Talvi Goassa on autuutta niille, jotka kaipaavat rentoa elämää ja tropiikin lämpöä. Oululainen eläkeläinen Harri Hietala arvostaa myös huokeaa hintatasoa.

Oululainen Harri Hietala, 63, on jo pitkään viettänyt talvet Goassa, pienessä Calanguten kylässä. Hän kirjoittaa runoja ja kirjoja, välillä myös lehtijuttuja Goasta ja goalaisista, sekä piirtää sarjakuvia. Intian auringossa kaikki syntyy paljon letkeämmin kuin Suomen pimeissä pakkasissa.

– Aiemmin kävin täällä vaimoni kanssa pari kertaa sesongin aikana, nyt minulla on viides peräkkäinen koko talvi Goassa. Tällä kertaa lennot ja puolen vuoden majoitus kahden huoneen ja keittokomeron asunnossa maksoivat yhteensä 2 300 euroa.

Harri ottaa matkaan lähtiessään mukaansa nipun euroja, joita vaihtaa paikan päällä rupioiksi. Toinen tapa olisi nostaa rahaa suomalaisilla korteilla lähistön useista automaateista.

Turvallisuus houkuttaa

Harri lähti merille 16-vuotiaana. Työläisperheen pojalle se oli ainoa keino päästä näkemään, mitä kaikkea horisontin takana on.

– Kävin äidin polkupyörällä satamassa katsomassa laivoja, ja kaukokaipuu iski. Etelänlennot Suomesta olivat tuolloin vasta alkamassa, eikä tavallisilla perheillä ollut niille asiaa. Kumpikaan vanhemmistani ei päässyt koskaan etelään, hän kertoo.

Harri viihtyi merillä neljä vuotta, joskus puolikin vuotta putkeen ilman vapaapäiviä. Maihin palattuaan hän kävi kokkikoulun ja jäi kymmeneksi vuodeksi töihin Oulun ravintoloihin. 1980-luvun puolivälissä hän perusti mainostoimiston, joka sitten hyytyi 1990-luvun lamaan.

– Minulla oli kaikenlaisia terveysongelmia, mutta täällä Intiassa olen löytänyt viimein mielenrauhan.

Harri ehti vaimonsa Mervi Ylitalon kanssa koluta Kreikkaa ja Bulgariaa. Vanhan seilauskaverin kanssa tuli käytyä pari kertaa Brasiliassakin, mutta sinne Harri ei enää halua.

– Goassa on turvallista, ihmiset ovat hienoja, ruoka on hyvää ja edullista, terveydenhoito on kohdallaan ja päälle tulee vielä ihana, trooppinen sää. Kun tulimme tänne, muualla ei ole enää tarvinnut käydä.

Konkari opastaa tulokasta

Alku ei kuitenkaan ollut ruusuinen. Harri ja Mervi kävelivät hotellistaan rannalle, ja bambuista ja palmunlehvistä kyhätyn ravintolan eli shackin isäntä pakotti heidät istumaan, syömään kärpästen seurassa ja ostamaan rihkamaa.

– Ajattelimme, että tämäkö se Intia on. Onneksi hotellissamme oli Goassa monesti käynyt vanhempi suomalaispariskunta, joka ryhtyi oppaaksemme. He toivat meidät tähän rantashackiin, mukavan Dominicin omistamaan Domino’siin.

Niin loma alkoi sujua. Nyt Harri ja Mervi vuorostaan neuvovat aloittelevia Goan-kävijöitä.

– Paikallisten tapaaminen on tärkeää. He hymyilevät, vaikka moni asia on sata kertaa huonommin kuin Suomessa. Suku on turvaverkko, ei täällä voi huutaa valtiota apuun.

Lue myös: Harri Hietala hoidattaa hampaansa Intiassa: "Täällä operaatio maksaa 63 euroa, Suomessa 700"

Artikkeli on alun perin julkaistu ET-lehden numerossa 7/2015.

