Viipurin vanhasta tuomiokirkosta on pystyssä vain kiviseinät ja kellotapuli. Kuitenkin kauniina kesäpäivänä se on rujoudestaan huolimatta pysäyttävän kaunis. Sen ovat huomanneet myös pietarilaisnuoret. Aleksandra Prosvirina ja Ilja Mamajev kehuvat Viipurin tunnelmaa. – Tämä paikka on erityisen kuvauksellinen.
Viipurin vanhasta tuomiokirkosta on pystyssä vain kiviseinät ja kellotapuli. Kuitenkin kauniina kesäpäivänä se on rujoudestaan huolimatta pysäyttävän kaunis. Sen ovat huomanneet myös pietarilaisnuoret. Aleksandra Prosvirina ja Ilja Mamajev kehuvat Viipurin tunnelmaa. – Tämä paikka on erityisen kuvauksellinen.
Kauppahallin seutu ei kiinnosta minua vaan menen bussilla neljän kilometrin päähän Juznaja raioniin eli Talikkalaan torille. Siellä on maanläheinen tunnelma. Sisällä hallissa teurastaja hakkaa kirveellä luita koiralle. Ulkona mummot myyvät mustikoita ja papat arbuuseja ja etelän hedelmiä.
Kauppahallin seutu ei kiinnosta minua vaan menen bussilla neljän kilometrin päähän Juznaja raioniin eli Talikkalaan torille. Siellä on maanläheinen tunnelma. Sisällä hallissa teurastaja hakkaa kirveellä luita koiralle. Ulkona mummot myyvät mustikoita ja papat arbuuseja ja etelän hedelmiä.
Kauppahallin hapatetut herkut ovat mainioita tuliaisia. Osta torilta muovirasia niitä varten!
Kauppahallin hapatetut herkut ovat mainioita tuliaisia. Osta torilta muovirasia niitä varten!
Venäjällä on tosi helppo toimia, jos on pienikin kontakti. Olin Pietarissa opastetulla ”salatut sisäpihat” -kävelykierroksella, joita saa varata sputnik8.com-sivustolta. Kysyin oppaaltani Margaritalta, tietäisikö hän Viipurissa kierroksia järjestävää. Pian sain Aleksandra Petrovalta viestin.Tässä Aleksandra Krepostnaja ulitsalla (entinen Linnakatu), josta Aleksandran isä osti asunnon vuonna 2005. Silloin 41-neliöinen asunto maksoi 40 000 euroa. Nyt sen arvo remontoituna on 65 000 euroa.
Venäjällä on tosi helppo toimia, jos on pienikin kontakti. Olin Pietarissa opastetulla ”salatut sisäpihat” -kävelykierroksella, joita saa varata sputnik8.com-sivustolta. Kysyin oppaaltani Margaritalta, tietäisikö hän Viipurissa kierroksia järjestävää. Pian sain Aleksandra Petrovalta viestin.Tässä Aleksandra Krepostnaja ulitsalla (entinen Linnakatu), josta Aleksandran isä osti asunnon vuonna 2005. Silloin 41-neliöinen asunto maksoi 40 000 euroa. Nyt sen arvo remontoituna on 65 000 euroa.
Alvar Aallon suunnittelema kirjasto on upea ja valoisa, siellä kannattaa käydä! Yksi huone on varattu suomalaisille kirjoille.  Kirjastossa on usein näyttelyitä, pieniä konsertteja ja runoesityksiä.
Alvar Aallon suunnittelema kirjasto on upea ja valoisa, siellä kannattaa käydä! Yksi huone on varattu suomalaisille kirjoille.  Kirjastossa on usein näyttelyitä, pieniä konsertteja ja runoesityksiä.
Viipurin kirjaston lukusalissa on valoisaa ja avaraa.
Viipurin kirjaston lukusalissa on valoisaa ja avaraa.
Andrei Kolomoiski, 60, on Viipuri-aktivisti ja Vyborgski Vedomosti -lehden toimittaja. Hän on äänekäs kaupunginhallituksen ja korruption arvostelija.Kävelemme vanhassa kaupungissa ja näyttäessään kaksi vuotta sitten puretun sähkölaitetehtaan raunioita Andrei toteaa synkästi, että vanha Viipuri kuolee.– Kaupunki sai tästä talosta 17 miljoonaa ruplaa ja etsii muka sijoittajia. Mutta investoijat vetäytyvät joutuessaan tekemisiin kaupunginhallinnon kanssa. Korruption osuus on liian suuri. Pelkään, että raunioille ei tehdä mitään.
