Moni kertoo kauhutarinoita, mitä Venäjän matkoilla voi tapahtua. Yleensä nämä henkilöt eivät ole koskaan käyneetkään itänaapurissa.

Itse suhtaudun kaikkeen reissaamiseen rauhallisesti. Lähden siitä olettamuksesta, että voin yhtä todennäköisesti kuolla kotiovellani sydänkohtaukseen kuin tulla ryöstetyksi tai tapetuksi ulkomaanmatkalla.

Kaikkihan on mahdollista, mutta kannattaako elämäänsä pilata murehtimalla?
Interreilasin parikymppisenä lukemattomia kertoja ympäri Eurooppaa. Yövyin kaiken maailman rotankoloissa, halvoissa hotelleissa, junissa tapaamieni ihmisten luona ja jopa rannalla. Koskaan ei viety mitään.

Kurkistus sisäpihoille

Jonkinlainen ikuinen seikkailupurema tuosta jäi, sillä löhölomat ja ylelliset kohteet eivät minua edelleenkään kiehdo.

Lähin ja edullisin tapa kokea pientä yllätystä ja seikkailua on matkustaa Venäjälle. Kaikki ei siellä aina mene ihan putkeen, mutta järjestyy. Hyvin alkeellisella venäjänkielelläni pärjäilen kivasti, kun otan eleet avuksi. Pelkät eleetkin riittäisivät, ja monet osaavat englantiakin.

Isoissakin kaupungeissa hakeudun aina sisäpihoille, laitamille ja esikaupunkeihin seuraamaan ihmisiä ja elämää. Löydän aina valokuvattavaksi kivoja yksityiskohtia, joissa ruma ja kaunis yhtyy. Vaikkapa rapistunut turkoosi autotallinovi.

Tapasin Viipurissa kahvilassa sattumalta nuoren naisen, joka kertoi omistavansa lemmikkipöllön. Lähdimme katsomaan sitä. Samalla hän kutsui katsomaan ostamaansa asuntoa, jota remontoi. Se oli vanhassa suomalaisessa kerrostalossa.

Juttele rohkeasti

Eräänä kesänä kuljeskelin Aunuksen Karjalassa pienessä Kuittisen kylässä, jossa suurin osa asukkaista puhuu tai ymmärtää Karjalan kieltä. Ihmiset pesivät pihalla mattoja, joku maalasi talon seinää, yksi poimi marjoja. Kaikki olivat kovin kiinnostuneita satunnaisesta kulkijasta. Tuli tunne kuin olisi ollut kylässä.

Kävin parin pikkutytön kanssa joessa uimassa, ja he pääsivät treenaamaan englantia kanssani.

Seuraavaksi matkustan Murmanskiin, Venäjän pohjoisimpaan kaupunkiin Jäämeren rannalla.

Sirpa ja Reijo Lyytikäinen viihtyvät Pärnussa. Kesäisin he nauttivat kaupungin vehreydestä, talvisin hiljaisuudesta.
Sirpa ja Reijo Lyytikäinen viihtyvät Pärnussa. Kesäisin he nauttivat kaupungin vehreydestä, talvisin hiljaisuudesta.

Sirpa ja Reijo Lyytikäinen muuttivat merenrantakaupunkiin, vaikkeivät ole uimareita. Pärnussa heitä viehättävät kodikkuus, näppäryys ja puistot.

Iltapäivän viisto valo kirkastaa värit. Se läikehtii Pärnun Koidula-puiston kukissa ja saa Sirpa Lyytikäisen oranssin hameen suorastaan hohtamaan.

Pärnussa kahdeksan vuotta asuneet Sirpa ja Reijo Lyytikäinen kävelevät päivittäin kaupungin puistoihin siitä yksinkertaisesta syystä, että ne ovat heistä niin tavattoman kauniita. Ja ne ovat. Puistojen kukkatulva suorastaan hengästyttää.

– Ajattele, tämänkin väriloiston tilalla oli joskus kaatopaikka! Sirpa sanoo.

Pärnu on ollut alun perin linnake, ja Tallinnan portiksi kutsuttu kaariportti on ainoa 1600-luvulta säilynyt balttialainen portti.
Pärnu on ollut alun perin linnake, ja Tallinnan portiksi kutsuttu kaariportti on ainoa 1600-luvulta säilynyt balttialainen portti.

