Kuolinsiivoustaan tekevä valmentaja Alpo Suhonen, 76: ”En omista enää juuri mitään, se on ihanaa”

Vuosi sitten Alpo Suhonen teki kuolinsiivouksen. Se tapahtui, kun hän sai myytyä Forssasta 120-vuotiaan talonsa. Oli vain aika luopua.

– En omista enää juuri mitään. Se on ihanaa. Minulla on nyt vapaus, Alpo sanoo hymyillen ja nojautuu syvemmälle jyhkeän punostuolin selkänojaa vasten.

Tuolin Alpo vielä omistaa. Hän osti sen pitkän tinkaamisen jälkeen chicagolaiselta kukkakauppiaalta vuonna 2000, jolloin hän valmensi jääkiekkojoukkue Chicago Blackhawksia.

Hän oli ensimmäinen eurooppalainen päävalmentaja NHL:ssä.

Nojatuolin vieressä on 1920-luvun funkkistuoli Sveitsistä, ikkunan luona italialainen sohva. Nekin ovat muistoja maista, joissa Alpo on valmentanut.

Kuolinsiivouksen jälkeenkin Alpolle jäi myös käsikirjasto. Noin tuhat nidettä, joissa paljon urheilua, teatteria ja filosofiaa.

Tässä kaksiossa Helsingin Ullanlinnassa Alpo on asunut kaksi vuotta, mutta nyt tavarat ovat taas laatikoissa. Vuokranantaja tarvitsee asunnon käyttöönsä, joten Alpo lähtee vuokralle Forssaan.

Kuolinsiivouksen jälkeenkin Alpolle jäi myös käsikirjasto. Noin tuhat nidettä.

Kun Alpon valmisteilla oleva elämäkerta on kesän lopulla julkaistu, hän muuttaa taas. Sillä kertaa jonnekin ulkomaille kirjoittamaan kirjaa urheilun filosofiasta ja psykologiasta.

– Sitä kirjaa olen hahmotellut 1960-luvulta saakka. Se on elämäni filosofisen matkan pää ja kokoaa kaiken sen, mitä olen miettinyt.

Tavoitteena on, että näiden muuttojen jälkeen tavaraa on entistäkin vähemmän.

– Sehän loppuu siihen, että tavaraa ei ole yhtään, Alpo sanoo ja hymyilee taas, leveästi.

Käärinliinassa ei ole taskuja.

Liikaa menneisyyttä

Tähän ikään mennessä Alpolla, 76, on ollut ehkä noin 70 asuntoa. Suurin piirtein. Hän ei ole enää pitkään aikaan pysynyt laskuissa.

Hän on asunut Suomessa, Sveitsissä, Yhdysvalloissa, Kanadassa, Italiassa, Itävallassa ja Slovakiassa.

– En minä tiedä, mitä aloilleen asettuminen on. Ihminenhän on aina liikkeessä.

En minä tiedä, mitä aloilleen asettuminen on.

Kun Alpo on kerrannut elämänsä tapahtumia elämäkertaa varten, häntä on ajoittain suorastaan ahdistanut. Ei tapahtumien sisältö vaan määrä.

– Tuntuu kuin minulla olisi jotenkin liikaa menneisyyttä.

Nuorena miehenä Alpo kouluttautui toimittajaksi ja teki töitä sanomalehdissä. Koko ajan hän myös pelasi jääkiekkoa, SM-tasollakin, ja aloitti valmentamisen.

Kulttuuripuolella Alpo on ohjannut näytelmiä, johtanut Turun kaupunginteatteria ja toiminut Pori Jazzin toiminnanjohtajana.

Tavallaan rakas Suomi

Alpo on aina kertonut mielipiteensä suoraan ja itsevarmasti. Se on herättänyt tunteita.

Ei voi kieltää, Alpo on häkellyttävän suora.

Esimerkiksi Suomesta hän puhuu näin:

– Suomi on aina vain impivaaralainen. Se johtuu siitä, että tämä oli suljettu periferia melkein 2000-luvulle saakka. 

Suomi on aina vain impivaaralainen. 

– Viime vuosina Kanada on ottanut vastaan satojatuhansia pakolaisia joka vuosi. Suomessa kitkutellaan, kun tänne tulee muutama sata. Se on Impivaaraa jos mikä, Alpo sanoo.

– Siis huom, minä en halveksi Suomea. Tämä on kotimaani ja tavallaan rakastan sitä. Suomessa on kesä ja maaseutu ja järvet ja mökki ja luonto ja puhdas ruoka. Olen vain kauhean surullinen siitä, miten brutaali ihmiskäsitys täällä vallitsee.

Onnellisin juuri nyt

Alpo on ollut vuosia yksin.

– On minulla kaipaus. Kiinteämpi ihmissuhde olisi terveellinenkin vanhuusiällä. Minun elämäntyylilläni sellaista on vain ollut vähän vaikea ylläpitää.

Ei Alpo silti valita. Ei ole aihetta. Elämään on mahtunut paljon onnellisia asioita.

– Oikeastaan elän onnellisinta aikaa juuri nyt. Elämäkertaa tehdessä olen päässyt palaamaan vanhoihin kirjoituksiin ja kokemuksiin. Niistä on tullut hyvä olo. Eletty on.

Tämä on lyhennelmä ET-lehdessä 16/2024 olleesta jutusta. Tilaajana voit lukea sen kokonaan täältä. Jos et vielä ole tilaaja, tutustu Digilehdet.fi-palveluun.