä-Suomessa

  1. Seututie Pietarsaaren ja Kokkolan välillä kulkee seitsemän sillan kautta kauniissa merimaisemissa. Bosundin kylästä puolimatkasta löytyy Vene-, kalastus- ja metsästysmuseo. Pietarsaari-Kokkola, 40 km.

  2. Kuninkaantietä kulkivat kruunupäät ja tsaarit saattueineen, ja historia on reitillä vahvasti läsnä. Piipahda Porvoon Taidetehtaassa ja Kotkan merikeskus Vellamossa. Helsinki-Lappeenranta, 330 km.

  3. Saimaan maisemissa riittää ihasteltavaa. Jos haluaa lyhentää reissua, oikaista voi Mikkelistä Puumalan kautta Imatralle. Kulttuurin ystävän kannattaa kuitenkin valita pitkä reitti ja olla Savonlinnassa oopperajuhlien aikaan 7.7.-4.8. Lappeenranta-Mikkeli-(Savonlinna- Punkaharju)-Ruokolahti-Imatra-Lappeenranta, 530 km.

Artikkeli on julkaistu ET Matkaopas -lehden numerossa 3/2017.

Saariston Rengastie: Hyvä tietää

  • Saariston Rengastie koostuu yleisistä teistä sekä niihin liittyvistä yhteysalus- ja lossiyhteyksistä.
  • Rengastie on kokonaan avoinna 25.5.–26.8., jolloin m/s Antonia liikennöi Iniön ja Mossalan välillä. Muina aikoina reitin voi kulkea eteläkautta Houtskarin Mossalaan tai pohjoiskautta Iniön Daleniin asti. lautta.net
  • Pienen Rengastien liikennekausi on 18.5.–2.9., jolloin m/s Östern liikennöi Nauvon ja Rymättylän väliä. ostern.fi/aikataulu
  • Matkan suunnittelussa iso apu on vesiliikenteen aikataulupalvelu. lautta.net/rengastie
  • Karttakeskus myy Saariston Rengastien pyöräilyopasta. karttakauppa.fi
  • Paraisten matkailuneuvonnan sivuilla on karttoja ja tietoa Rengastien palveluista. Sivustolta voi myös tilata omatoimimatkailijan oppaan Rengastielle. saaristo.org
  • Tietoa pyörämatkailusta ja varusteista: pyoramatkailu.com

Moni kokenut matkailija pitää juuri tällaisesta kaupungista, jossa välitön tunnelma tarttuu. Tutki kauppahallit, appelsiinipuutarhat ja jalkapallostadionit.

1. Taiteilijan talo 

Sitruspuut tuoksuvat, oksilla appelsiinit riippuvat raskaina. Suihkulähde livertää kilpaa pikkulintujen kanssa espanjalaisen impressionistin Joaquín Sorollan (1863–1923) entisen kodin puutarhassa.

Paikka on hämmentävä keidas harmaalla toimistoalueella, lapset leikkivät pihassa mielellään. Talo on valmistunut vuonna 1911, ja se on jätetty sellaiseksi kuin se oli taiteilijan kuollessa. Lähes yhdeksän metriä korkeassa ateljeessa pääsee nauttimaan maalauksista kaikessa rauhassa. Teokset tulvivat valoa.

Joaquín Sorolla oli Espanjan tunnetuimpia maalareita. Hän oli kotoisin merellisestä Valenciasta. Ehkäpä siksi hänen töihinsä ovat erityisen tunnelmallisesti tallentuneet kesähetket ja lasten vesileikit.

Museoitu koti on täynnä taidetta.
Museoitu koti on täynnä taidetta.

Vuonna 1899 Sorolla maalasi kuuluisan työn poliota sairastavista lapsista kylpemässä alasti hiekkarannalla munkin valvonnassa.

Madrid tunnetaan taiteestaan. Lähekkäin sijaitsevat Pradon, Reina-Sofian ja Thyssen-Bornemiszan museot ovat maailmankuuluja. Kultaisen kolmion taidepalatseihin verrattuna Sorolla-museo on ihanan intiimi kokemus.