Kävely voittaa porealtaat

Pärnun 800-vuotinen historia ei ole pelkkää kukkaloistoa. Kun Sirpa ensi kerran 1980-luvulla kävi Pärnussa, kaupunki oli apean oloinen. Matkalta ei jäänyt mieleen yksikään puisto.

Vasta kymmenen vuotta myöhemmin Pärnu alkoi kiinnostaa Virossa viihtyvää pariskuntaa.

– Pikkukaupungin tiivis tunnelma veti meitä puoleensa. Täällä on samanlaista kuin meidän kotikulmillamme Porvoossa, vain leppeämpi ilma.

Itävaltalaistyylisessä ravintola Edelweississa on hyvä hinta-laatusuhde.
Itävaltalaistyylisessä ravintola Edelweississa on hyvä hinta-laatusuhde.

Kesäisin kaupunki tulvehtii turisteja, pitkällä rannalla saattaa lekotella kerralla kuusituhatta ihmistä. Hiekkaranta ja kylpylät, joita kaupungissa on ollut parisataa vuotta, ovat Pärnun vetonaulat.

– Me emme käy niissä koskaan, ne eivät ole meidän juttumme, Reijo nauraa.

Lyytikäiset eivät myöskään pulikoi kotikaupunkinsa kuuluisan matalassa rantavedessä.

– Mutta me kävelemme rannalla. Yli kahden kilometrin pituinen aallonmurtaja on mukava etappi, Reijo kertoo.

Aallonmurtaja on vaativa päivälenkkikohde.
Aallonmurtaja on vaativa päivälenkkikohde.

Koti kerrostalossa

Lyytikäiset ostivat nykyisen kerrostalohuoneistonsa, kun he jäivät Suomessa eläkkeelle. Jo sitä ennen he olivat monena vuonna lomiensa ajaksi vuokranneet kaupungista asunnon. He tutustuivat kaupunkiin lukemalla sen historiaa, opiskelemalla kielen ja tietysti kävelemällä.

– Elämä on huoletonta, kun kaikki on kävelyetäisyydellä, meri, puistot, kaupat, tori ja kahvilat.

Jos Lyytikäisille tulee vieraita, he esittelevät heille ensimmäiseksi puistot. Sitten kävellään merenrantaan, tarkastetaan vanha kaupunginportti ja istahdetaan yhteen Pärnun monista kahviloista.

– Kahvilat ovat todella viehättäviä, vaikka palvelukulttuurissa on vieläkin vähän parannettavaa, Sirpa toteaa.

Kevät on mukavinta ottaa vastaan Virossa. Se saapuu sinne hieman aikaisemmin kuin lahden yli Suomeen.

Virolaisten ystävien luona kyläillessä Sirpa on huomannut eroavuuksia niin kahvittelu- kuin keskustelutavoissa. Virossa emäntä esimerkiksi lohkoo aina tarjottavan valmiiksi.

– Kahvipöytäkeskustelussa virolainen lopettaa lauseen niin-sanaan. Kesti kauan ennen kuin tajusin, että se on eräänlainen piste, ei uuden keskustelun aloitus.

Rantaniityltä on mukava aloittaa lenkki.
Rantaniityltä on mukava aloittaa lenkki.

Huhtikuu tuo valkovuokot

Lyytikäiset viihtyvät Pärnussa läpi vuoden. Hiljaisen talven jälkeen kevät ja alkukesä koittavat Pärnuun aavistuksen aikaisemmin kuin Suomeen. Ensin saapuvat linnut, sitten turistit.

Sellaisia Lyytikäisetkin osaavat olla. Pärnusta on lyhyt matka naapuriin, Latviaan ja Liettuaan.

– Kun suomalaiset tulevat halvemman ruuan ja juoman perässä Viroon, täältä lähdetään samalla ajatuksella Liettuaan ja Latviaan, Reijo hymähtää.

Pärnun hiekkaranta on pitkä ja hienohiekkainen.
Pärnun hiekkaranta on pitkä ja hienohiekkainen.

Halpojen hintojen sijaan Lyytikäiset reissaavat elämysten ja eri kulttuurien perässä.

– Alle tunnissa Pärnusta pääsee matkustamaan Keski-Euroopan täysin katoliseen maailmaan.

Mutta kevät on Lyytikäisistä mukava ottaa vastaan Pärnussa. Katsella, kuinka se nousee maasta valkovuokkomattoina ja levittää värit taas ympäri kaupunkia.

Seikkaile Pärnussa!