 

Näin onnistuu talvi Goassa x 8

  1. Intiaan saa kuuden kuukauden turistiviisumin. Jos maassa haluaa oleskella pidempään, viisumi pitää käydä uusimassa jossakin Intian suurlähetystössä maan rajojen ulkopuolella.
  2. Ensikertalaisen kannattaa valita valmismatka. Jos pelkäät roskia ja kilttejäkin koiria, älä edes suunnittele pidempiaikaista oleskelua. Sama juttu, jos haluat pestä hampaasi hanavedellä. Puhdasta pullovettä myydään joka kadunkulmassa. Viisi litraa maksaa euron.
  3. Pelottaako hygieniataso? Isoja ongelmia ei ole, jos tyydyt tasoon, joka on alle puolet kotimaisesta. Intialaisista kaupoista saa tehokkaita käsidesejä. Käytä niitä monta kertaa päivässä.
  4. Paikalliset auttavat ja neuvovat, joskus tosin liiankin innokkaasti ja vastoin parempaa tietoaan. Mutta esimerkiksi asunnon voi löytää paikallisten avulla melko helposti.
  5. Jos aiot viipyä pidempään, varaa ensipäiviksi majapaikka internetin kautta ja etsi pysyvämpi majoitus vasta paikan päällä. Näin säästät pitkän pennin.
  6. Pankkiautomaatteja on tiheämmässä kuin Suomessa ja niistä voit nostaa rupioita esimerkiksi Visa Electronilla ja suomalaisilla luottokorteilla. Pankit ottavat joka nostosta 2,5 prosentin palkkion. Hotelleissa ja hyvissä ravintoloissa voi maksaa korteilla. Yksi euro on noin 68 rupiaa.
  7. Kotimaan laskut on Goassa helppo hoitaa, jos käytät verkkopankkia. Pienissäkin ravintoloissa ja hotellissa on yleensä tarjolla ilmainen langaton nettiyhteys.
  8. Yleisesti ottaen suomalaiset voivat halutessaan elää Intiassa herroiksi ja rouviksi, ole vain rohkea! Muista myös, että jokainen maahan tuotu euro on suoraa kehitysapua.
Liimatta

Suomalaiset eläkeläiset elävät herroiksi Goassa – ”lennot ja majoitus kahdelle puoleksi vuodeksi 2300 e”

Vierailija kirjoitti: Mainitut asiat ovat vain pieniä ongelmia ja kalpenevat isompien rinnalla. Goalla ja Intiassa ylipäätään ei ole turvallista. Turisteja katoaa ja tapetaan viikottain, yleensä jonkin riitatilanteen seurauksena. Myös yksin matkustaminen, sairastuminen tai henkisen tasapainon kadottaminen syytä tai toisesta voi olla hengenvaarallista. Drinkkiin voidaan jo ravintolan tiskin takana lisätä huumaavia aineita, ja sen jälkeen turisti onkin helppo ryöstää ja tappaa. Useita...
Lue kommentti

Isovanhempien, vanhempien, tätien ja setien jäämistöä peratessa kannattaa olla tarkkana. Heille käyttöesineenä ollut arkinen tavara voi tänä päivänä olla keräilijöiden himoitsema aarre. Huutokauppa Helanderin toimitusjohtaja ja meklari Mika Sirén listasi kysytyimmät.

1. Arabian Muumi-mukit

Ensimmäisiä Muumi-lastenastioita ja -pienoishahmoja alettiin valmistaa 1950-luvun lopussa. Varsinainen buumi alkoi kuitenkin Muumien toisesta tulemisesta 1990-luvun alussa. Edellisten sukupolvien jäämistöstä voi löytyä varhaista tuotantoa. Iän pystyy määrittelemään Arabian leimasta. Hinnat  500−3 000 euroa.

2. Muumi-pienoisnuket

Suomalaisen Atelier Faunin käsin kankaasta, puusta ja nahasta valmistamat Muumi-pehmohahmot olivat tuotannossa 1950−70-luvuilla. Atelier Fauni ei toimi enää.

Atelier Faunin Tuutikki 1950–60-luku, 2 300 e.

Atelier Faunin Jenni-täti 1950–60-luku, 280 e.

Atelier Faunin Nuuskamuikkunen 1950–60-luku, kädet puuttuvat, 160 e.

3. 1900-luvun lelut

Peltilelut, nuket, pienoisautot ja Tähtien sota -aiheiset lelut ovat kysyttyjä.

Mercedes-Benz 220 -peltiauto 1960-luvulta, 285 e.

Moottoripyöräpoliisi 1940–50-lukujen vaihde, 350 e.

Charles M. Schulzin Tenavat-nukkeja 6 kpl, 1960-luku, 400 e.

Viisi Tähtien sota -lelua, 70 e.

4. 1900-luvun rannekellot

Laatumerkkejä on paljon. Esimerkiksi hienot Omega-kellot maksavat 100−15 000 euroa.

Omega Speedmaster, 455 e

5. Vanhat postikortit ja valokuvat

Suosittuja ovat 1800−1900-lukujen kortit, joissa on mielellään kuvia Suomen kaupungeista, pitäjistä ja menetetyistä Petsamosta ja Karjalasta. Lähetetystä kortista maksetaan enemmän kuin lähettämättömästä. Hintahaarukka postikorttikansiosta huutokaupassamme 100−3 000 euroa.