  • Sorolla-museo, General Martínez Campos 37.
    Metro: Iglesia tai Rubén Darío.

2. Ihmettele kuin Liisa Ihmemaassa 

Salainen puutarha tarjoaa yllätyksiä myös sisäpihalla.
Salainen puutarha tarjoaa yllätyksiä myös sisäpihalla.

Jos sinua on aina harmittanut, ettet ole päässyt Hullun Hatuntekijän teekutsuille, tule tänne.

Kahvilan nimi tarkoittaa salaista puutarhaa. Siellä vierailu on kuin astuisi kirjailija Lewis Carrollin Liisan Ihmemaahan. Katossa killuu pieniä kuumailmapalloja, ja vessaan vievien portaiden kaiteet ovat kuin herkulliset Polka-karamellipötköt.

Kahvilaan kannattaa tulla vasta illan tummuttua, jotta voi ihastella kaikkia yksityiskohtia kynttilöiden ja nurinkuristen lamppujen valossa.

Kaakaolistalla on 20 makua, kuten After Eight -suklaajuoma, kaakao Pieni suklaapuoti -elokuvan tyyliin ja argentiinalainen kaakao.

"Pelastakaa Maa, se on ainoa planeetta jossa on suklaata", kahvilan nettisivulla lukee.
"Pelastakaa Maa, se on ainoa planeetta jossa on suklaata", kahvilan nettisivulla lukee.

Paikka on oikeastaan paljon muutakin kuin kahvila. Sisustus on ihana sekamelska ja listalta löytyy myös ruokaa, viinejä ja drinkkejä. Jos tilaa pullon kuohuvaa, se saatetaan tarjoilla saappaan sisällä. Pirtelön kanssa voi kiepsahtaa katosta riippuvaan puutarhakeinuun.

Samalla kadulla on muitakin kiinnostavia herkuttelupaikkoja.

3. Nauti ihanista, edullisista tapaksista 

Madridilainen rakastaa kauppahalleja eli mercadoja. Niihin mennään viettämään iltaa perheen ja ystävien kanssa. Tärkeintä hyvän seuran lisäksi ovat pikkusuolaiset alkupalat, tapakset.

Kauppahallit ovat loistava paikka tutustua kaupungin nautiskelevaan ja iloiseen elämäntyyliin. Suomalaisista kauppahalleista ne eroavat paljon.

Tunnetuin on ydinkeskustassa sijaitseva majesteettinen Mercado de San Miguel, jossa on eniten turisteja.

Trendikkäässä Chuecan kaupunginosassa sijaitsevan Mercado de San Antónin koko toinen kerros on omistettu tapastiskeille. Suositeltavinta on nauttia kesäilloista kattoterassilla, jossa on baari.

San Antónin kauppahalli on siisti ja moderni.
San Antónin kauppahalli on siisti ja moderni.

Todellista paikallistunnelmaa etsivän kannattaa vierailla Lavapiésin kaupunginosan Mercado de San Fernandossa, joka on alueen asukkaiden olohuone viikonloppuisin.

Hyvällä tuurilla siellä voi sunnuntai-iltapäivisin päästä seuraamaan riehakasta swing-tanssia, sillä hallissa järjestetään myös tanssiopetusta ja swing-kemuja.

Tunnelma kauppahallissa on lapsiystävällinen, ja pikkuiset ovat tuttu näky myös tanssilattialla.

  • Mercado de San Miguel, Plaza de San Miguel.
    Metro: Opéra.
  • Mercado de San Antón,  Augusto Figueroa 24.
    Metro: Chueca.
  • Mercado de San Fernando,  Embajadores 41.
    Metro: Embajadores.

4. Sovita pikolinokset ja espadrillot 

Espanja on kenkäfanin taivas. Jalkineteollisuudella on siellä pitkät perinteet, ja espanjalaiset pitävät usein jalkineensa hyvin siisteinä. Kotonakaan ei olla sukkasillaan.

