Romanttiseen Dubrovnikiin saa uuden otteen, kun kiertää muureilla ja rannoilla Game of Thrones -oppaan kanssa.

Katso, mitä lapsestani on tullut, sanoo opas Ivana Radic ja nyökkää kohti Pile-portin ihmisjoukkoa. Kolmekymppinen arkeologi keksi kolme vuotta sitten, että hänen kotikaupungissaan pitää järjestää Game of Thrones -kierroksia. Matkailutoimisto ei innostunut. Ketä kiinnostavat tv-sarjan kuvauspaikat?

Ivana oli sitkeä, ja tänä kesänä koko Pile-portin edusta on täynnä GoT-esitteitä heiluttavia oppaita. Kolmessa vuodessa sarja on nostanut Dubrovnikin matkailua 25 prosenttia.

Minua nolottaa – en ole nähnyt yhtään jaksoa sarjasta mutta kymmenet miljoonat muut ovat. Sarjan tuottaja uutisoi jo 2014, että GoT on suositumpi kuin edellinen jättimenestys Sopranos.

Tuulee kylmästi, kun lähdemme kierrokselle.

– Talvi on tulossa, Ivana kuiskaa.

Tätä lausetta kuulemma hoetaan sarjassa. Talven tulon suomalainen ymmärtää sentään sarjaa näkemättäkin.

Kun tuli tieto, että sarjan 5. tuotantokausi kuvataan Dubrovnikissa, sadat kroaatit ilmoittautuivat avustajiksi.

Pieniäkin rooleja varten kasvot ja tukka liattiin, sillä fantasiamenneisyyden naiset eivät ole mitään Sinkkuelämää-tyttöjä.

– Monille se oli shokki, minulle ei. Arkeologina olen tottunut pyörimään mudassa, Ivana kertoo. Hän näkyy hetken aikaa sarjassa maalaisnaisen roolissa.

AIEMMIN SARJAA oli kuvattu Maltalla, ja Ivanan mukaan hänen maanmiehilleen oli vaikea saada mahtumaan heitä pienempikokoisten maltalaisten käyttämiä roolivaatteita. Lahkeita piti pidentää. Haarniska painoi kymmenen kiloa, ja sen kantaja laihtui kuumina kuvausviikkoina saman verran, vaikka hänen tehtävänsä oli vain seistä varuste yllään.

Ivanan opastuksille tulee matkailijoita enimmäkseen Yhdysvalloista ja Kanadasta, mutta myös Japanista, Etelä-Koreasta ja Pohjoismaista.

Vanhin on ollut rollaattorin kanssa liikkuva 90-vuotias espanjalaisrouva, nuorin äitinsä kantorepussa nukkuva vauva.

Nippu A4-kokoisia muovitettuja valokuvia sarjan kohtauksista kulkee Ivanan kainalossa. Kohtausten kuvauspaikoilla hän penkoo esiin oikean kuvan, ja vertaamme yksityiskohtia aitoon näkymään. On hienoa, että aitoudella on arvonsa myös digitaalitekniikan aikakaudella.

Ivana kertoo rakastuneensa fantasiasarjaan jo romaaneina. Hän on lukenut sarjan kaikki kirjat ja pitää tv-sovitusta onnistuneena. Kroatialaiset luulivat ensin, että kyseessä on lastensarja – onhan siinä lohikäärmeitä.

– Tässä on kivi, jolta lapsia heitetään mereen. Tässä alaston Cersei aloittaa häpeämarssin kaupungin läpi, rinnat silvottuina. Tässä khaleesi löytää käynnin kaupunkiin, Ivana näyttää.

Jos kysyy sarjan fanilta, hän kehuu, että Game of Thrones opettaa, miten vallankäyttö ja juonittelu toimivat ja millainen on ihmisluonto. Seksi ja väkivalta kukoistavat.

Ei tiedetä, kuinka paljon yhdysvaltalaiset maksoivat vanhankaupungin kauppiaille ja monille asukkaille, jotta nämä sulkivat liikkeensä ja lähtivät kodeistaan kuvauspäiviksi. Kaiketi riittävästi, koska kaikki suostuivat. Dubrovnik esittää sarjassa seitsemän kuningaskunnan pääkaupunkia.