Andrei Kolomoiski, 60, on Viipuri-aktivisti ja Vyborgski Vedomosti -lehden toimittaja. Hän on äänekäs kaupunginhallituksen ja korruption arvostelija.Kävelemme vanhassa kaupungissa ja näyttäessään kaksi vuotta sitten puretun sähkölaitetehtaan raunioita Andrei toteaa synkästi, että vanha Viipuri kuolee.– Kaupunki sai tästä talosta 17 miljoonaa ruplaa ja etsii muka sijoittajia. Mutta investoijat vetäytyvät joutuessaan tekemisiin kaupunginhallinnon kanssa. Korruption osuus on liian suuri. Pelkään, että raunioille ei tehdä mitään.
Paras maisema linnalle aukeaa hotelli Viktorian 7. kerroksen terassiravintolasta.
Paras maisema linnalle aukeaa hotelli Viktorian 7. kerroksen terassiravintolasta.
Vanhan kaupungin mukulakivikadulla filmataan venäläistä elokuvaa, jossa Viipuri esittää saksalaista kaupunkia. On kiehtovaa nähdä hevosia kärryineen ja näyttelijät kadulla 30-luvun vaatteissaan ottamassa selfieitä toisistaan. Ravintolakin on stailattu bierstubeksi. Front-nimisen elokuvan ensi-ilta on kesällä 2016.
Vanhan kaupungin mukulakivikadulla filmataan venäläistä elokuvaa, jossa Viipuri esittää saksalaista kaupunkia. On kiehtovaa nähdä hevosia kärryineen ja näyttelijät kadulla 30-luvun vaatteissaan ottamassa selfieitä toisistaan. Ravintolakin on stailattu bierstubeksi. Front-nimisen elokuvan ensi-ilta on kesällä 2016.
Kauniiseen Monrepos-puistoon on sen verran matkaa, että kannattaa mennä taksilla tai vuokrata pyörä. Itse puistossa ei kyllä saa pyöräillä.
Kauniiseen Monrepos-puistoon on sen verran matkaa, että kannattaa mennä taksilla tai vuokrata pyörä. Itse puistossa ei kyllä saa pyöräillä.
Mon Plesir -kahvilassa on ihania leivonnaisia.
Mon Plesir -kahvilassa on ihania leivonnaisia.
Viipurilainen englannin opettaja Galina Shevtsova, 28, osti miehensä kanssa asunnon vanhasta kaupungista meren rannalta. Se on Uno Ulbergin suunnittelema 1930-luvulla. Galina kertoo, että heillä on viiden vuoden suunnitelma remontoida huone kerrallaan. Ikkunat on jo vaihdettu.
Viipurilainen englannin opettaja Galina Shevtsova, 28, osti miehensä kanssa asunnon vanhasta kaupungista meren rannalta. Se on Uno Ulbergin suunnittelema 1930-luvulla. Galina kertoo, että heillä on viiden vuoden suunnitelma remontoida huone kerrallaan. Ikkunat on jo vaihdettu.
Matka jatkuu pellavakauppaan, mutta ei tyrkyttävään kauppahalliin, vaan ajamme Moskovski prospektin meren puoleiseen päähän. Siellä on iso kauppa täynnä ihanan värisiä pellavakankaita vain kuuden euron metrihintaan! Pakkaan tarakalle 10 metriä pellavaa pussilakanoita varten.
Matka jatkuu pellavakauppaan, mutta ei tyrkyttävään kauppahalliin, vaan ajamme Moskovski prospektin meren puoleiseen päähän. Siellä on iso kauppa täynnä ihanan värisiä pellavakankaita vain kuuden euron metrihintaan! Pakkaan tarakalle 10 metriä pellavaa pussilakanoita varten.
Mikkeliläinen Ritva Nurmi osti torimummolta harjoja ja vielä hieroi mummon kiitokseksi.- Otan tällä luudalla kotona villakoiria ja hämähäkin seittejä pois, hän kertoo. 
Mikkeliläinen Ritva Nurmi osti torimummolta harjoja ja vielä hieroi mummon kiitokseksi.- Otan tällä luudalla kotona villakoiria ja hämähäkin seittejä pois, hän kertoo. 