Pohjois-Esplanadi 1908. Kortti on lähetetty samana vuonna.

6. Sota-aiheiset esineet

Kunniamerkit, asevelimerkit eli pinssit, sotilasunivormut, miekat. Hintahaitari on esineestä, sen iästä ja kunnosta riippuen melkoinen. Huutokaupassamme on myyty esineitä hintaan 200−20 000 euroa.

Koiviston risti ja pinssi 1939-40, 90 e.

7. 1950−60-lukujen design

Suvun kesämökin keittiöstä voi löytyvä vaikkapa Wärstsilä-Arabian valmistamia Finel-emaliastioita. Kysyttyjä ovat Kaj Franckin ja Tapio Wirkkalan kaltaisten muotoilijoiden tuotanto, samoin Bertel Gardbergin haarukat, veitset ja lusikat. Hinnat 100−1 000 euroa.

Etualalla tonttuaiheinen Finel-sarjan metallikasari 1960-luvulta.

8. 1950-luvun Aku Ankat

Esimerkiksi joulukuun 1951 näytenumero on myyty huutokaupassamme hintaan 2 000 euroa. Hyväkuntoisista vuosien 1952−1954 numeroista maksetaan hyvin. Samojen vuosien erikoisnumeroista saa parhaimmillaan tuhansia euroja.

Aku Ankan näytenumero 1959, alkaen 2 000 e.

9. Legosarjat

Tietoa hinnoista täältä.
 

Testamentilla halutaan etenkin turvata puolison asuminen ja talous ja taata se, että omaisuus ei valu lasten puolisoille. Mutta mitä muuta viimeiset tahdot yleensä sisältävät?

Yhä useampi ja nuorempi laatii testamentin. Joensuulainen asianaja Harri Kontturi suositteleekin, että jokainen, jolta jää perittävää, tekisi sen. Testamentilla voi määrätä, kuka saa omaisuutta, ja sillä voi myös ehkäistä perillisten riitoja.

Asiakirjan sisältöön vaikuttaa, onko testamenttaaja avio- tai avosuhteessa vai yksineläjä ja onko hänellä lapsia. Parit tahtovat yleensä varmistaa, että jäljelle jäävän ei tarvitse surra, miten hänelle käy.

Vaikka välit perillisiin olisivat hyvät, tilanteet voivat muuttua. Lapset saattavat toimia itse tai puolisoidensa lietsomana arvaamattomasti ja esimerkiksi kävellä lesken yli.

Harri Kontturi suosittelee, että ainakin nämä asiat kannattaa ottaa huomioon tetatmentissa.

1. Antakaa lesken päättää asumisesta

Avioleskellä on lain mukaan oikeus jäädä asumaan parin yhteiseen kotiin ja pitää sen irtaimisto jakamattomana elinikänsä. Jos hän vaihtaa asuntoa, perilliset voivat vaatia perimäänsä puolikasta asunnon myyntihinnasta. Tällöin leski ei välttämättä pysty ostamaan haluamaansa asuntoa, sillä esimerkiksi hieman rapistunut omakotitalo voi olla suunnilleen keskustakaksion arvoinen.

Testamentissa voidaan sanktion uhalla määrätä, että perillisten on suhtauduttava lesken asunnonvaihtotoiveeseen myötämielisesti. Kontturin mukaan käyttökelpoiseksi on osoittautunut vastahankaisten perintöosan kutistaminen lakiosaan. Se on tavallisesti selvästi vähemmän kuin perillinen muuten saisi.

– Kun perijä ymmärtää, että perintö pienenee, yleensä suostumus tulee.

Järjestely siirtää perinnön saamista. Toisaalta, perintö suurenee, jos uuden asunnon arvo nousee.

2. Älkää myykö mökkiä

Kesämökistä voi tulla kiistakapula, jos lapset tarvitsevat rahaa vaikkapa perintöveroihin. Kun pari haluaa taata, että mökkiä ei myydä ja eloon jäänyt saa vastaisuudessakin olla siellä, leskelle määrätään usein hallintaoikeus.

– Mökki voi olla tärkeä puolisoille. Sen sijaan esimerkiksi metsien tai arvopapereiden myynti harvemmin haittaa leskeä, Kontturi vertaa.

Vaikka leski ei omistaisi koko mökkiä, hallintaoikeuden turvin hän saa hallita sitä ja voi kieltää sen myynnin. Lesken hallintaoikeus keventää myös perintöveroa.

