Aavikkoseikkailulla Jordaniassa saat hiekkaa silmiin, korviin ja reppuun. Samalla koet jotakin ainutlaatuista – kuten yön Wadi Rumin taivaan alla.

Olen pieni. Hyvin pieni. Hiekkadyyni jalkojeni alla jatkuu loputtomiin. Hippusena tunnen syvää onnea siitä, että pääsen näkemään ja kokemaan luonnon suuruuden.

Hyppään jeepin lavalle. Nuori beduiinikuski kiihdyttää maastoauton kohti uusia dyynejä. Aurinko ei vielä porota pahimmillaan. Ei tule mieleenkään mennä autoon sisälle. Meno on mukavaa rosoisesta tiestä huolimatta.

Pian auto pysähtyy, ja oppaamme Kamel kehottaa meitä kipuamaan pienelle kukkulalle. Näkymät ovat upeat: vuoria ja punaista hiekkaa silmänkantamattomiin. Espanjalaisrouvat taiteilevat mäkeä alas korkeissa koroissaan. Viehättävyydestä ei tingitä edes aavikolla.

Minä yritän sitoa huivini niin, että se pysyisi päässä. Kamel huomaa pulmani.

– Anna, kun autan. Opetan sinulle beduiinityylin.

Hän kietaisee huivin pääni ympärille, kieputtaa kankaan päät ja sitoo ne huivin päälle. Ja kappas, huivi pysyy. Hyvin ovat beduiinit opettaneet palestiinalaista opastamme.

Arabian Lawrencen maisemissa

Nautin maisemista, upeista kallio- ja kivimuodostelmista. Korkean hiekkadyynin edessä oppaamme astuu autosta paljain jaloin. Minäkin päätän paljastaa valkoiset varpaani auringolle. Hyppään maahan ja toivon, etten putoa skorpionin päälle.

Jyrkkä kapuaminen käy tehojumpasta, ja pian ihailemme maisemia korkealla, vuorenseinämän reunalla.

– Jihuu!

Opas kirmaa rinnettä alas, minä perässä. Lämmin, pehmeä hiekka hyväilee jalkapohjiani. Tunnen itseni iloiseksi kuin pikkulapsi. Lumilauta vain puuttuu. Sellainen näkyy ohi ajavan jeepin lavalla.

Täällä legendaarinen Arabian Lawrence laukkasi kameleineen ja sotajoukkoineen taistellessaan ottomaaneja vastaan arabikapinassa.

Samoja polkuja ovat kulkeneet jo pari tuhatta vuotta niin Lähi-Idän muinainen kauppiaskansa nabatealaiset kuin Silkkitien karavaanitkin.

Käännymme dyyneille. Välillä pitää keventää auton kuormaa ja nousta kävelemään, ettei menopelimme uppoaisi hiekkaan.

Monimutkainen ekosysteemi

Lounasaikaan pysähdymme mahtavan monumentin juurelle. Jättimäinen kalliomuodostelma on kuin suuri portti keskellä autiomaata. Opas vie meidät pientä polkua pitkin ylös kalliota. Vuoroin kiipeämme, vuoroin vedämme vatsaa sisään kapeissa kallionkoloissa.

Kallion päällä on parin metrin levyinen kivisilta, joka johtaa leveämmälle paikalle, kuin katolle. Seuraan kiltisti opasta, vaikka järki neuvoo muuta.

Kymmenien metrien korkeudessa ihailen maisemia ja ehkä rohkeuttanikin, mutta olen helpottunut, kun lounastauko pidetään turvallisesti maan kamaralla.

Beduiinikuskimme tekee tulen hiekalle ja tarjoaa mausteista yrttiteetä, chaita, pienistä lasikupeista. Salvian lisäksi teessä maistuvat ainakin kaneli ja kardemumma. Ja runsas sokeri.