Viipuri yllättää: Paikalliset kehuvat Viipurin henkeä eurooppalaiseksi. Samalla se on erittäin mielenkiintoinen, menneisyyttään vaaliva kaupunki.

ET-lehden toimittaja Reija Ypyä on ahkera Viipurin-kävijä.

– Kaupunki on kaunis, kiehtova ja kulahtanut. Menneisyys ja nykyisyys elävät siellä sulassa sovussa. Viipuri on sympaattinen kaupunki. Siinä on oma viehätyksensä, että kaikki ei ole täydellistä, Reija sanoo.

Reijan parhaat Viipuri-vinkit

  1. Vaeltele ulitsa Krepostnajalla (Linnakatu) sekä prospekt Leninalla (Torkkelinkatu). Niillä on monta kivaa kahvilaa ja kauppaa.
  2. Suosikkihotellini on Atlantik, www.hotelatlantik.ru, siisti ja edullinen vanhassa kaupungissa. Vastapäätä sitä on tunnelmallinen ravintola, U Borharda.
  3. Paras maisema linnalle aukeaa hotelli Viktorian 7. kerroksen terassiravintolasta.
  4. Ljon-pellavakauppa, Moskovskij Prospekt 1.
  5. Perinteisiä ja aitoja venäläisiä käsitöitä, ulitsa Progonnaja 1.
  6. Risteily Monrepos'n ympäri, lähtee Salakkalahden rannasta – joskus. Opastus vain venäjäksi.
  7. Mon Plesir, ihania leivonnaisia, Leningradskoe shosse 1.
  8. Kauppakeskus Karusellin supermarketista saa todella herkullisia valmisruokia susheista tattaririsottoon.

 

Lue myös: Kirjalija Anna Kortelainen ET:n kirjaillassa: "Viipuri ansaitsee parempaa"

Lue myös: Aunuksen Karjalan kujasilla aistii menneen maailman lumon

Sinikka Saastamoisen lapset puolisoineen ja lapsineen vuokraavat joka jouluksi mökin, johon mahtuu koko heimo.

1960-luvulla pohjoiskarjalainen Sinikka Saastamoinen jäi leskeksi neljän alle 10-vuotiaan lapsen kanssa. Lisäksi hän odotti viidettä.

– Perhe hitsautui yhteen niin tiukasti, että aikuiset lapset perheineen haluavat vieläkin viettää joulut yhdessä, kertoo Maija-Liisa Punta-Saastamoinen, Sinikan ainoan pojan Maurin vaimo.

Miniä ja vävyt ovat sopeutuneet perinteeseen.

– Aiemmin menimme kaikki – puolisot, lapset ja lastenlapset – anopin luo, mutta nyt haluamme, että hän saa helpon joulun. Kahdeksankymppisen mummon koko joulukuu ei saa mennä keittiössä.

