Valokuvaaja Jussi Helttunen on kokenut retkeilijä. Ensimmäisellä tunturihiihtoreissullaan hän sai kokea luonnon mahdin.

Tunturimaisema on häikäisevä kevätauringossa.

Aina kun katsoo taakseen, näkee maailman kauneimman tunturin. Se on Saana, laakeapäinen jättiläinen Enontekiöllä, Suomi-neidon peukalossa.

Valokuvaaja Jussi Helttunen ja hänen naisystävänsä Saara Räsänen kulkevat Kilpisjärven jäällä. Saana loittonee, muttei katoa näkyvistä.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saana valvoo kulkijoita Kilpisjärvellä.
Saana valvoo kulkijoita Kilpisjärvellä.

Kevätaurinko paistaa suoraan kasvoille. Järven jäällä on tasaista, ja parilla on jaloissaan liukulumikengät. Ne ovat tunturisuksia leveämmät ja kehitetty maastoon, jossa pitää yhdistää erähiihto ja lumikenkäily.

Mielihyvää maisemasta

Liukulumikenkä luistaa hyvin lumella järven päällä. Alla on kovaa ja päällä pehmeää lunta.

Sää on mainio. Jussista tuntuu, että vain taivas on rajana reissun onnistumisessa. Tuuli tuivertaa, mutta se ei haittaa, koska takki ja housut ovat tuulenpitävät. Maisemasta ja liikunnasta saa valtavasti mielihyvää.

Liukulumikengät ovat paikoin suksia kätevämmät.
Liukulumikengät ovat paikoin suksia kätevämmät.

Tämä on silkkaa Hellaakoskea, Jussi ajattelee ja muistaa runoilijan säkeet:

Tietä käyden tien on vanki.

Vapaa on vain umpihanki.

Jäätä pitkin kuljetaan ehkä tunti tai puolitoista. Pariskunta ei liiku ihan suoraan. He etenevät kelkan jälkeä pitkin.

Autiotuvan lapset

Hiihtomatkaa on takana Saanan kupeesta alle kymmenen kilometriä, kun edessä on Suomen, Ruotsin ja Norjan rajapyykki.

Ennen betonista rajamerkkiä vastaan tulevat Kuohkimajärven autiotupa ja varaustupa. Niissä retkeilijä voi levätä, lämmitellä, valmistaa ruokaa ja tarvittaessa myös yöpyä.

Auringonpaiste hellii hiihtäjiä, joten he päättävät syödä eväänsä ulkona, tuvan pihapiirissä.

Seurana pyörii iloisia lapsia Liettuasta, osa teinejä ja osa nuorempia. Teini-ikäiset kertovat, että heidän vanhempansa ovat lähteneet parin päivän vaellukselle. Lapset ovat majoittuneet taukotupaan ja pärjäävät silmin nähden hyvin odotellessaan aikuisia retkeltä.

Liettualaiset Austeja, Medeina, Ugne ja Migle telmivät Kuohmajärven tuvalla.
Liettualaiset Austeja, Medeina, Ugne ja Migle telmivät Kuohmajärven tuvalla.

Lapsilla on hauskaa, he hiihtelevät ympäriinsä ja leikkivät lumessa.

Tupien suosio yllättää. Kuuden hengen autiotuvalle tulee myös suomalaisia retkeilijöitä, jotka suunnittelevat jäävänsä mökkiin yöksi.

Jos Jussi ja Saara joutuisivat yöpymään hirsimökissä esimerkiksi huonon sään vuoksi, tulisi ahdasta.

Koukkaus tunturiin

Kolmen valtakunnan rajamerkki on keinotekoisella saarella lähellä rantaa Koltajärvessä.

Jussi ja Saara hiihtävät merkin luo. Jussin ensimmäinen ajatus on, että tämän maisemakilpailun Suomi häviää.

Norjassa häämöttävät uljaat huiput, ja Ruotsissakin näyttää komeammalta kuin Suomessa.

Matkan ainoa haaste tähän mennessä on ollut henkinen: miten sietää ympärillä pörrääviä kymmeniä moottorikelkkoja? Rajapyykin alue on täynnä kelkoilla tulleita norjalaisia.

Onkohan tämä maailman turvallisin rajapyykki.
Onkohan tämä maailman turvallisin rajapyykki.

Jussi ja Saara päättävät jatkaa matkaa kiertämällä tunturin kautta, Mallan-reittiä.

Miksei tehdä koko kierrosta, tylsähän samaa reittiä on palata! Hiihtolatu näyttää johtavan suoraan tunturiin.

Mallan metkut

Tunturissa kasvoille lyö kova vastatuuli. Nousu tuntuu loputtomalta. Vaikka molemmat ovat hyväkuntoisia, kumpikaan ei ole varautunut tähän.

Tuuli nostattaa lunta, ja latupohja menee umpeen. Se ei ole ongelma etenemiselle, koska jaloissa on liukulumikengät. Vaarana on kulkea harhaan, sillä reitti tahtoo kadota näkyvistä. Jussi ja Saara erottavat vielä polun jotenkuten ja uskaltavat jatkaa, kun katsovat tarkkaan, mihin menevät.

