Willemstadin värikäs siluetti kävelysillalta katsottuna.
Willemstadin värikäs siluetti kävelysillalta katsottuna.

Curaçao on aktiivilomailijan luonto- ja kulttuurikohde, jota maustaa siirtomaaisänniltä omaksuttu jämptiys. Ja vahva kansallistunne.

Vanha leidi svengaa. Näinkin tätä hieman notkuvaa, kaupunginosat yhdistävää kävelysiltaa kutsutaan. Eikä siinä kaikki. Kun olen keskellä siltaa, se lähtee sireenit soiden liikkeelle päästääkseen jonkun lemmenlaivan lipumaan ohitseen kohti satamaa.

Mitään suurempaa jännitystä tapahtumaan ei liity. Juuri näin ponttoonien päälle rakennettu Emma Bridge on ”irrotellut” jo vuodesta 1888. Väittävät, että se on lajissaan ainoa koko maailmassa.

Ainutlaatuinen on myös Willemstadin kaupunki. Arkkitehtuuriltaan häkellyttävän värikylläinen yhdistelmä eurooppalaisia, afrikkalaisia ja karibialaisia perinteitä. Suotta sitä ei ole julistettu Unescon maailmanperintökohteeksi. Usko maan ja matkailun tulevaisuuteen näkyy rakennusten ahkerana entistämisenä.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Saarivaltion vetovoima ulottuu yhä myös entiseen emämaahan Hollantiin, jonka eläkeläiset arvostavat ”täydellistä ilmastoa”. Tropiikkia, jossa kaikki toimii. Curaçao on Karibian alueen vakaimpia talouksia, vaikka ihan putkeen ei ole mennyt viime aikoina silläkään. Mutta yleinen hyvinvointi näkyy – myös paikallisten kasvoissa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Poika tuo itsekseen asuville vanhemmilleen kattilallisen keittoa.
Poika tuo itsekseen asuville vanhemmilleen kattilallisen keittoa.

Pääkaupungin vanhin osa Punda on pittoreski, kapeiden kujien ja kauppojen verkosto. Toiselta reunalta sitä rajaa 1600-luvulla rakennetun linnoituksen muuri, jonka katveessa on ravintola poikineen. Toisella reunalla kelluvat Venezuelasta rantautuneiden kauppiaiden kojut. Käsitöillä ja hedelmillä kuormatut puuveneet kipaisevat Curaçaon pääkaupunkiin muutamassa tunnissa. Muistutuksena Etelä-Amerikan läheisyydestä.

Tavallisissa marketissa pistää silmään eurooppalaisten tuotteiden määrä. Mutta muuten meininki on kiitettävän omaperäistä, pullakin leivottu kilpikonnan muotoon.

Legendaarisen autenttista meno on myös vanhassa kauppahallissa, Marsche Bieuw, jossa toimii lounasaikaan koko joukko kreoli-ruokaa valmistavia keittiöitä. Älä annapaikan näennäisen rähjäisyyden ja hulinan hämätä. Aterian hinta–laatusuhde on loistava, hygieniasta tinkimättä. Kokeile vaikkapa saari­valtion kansalliseläintä vuohta, kabritu. Tai lihamuhennosta, saté, pähkinäkastikkeen kera. Jälkiruuaksi kookosleivonnaisia, kokada.

Kuin Kalliossa

Toinen puoli. Sitä Otropanda tarkoittaa ihan kirjaimellisesti. Kävelysillan toiselta puolelta avautuva, työväestön perinteisesti asuttama kaupunki polveilee pitkin kukkuloita ja tuo meiningiltään muutenkin mieleen Helsingin Kallion. Arkisempaa eloa, paljon kapakoita, kirkkoja ja kampaamoja. Sitä afrotukan suoristamisen määrää!

Pääasiaksi pitää laskea myös yksi museo, Kura Hulanda, jonka verenpunaisten seinien sisällä kiteytyy musta holokausti. CuraÇaon monessa mielessä murheellinen menneisyys orjakaupan keskiössä. Esillä on hyytävä määrä seudulta löytyneitä kahleita ja ”säilytysjärjestelmiä”, joiden kehittelyssä kiteytyy ihmismielen pirullinen kekseliäisyys.

Karusta teemasta huolimatta Kura Hulandan museo on ajatuksia avartava. Jakob Gelt Dekker on tehnyt todellisen kulttuuriteon sijoittamalla varallisuuttaa orjien elämän dokumentointiin.
Karusta teemasta huolimatta Kura Hulandan museo on ajatuksia avartava. Jakob Gelt Dekker on tehnyt todellisen kulttuuriteon sijoittamalla varallisuuttaa orjien elämän dokumentointiin.

Museoon on rekonstruoitu myös pala helvettiä, erään orjien kuljetukseen käytetyn laivan ruuma. Seuraavassa salissa katsojat hiljentää pari veristä Ku-klux-klaanin pukua. Ja monet muut rotusorron dokumentit tähän päivään saakka.