Vaikka autiomaa näyttää ensi vilkaisulla karulta, siellä vallitsee monimutkainen ekosysteemi. Akasiat tarjoavat ihmisille ja eläimille varjoa keskipäivän kuumuudessa.

Beduiinien vuohet ja kamelit löytävät syömistä kuivuudenkin keskeltä. Kevätsateiden jälkeen aavikko saattaa alkaa vihertää. Hiekan keskeltä ponnistavat kauniit kukat. Toisaalta voi kulua vuosikausia ilman sadepisaraakaan.

Kuumasta kylmään

Wadi Rumissa on luultavasti asuttu jo esihistoriallisina aikoina. Kallioista on löytynyt paljon nabatealaisten kaiverruksia. Myöhemmin nabatealaiset sulautuivat muihin kansoihin, ja aavikosta tuli beduiinien valtakuntaa. Paimentolaiskansa siirsi telttojaan sinne, mistä eläimille löytyi ruokaa ja vettä. Osa asui luolissa.

Beduiineja on Jordaniassa yhä yli kaksi miljoonaa, mutta suurin osa asuu nykyään kaupungeissa ja kylissä. Vaikka aavikon olosuhteet ovat karut, päivisin on kuuma ja öisin hyytävän kylmä, osa haluaa jatkaa perinteistä elämäntyyliä, myös Wadi Rumissa.

Telttakangas kudotaan vuohen tai kamelin villasta. Varsinkin uutena se suojaa hyvin myös sateelta. Tuntuu uskomattomalta, että kokonainen perhe voi muuttaa asumuksensa paikasta toiseen melkein silmänräpäyksessä. Teltta saadaan kasaan puolessa tunnissa, ja kaikki kodin tavarat pakataan auton lavalle.
Mekin hyppäämme auton lavalle ja ajamme yöpaikkaamme telttaleiriin. Seuraavaksi on luvassa kulkupelin vaihto.

Aavikkolaivani keinahtaa eteenpäin ja sitten taaksepäin, mutta kun olen yläilmoissa, olo on taas tukeva. Iloinen egyptiläinen oppaamme kävelee kamelien edellä, lauleskelee ja vitsailee arabiaksi. Mies on niin hyväntuulinen ja hassu, että meitä naurattaa. Kun hirnumme, miestä rallattaa entistä enemmän. Hauska kulkue paimenkoirineen nousee vuoren rinnettä.

Myös kamelimme ottavat rennosti. Ne hölkyttelevät kohti vuorenrinnettä. Välillä ne pysähtyvät haukkaamaan palan ohdaketta tai puun oksaa. Opas kohottaa keppinsä ja saa kummasti liikettä suuriin eläimiin.

Sidomme kamelit ja nousemme viime metrit vuorenhuipulle jalan. Laskeva aurinko kultaa maiseman.

Captain’s desert camp

Leirimme teltat on tehty värikkäistä, raidallisista villakankaista. Omassa teltassani on sänky ja sohva. Katossa on pelottavan näköinen hehkulamppuviritelmä. Varovasti sytytän valot.

Nälkä kurnii, kun päivälliskello soi. Noutopöydässä on hummustahnaa, baba ganoush -munakoisosalaattia, bulgurista tehtyä taboulehia, labane-tuorejuustoa ja grillattua lihaa.

Kiviuunin vieressä seisoo leipuri, jolta saa hakea vastapaistetut leivät. Istun tyynylle matalalle penkille. Pöytä on melkein yhtä matalalla. Pian beduiinimuusikot aloittavat laulun ja soiton. Luutut säestävät välillä haikeita, toisinaan ratkiriemukkaita kansansävelmiä.

Juttelen Rafiq Suleimanin kanssa. Hän on paikan omistajan poika ja pyörittää leiriä yhdessä isänsä kanssa.

– Te suomalaiset olette syy siihen, että tämä leiri on olemassa, Rafiq paljastaa ja alkaa kertoa.