Kuvassa vasemmalla Pirjo, etualalla Elmeri. Suvetar ja Kaisa koristelevat kuusta.
Kuvassa vasemmalla Pirjo, etualalla Elmeri. Suvetar ja Kaisa koristelevat kuusta.

Pinja koristelee kuusta.
Pinja koristelee kuusta.

Joka jouluksi suku vuokraa mökin, yleensä eri paikasta. Viime vuonna valinta oli Simpelejärvi, jonka rannalla olevaan mökkiin mahtui koko 20 hengen seurue.

Joulunviettoon tulevat Maurin ja Maija-Liisan lisäksi heidän lapsensa Jesperi, 27, ja Suvetar, 22, sekä Maurin sisarukset lapsineen. Maurin sisar Pirjo ja hänen miehensä Pentti Sahlman ajavat vuokramökille Vantaalta. Sinikan esikoistytär Eija ja hänen puolisonsa Pauli Purmonen tulevat Joensuusta, samoin tytär Tarja ja Heino Hämäläinen poikansa Severin kanssa. Tytär Heli tulee joulunviettoon Tampereelta miehensä Keijo Karjulan ja lastensa Jonnen, Pinjan ja Elmerin kanssa.

– Parasta on yhdessäolo. Tuntuu hyvältä päivittää kuulumiset ilman kiirettä. Jokainen tuo jotain jouluruokaa. Esimerkiksi Mauri tekee sinapin, minä jälkiruuan. Tarja on koristelemisen mestari, hän tuo kukat, viimeksi upeat jouluruusut, Maija-Liisa sanoo.

Pirjo ottaa rennosti.
Pirjo ottaa rennosti.

Kodassa paistetaan makkaraa.
Kodassa paistetaan makkaraa.

Näkymä Parikkalan mökin ikkunasta pysäytti.

– Istuin sohvalla ja vain katselin, järvi tuli kuin syliin. Jää oli kaunista, vaikka sen päällä oli muutama sentti vettä. Kastelimme siinä varpaat saunan jälkeen, Maija-Liisa kertoo.

Suvun ohjelmaan kuuluu jouluna herkuttelu, saunominen, ulkoilu ja Trivial Pursuit -peli. Viimeksi sitkeimmät pelasivat aamuneljään.

– Sen jälkeen nukuimme hyvin.

Sinikka viettää joulua lapsenlapsensa Kaisan kanssa.
Sinikka viettää joulua lapsenlapsensa Kaisan kanssa.

Jouluaamuna mummo heräsi keittämään puuron, ja puolen päivän jälkeen koko seurue lähti ulos.

– Oli ihana nähdä, kun mummo käveli nuorten kanssa käsikoukkua ja nautti siitä, että kaikki ovat koolla.

Huvila.net > Loikonsaari 3


Mukana joulunvietossa oli myös Uniikki-kissa. Perhe tuo vuokramökille mukanaan myös piparkakkutalon.
Mukana joulunvietossa oli myös Uniikki-kissa. Perhe tuo vuokramökille mukanaan myös piparkakkutalon.

Ruotsin Lapista ei löydä joulupukkia, mutta hurjia rinteitä senkin edestä. Keltanokka lähti testaamaan, miten pääsee alas Riksgränseniä ja Björklideniä.

Opashan on hullu!

Olen saapunut vasta tunti sitten Ruotsin Lappiin, marssinut saman tien suksivuokraamoon, ährännyt vaivalloisesti massiiviset laskettelumonot jalkaan ja kuunnellut huolestuneena miniluentoa lumivyöryn vaaroista. Ja nyt pitäisi seurata lasketteluopasta vielä kilometri ylämäkeen kohti tunturin huippua.

Olen näännyksissä, hikinorot valuvat poskilla. Ihan kuin noutajan kalsa kosketus tuntuisi olkapäillä.

Björklidenin laelta näkyy Norjaan saakka.
Björklidenin laelta näkyy Norjaan saakka.