Sen seitsemän sortin kuninkaita ja muita vallanpitäjiä on kaupungissa nähty todellisuudessakin. Älä myy vapauttasi mistään hinnasta -motto on hakattu linnakkeen muuriin.

FANTASIAN RINNALLE kaipaan lisää tietoa Dubrovnikista, joka on aina pelastunut asukkaidensa kekseliäisyyden ansiosta. Ivana kertoo, että kerran valloittajia peloteltiin pelkällä korkeaksi rakennetulla muurilla vailla muuta puolustusta. Ylivoimaisia valloittajia on lahjottu, jotta rauha ja itsenäisyys ovat säilyneet. Aina ollut valmiina varasuunnitelma B, jos A pettää.

Viimeksi B-suunnitelmaa tarvittiin Jugoslavian hajoamissodassa 1991. Eristetty kaupunki sai juomavettä ikivanhan tekniikan avulla.

Antuninska-kadun valokuvamuseossa hiljennyn sota-ajan tunnelmien ääreen. Näen itkeviä lapsia, tyhjiä katseita, äänetöntä hätää.

Ehkä myös väkivaltaista tv-sarjaa katsomalla voi oppia myötätuntoa ja paremmin ymmärtää, miksi rauha on niin tärkeä.

KORRUPTIO EI tietenkään ole amerikkalaisen käsikirjoittajan keksintö. Se jyllää myös nyky-Kroatiassa. Vaarana on esimerkiksi, että lahjonnan avulla joku sotkee meren herkän tasapainon aloittamalla öljynporaukset.

Merikeskus Aquariumissa tapaan biologi Valter Kožulin, joka yllättäen kiittää turismia. Se on suojeleva voima, vaikka tasapainottelua massamatkailukin vaatii, jotta luonto säästyy.

Merikeskuksen kaareville seinille heijastuu valasvideoita, ja taustalla soi Valterin valinta, kreikkalaisen Vangeliksen Oceanic-albumi.

Valterin ja hänen kollegoidensa tutkimusten mukaan seudun merialueen tilanne on toistaiseksi hyvä. Valppautta tosin vaaditaan.

– Olen suojelija, en taistelija, Valter sanoo.

Srd-vuori suojelee kaupunkia. Vuorelle, vuohien ja virtaviivaisten kiitäjälintujen valtakuntaan, noustaan kaapelivaunulla.

YSL Paris -parfyymi ja kiinalaismiehen hienhaju tunkevat nenään, kun pakkaudumme tiiviisti vaunuun. Matka näköalatasanteelle ja -ravintolaan on silti hajujen, odotuksen ja lipun hinnan, 16 euron, kestämisen arvoinen.

Kaupungin kauneus näkyy parhaiten ylhäältä.

Palatessa vuokraan auton vaunuasemaa vastapäätä. Miten näin syrjässä voi menestyä, ihmettelen miehelle, jonka rinnassa lukee Dobo.

– Kuule, tämä on kultakaivos. Ihmiset odottavat kyytiä vuorelle ja tuijottavat ikkunaamme. Silloin he keksivät vuokrata auton. Niinhän sinullekin kävi, Dobo nauraa.

ETSIN VIELÄ lohtua taiteesta. Fransiskaanikirkossa venäläinen huippuviulisti Dmitri Sinkovski soittaa Vivaldia hypähdellen ilmaan, kuin se lukisi nuoteissa. Poninhäntä heiluu puolelta toiselle. Solistia yllyttää hänen vierellään koko Dubrovnikin sinfoniaorkesteri.

Mikä onni, että lippuja oli enää jäljellä vain etupenkkiin. Salaperäisesti konsertti kokoaa kaikki päivän elämykset pientä ihmistä hoitavaksi paketiksi.

Talvi on tulossa, kai siitä selviää.

Artikkeli on julkaistu ET Matkaopas -lehden numerossa 4/2016.