Jordanian Aqaba oli suomalaisten suosima rantalomakohde 1980-
luvulla. Suleimanin perheellä oli siellä ravintola, jossa kävi paljon suomalaisia.

He pitivät paikan ruoasta niin paljon, että perhettä pyydettiin perustamaan ravintola myös Wadi Rumiin. Ryhmät kävivät siellä päiväretkillä eikä autiomaassa ollut tuolloin vielä palveluita.

Suleimanin isä pyysi paikalliselta sheikiltä luvan ostaa maata, ja Wadi Rumin ravintola perustettiin 1985.

– Olin tuolloin 12-vuotias, mutta muistan hyvin suomalaiset. He nukkuivat aluksi taivasalla, Rafiq sanoo.

Ravintolan jälkeen päätettiin perustaa myös leiri, jonka nimeksi tuli Captain’s desert camp.

Taivaan kauneudet esiin

Lähden vielä iltakävelylle aavikolle. Otsalamppu on tarpeen kivikkoisella polulla.

Kun leirin valot jäävät taakse, sammutan lampun ja istun hiekkaan. Silmät tottuvat pimeyteen ja saan nauttia huikeasta tähtitaivaasta, joka loistaa kirkkaampana kuin missään muualla.

Kahden tunnin safari 40 euroa

  • Kahden tunnin jeeppisafari maksaa noin 40 euroa, neljän tunnin 70 euroa. Neljässä tunnissa pääsee jo kauas kokemaan rauhaa. 
  • Kamelin kyttyröiden päälle voi istua tunniksi tai vaikka koko päiväksi, jos takamus kestää. Ajelun hinta vaihtelee 10–64 euroon. Varaa hyvälle kuljettajalle ja oppaalle juomarahaksi muutaman dinarin kolikko.
  • Aavikon reunoilla on jeeppejä ja kameleita, jotka vievät turisteja lähiympäristöön. Wadi Rumin matkailukeskus antaa lisätietoa ja hoitaa varauksia.

Yö alkaen 26 €

Wadi Rumissa majoitutaan ­beduiinileireissä.

  • King Areta IV campin teltat ovat tilavia ja mukavuuksin varustettuja. Niissä on sähkö ja yksinkertainen kalustus. Ravintolassa on oikeat tuolit ja pöydät. Yöpymisen hinta, alkaen 63 €, sisältää aamiaisen ja päivällisen. Baari on taivasalla. Se on iso oleskelutila, jossa voi istuskella lampaantaljoilla ja tyynyillä.
    www.kingaretascampjordan.com
  • Captain’s desert camp tarjoaa eritasoista majoitusta. Yö pääleirissä alkaen 26 €, hinta sisältää aamiaisen ja päivällisen. Yhteissuihku. Yö yksityisleirissä 137 €, hinta sisältää illallisen ja aamiaisen. Jeeppikuljetus pääleiristä 6 hengelle 26 €/suunta. Noin 50 neliön kalustettu luksusteltta ja oma kylpyhuone 242 € kahdelle. Puolihoito sisältyy hintaan.
    www.captains-jo.com
  • Rahayeb campin huoneet on sisustettu yksinkertaisen kauniisti beduiinityyliin, 33 €. Vip-huoneessa oma kylpyhuone, 47 €. Hinta sisältää aamiaisen ja päivällisen. www.rahayebcamp.com

Näin perille

  • Helpoiten Wadi Rumiin pääsee Jordanian-kiertomatkan yhteydessä, 7 päivää, 1 850 €, Olympia Kaukomatkat.
  • Myös Kaleva Travel ja Toiviomatkat järjestävät Jordanian-kiertomatkoja. Edullisinta on lentää Ammaniin ja matkustaa sieltä bussilla tai taksilla Wadi Rumiin. Kimppakyyti on halvin.
  • Lisätietoa Wadi Rumista: www.wadirum.jo

Artikkeli on julkaistu alunperin Matkaopas-lehdessä 2/2015.