Matkaa on tehty jo puoli tuntia, ylämäkeen luonnollisesti. Björklidenin laskettelukeskus näkyy alhaalla pienenä. Horisontissa siintävät Norjan tunturit ja jossain niiden takana Atlantti. Jalassani on karvapohjaiset sukset. Ne eivät lipsu senttiäkään. Eivätkä kyllä luistakaan. Niillä vain tampataan matkaa ylämäkeen.

– Mika, sinä pystyt tähän. Ajattele, miten hienot maisemat ylhäällä odottavat. Sitten laskettelemme pitkin neitseellisiä lumia alas laaksoon. Det är kul! tsemppaa opas Kim Bergsten.

Mihin olen joutunut?

Opas Kim Bergsten vei meidät huipulle.
Opas Kim Bergsten vei meidät huipulle.

Sisulla huipulle

Kokeilin laskettelua ensimmäisen kerran 15-vuotiaana Jyväskylän Laajavuoressa. Alku oli vauhdikas, syöksyin pipo silmillä rinteen suoraan alas. En osannut oudoilla suksilla kurvata, kun en tullut keneltäkään kysyneeksi, miten se tapahtuu. Vauhdin sain pysähtymään juuri ennen parkkipaikkaa.

Sen jälkeen eksyin mäkeen satunnaisesti, keskimäärin kerran vuosikymmenessä. Rinteessä oli joka kerta kivaa, mutta laskettelupuremaa en koskaan saanut. Ehkä Suomen rinteet olivat liian vaatimattomia tällaiselle Laajavuoren veteraanille.

Sitten ystäväni houkutteli testaamaan "vähän kovempaa kamaa", Ruotsin Lapin tuntureita. Ruotsihan on suomalaiselle kuin Amerikka. Siellä kaikki on hienompaa ja suurempaa, niin tunturitkin. Ruotsin Åre tunnetaan pikku-Alppeina, sillä sen korkein huippu Åreskutan yltää yli 1400 metriin. Rinteet ovat kilometrien pituisia. Suomen laskettelukeskuksissa moisista lukemista vain unelmoidaan.

Luonnonrinteissä lasketaan kuin pumpulissa.
Luonnonrinteissä lasketaan kuin pumpulissa.

Vierekkäin sijaitsevissa Björklidenissä ja Riksgränsenissa tunturit kohoavat reiluun kilometriin. Niiden luonnonrinteet sopivat monipuoliseen lasketteluun kuin valetut.

Bergsten on päässyt tunturin laelle ja jatkaa tsemppaamista. Ammattilaiselle kapuaminen on niin helppoa. Määränpää häämöttää, tamppaan karvapohjasuksiani rinnettä vimmaisesti ylös suomalaisella sisulla.

Det är kul! Det måste vara kul!

Lopulta pääsen perille. Viisikymppisen kunto voisi olla kovempikin, mutta olen yhä elossa.

Hiihtopummin tunnustukset

Bergsten auttaa irrottamaan karvapohjat suksista. Vedän keuhkot täyteen tunturi-ilmaa ja annan katseeni nuolla horisonttia. Olen kilometrin lähempänä taivasta kuin tunti sitten suksivuokraamossa. Olo on juhlallinen. Alan ymmärtää, miksi joskus pitää kärsiä, että voi nauttia.

Bergsten kaataa kuksaan kahvia.

– Olen ollut neljä vuotta Björklidenissä ja Riksgränsenissä lasketteluoppaana. Nuorena elin hiihtopummina Ranskan Chamonix'ssa. Siellä aloin myös vuorikiipeillä, ja se on suurin intohimoni. Laskettelu tulee kakkosena. Nytkin jatkaisin mieluiten matkaa aina vain ylöspäin, Bergsten tarinoi kahvitauollamme.

Täällä vartioin minä!
Täällä vartioin minä!

Näkemykseni vain vahvistuu: mieshän on umpihullu.

