Vuosia merillä, hulppea taloprojekti Ranskan maaseudulla – eläkeläispariskunta toteuttaa unelmiaan

– Mennään tuonne meidän huvimajaamme, Pirkko Koskenkylä kehottaa.

Olemme Bargemonin kylän kupeessa, keskellä kauniisti kumpuilevaa Provencen seutua. Etelä-Ranskan iltapäiväaurinko on paahtavan kuuma, mutta uima-altaan viereen rakennetussa majassa on mukavan viileää.

Majalta avautuu näkymä parin komealle keltaiselle talolle, joka on Pekka Koskenkylän, 79, suunnittelema. Toteutus on ollut yhteinen projekti.

Täältä ranskalaiselta maaseudulta seikkailunhaluinen pariskunta on löytänyt rauhan. Matkalaukut on purettu.

– Projektit kyllä jatkuvat. Sitten kun ne loppuvat, meillä on jo toinen jalka haudassa, Pirkko Koskenkylä, 71, sanoo.

Valoisan olohuoneen keltaiset sohvat on tuotu Suomesta. Kodin seinät ovat vuosien varrella täyttyneet Pirkon maalauksista, kuten kauniista ruusutauluista.

Pirkko ja Pekka Koskenkylä ovat kulkeneet yhdessä 25 vuotta. Yhteisen taipaleen alkua avitti onnetar. Pari vuotta leskenä ollut Pirkko vastasi lehti-ilmoitukseen, jossa eronnut mies etsi fiksua, matkailua pelkäämätöntä naisseuraa.

– En aikonut lesken kaapua kantaa koko elämääni. Olin ajatellut, että jos hyvä mies tulee vastaan, niin mikä ettei, Pirkko kertoo.

Se olikin rakkautta ensisilmäyksellä: jo neljänsillä treffeillään Pirkko ja Pekka menivät kihloihin. Aikamoinen riski, olisi joku sanonut, mutta pari uskoi yhteiseen tulevaisuuteen. Elettiin vuotta 1991.

Pian tämän jälkeen Pirkko otti kahden vuoden virkavapaan televisiotyöstään MTV3:n uutistoimituksessa ja muutti Cannesiin. Monet muistavat Pirkon paremmin Jäppisenä muun muassa tänään Tänään kotona -ohjelmasta.

– Tykkäsin televisiotyöstä valtavasti, mutta olin ehtinyt sitäkin tehdä tuossa vaiheessa jo parikymmentä vuotta.

Cannesissa Pirkon aika kului muun muassa ranskan kielen opinnoissa ja Pekan lastenlasten kanssa. Pekka oli itse vielä tuolloin töissä Thaimaassa, mutta kävi kihlattunsa luona usein "riiustelemassa". Kun kaksi vuotta oli täynnä, Pirkko irtisanoutui työstään lopullisesti. Katua ei ole tarvinnut.

Hääpari hulppeassa veneessään Thaimaassa 1995.

Mantereelta toiselle

Pekka Koskenkylän elämä oli vienyt varhain maailmalle. Nuori poika muutti 16-vuotiaana yksin Amerikkaan ja on ollut siitä lähtien omillaan.

Ensimmäisen purjeveneensä mies rakensi appensa autotallissa. Vuonna 1966 hän perusti Nautor-yrityksen - parhaiten Pekka tunnetaan yhä Swan-purjeveneiden isänä. Mies tosin jätti yrityksen taakseen jo 70-luvun alussa.

– Tehdas paloi perustuksiaan myöten vuonna 1969, eikä minulla ollut tarpeeksi suurta vakuutusta. Yritys olisi mennyt konkurssiin ihan muutamassa viikossa.

Pekan rakentama huvimaja pysyy viileänä helteisempänäkin päivänä.

Palon seurauksena Pekka teki pian omistajavaihdoksen paperiyhtiö Schaumanin kanssa. 70-luvun alussa hän muutti perheineen Ranskaan venemyyjäksi. Sitten avioliitto ajautui karille.

– Siinä vaiheessa olin köyhä poika. Rahat olivat menneet avioerossa ja epäonnisissa bisneksissä.

Riskejä kaihtamaton raivasi kuitenkin tilaa uudelle. Pekka alkoi etsiä asiakasta suunnittelemilleen suurille purjeveneille. Varakas amerikkalaissijoittaja löytyikin, ja Pekka muutti 80-luvulla edullisen työvoiman Thaimaahan perustamaan venetelakkaa.

Bergamonin kylä on pieni mutta eläväinen ja kansainvälinen.

Vuosia luksusveneessä

Thaimaan vuosissa oli paljon hyvää, vaikkei purjeveneistä lopulta ollutkaan uusiksi Swaneiksi. Viimeisenä työnään Pekka rakennutti telakalla asuntoveneen. Sillä oli tarkoitus toteuttaa yhteinen unelma: vuosien reissu merillä.

Lopputuloksena oli hulppea uiva koti, jonka rakentaminen maksoi 800 000 euroa.

– Meille ei olisi sopinut camping-tyyppinen elämä pienen purjeveneen kajuutassa. Pekka suunnitteli veneen juuri meidän tarpeitamme vastaavaksi, Pirkko sanoo.

Rahoitusta varten pari myi kaiken omaisuutena maissa. Köydet irrotettiin häiden jälkeen alkuvuonna 1996.

– Myimme asunnot ja talot ja teimme niillä rahoilla veneen. Reissun jälkeen myimme veneen ja teimme taas talon, Pekka selittää hymyillen.