Mökin muori
Seuraa 
Liittynyt8.5.2014

Monipuolinen Jordania kutsuu aavikolle

Me muistutimme lähinnä terroristejä noustessamme jeepin kyytiin, huivi peitti kasvot niin että vain silmät olivat näkyvissä. Hiekka narskui hampaissa siitä huolimatta ja tuuli pieksi selkää kun jeeppikuskit ajoivat kilpaa aavikolla. Ei ollut vaikeata kuvitella aavikolle kamelikaravaania. Oli myöskin yllättävää miten erilaisia sävyjä aavikon hiekasta löytyi. Wadi Rum kannattaa ehdottomasti kokea, jos olette sinnepäin menossa.
Lue kommentti

Kykladien saaristo hehkuu lämpöä pitkälle syksyyn. Santorini on saarista suosituin. Seikkailijalle sopivat Tinos, Syros, Mykonos, Delos ja Andros.

1. SANTORINI

Maailman valokuvatuin auringonlasku

Seitsemältä on jo myöhäistä. Jos haluaa istua mukavasti auringon painuessa mereen, sopiva paikka pitää varata hyvissä ajoin. Oian kylään pakkautuu illallisaikaan tuhansia turisteja, kännykkäkamerat napsuvat.

Pinta-alaan nähden Santorinilla on enemmän matkailijoita kuin millään muulla Kreikan saarella, 1,5 miljoonaa vuodessa. Asukkaita on vain 12 000.

Saaren suosio perustuu jylhiin maisemiin mereen romahtaneen tulivuoren reunalla. Jyrkät, kapeat tiet vievät söpöihin pikkukyliin,
kuten Pyrgosiin, vaaleahiekkaiselle Monolithos-rannalle ja Faroksen majakalle. Saaren ajaa autolla päästä päähän noin tunnissa.

Huono puoli on korkea hintataso. Kolmen ruokalajin illallinen keskitason ravintolassa maksaa noin 50 euroa. Parhaat ateriat nautin Exo Gonian kylän Metaxy Mas -tavernassa ja Perivolos-rannan Sea Sidessa. Edullisinta on ostaa ruokaisia piirakoita leipomoista.

Ota mukaan hyvät kengät. Jos kunto kestää, kävele Skaroksen lohkareelle ja sieltä rantaan.

  • Viikko alkaen noin 600 e. Syys–lokakuu on miellyttävää matkustusaikaa.
  • santorini.gr

2. TINOS

Kappale aitoa kreikkalaista arkea

Kalastajat lasteineen saapumassa Tinoksen kaupungin keskustaan.
Kalastajat lasteineen saapumassa Tinoksen kaupungin keskustaan.

Tinoksen pääkaupungin satamakadulta nousee kukkulaa kohti leveä Leoforos Megalocharis -katu. Kadulla on pehmustettu kaista pyhiinvaeltajille, jotka konttaavat Panagia Evangelistran kirkkoon suutelemaan ihmeitä tekevää ikonia.

15. elokuuta kaistalla on ruuhkaa, kun kymmenettuhannet uskovat juhlivat Neitsyt Mariaa.

Muulloin Tinos on aito rauhallinen kreikkalaiskaupunki, jonka kivikujien liha- ja kalakauppojen, leipomoiden, souvlakikioskien ja kahviloiden luona on kivaa kuhinaa. Kalakaupan Markos-pelikaani kulkee vapaana.

Saarella on enimmäkseen kreikkalaisia matkailijoita, lentokenttä puuttuu.

Konttaava pyhiinvaeltaja rukoilemassa apua lapsettomuuteensa.
Konttaava pyhiinvaeltaja rukoilemassa apua lapsettomuuteensa.

Malamatenia-tavernassa saa Tinoksen yrttimakkaraa ja meizanosalataa, viereisen kirkon pihassa pidetään ristiäisjuhlia.