Huipulla tuulee. Kahvin lämmittävä vaikutus hupenee. On aika miettiä paluuta alas. Bergstenilla on suunnitelma. Seuraamme mestaria jyrkän rinteen reunaan. Rinne ei ole pitkä, mutta korkeusero nostaa hikikarpalot taas pintaan.

– Tässä on paljon pehmeää lunta, kuin höyhenillä laskisi. Seuraa vain minua, tee pitkiä nautinnollisia kaarroksia, nauti joka hetkestä, Bergsten sanoo ja lähtee.

Hiihtohissit lähtevät aivan Riksgränsenin keskustasta.
Hiihtohissit lähtevät aivan Riksgränsenin keskustasta.

Kuperkeikkoja pumpulissa

Bergsten pöllyttää tyylikkäästi lunta kaarrellessaan. Pian hän on rinteen alaosassa odottamassa meitä muita.

Olen ryhmämme keltanokka, muut ovat kokeneita laskettelijoita ja laskevat perässä leikitellen, kaiketi nautiskellen. Lähden liikkeelle. Luonnonrinteessä, vasta sataneessa pumpulilumessa laskeminen tuntuu erikoiselta. Lumi upottaa, vauhti kiihtyy hitaasti. Mutta se kiihtyy.

Tulee kaarroksen aika. Sukset eivät tahdo totella. Käännyn puolittain ja heitän kuperkeikan. Rämmin pystyyn. Sama toistuu seuraavassa mutkassa. Ja sitä seuraavassa.

Alas ehtineet hymyilevät hyväntahtoisesti. Onneksi rinteessä on niin paljon lunta, että kuperkeikkailu ei vammauta, mitä nyt vähän henkisesti.

– Onnittelut, Mika, selvisit. Se oli päivän haastavin osuus. Nyt pidetään hauskaa, Bergsten lupaa.

Puuterilumirinteet houkuttelevat rinnehait näyttäviin temppuihin.
Puuterilumirinteet houkuttelevat rinnehait näyttäviin temppuihin.

Rinne jatkuu loivahkona, ja löydän oman tapani kääntyä upottavassa lumessa. Tuuli suhisee korvissa, laakso lähenee ja talot muuttuvat näkökentässä isommiksi. Mäkeä riittää. Laskettelu kysyy reisilihaksia.

Pidän välillä taukoja ja ihailen arktisen luonnon kauneutta. Olen jo hyljännyt ajatuksen pysyä muiden matkassa. Hiljaa hyvä tulee, alas pääsee kaikilla nopeuksilla.

Lasken hotelli Fjälletin pihaan suksitelineen luo. Pian istun hotellin aulassa, ja takkatuli loimottaa. Kylmä huurteinen tuoksuu edessäni.

Reidet tutisevat, mutta nautin maisemasta Lapporteniin, Lapin porttiin. Näyttää kuin kuu olisi aikojen alkuhämärässä hipaissut Maata ja vienyt puolipallon muotoisen palan tuntureita mennessään.

Björklidenin Fjället tarjoaa huoneiden lisäksi mökkejä.
Björklidenin Fjället tarjoaa huoneiden lisäksi mökkejä.

Vihdoin vohvelia

Hotellin edessä odottaa hytillinen telavaunu. Se täyttyy matkustajista ja lähtee Låktatjåkkon tunturiasemalle 1228 metrin korkeuteen.

Alhaalla aurinko paistaa, mutta perillä odottaa vaakasuoraan viuhuva hyytävä tuuli ja lumimyräkkä. Lapin luonto luo Ruotsissakin outoa taikaa.

Puikahdan kohti mustaseinäistä hirsitaloa. Sisällä odottaa maailman pohjoisin vohvelikahvila. Käyn pirttipöytään, riisun toppatakkini ja tartun vohveliin.

Olen laskettelu-urani huipulla, kukkulan kuningas. Mietin jo tulevaa Åren-retkeä. Pohjoismaiden pisimmät rinteet vain naurattavat Björklidenin veteraania.