Madridista löytyy huomattavan paljon kenkäkauppoja, joissa myydään pääosin Espanjassa valmistettuja kenkiä.

Tarjonta vaihtelee klassisista espadrillo-kangassandaaleista (espanjaksi alpargata) tossuihin ja laadukkaisiin nahkakenkiin.

Mukavia espadrilloja hakevan kannattaa käydä Plaza Mayorin lähellä sijaitsevissa liikkeissä Casa Hernanzissa ja Lobossa. Niissä myydään myös hauskoja lasten flamencokenkiä.

Kenkiä rakastavan ykköskatu on ydinkeskustan ostosalueen Calle Augusto Figueroa, jolla hyviä jalkinekauppoja odottaa vieri vieressä. Jos täältä ei löydy sopivia kenkiä, ei mistään.

Myös Pikolinos-merkin liikkeet kannattaa tarkistaa, vaikka supertyylikkäät kävelykengät maksavat yleensä yli sata euroa. Laadusta on järkevää maksaa.

  • Casa Hernanz, Toledo 18.
    Metro: La Latina
  • Calzados Lobo, Toledo 30.
    Metro: La Latina
  • Pikolinos, Calle Fuencarral.
    Metro: Gran Vía

5. Pompota kuin kunkku 

Madridilaiset suhtautuvat jalkapalloiluun vakavasti, onhan kaupungilla kaksi maailmanluokan joukkuetta: Real Madrid ja Atlético Madrid.

Madridin baareissa on hyvä tunnelma aina, kun joukkueet ovat kentällä. Espanjan pääsarjan lisäksi etenkin Mestareiden liiga -ottelut saavat kansan liikkeelle.

Real Madridin real viittaa kuninkaalliseen. Joukkueen kotikentällä, Santiago Bernabéun stadionilla, järjestetään opastettuja kierroksia. Jopa pelaajien pukukoppiin pääsee haistelemaan Cristiano Ronaldon ja kumppaneiden tuoksua. Liput otteluihin maksavat 30–700 euroa. Halvin paikka sijaitsee piippuhyllyllä.

Madridilaiset ovat jalkapallokansaa.
Madridilaiset ovat jalkapallokansaa.

Harva tietää, että Madridissa pelaa kolmaskin usein Espanjan pääsarjassa kilpaileva joukkue: Rayo Vallecano. Vallecasin nuhjuisen työläiskaupunginosan oma jengi on alueen asukkaiden lemmikki, ja pienen kotistadionin otteluissa on hurmoksellinen tunnelma.

6. Nauti lasten ja eläinrakkaiden kanssa 

Madridissa lapset kulkevat aikuisten menossa mukana useammin kuin Helsingissä tai Oulussa. Lasten läsnäolo on osa kaupungin viehätystä.

Piknik keskustan upeassa Retiron puistossa on hauskaa ajanvietettä kaikenikäisille. Puistossa on erikseen leikkipaikkoja, ja eväskorin saa täyteen kaupungin lukuisissa leipomoissa, konditorioissa ja ruokakauppojen runsailla juusto- sekä kinkkuhyllyillä.

Retino-puistoon pääsee vaikka soutelemaan.
Retino-puistoon pääsee vaikka soutelemaan.

Faunia-eläinpuistoon on luotu erilaisia ekosysteemejä, kuten viidakko ja napapiirit, joissa voi tutustua alueiden lajistoon. Monia eläimiä pääsee koskettamaan. Puistossa seikkailee esimerkiksi apinoita ja pingviinejä.

Hiukan keskustan ulkopuolella sijaitseva huvipuisto tarjoaa laitteita hurjapäille. Houkuttimena on Warnerin piirroselokuvista tuttuja teemanähtävyyksiä, kuten Supermies-talo.

  • Retiron puisto, Plaza de la Independencia 7.
    Metro: Retiro.
  • Faunia-puisto, Avenida de las Comunidades 28.
    Metro: Valdebernardo. faunia.es.
  • Huvipuistoon pääsee bussilla keskustasta. parquewarner.com

Artikkeli on julkaistu ET-lehden numerossa 6/2017.