Kyliin pääsee bussilla. Panormos mon rauhallinen kalastajakylä, Volaxissa on korinpunojia. Dio Horian keskiaikaisesta kylästä on upeat maisemat merelle.

Saarella on 15 kilometriä hiekkarantaa. Moni ranta on autio suurimman osan vuodesta.

  • Lennä Ateenaan, ota bussi Rafinan satamaan, josta lautta vie perille kahdessa tunnissa.
  • tinos.gr

3. DELOS

Saaren kokoinen ulkoilmamuseo

Jotkut Deloksen patsaat ovat alkuperäisten kopioita.
Jotkut Deloksen patsaat ovat alkuperäisten kopioita.

Kun kävelee tuhansia vuosia vanhoissa kortteleissa, tulee epätodellinen tunne. Yleensä antiikin patsaat ja esineet ovat vitriineissä, mutta täällä ihailemme niitä raunioituneiden talojen ja temppelien sisäpihoilla. Monissa rakennuksissa on hienot mosaiikkilattiat.

Delos on Unescon maailmanperintökohde ja Kreikan merkittävimpiä arkeologisia alueita. Mytologiassa se tunnetaan jumalsisarusten Apollonin ja Artemiin synnyinsaarena.

Saarella ei ole mitään suojaa auringonpaisteelta, joten varaa peittävä vaatetus, aurinkovoidetta ja tarpeeksi juotavaa. Monilla on sateenvarjot päivänvarjona. Onneksi museon yhteydessä on pieni kahvio, josta saa kylmää juotavaa.

Hellenistisellä ajalla noin 100 eaa. Deloksella oli 30 000 asukasta, ja satama oli Välimeren vilkkaimpia. Nyt saarella asuu vain muutama kesätyöntekijä.

Kreikan valtio antoi paikan työmaaksi ranskalaisille arkeologeille vuonna 1872, ja siitä alkaen tutkittavaa on riittänyt. Kuuluisimmat jäännökset ovat leijonat, jotka sijoitettiin museoon. Esillä on kopioita.

Delokselle kannattaa ottaa uimapuku mukaan, sillä saari on täynnä rauhallisia kivirantoja.

  • Delokselle pääsee kesäisin laivalla Naxokselta ja Mykonokselta, josta laivalippu maksaa 20 e. Museolippu 6 e.
  • odysseus.culture.gr

4. MYKONOS

Bilettäjän paratiisi

Mykonoksen rantabaareissa näyttäydytään päivin öin.
Mykonoksen rantabaareissa näyttäydytään päivin öin.

Mereltä katsottuna Mykonos on kaunis, puhdas ja täydellisyydessään jopa hieman epätodellinen. nLaiva jää parin kilometrin päähän kaupungista, mutta satamasta tulee vesibussi vastaan.

Kaupunki on syötävän söpö, sinivalkoisia taloja, valkoisiksi kalkittuja kujia, laatuputiikkeja ja trendikkäitä kahviloita.

Sokkeloiset kujat ovat täynnä yllätyksiä. Kulman takana voi olla pramea kenkäliike tai pittoreski taidegalleria. Ylihinnoiteltu drinkki kannattaa juoda pikku-Venetsiassa tuulimyllyjen kupeessa. Ravintolapöydät ovat valaistun merenpohjan vieressä.

Mykonos on Santorinin ohella Kreikan kalleimpia paikkoja. Se on kreikkalaisen ja kansainvälisen suihkuseurapiirin suosikki.

Vapaa ilmapiiri viehättää seksuaalivähemmistöjä, ja sateenkaarilipuilla merkityissä baareissa bileet jatkuvat aamuun. Tunnelma on suvaitsevainen, ja heterot ja homot bailaavat sulassa sovussa.

Paradisen ja Super Paradisen rannoilla tanssitaan pöydillä ja muhinoidaan aurinkotuoleilla, mutta rauhaakin saarella riittää.