3. Avopuoliso ei ole vieras

Avopuolisoille testamentti on hyvin tärkeä. Vaikka pari olisi asunut vuosikymmeniä yhdessä, sillä ei ole lain edessä edes aviopuolison vähimmäissuojaa. Kun avopuoliso kuolee, keskeistä on, kuka omistaa minkäkin omaisuuden. Puolisoilla voi olla lapsia edellisistä liitoistaan, eivätkä he aina piittaa avolesken tahdosta.

– Jos asunnon omistaja kuolee, lapset voivat olla häätämässä jäljelle jäänyttä ennen kuin hautajaisia on pidetty, Kontturi kertoo.

Jälkeen jäävälle tulisi hänestä turvata asumisoikeus ainakin joksikin aikaa sekä hallintaoikeus yhteiseen koti-irtaimistoon. Oikeuksia voidaan laajentaa koskemaan myös mökin, auton tai vaikkapa Lapin viikkolomaosakkeen käyttöä.

4. Leskelle jätetään käyttörahaa

Leski ei puolisonsa kuoltua saa käyttää tämän rahoja, vaikka aiemmin lehden tilaukset, ruokaostokset, kiinteistöverot ja vakuutukset olisivat menneet yhteisestä pussista. Jotta hän ei joutuisi liian tiukoille, hänelle voidaan testamentata rahavaroja.

– Rahojen osalta hallintaoikeus ei ole riittävä eikä järkevä, Kontturi sanoo.

5. Ja määrätään tukihenkilö

Lesken turva voidaan maksimoida määräämällä testamentissa toimeenpanija. Hän auttaa, jos joku lapsista rupeaa änkyräksi esimerkiksi asunnonvaihdon yhteydessä.

6. Omaisuus pidetään suvussa

Avioerojen yleistyttyä on alettu määrätä, että lasten puolisoilla ei ole avio-oikeutta perinnöksi jäävään omaisuuteen eikä sen tuottoon.

– Vanhemmat varmistavat, että jos lapset eroavat, perityt rahat eivät lähde edes osaksi maailmalle miniöiden tai vävyjen mukana.

7. Perinnöstä voi poimia osan

Yhä useammin perijälle annetaan oikeus valita, ottaako hän koko perinnön, osan siitä, käyttöoikeuden vai luopuuko hän perinnöstä kokonaan. Ilman erillistä määräystä perijä voi vain ottaa perinnön tai luopua sitä.

– Jos viisikymppinen isä ei tarvitse rahaa, mutta haluaa isänsä metsästysmajan ja avoveneen, testamentin ansiosta hän voi saada ne ja siirtää loput lapsilleen, Kontturi sanoo.

Tällainen on järeää verosuunnittelua. Perintöveron alaraja on 20 000 euroa ja vero on progressiivinen eli kasvaa perinnön suuretessa.

Veropotti pienenee selvästi, kun perintö jakautuu monelle. Jos nyt perineen lapset perivät aikanaan saman omaisuuden, hyppääminen sukupolven yli säästää yhdet verot.

8. Minkä maan lakia sovelletaan?

Testamentissa kannattaa mainita, minkä maan lakia perintöön sovelletaan.

– Jos eläkeläinen muuttaa Aurinkorannikolle ja vähintään puolen vuoden asumisen jälkeen kuolee aurinkotuoliinsa, perintöön sovelletaan Espanjan, ei Suomen lakia, vaikka hän olisi yhä Suomen kansalainen.

9. Rahakokoelma kummipojalle

Kuka tahansa voi antaa omaisuuttaan muillekin kuin rintaperillisille.

Lapseton yksin elävä testamenttaaja haluaa usein jakaa jäämistönsä toisin kuin se lain mukaan menisi. Hän voi jättää kirjastonsa siskonsa tyttärelle, joka on suomen kielen opettaja tai rahakokoelmansa numismaatiikasta innostuneelle kummipojalleen.

Kontturi muistuttaa, että isoista perinnöistä muut kuin verisukulaiset voivat joutua maksamaan jopa puolet veroa.

10. Meritaulun tarina mukaan

Yhä useammin testamentti on viimeinen puheenvuoro läheisille. Sen uusi piirre on lämpimät viestit. Eno voi osoittaa meriaiheisen taulun siskonsa pojalle, koska tämä rakastaa merta ja kävi hänen kanssaan kalassa. Tai täti saattaa jättää kansallispukunsa tanhuavalle veljentytölleen.

Kontturi pitää tunnearvoa tärkeänä ja rohkaisee tarinoiden kertomiseen.

– Kun testamenttia luetaan perukirjoituksessa, kyyneleet valuvat perillisten silmäkulmista, hän kertoo.