Rapea vohveli palkitsee laskettelijan.
Rapea vohveli palkitsee laskettelijan.

Låktatjåkkon vohvelikahvila on maailman korkeatasoisin sananmukaisesti.
Låktatjåkkon vohvelikahvila on maailman korkeatasoisin sananmukaisesti.

Artikkeli on julkaistu ET Matkaopas -lehden numerossa 6/2016.

Laskettelukeskukset

  • Riksgränsenin ja Björklidenin laskettelukeskukset sijaitsevat vierekkäin Kiirunasta kaakkoon lähellä Norjan rajaa, Napapiiriltä 200 kilometriä pohjoiseen. Molemmat tunnetaan hyvistä off-piste-laskuista eli vapaalaskuista rakentamattomilla luonnonlumisilla rinteillä.
  • Björklidenissä on 23 rinnettä ja viisi hissiä. Kittelsdalsin hissi vie korkeimmalle, 1100 metriin. Riksgränsenissä löytyy 15 rinnettä, 6 hissiä ja liki rajattomasti vapaalaskurinteitä. 

Näin pääset perille

  • Helsingistä Tukholman kautta lento Kiirunaan, mistä matkaa perille valtatietä E10 on noin 130 kilometriä. Lentoaika Helsinki-Kiiruna 2,5 tuntia. Kentältä on bussiyhteys laskettelukeskuksiin, 30 e/suunta. Bussi kulkee usein myös Björklidenin ja Riksgränsenin välillä.
  • Kiirettömille sopii juna Tukholmasta Riksgränseniin, matka-aika 18 tuntia.
  • Norjan Narvikin lentokentälle on Riksgränsenistä vain 40 kilometriä, mutta bussiyhteyttä kentältä Ruotsin puolelle ei ole. Ruotsin ja Norjan välinen tie on joskus lumimyrskyn takia päiviä poikki. Oulusta maantietä pitkin Riksgänseniin on 620 kilometriä.
  • Helikopterilla? Arctic Elementsin järjestämillä räätälöidyillä 1-7 päivän Heliski-retkillä kokeneet laskettelijat viedään helikopterilla laskemaan neitseellisille puuterilumille vuoristoon, kuten yli 2 000-metriselle, jyrkkärinteiselle Kebnekaiselle. 

SOS

  • Merkitsemättömillä luonnonrinteillä on lumivyöryvaara. Suksivuokraamoista saa pakollisena lisävarusteena repun, jossa on muun muassa lähetin ja lumilapio. Suksivuokraamojen henkilökunta ja laskettelunopettajat opastavat, miten toimia lumivyöryssä.
  • Laskettelussa voi loukkaantua kaatuessaan. Kannattaa varmistaa ennen matkaa, että vakuutukset ovat voimassa. Kypärä on tärkeä turvavaruste.
  • Ruotsin hätänumero on 112.

Sää

  • Talvisesonki alkaa helmikuussa, kun keli muuttuu epävarmasta aurinkoiseksi. Rinteissä riittää lunta toukokuun puoliväliin. Silloin päivälämpötilat ovat reilusti plussalla, mutta yöt edelleen kylmiä. Säätilan vaihtelut ovat tuntureilla nopeita, mikä kannattaa ottaa huomioon varustevalinnoissa.

Majoitus

  • Riksgränsenissä laskettelukeskuksen sydän on suuri Hotell Riksgränsen, jonka huonevalikoima on laaja himolaskettelijan koppero hyteistä perhesviitteihin. Perhehotelli Meteorologen Ski Lodge tarjoaa personnallista luksusmajoitusta.
  • Björklidenissa majoitustilaa tarjoaa hotelli Fjället 1-4 hengen huoneissa ja lomamökeissä. Todellista huippumajoitusta tarjoaa pieni Låktatjåkkan tunturihotelli 1228 metyrin korkeudessa.