Kahvilat

  • Pagaripoisid on ihana runsaudensarvi. Puhavaimu 11.
  • Kylpyläalueen klassikkopaikasta Rannakohvikista avautuu upea merinäköala. Ranna puiestee 3.
  • Luomukahviloita on useita. Mahedikissa kaikki tarjottavat valmistetaan itse. Puhavaimu 20.

Kahviloita Pärnussa riittää. Porkkanakakku on luomukahvila Mahedikista.
Kahviloita Pärnussa riittää. Porkkanakakku on luomukahvila Mahedikista.

Puistot

  • Kansallisrunoilija Lydia Koidulan mukaan nimetyssä puistossa solisee ja kukkii. Kuninga 25.
  • Lastenpuisto on vilkas. Sen paikalla oli ennen tori. Ruutlin ja Veekadin kulma.
  • Rantaniityltä lähtee kävelyreitti siltoineen. Upeat näkymät. Ranna puiestee 9.

Nähtävyydet

  • Pärnu Muuseum Rakkaus 1900-luvun alun taiteessa on teemana taidenäyttelyssä, joka on avoinna 31.5. asti. Pärnu Muuseum, Aida 3. parnumuuseum.ee
  • Viron ensimmäinen nykytaiteen museo perustettiin 1990-luvulla juuri Pärnuun. Uue kunsti muuseum, Esplanaadi 10. chaplin.ee
  • Barokkityylinen Tallinnan portti sijaitsee rannassa. Pärnu oli alun perin linnake ja tämä kaariportti on ainoa 1600-luvulta säilynyt balttilainen portti. Sen läpi kulki postitie Tallinnaan, siitä nimi. Kuninga tänav 1.
  • Pärnun rannasta löytyvät kaikki kylpylät. Kaunis Mudaravila, nykyisin Hedon Spa, on kaupungin vanhin kylpylä. Rakennuksen suunnittelukilpaan osallistui myös nuori Alvar Aalto, muttei voittanut. Ranna 1.

Kävelykadut ovat kivoja. Matkailu-infon osoite on Uus tänav 4.
Kävelykadut ovat kivoja. Matkailu-infon osoite on Uus tänav 4.

Ostokset

  • Huhtikuun alussa remontin jälkeen avautunut tori on eläväinen ostosparatiisi. Vihannekset, marjat ja hedelmät ovat tuoreita ja hinnat huokeat. Torilla myydään mitä eksoottisimpia maataloustuotteita, joten matkailija voi tehdä löytöjä. Vana Turg, Suur-Sepa 18.
  • Suosituin ostoskatu on kävely- ja ostoskatu Ruutli. Se pursuaa matkamuisto- ja käsityömyymälöitä.

Artikkeli on julkaistu ET-lehden numerossa 8/2017.

Upeasti uudistuneen Matkaoppaan numero 2/2018 saa matkailuhullun menojalan vipattamaan.

Matkaopas 2/2018 on värikäs lehti täynnä mielenkiintoista asiaa matkustamisesta. Lehdestä löydät artikkeleita muun muassa näistä matkakohteista ja -aiheista:

  • Itä-Euroopan helmet. Vertailimme Krakovan, Kiovan, Prahan, Ljubljanan, Zagrebin, Vilnan, Belgradin ja Budapestin matkakohteina. Kenelle mikäkin sopii? Mitä kaupungeissa kannattaa tehdä?
  • Gambiaan sijoittuva matkareportaasi paljastaa, että pieni maa on loistava valinta ensimmäiseksi Afrikan-kohteeksi. 
  • Julkkiskokkien ravintolat ovat nyt supersuosittuja Tukholmassa. Testasimme Pohjoismaiden parhaan ja neljä muuta.
  • Toimittaja matkusti Ranskan Bordeaux'n ja kurkisti alueen viinitarhoihin.
  • Millainen on Formula 1 -matka? Sellaisen 31 kertaa tehnyt reissaaja kertoo vinkkinsä.
  • Miten joku uskaltaa nousta vieraan auton kyytiin? Missä kannattaa liftata ja missä ei? Peukalokyydin ekspertti paljastaa niksinsä.
  • Eläinsafarit ovat nousussa lähellä ja kaukana. Valitsimme kuusi ihaninta.
  • Millainen reissaaja on maailman korkeimmalle vuorelle ensimmäisenä suomalaisena naisena noussut Carina Räihä?
  • 11-sivuinen Dublin-kaupunkiopas kertoo kaiken oleellisen iloisesta Irlannin pääkaupungista. 

Hae oma lukupakettisi! Matkaopas 2/2018 lehtipisteissä 14.3.