  • Tinokselta pääsee Mykonokselle monta kertaa päivässä. Matka kestää 20 minuuttia.
  • mykonos.gr

5. ANDROS

Vaatii vaivannäköä

Saaren pääkaupunkiin Androkseen tulemista ei haluta tehdä liian helpoksi. Satama on Gavriossa saaren länsirannikolla tunnin
bussimatkan päässä kaupungista.

Bussi keskustaan kiemurtelee kaunista reittiä rannikkoa pitkin. Matkalla näkyy hiekkaisia uimapoukamia. Reitti kulkee läpi Batsin kylän, jossa on eniten rantaturismia.

Andros on elegantti, rauhallinen ja vehrein kaikista Kykladeista. Vaikuttaa siltä, että saarella olisi vain paikallisia. Monilla varakkailla kreikkalaisilla on siellä asuntoja.

Kaupunkia halkoo pitkä pääkatu, jonka varrella on vaaleanpunaisia ja keltaisia taloja, erikoisliikkeitä ja kahviloita. Kaupungin sievä vanha osa on rakennettu kapealle kannakselle.

Kato Kastro on vanha linnake piskuisella saarella. Sinne voi kävellä tai kontata ikivanhaa kaiteetonta jyrkkää kaarisiltaa pitkin. Moni ui kaarisillan alla. Toinen uimapaikka on pienen keskusaukion kiviportaiden alapäästä mavautuva pitkä hiekkaranta.

Taksimatka satamasta kaupunkiin maksaa 45 euroa, bussimatka 5 euroa.

  • Laivalla Rafinasta Androkselle kahdessa tunnissa.

6. SYROS

Hieman kuin Italiassa

Laiva lipuu lahdenpoukamaan, Kykladien saariryhmän hallinnollisen pääkaupungin keskustaan. On pakko nielaista ihastuksesta, sillä Ermoupoulin kaupunki nousee amfiteatterimaisesti kahden kukkulan välistä.

Kaupungissa on vähän italialaistyylinen tunnelma. Sitä sanotaankin Pikku-Milanoksi. Keskustoria ympäröivät isot uusklassiset hallintorakennukset, joiden kivijaloissa on varjoisia kahviloita ja baareja.

Illalla aukiolla on leppoisa tunnelma. Lapset juoksevat kauniiksi hioutuneilla marmorilaatoilla ja vanhemmat seurailevat heitä nauttien samalla ouzoa ja mezealkupaloja. Lähistön kapeilla basaarikujilla on pieniä putiikkeja.

Kannattaa kiivetä marmoriportaita ylös kukkulalle, jossa on viehättävä keskiaikainen Ano Syros -kaupunginosa. Agios Giorgiosin kirkolta näkee 1200-luvulla rakennettuja taloja ja meren yli Tinokselle ja Delokselle.

Ermoupoli ei ole rantakohde, mutta Galissan ja Poseidonian kylissä on kauniit rannat. Taksi Galissaan maksaa 20 euroa.

  • Syrokselle pääsee Pireuksen satamasta mAteenasta ja Tinokselta tunnissa.
  • siros.gr

Artikkeli on julkaistu myös ET-lehden numerossa 16/2017.

Kolilla voi ihailla kansallismaisemaa korkeuksista, kallioluolien syvyyksistä, tuopin äärellä tai hevosen selästä.

1. Paljussa maan ja taivaan välissä

Saunan kiviset lauteet näyttävät pelottavan kuumilta, mutta varovainen kokeilu sormenpäällä paljastaa ne yllättävän viileiksi. Löylykaveri osaa kertoa, että vuolukiven sisällä kiertää vesijäähdytys.

Lasiseinän takana aukeaa komea maisema. Avaraa ikkunapintaa riittää, sillä Kolin laelle rakennettu kylpylä ottaa kaiken irti upeasta sijainnistaan.