Kura Hulanda muistuttaa myös siitä, että vaikka orjuus kumottiin virallisesti 1863, ei se maailmasta ole poistunut, vain muuttanut muotoaan. Karu fakta on sekin, että Curaçao on yhä strategisesti tärkeä välisatama tämän päivän ihmis­kaupalle. Tavallisen turistin silmiin se ei näy. Päinvastoin, tunnelma on hyvin levollinen. Ulkoilmabordellikin on kipattu johonkin lentokentän takamaille.

Luonnon yllätyksiä

Polulla lötköttää metrin verran upeasti vihertävää liskoa. Ja pitkä mustavalkoraidallinen häntä siihen päälle. Eikä tyyppi tee elettäkään väistääkseen – metsän herra.

Keittoon päätynyt iguana maistuu hieman kanalle.

Upeita iguanoja ja niiden pikkuserkkuja gekkoja vilistää kaikkialla. Pelätä niitä ei tarvitse, edes ruokalistalla. Esimerkiksi keittoon päätynyt iguana (yuana) maistuu hieman kanalle. Mutta ennen ruokaa tekee hyvää hiukan kiipeillä.

Curaçaon korkein vuori Christoffel on kaunis ja näkyy kauas, vaikka se kohoaa vain 375 metrin korkeuteen. Tukevilla tossuilla ja juomapullolla varustettuna sen valloittaa suhteellisen helposti reilussa tunnissa, koska huipulle johtava polku on tulvillaan luonnon omia portaita – ja innostavaa tutkittavaa.

Kiltti kovanaama. Siellä täällä viilettävä iguana on saaren kansalliseläin.
Kiltti kovanaama. Siellä täällä viilettävä iguana on saaren kansalliseläin.

Aluksi näyttää kuin joku olisi huiskinut kaktusten kimpussa punaisen maalin kanssa. Mutta kyllä se väri on osa agavemaisesti aukeavan kasvin kukintoa.

Sitten silmä jää kiinni puiden oksilla nököttäviin nyytteihin: orkideoja! Helmikuun alussa valtaosa niistä on vielä nupullaan. Mitä korkeammalle polku nousee, sitä kosteammaksi – kumma kyllä – ilma muuttuu. Ja sitä enemmän puissa alkaa näkyä naavaa, joka täälläkin on merkki puhtaasta ilmasta. Ja yhtäkkiä se on siinä, valkoinen orkidea, kuin puuhaaraan aseteltu leivos.

Pysäyttävä on myös ympärillä avautuva panoraama. Kuin olisi ylhäällä liitelevä valkohäntäinen haukka itsekin.

Vuokraamalla auton päiväksi ehtii saada monta erilaista luontoelämystä.

Mitä aikaisemmin lähtee liikkeelle, sitä enemmän näkee lintuja, vihreinä välkkyviä papukaijaparvia ja kinikin-nimisen linnun, jolla on roosaa rinnassa ja sinistä siivissä.

Vuokraamalla auton päiväksi ehtii saada monta erilaista luontoelämystä. Kaktusmetsiä, jotka kukkivat ja tuottavat hedelmää myös kuivalla kaudella. Akaasioiden muodostamia tunneleita ja kristallinkirkkaita laguuneja. Saaren pohjoisranta on ihan toinen maailma. Uneliaita kyliä ja vulkaanisen karua, meren ja suolaisen tuulen pieksämää maisemaa.

Jeremin taivaallisen kirkas laguuni. Kaikki hotellit ja kymmenet valkohiekkaiset rannat ovat saaren eteläisellä sivulla.
Jeremin taivaallisen kirkas laguuni. Kaikki hotellit ja kymmenet valkohiekkaiset rannat ovat saaren eteläisellä sivulla.

Pinnan alla piilee vaara

Kohti riuttoja ajettaessa keli on kova ja ryskyttävä, mutta sukellus­opas viihdyttää porukkaa haijutuilla. Hui hai, oikeasti tarinan päähenkilö on Hollannin kuningatar, jo kruunustaan luopunut Beatrix.

Curaçao on luonnollisesti ollut myös kuningashuoneen suosima lomakohde, ja kuningattarella oli nuorempana useinkin tapana polskia eräässä tietyssä poukamassa. Muuan paikallinen irvileuka huusi kerran ihan piruuttaan varoituksen, että hai näkyvissä – saadakseen vipinää arvovaltaiseen seurueeseen. Huuto oli siis vitsi, mutta sen jälkeen Kuningattaren ranta ympäröitiin verkolla.

"Nämä vedet ovat paljon vaarallisempia kuin miltä ne vaikuttavat."

Veneemme laskee ankkurinsa siihen liepeille ja muutama verkkoa varten pystytetty puomi näyttää olevan yhä jäljellä. Luojan kiitos jäljellä on myös kohtalaisen elävä riutta, jolle soittavat fanfaaria trumpettikalat ja koko joukko värikkäämpiä kulkijoita. Eipä ihme, että tuore Dive-lehti nimesi Curaçaon sukeltajien Top 5 -kohteisiin myös sen vuoksi, että alueella riittää tutkittavaksi isoja ja pieniä laivanhylkyjä.