Kartalla lyhyeltä näyttävä reitti voi vaatia paljon ponnistelua.

Tunturissa kulkijan on hyvä muistaa, että sää ja reitti voivat näyttää leppoisilta, mutta olosuhteet voivat muuttua nopeasti. Kartalla nopeakulkuiselta näyttävä polku voi vaatia paljon ponnistelua, esimerkiksi rinteessä.

Maastoa katsoessa pitkää matkaa voi luulla lyhyeksi, sillä maisemassa on vain vähän kiintopisteitä. Talvella on muistettava lumivyöryvaara, josta kerrotaan matkan varrella kyltein.

Malla yllättää. Kun Jussi ja Saara kahlaavat pitkin jyrkkää tunturiseinää, lumi ulottuu heitä polviin asti. Seuraavan nyppylän takana onkin tuulen pieksämää jääkenttää.

Jääputouksen juurelle

Jussi on lukenut etukäteen Mallan-polun reittikuvauksen ja tietää, että täällä jossain on hieno luonnonnähtävyys, satametrinen Kitsiputous.

Nähtävyyden olemassaolo unohtuu, koska tuulessa ja tuiverruksessa kulkeminen vie huomion. Jussi ei enää muista, että lähellä voi olla piilossa tällainen yllätys.

Reitti on hyvin viitoitettu. Lumimyrskyssä sekään ei auta.
Reitti on hyvin viitoitettu. Lumimyrskyssä sekään ei auta.

Sitten se pamahtaa silmien eteen matkan puolivälissä huipulle kiivettäessä, keskellä lumista rinnettä.

Jääputous.

Pariskunta katsoo jylhää putousta ylöspäin, se on komeimmillaan juuri tästä näkökulmasta.

Se näyttää jäätyneeltä tippukiviluolalta. Se on kuin Mallan kasvoilla oleva arpi, jota pitkin tippuu kyyneleitä, jäätynyttä itkua.

Mitä on vielä tulossa: lunta, jäätä, tuulta?

Jussia ja Saaraa harmittaa. Mikseivät he jääneet sittenkin yöksi rajapyykin autiotuvalle, jolloin Mallan-kierrokselle olisi jäänyt aikaa koko seuraava päivä. Ei tarvitsisi kiirehtiä eikä surra, että reissu menee taisteluksi aikaa vastaan.

He miettivät, mitä vielä on tulossa: nousua, laskua, jäätä, lunta, tuulta?

Sitkeästi he jatkavat matkaa.

Eränaisen opetukset

Hiihtäjät pääsevät lopulta perille majapaikkaan, ja hämärä laskeutuu erämaahan. Pieni säikähdys muuttuu helpotukseksi.

Onneksi pari on liikkeellä kevättalvella. Jos he olisivat hiihtäneet täällä yhtä huolettomasti pari kuukautta aiemmin, he olisivat päätyneet tunturiin pilkkopimeällä.

Seuraavana päivänä pariskunta tapaa Kilpisjärvellä noin kuusikymppisen kokeneen eränaisen. Hän kertoo, että oli jollakin reissullaan mennyt sukulaislasten kanssa Mallan kainaloon samaan tapaan kuin Jussi ja Saara.

Reitti kulki Kilpisjärveltä Suomen, Ruotsin ja Norjan rajalle ja Mallan kautta takaisin.
Reitti kulki Kilpisjärveltä Suomen, Ruotsin ja Norjan rajalle ja Mallan kautta takaisin.

Heidät oli yllättänyt huono sää. Nainen kertoi huomanneensa, että sellainen tilanne voi olla hengenvaarallinen.

Kevätaurinko kajastaa kuitenkin pitkään, vaikka laskeekin. Pariskunnan hiihtoretkellä ei ehtinyt tulla pimeää. Mutta vilu tuli.

Lähtiessä edessä oli parinkymmenen kilometrin hiihto kauniissa maisemassa. Latu ja sää suosivat. Oli helppoa ajatella, että reissu on lastenleikkiä. Se oli paljon muutakin.

Juttu on julkaistu ET-lehden numerossa 22/2019.

Kilpisjärvi

  • Kilpisjärvi on 200 asukkaan kylä Enontekiöllä.
  • Talvi kestää lähes 200 päivää, kaamos pari kuukautta.
  • Ilma on Euroopan puhtainta, hiihtokausi Suomen pisin ja lunta eniten Suomessa. Talvisin näkee revontulia kolmena yönä neljästä.
  • Kittilän lentoasemalta on Kilpisjärvelle 280 km, Rovaniemeltä 430km ja Oulusta noin 600 km.
  • Tunturiretkeily alkoi Kilpisjärvellä 1930-luvulla.
  • Kilpisjärven luontokeskus on avoinna maaliskuusta toukokuun alkuun ja kesäkuusta syyskuun loppuun. 
Sisältö jatkuu mainoksen alla