Juhlava maisema antaa paljukylvylle lisähohtoa.
Juhlava maisema antaa paljukylvylle lisähohtoa.

Parhaimmillaan maisema on ulkoterassille rakennetusta paljusta katsottuna. Tynnyrin 34-asteisessa vedessä tarkenee talvellakin.

Koli Relax Spa on pieni ja rauhallinen –ja sellaisena se halutaan pitää. Lapset ovat tervetulleita päiväsaikaan, mutta kello 16:n jälkeen ikäraja on 18 vuotta. Toisaalta kylpylän palvelut jaaltaatkin on suunniteltu aikuiseen makuun. Vesiliukumäkien sijaan tarjolla on jalkakylpyjä ja tunnelma-allas, jossa veden alla soi Jean Sibeliuksen Finlandia.

Pääsymaksu sisältää pyyhkeen, kylpytakin ja Lumenen kosmetiikkaa. Kuohuviinistä peritään lisämaksu.

2. Siedätyshoitoa ahtaan paikan kammoon

Kolilla rytisi jääkauden aikaan, kun vaara madaltui jäämassojen voimasta satoja metrejä.

Vetäytyvä jää jätti jälkeensä valtavia kivenlohkareita, joiden välissä kulkee eri kokoisia luolastoja. Niistä tunnetuin on Pirunkirkko, yli 30 metriä pitkä ja korkeimmillaan seitsenmetrinen luola, jossa rohkea matkaaja voi poiketa omalla vastuullaan.

Z-kirjaimen mallinen luola on vaikuttava kokemus - niin vaikuttava, että taidemaalari Eero Järnefelt kirjoitti sen seinään haltioituneena runon sata vuotta sitten.

Pirunkirkkoon pääsee vain ohjatulla retkellä.
Pirunkirkkoon pääsee vain ohjatulla retkellä.

Kolin hurjimmalle luolaseikkailulle pääsee vain ohjaajan kanssa. 127 metriä pitkä luolasto on matala, sokkeloinen ja eksyttävä. Jalkavaivoja potevalle retki ei sovi, sillä matkaa taitetaan kontaten ja ryömien. Polvisuojista huolimatta eteneminen panee myös vaatteet koville.

Paikoittain reitti on sen verran tiukka, että eteenpäin pääsee vain tikkusuorana hivuttautumalla, mutta oppaiden mukaan kukaan ei ole juuttunut tunneleihin. Ei ainakaan pysyvästi.

  • Pirunkirkolle on lyhyt matka Rantatieltä.
  • Luolavaellus 30 e, talvisin 40 e. Minimiryhmä 6 henkeä.
  • koliactiv.fi

3. Nelistäen ikimetsiin

Jäyhäntöpäkkä islanninhevonen on kuin tehty Suomen karuihin oloihin. Kolin juurella sijaitsevan Paimentuvan ratsastustilan issikat Snörp, Skjanni ja Fagri näyttävät olevan maisemassa kuin kotonaan. Pellon takana aukeava jylhä näkymä vie ajatukset ennemmin Amerikan Kalliovuorille kuin kotoisiin tunnelmiin.

Paimentuvan tilalla on yhdeksän islanninhevosta, joiden selässä retkeily onnistuu ympäri vuoden. Vain paukkupakkasilla reissu jää tekemättä.

Issikkavaellus sopii kaikille.
Issikkavaellus sopii kaikille.

Vaelluksella tahti on niin rauhallinen, että myös ensikertalainen pysyy hevosen selässä. Alkumatkan jännitys muuttuu hiljalleen ratsastuksen riemuksi. Kolmen tunnin matkalla ehtii nähdä niin kaunista peltomaisemaa kuin kaskenpolton jälkeen rauhassa kasvanutta yli satavuotiasta ikimetsää.

Seuraavan päivän ohjelmaa miettiessä kannattaa muistaa, että ratsastus rasittaa lihaksia, joita harva tulee muuten käyttäneeksi. Retken jälkeen olo on pari päivää hiukan jäykkä.