Vedestä noustuamme newyorki­lainen, liki seitsemänkymppinen Peter tosin joutuu sukellusoppaan tiukkaan puhutteluun. Ikämies sooloili liikaa, ja häipyi ilman paria ison rauskun perään.

– Luulisi tuolla elämänkokemuksella ymmärtävän, että nämä vedet ovat paljon vaarallisempia kuin miltä ne kaikessa satumaisuudessaan vaikuttavat, puhisee opas.

Jenkki-Peter hullaantui riutoista liikaakin.
Jenkki-Peter hullaantui riutoista liikaakin.

Silmiä hivelevää kauneutta

Kauneuskuningattaria on tullut paljon näiltä Karibianmeren kulmilta. Miehissäkin on näköä ja kokoa, mutta naisissa on jotakin erityistä. Moni heistä on vankka ja kurvikas – ja sen oloinen, että iloitsee täysin rinnoin naiseudestaan. Ja juuri se tekee monesta daamista vastustamattoman ilmestyksen. Naiset ovat eturivissä myös Curaçaon talouselämässä ja politiikassa. 

Taksikuskien tietotoimiston mukaan hyvin koulutettujen naisten itsenäisyys on mennyt jo liiallisuuksiin: rakentavat itselleen isoja hienoja taloja, elelevät sinkkuina ja vaihtavat poikaystävää, marmattaa virallisen eläkeiän, 65 vuotta ylittänyt herra, joka myöntää, että isompiakin murheita yhteiskunnassa kyllä on.

Turismin ohella tärkein bisnes, öljynjalostus, on sekin yhtä aikaa hyvä ja paha asia. Edestakaisin ravaavat tankkerit nähdään mustana kultana ja melkoisena ympäristöriskinä. Teollisuuden houkuttamat vierastyöläisetkin aiheuttavat kitkaa, vaikka eri rodut harmoniassa elävätkin.

Ravintola Gouverneur on vanha kuvernöörin virka-asunto.
Ravintola Gouverneur on vanha kuvernöörin virka-asunto.

Valtaosa naisista käy ansiotyössä, ja arvot ovat muutenkin aika euroop­palaisella mallilla. Koteja useammin vanhukset päätyvät hoitolaitoksiin. Karibian asteikolla Curaçao on kuitenkin hyvinvointivaltio, ja se näkyy myös meikäläisittäin tuttuina terveysongelmina: kasvussa ovat erityisesti kakkos­tyypin diabetes ja muistisairaudet.

Silti joka paikassa, kalsareista bussinkylkiin, törmää riemukkaaseen iskulauseeseen Dushi! Dushi Korsou! Se on papiamentua, saaren alkuperäisasukkaiden kieltä ja tarkoittaa makeaa ja suloista. Makea Curaçao!

Ja kyllä, reissusta jää suuhun uusi, yllättävän hyvä maku.

Hyvä tietää!

  • Vesijohtovesi on juotavaa, merivedestä suodatettua.
  • Valuutta Antillean guilder (ANG tai Nafl) ja USA:n dollarit.
  • Hintataso hieman Suomea edullisempi. Tarkista onko palvelu (10 prosenttia) jo lisätty ravintolalaskuun. Useimmiten on.
  • Takseissa on mittarit, mutta matka kentältä kaupunkiin on vakio, 25 dollaria. Taksikuski odottaa 10 prosentin tippiä.
  • Lämpötila miellyttävän tasainen noin +28 C ympäri vuorokauden ja vuoden. Tuuli saa auringon tuntumaan vaarattomammalta kuin se on. Talvikaudella tuuli voi olla navakkaa.
  • Ei malariaa eikä muita trooppisia tauteja. Moskiittoja voi esiintyä sateisimpaan aikaan, alkuvuodesta.
  • Tiukka asenne huumeisiin.
  • Aikaero Suomeen – 7 h.

Curaçao x 10

  1. Saarivaltio Karibian­merellä, Venezuelan edustalla. Entinen Hollannin siirtomaa. Itsehallinto vuodesta 1954.
  2. Hollannin Antilleista (Aruba, Bonnaire, Curacao) suurin. Ranta­viivaa 364 km.
  3. Karibian alueen vakaimpia ja kehittyneimpiä maita. Moni­puoluejärjestelmä. Naiset näkyvässä asemassa yhteiskunnassa. Kuvernööri on Hollannin kuningas­huoneen edustaja.
  4. Asukkaita 153 000. Viidennes yli 65-vuotiaita.
  5. Laadukas koulujärjestelmä. Toimiva terveydenhuolto.
  6. Saarella asuu runsaasti hollantilaisia eläkeläisiä, joita huomioidaan vero­helpotuksin.
  7. Kielet: papiamentu, hollanti ja englanti.
  8. Väestöstä katolisia 80 prosenttia.
  9. Tärkein työllistäjä turismin ohella on öljynjalostus ja laiva­teollisuus.
  10. Talouskasvu noin 4 prosenttia. Työttömyys 6 prosenttia. Kasvava nuorisotyöttömyys vauhdittaa nuorten maasta pakoa.

Artikkeli on julkaistu ET-lehden numerossa 7/2014.

Sisältö jatkuu mainoksen alla