– Eivät ne elämisen kustannukset olleet sen kummemmat merellä kuin maissakaan, Pirkko huomauttaa.

Erillinen vierassiipi toimi Pirkon ja Pekan asuntona taloa rakennettaessa.

Vuodet merillä pari eli säästöillään. Heidän matkaveneilynsä oli luksusluokkaa, mutta reissulla he törmäsivät myös toisenlaisiin veneilijöihin.

– Tapasimme eläkeläisiä, jotka olivat liikkeellä vain tuhannen euron kuukausibudjetilla. Kun heillä oli pieni purjevene, ei tullut polttoainekustannuksiaan, Pekka kertoo.

Koskenkylien veneessä herra oli kapteeni ja rouva amiraali. Pirkko taikoi keittiössä ruisleivät ja riisipiirakat.

– Bahamalla oli tarjolla hyvin vähän muita paikallisia kasviksia kuin kaalia. Tein sitten kaalilaatikkoa, ja se maistui naapuriveneilijöillekin, Pirkko nauraa.

Venereissu oli parin mielestä niin upea elämys, että sitä voisi suositella kenelle tahansa. Monet suunnittelevat, mutta kuinka moni toteuttaa?

– Kyllä se niin on, että ihminen, jota täytyy kannustaa, ei lähde. Lähtemisen vimman täytyy tulla sisältäpäin. Ihmiset ovat erilaisia, Pekka sanoo.

Jättiprojekti maissa

Viiden merivuoden jälkeen pari asettui Floridaan myymään venettä. Se vei odotettua pitempään, kaksi vuotta. Hintakin jäi alle toivotun. Saadulla 500 000 eurolla he hankkivat Cannesista kerrostalokolmion, josta oli hieno näkymä kauas merelle ja vuorille.

– Mutta ei sitä pelkällä näkymällä elä. Asunnossa ei voinut tehdä oikein mitään, ja me tykkäämme kumpikin puuhata aina jotain Pirkko kertoo.

Pekka sai idean: rakennetaan omakotitalo! Pirkko innostui ajatuksesta, vaikka lähipiiri piti ikääntyvän pariskunnan suunnitelmaa päättömänä. Unelmien tontti löytyi lopulta maaseudulta, reilun tunnin ajomatkan päässä kiireisestä Cannesista. Pari maksoi 4 500 neliön tasamaatontista 150 000 euroa.

Keittiö on tilava ja valoisa. Täällä Pirkko leipoo ruisleipiä ja karjalanpiirakoita.

Rakentajiksi he palkkasivat kaksi suomalaista työmiestä, jotka lennätettiin Rivieralle – näin projektin aikataulu pysyi hallinnassa. Miehet paiskivat töitä Pekan kanssa työmaalla, ja Pirkko huolehti porukan muonituksesta, pesi pyykkiä ja valitsi materiaaleja. Pirkkokin siirtyi työmaalle sitten kun rakennuksella päästiin sisätöihin.

– Pihoineen ja uima-altaineen talo tuli maksamaan noin 600 000 euroa, mutta se tarkoittaa, että me kaksi teimme noin 70 prosenttia talon töistä, Pirkko kertoo.

– Ilman Pirkkoa tämä projekti ei olisi toteutunut, Pekka kehuu vaimoaan.

– Tämä on yhteinen monumenttimme, Pirkko lisää.

Viime aikoina Pirkko on enemmän kirjoittanut kuin maalannut.

Taidetta, kirjoja, veneitä

Koskenkylät ovat nyt asuneet keltaisessa talossa noin kymmenen vuotta. Seinät ovat täyttyneet Pirkon taideteoksista, joita hän maalaa omassa yläkerran ateljeessaan. Tauluja on ollut esillä Bargemonin museossa.

Intohimoprojektin värikkäistä vaiheista syntyi myös Pirkko Koskenkylän tänä kesänä ilmestynyt teos Koti Provencessa. Pari on perustanut oman kirjankustantamon, joka kustantaa Pirkon kirjoja. Talon valmistumisen jälkeen teoksia on ilmestynyt jo kuusi. Pekka Koskenkylä on puolestaan piirtänyt uuden venetyypin.

– Yritän löytää sille asiakkaita. Kun tekee ruumiillista työtä talossa, on kiva, että on aivotyötä vastapainoksi.

Pekka on saanut valmiiksi uuden venemallin.

Kaukokaipuu ei katoa

Kun aurinko painuu vuoren taakse, syysillassa tuntuu jo viileältä. Läheisessä Bargemonin vanhassa keskustassa on arki-iltanakin vilkasta: kahvilassa istuu ihmisiä aperitiivilla, yksi taluttaa koiraa, toinen käy täyttämässä juomapullonsa paikallisesta vesilähteestä.

– Olemme tosi ihastuneita tähän seutuun. Jos pitää käydä rannikolla, niin on heti sellainen olo, että äkkiä pois, Pirkko kertoo.

Vaikka kaikki on erinomaisen hyvin, merenkävijä unelmoi yhä kaukomaista. Pekan haaveena on päästä vielä kerran upottamaan varpaat Bahaman hiekkaan.

– Puhumme edelleen siitä, että kymmenen vuoden päästä tehdään sitä ja 20 vuoden päästä tätä, Pirkko nauraa ja katsoo miestään lämpimästi.

– Huomispäivää voi suunnitella, muttei siitä kannata huolta kantaa, Pekka täydentää.

Artikkeli on julkaistu ET-lehden numerossa 19/2016.