  • Matkailutila Paimentupa, Kotaniementie 1.
  • Kolmen tunnin ratsastus eväineen 70 e.
  • paimentupa.fi

4. Pikku Ranska keskellä kylää

Punamultainen pihapiiri keskellä Kolin pikkuruista keskustaa on kuin satukirjasta.

Kuin sadusta on myös Kolin Ryynäsen kahvilaa pyörittävien Jean-Francois ja Darja Flognyn tarina. Ranskalainen Jean-Francois, suomeksi Fransu, tuli Suomeen töihin, rakastui maahamme ja päätti perustaa ravintolan yhdessä Murmanskissa syntyneen vaimonsa kanssa. Sopivaa tilaa he etsivät pitkään, kunnes heitä onnisti.

1930-luvulla rakennettu punamullalla maalattu perinnetalo sai huoneisiinsa Kolin Ryynänen -nimisen ravintolan. Gastropubin tunnelma on yhtä aikaa hyvällä tavalla perisuomalainen ja kansainvälinen.

Ravintola toimii liki satavuotiaassa talossa.
Ravintola toimii liki satavuotiaassa talossa.

Isäntäväki luottaa paikallisuuteen ravintolan ruuassa: kala tulee Pielisestä ja pihviliha paikalliselta tuottajalta. Ilahduttavan laaja olut- ja viskivalikoima taas kurkottaa rohkeasti Eurooppaan. Kahvin kanssa maistuvat korvapuustit.

Ravintolakäynnin jälkeen vierailija voi yöpyä Ryynäsen pihapiirissä idyllisessä aitassa. Päärakennuksen yläkerrassa on taiteilijaresidenssi, jota suomalaiset ja ulkomaiset ammattitaiteilijat voivat vuokrata edullisesti. Taiteilijaresidenssistä ja sen toiminnasta vastaa Kolin kulttuuriseura.

...sekä tietysti:

5. Ukko, akka ja kansallismaisema

Säveltäjä Jean Sibelius, taidemaalarit Pekka Halonen ja Eero Järnefelt sekä moni muu taiteen kultakauden mestari on iskostanut teoksillaan Pohjois-Karjalan korkeimman vaaran suomalaiseen sielunmaisemaan.

Kun seisoo Kolin korkeimmalla huipulla Ukko-Kolilla, on helppo ymmärtää kansallisromantikkojen intoilua. Alla aukeaa metsien vihreyttä ja järven sinisyyttä. Vieressä on Akka-Koli.

250 metriä alempana kimaltelee Suomen viidenneksi suurin järvi Pielinen, jonka vastaranta on kaukana katseen tavoittamattomissa. Täällä ihmisen on helppo tuntea itsensä pieneksi.

Kolilla ihmisen on helppo tuntea itsensä pieneksi.
Kolilla ihmisen on helppo tuntea itsensä pieneksi.

Vaaran huippu on osa Kolin kansallispuistoa, jossa vierailee vuosittain yli 150 000 ihmistä. Heidän seassaan laiduntavat suomenlampaat ja kyyttölehmät.

Vaikka Kolin maasto on hyvin vaihtelevaa, osa poluista sopii myös liikuntarajoitteisille. Pisimmät merkityt reitit ovat yli 60 kilometriä pitkiä.

Jos patikointiin ei ole aikaa, luontokeskus Ukko kertoo alueen luonnosta ja historiasta.

Mäkisen metsämaaston lisäksi Kolin kansallispuistoon voi tutustua myös Pielisen rannalla tai ainutlaatuisilla Hiekkasaarilla, jonne järjestetään kesäisin venekyytejä.

Suomenlampaat kuuluvat Kolin maisemiin.
Suomenlampaat kuuluvat Kolin maisemiin.

Artikkeli on julkaistu myös ET-lehden numerossa 14/2017.